Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Naturlin kanssa

Olemme viime kuukausina innostuneet normaalia enemmän kokeilemaan uusia arkiruokia – tai ainakin varioimaan vanhoja tuttuja. Pitkään mentiinkin niillä hyväksi havaituilla, mutta kun entistä useammin kukaan ei vaan millään enää keksinyt, että mitä nyt taas tänään syötäisiin, aloin vain yksinkertaisesti kirjoittamaan googleen vaikkapa jääkaapista löytyneen vihanneksen nimen ja sitä kautta inspiroiduin, että millaisissa resepteissä sitä voisikaan käyttää.

Tällä tyylillä myös ne vanhat tutut ruoat ovat saaneet myös uutta twistiä, kun ollaan saatettu ihan vain vähän lainata vaikutteita jostain toisesta, meille uudesta reseptistä. Välillä tosin tähän reseptien pläräys-taktiikkaan on saattanut upota ihan tuhottomasti aikaa ja lopulta ollaan päädytty jo kirkuvan nälän vuoksi johonkin nopeaan ja helppoon, siihen vanhaan tuttuun ja turvalliseen. Mutta ihan hauska taktiikka mielestäni silti (tämä tosin kannattaa (kokemuksen syvällä rintaäänellä sanoen) tehdä ENNEN kauppaan menoa, eikä vasta kovin nälkäisenä)!

Myös erilaisia uunissa valmistettavia ruokia olemme viime aikoina tehneet vähän normaalia enemmän. Meillä kun on melkoisen iso perhe silloin kun kaikki lapset ovat talossa, joten tuntuu tehokkaammalta, kun uunissa voi paistaa useamman vuoallisen ruokaa kerralla. Ja ihan kun uuniruoista tulisi usein myös vähemmän tiskiä? Kummisestä-leffoista inspiroituneena yhdistettiinkin tässä hiljattain leffoissa näkyvä lihapullapasta uunissa valmistamiseen (ja ilman lihaa). Tästä tulee siis myös reseptin nimi.

Suomen kauppoihin ihan juuri tanskan maalta rantautuneen, erilaisia kasvipohjaisia tuotteita valmistavan Naturlin kanssa tekemän yhteistyön tiimoilta meiltä löytyy pakkasesta heidän soijaroteiinipohjaisia pyöryköitä, eli Veggie Ballseja. Nämä pyörykät ovat ihan huippuja, koska niitä voi helposti käyttää monin eri tavoin, hyvinkin erilaisissa ruoissa proteiinina tai muuten korvaamassa lihaa.

Naturlin Veggie Ballsit toimivat hyvin pakastetuotteina, sillä näin ne säilyvät pitkään (myös avattuna) ja ainakin omaa arkea helpottaa se, että omasta pakkasesta löytyy aina jotain”hätävaraa”, jotta tarvittaessa maistuvaa ja hyvää ruokaa saa tehtyä helposti ja nopeasti, ilman kaupassa käyntiä. Niin minä kun lapsetkin tykkäämme kovasti näiden palleroiden mehevästä koostumuksesta sekä ehdottomasti myös mausta!

Me olemme syöneet Veggie Ballseja esimerkiksi perunamuussin kanssa kermaisessa kastikkeessa, paistettuna pyttipannussa – ja nyt tässä aivan syntisen hyvässä uunipastassa hauduttamalla. Liioittelematta paras koskaan tekemäni pasta, testatkaa vaikka!

KUMMITÄDIN UUNIPASTA (5-6 hengelle)

1 pussi (300g) Naturli Veggie Ballseja
250 g kirsikkatomaatteja
1 sipuli
4 valkosipulin kynttä
5 dl tomaattimurskaa
3 rk tomaattipyreetä
3 rkl kapriksia
100 g kivettömiä kalamataoliiveja
1 ruukku tuoretta oreganoa
2 rkl balsamicoa
2 rkl punaviiniä (vapaaehtoinen)
2 rkl öliiviöljyä
mustapippuria
500 g hyvää spaghettia

Pilko kirsikkatomaatit puoliksi uunivuoan pohjalle, ripottele tasaisesti päälle silputtu sipuli, hienonnetut valkosipulin kynnet, kaprikset ja oliivit. Pirskottele päälle oliiviöljy, balsamico ja punaviini (mitat suuntaa-antavia). Rouhi päälle vielä mustapippuria ja paahda 200 asteeseen lämmitetyssä uunissa 20 minuuttia.

Ota vuoka uunista, mutta jätä uuni vielä päälle. Lisää joukkoon hienonnettu tuore oregano, tomaattimurska sekä tomaattipyre, sekoita kaikki yhteen. Asettele pinnalle jäiset Veggie Ballsit ja laita vuoka takaisin uuniin paistumaan vielä toiseksi 20 minuutiksi. Pullat saavat ottaa uunissa väriä, sisältä ne jäävät silti ihanan meheviksi! Keitä spaghetti ohjeen mukaan niin, että se on valmiina samaan aikaan kun otat vuoan uunista.

Kutsu koko perhe syömään, valmiin annoksen päälle voi lisätä vielä halutessaan tuoretta oreganoa tai vaikkapa parmesaania tai sen vegaanista vaihtoehtoa (mutta mielestäni tämä on, yllättävää kyllä, parasta ilman juustoa, jolloin kastikkeen upeat maut tulevat täysillä esiin).

*

ps. Naturlilta löytyy ihan superhyvä täyteläinen ja pehmeä kasvipohjainen lakristijäätelö, joka sisältää aitoja Panda-lakupaloja. Se on ihan täydellinen kombo jälkkäriksi tämän pastan päälle (kysykää vaikka meidän naapureilta!) Kukkaa toki lisää reseptejä myös Naturlin juuri avatuilta sivuilta!

Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä WSOY:n kanssa

Jos jostain, niin meidän poikien lukuinnosta olen ollut aina erityisen iloinen, etenkin näinä päivinä, kun älylaitteet ja pelikonsolit vievät helposti liikaa koululaisten huomiota. Onneksi kirjojen maailmaan on helppo myös uppoutua (niin helppo, että välillä joutuu, niin kotona kun koulussakin, käskemään lopettamaan lukemisen ja esim