JOULUNA 1990

21/12/2020

Tasan kolmekymmentä vuotta sitten, eli ollessani nelivuotias, vietin vähän erilaista joulua. Muutamaa viikkoa aiemmin olimme olleet äitini ja 14 kuukauden ikäisen pikkuveljeni kanssa kylässä mummilla, kuten niin monta kertaa ennenkin. Isä oli jäänyt kotiin tai oli töissä.

Illalla kotiin ajaessamme automme syöksyi liukuun jäisellä tiellä ja törmäsimme suoraan vastaan tulevaan autoon. Minä istuin takapenkillä, äidin takana, ja veljeni oli etupenkillä turvaistuimessa, selkä menosuuntaan päin. Silloin ei ollut airbägejä. Muistelen, että veljen turvaistuin oli puna-musta. Muistan myös miten hän näytti törmäyksen jälkeen vain nukkuvan rauhallisesti siinä.

Muistan ainakin kahden ambulanssin valot vähän etäämmällä, muistan auton ikkunan taakse ilmestyneen ambulanssimiehen. Minua sattui solisluun kohdalle, johon oli jäänyt turvavyöstä samanlaiset jäljet kun polviin, jos kaatuu pahasti asfaltilla. Muistan että matkustimme äidin kanssa ambulanssissa, minut laitettiin siellä makaamaan pareille ja olin kovin pikkuinen siinä vöissä maatessani.

Sairaalasta muistan sen, että olin siellä äidin kanssa. Minä omassa sängyssä ja äiti omassa. Omassa sängyssäni oli metallinen laita, kuten vauvojen pinnasängyssä ja se oli minusta outoa, koska enhän ollut enää vauva, vaan nukuin kotonakin ihan tavallisessa sängyssä. Muistan saaneeni tarroja, yhden keltaisen, ehkä perhosen, jonka liimasin sängyn kalteriin.

Muistan äidin ruskeassa sairaalan yöpaidassa ja sen, miten hänen rintansa oli aivan keltavihreillä mustelmilla. Muistan että joku kävi meitä katsomassa ja että toisessa autossa oleva kuljettaja kävi myös. Hänellä oli viikset, käsissään ruskea trenssi ja hän raivosi äidille, koska hänen takkinsa oli mennyt pilalle törmäyksen vuoksi nenästään valuvan veren vuoksi.

Muistan että vatsaani tehtiin ultraääni-tutkimus, varmuudeksi, koska turvavyö oli kiskaissut minua niin kovaa ja vatsani oli kai kipeä. Minä olin kunnossa, olkapään nirhaumaa lukuunottamatta ja pääsimme äidin kanssa kotiin seuraavana päivänä. Pikkuveli ei.

Pikkuveli oltiin viety kolarin jälkeen kokonaan eri sairaalaan. Teho-osastolle, koska häneltä murtui törmäyksessä niskanikama. Tällöin lääkäri oli sanonut vanhemmilleni, ettei pikkuveli tulisi enää koskaan liikkumaan tai edes hengittämään itse.

En tiedä kuinka pian onnettomuuden jälkeen kävin ensi kertaa veljen luona. Aika pian kuitenkin. Hän makasi sängyllä pelkissä vaipoissa, ilman peittoa, täynnä erilaisia pihoja, jotka menivät erilaisiin piippaaviin laitteisiin. Hänen kurkkunsa lävisti hengitysputki, vähän samalainen kun pesukoneessa, ja myös nenästä meni letkut.

Sänky oli kallellaan, pääpuoli alaspäin ja veljen kalloon oli ihon läpi ruuvattu pään ympäri menevä metallinen häkkyrä. Sängyn päädyssä oli valkoinen lelupeili, jossa oli pyöriteltäviä keltaisia ja vaalenpunaisia muovihelmiä. Sen kautta veli näki pää alaspäin olleessaan jalkopäähän, eli meidät. Muistan että näytin hänelle leluja ja kuvia kirjasta ja muistan että hän hymyili. Tai ainakin halusin ajatella niin.

Vietimme paljon aikaa sairaalassa äidin ja isän kanssa, mutta myös mummit olivat hoitamassa minua usein tai olin heidän luonaan. Toinen mummeistani vei minut ostamaan jouluksi mekon. Valitsin punamustan college-mekon, jonka rinnassa oli kuvia korttipakasta.

Jouluna mummin luona oli paljon väkeä, sukulaisia ja ystäviä, äiti oli veljen luona sairaalassa. Sain laittaa ihan oikeat kynttilät kuuseen, puraista piparkakkutalosta piipun ja soittaa tädin kanssa pianoa. Sain värityskirjan ja uudet liidut, isoserkkuni sai koiranpennun, luulen että se oli oikeasti paketoitu laatikkoon.

Pukki tuli helikopterilla ja hänellä oli ihan samanlainen turkis päällä, millainen mumminkin kaapissa oli. Muistan odottaneeni pukkia eteisen nojatuolilla, jonka päällä oli kihara, tummanruskea lampaantalja. Upotin sormeni kiharaan villaan ja pyörittelin niitä jännityksessäni.

Pukki oli käynyt myös pikkuveljen luona sairaalassa ja antanut hänelle lahjaksi Mauri Kunnaksen kirjan. Muistan että olin jälkeenpäin tosi iloinen pikkuveljen puolesta ja oikein ylpeäkin, minulle oli tärkeää, että pukki oli käynyt myös siellä.

Sairaalasta muistan lasiset ovet, joiden pinta oli pientä kohoruudukkoa. Lasin toisella puolen, sairaalan käytävällä olevan joulukuusen valot loistivat jännästi sen läpi. Joissain ovissa oli lasimaalauksia, sarjakuvahahmoja, kuten Mikki Hiiri.

Sairaalan alimmissa kerroksissa oli myös kiva suuri leikkihuone, jossa oli paljon erilaisia leluja ja siellä tein myös jonkinlaisesta uunissa kovetettavasta muovailuvahasta pieniä astioita nukketalooni. Muistan sieltä niin paljon erilaisia yksityiskohtia. Tutustuin leikkipaikalla sairaalassa olevaan tyttöön, joka ei pystynyt liikkumaan, vaan makasi liikuteltavassa sairaalasängyssä. Mutta se ei haitannut leikkejämme yhtään.

Jossain vaiheessa myöhemmin pikkuveli sai hengitysputken pois, sitten pääkehikon ja sen tilalle päätä paikallaan pitävän vaalenruskeanahkaisen kaulurin. Alkuvuodesta hän pääsi pois teho-osastolta, tavalliselle sairaalaosastolle. Siellä hän oppi uudestaan istumaan, syömään, leikkimään ja lopulta kävelemäänkin. Muistan miten katsoin pikkuveljeni perään, kun hän käveli sairaalan käytävää hassuissa isoissa kengissä pienen rollaattorin avulla.

Keväällä veli pääsi takaisin kotiin. Seuraavana jouluna vietimme taas ihan tavallista joulua, koko perhe yhdessä.


VÄHÄN PAREMMAT JOULULAHJAT
ISOMMILLE LAPSILLE

18/12/2020

Listasin muutama viikko vähän parempia joululahjavinkkejä perheen pienimmille. Taaperoille löytyykin paljon kaikkea ihanaa kotimaista ja ekologista, mutta entäpä sitten isommille lapsille, jotka eivät esimerkiksi enää juurikaan leiki leluilla? Tässä muutamia pikkaisen parempia tärppejä viime hetken hankinnoille:

KÄYTÄNNÖN TAVAROITA

Tarpeeseen ostaminen on ekologisempaa, kun että antaisi jonkin lahjan vain antamisen vuoksi. Lapsen puheista voi yrittää ympäri vuotta yrittää poimia vinkkejä tarpeeseen tuleviin tavaroihin. Onkohan hän ehkä haaveillut langattomista kuulokkeista, uusista hiuspompuloista tai juomapullosta?

Kaikki harrastamiseen liittyvät lahjat tulevat usein myös tarpeeseen lasten kasvaessa niin kovaa vauhtia. Isommat luistimet, pyörä, uima tai laskettelulasit, retkeilytarvikkeet, pallo / jääkiekkomaila / skeittilauta, skuutti, kypärä… Monia näitä kannattaa etsiä ensin nettikirppiksiltä tai sporttidivarista.

AKTIVOIVIA LAHJOJA

Meidän poikien suosikkilahjoja ovat aina olleet esineet, jotka aktivoivat tekemiseen ja herättävät mielikuvituksen.

Muutama joulu sitten molemmat saivat omalla nimellään kaiverretut puukot, joilla he ovat ulkona saaneet aikuisten kanssa opetella kepin vuolemista. Tämän vuoden toinen hitti on ollut kivihakku (ja suojalasit), jolla voi siis rikkoa kiviä ja tutkia miltä ne käyttävät sisältä. Tällaisten lahjojen mukaan voi olla hyvä idea kirjoittaa myös säännöt, kuten että sitä saa käyttää vain aikuisen luvalla / seurassa.

Muita aktivoivia lahjoja voisi olla oma huonekasvi josta pitää huolta, otsalamppu ja mukaan ohjeet ulkoleikkeihin, geokätköilyn ”aloituspakkaus”, ukulele (tai jokin muu helposti lähestyttävä soitin), shakki-peli ohjeineen sekä vaikkapa neulomis-tarvikkeet.

TAITELIJATARVIKKEET

Kivijalkapapaerikauppoja voi tukemalla ostamalla sieltä lapsille piirustusvihkoja, tällaisia paikkoja Helsingissä ovat esimekiksi Putinki, Papershop ja Paperimuru. Paras vihko pienelle taitelijalle on sellainen, jossa on aivan blancot sivut. Laadukkaissa vihkoissa on myös paksut sivut, jotka sopivat hyvin piirtämiseen. (Vihko on näin paljon piirtävän lapsen vanhemman näkökulmasta myös kivempi, kun kaikkialla lojuvat yksittäiset paperit ja piirrokset)

Kynissä kannattaa satsata myös laatuun, jolloin ne ovat ovat myös pitkäikäisiä ja sitä myöten ekologisempi vaihtoehto. Tällaisia merkkejä ovat esimerkiksi Stylefile Markers, Faber Castell, Staedtler, Promarker ja Copic Sketch – joista osa on myös uudelleen täytettäviä.

KIRJAT JA PELIT

Lapsille ja nuorille löytyy paljon ihan mielettömän hienoja kirjoja ja kirjasarjoja. Alakoululaisille hyviä sarjoja ovat esimerkiksi Harry Potter, Kepler62, Neropatin päiväkirja, Garganits, Maailman viimeiset tyypit, Narnian Tarinat, Lasse-Maijan etsivätoimisto, Eeppisten epäonnistumisten sarja sekä Maailman paras puumaja. Lisäksi klassikot kuten Ronja Ryövörintytär, Veljeni Leijonamieli, Pater Pan, Liisa Ihmemaassa, Kapteeni Nemo ja Nautilus ovat oiva lahja, joka saattaa löytyä lapsen kirjahyllystä vielä aikuisenakin.

Erilaiset lautapelit ovat myös kivaa yhdessä tekemistä, löyyköhän kotoa ehkä jo valmiiksi joku peli, johon on saatavilla lisäosia? Meidän perheen suosikkeja on puinen huojuva torni, joka on kaikessa yksinkertaisuudessaan ihan nerokas ja sellainen, jota jaksaa pelata aina vaan uudestaan ja uudestaan (myös ihan aikuistenkin kesken).

PEHMEÄT PAKETIT

Aarrekidin kylpytakit ja pyjamat ovat omia suosikkejani. Villasukat ovat ovat klassikko, jollaisia voi ostaa myös jonkun muun mummin kutomana, jos itse ei ehdi tai osaa, myös Helsingin villasukkatehtaan sukat saavat täältä äänen. Pipo ja hanskat voivat tuntua ehkä vähän tylsältä, mutta hyvät sellaiset tulevat taatusti tarpeeseen. Vastuullisempia vaihtoehtoja näistä ovat kierrätysmateriaaleista valmistetut, jollaisia löytyy onneksi jo monelta merkiltä.

KÄYTETTY PUHELIN

Meillä lapset ovat saaneet muutaman kerran käytettynä ostetun puhelimen. Kerran yksityishenkilöltä ostamana, mutta sen jälkeen Swappien kautta ostettuna, jota olen muutenkin käyttänyt omien uusien laitteiden hankitaan. Swappien myymät puhelimet ovat käytettyjä, mutta täysin uudenveroisia ja tehdaskorjattuja, niissä on takuu, palautusoikeus ja ne tulevat siistissä pakkauksessa – eli sopivat tosi hyvin myös lahjaksi!

AINEETTOMAT LAHJAT

Näin korona-aikaan monet paikat ovat kiinni, eikä yhdessä voi hirveästi mitään tehdä, mutta juuri siksi näiden paikkojen tukeminen lahjakortteja ostamalla on tärkeää toiminnan tukemista.

Kivoja aineettomia lahjoja ovat erilaiset tekemiset yhdessä, joko ostettuna tai itse tehtynä. Tällaisia voivat olla esimerkiksi leffaliput, hotelliyö vanhemman kanssa, uimahalli / kylpylälahjakortti, lippu erilaisiin ulko -ja sisäseikkailupuistoihin. Itse tehtyjä lahjakortteja voisi voisi olla vaikkapa tekojäällä lustelu + kaakao, leffan vuokraus + herkut, päivä huvipuistossa..

Samoin harrastuslahjakortti vaikkapa uimakouluun / uimahyppykouluun, tanssitunnille, ratsastamaan tai soittotunnille on kiva lahja vaikkapa kummilapselle.

SECONDHAND VINKIT

Legot ovat meillä nykyään ainut lelu josta lapset ovat enää kiinnostuneet. Legot ovat myös todella kehittäviä ja koska ne kestävät aikaa, niitä löytyy myös todella paljon myynnissä käytettyinä. Jos ei halua ottaa riskiä, että käytettynä ostetusta paketista puuttuisi paloja, niin vinkkinä, että myös ihan avaamattomia paketteja on etenkin aina näin joulun alla nettikirppiksillä myynnissä tosi paljon.

Myös lähes kaikkia ylläolevia vinkkejä löytyy käytettynä, jopa noita laadukkaita tusseja olen nähnyt fb-kirppiksellä myytävän.

Jos etsii jotain tiettyä, suosittelen myös myynti-ilmoituksen tekemistä kirppareille ja omille sometileille!

Tuleeko mieleen vielä jotain muuta? Ensi vuodeksi yritän ehtiä koota enstistä ekologisemman listan täsmätärppeineen ja vähän aiemmin joulua. Mutta onneksi tämä vinkkilista toimii hyvin myös synttäreinä.


KOTIHOITO JATKUU

14/12/2020

Haimme taaperolle tammikuusta alkaen päiväkotipaikkaa. Mieheni jäi hoitamaan lasta toissa syksynä, kun minä palasin päätoimisesti töihin omaan yritykseeni. Tammikuussa mieheni olisi siis hoitanut lasta kotona yhtä mittaan vuoden ja neljä kuukautta, lapsen ollessa silloin siis 2 vuotta ja 4 kuukautta.

Hakiessamme päiväkotipaikkaa toivoimme parasta, mutta toki pelkäsimme myös pahinta. Paras vaihtoehto olisi ollut ruotsinkielinen paikka noin kilometrin päässä olevasta päiväkodista, joka olisi mieheni (pyörällä kuljettavan) työmatkan varrella ja samalta suunnata löytyisi myös esim ruokakauppa ja muita palveluita.

Vähän huonompi vaihtoehto oli päiväkoti hieman kauempaa, kuitenkin edelleen miehen työmatkan varrelta, ilman että reitin varrelle sattuisi kuitenkaan julkista liikennettä tai mitään muita palveluita (kirjaimellisesti keskeltä metsää, meren rannalta siis). Mies voisi edelleen aamulla viedä lapsen hoitoon pyörällä matkalla töihin ja minä hakea sitten iltapäivällä kävellen tai pyörällä.

Kaikista huonoin vaihtoehto oli paikka jostain oikeasti kaukaa. Ja niin siinä sitten kävi, pahin vaihtoehto kävi toteeen ja paikka tarjoutui jostain ihan huitsin nevadasta. Siis oikeasti, puolen tunnin bussimatkan päässä, aivan päinvastaisessa suunnassa jossa mieheni käy töissä. Pelkkiin matkoihin kotoa päiväkodille ja takaisin kotiin, menisi päivässä yhteensä kaksi tuntia bussilla. Tähän kun lisää vielä miehen työmatkat päälle, eli toiset puoli tuntia (toiseen) suuntaansa pyörällä, ainut vaihtoehto oli jatkaa kotihoitoa.

Helsingin vaikea päiväkotitilanne on ollut tiedossa jo vuosia. Useilta alueilta on lähes mahdotonta saada päiväkotipaikkaa läheltä kotia, paikkoja ei vain ole, päteviä opettajia ja hoitajia ei ole (muun muassa esim palkkaus huono työmäärään ja vastuuseen nähden) ja itseasiassa ruotsinkielisellä puolella tilanne on vielä huonompi.

Helsingin Sanomien mukaan lokakuussa Helsingin päiväkodeista puuttui 448 varhaiskasvatuksen opettajaa, jonka lisäksi sijaisia on vaikea saada, heitäkään ei ole riittävästi ja iso osa heistä on epäpäteviä (sijaikseksi pääsee muutaman päivän koulutuksella).

Me emme siis todellakaan ole mikään kumma poikkeus tässä päiväkotilotossa, näitä tarinoita älyttömän pitkistä päiväkotimatkoista kuulee leikkipuistossa päivittäin. Itseasiassa eräs ystäväparheemme muutti lopulta toiseen kaupunkiin, koska vuoden jonottelunkaan jälkeen mitään järkevää päiväkotipaikkaa ei heidän lapsilleen löytynyt.

Kaupungin tarjoaminen päiväkotien lisäksi Helsingissä on toki myös yksityisiä päiväkoteja, mutta myös useat niistä ovat täynnä ja pula pätevistä opettajista ja hoitajista koskee myös niitä. Kaikilla perheillä ei myöskään ole varaa yksityiseen päiväkotiin, jonka lisäksi esimerkiksi lähellämme olevat yksityiset päiväkodit ovat monet auki vain 7,5 tuntia päivässä.

Viime viikolla moni Helsinkiläisperhe sai ikäviä uutisia, kun kotihoidontuen päälle tulevaa Helsinki-lisää kerrottiin leikattavan budjettisyistä. Ensi kesäkuusta alkaen tukea ei saa enää kuin 1-vuotiaaksi asti, kun aiemmin sitä sai 2-vuotaaksi (tuki lakkautettiin aiemmin jo 2-3 vuotiailta). Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että entistä useampi joutuu laittamaan lapsensa päiväkotiin jo suunnitelua aiemmin – tai sitten yrittää kituutella muutamalla sadalla eurolla kuukaudessa.

Kaupunki ei omien sanojensa mukaan odota ryntäystä päiväkoteihein tuen lakkauttamisen jälkeenkään, mutta he ovat ennakoineet että lapsia on ensi vuonna päiväkodeissa 800 enemmän kun tänä vuonna. Nähtäväksi jää mikä tilanne siis vaikka ensi syksynä päiväkodiessa sitten lopulta on.

Me jäämme todellakin jännityksellä odottamaan, sillä osaltamme päiväkodin aloitus lykkääntyy kolmen tunnin matkojen vuoksi. Emme siis pysty ottamaan tuota paikkaa huitsin nevadasta vastaan, vaan mies jatkaa hoitovapaataan kesään / syksyyn saakka. Kaikki sormet ja varpaat ristiin, että joku järkevämpi paikka järjestyisi silloin.

Tavallaan tilanne on kuitenkin meille myös helpotus, sillä pähkäilimme päiväkodin aloituksen kanssa – ja nyt joku muu teki vaikean päätöksen puolestamme. Mies olisi kyllä edelleen halunnut jatkaa koti-isänä, mutta taloudellinen tilanne, eli eläminen niillä parin sadan euron kuukausitienesteillä, alkoi väsyttämään.

Taapero jatkaa siis kotihoidossa ja kaupungin tarjoamassa kerhosssa muutaman tunnin viikossa. Siitä ei tietääkseni vielä leikattu. Juuri tänä aamuna taaperoa kerhoon viedessäni tunsin kovin suurta kiitollisuutta kuitenkin tästä kaikesta. Kerhossa heitä on siellä neljän saman ikäisen tytön ryhmä ja kaksi ohjaajaa, enkä parempaa kerhoa voisi toivoa. Ennenkaikkea olen iloinen mieheni puolesta, joka saa olla vielä puoli vuotta lapsen kanssa kotona, koska niin oikeasti tahtoo. Tämä aika on niin lyhyt ja korvaamaton – ja meidän perheelle paras ratkaisu tehdä näin.

(Paitsi just noi tuli mölyämään tohon viereen, kun yritän tehdä töitä ja mietin, että onko sittenkään – ja sitten taapero tuli antamaan pusun ja olin taas että joo).

Minkälaisia kokemuksia teillä on päiväkotipaikan saamisessa? Entä mitä tunteita Helsinki-lisän lakkautus herättää?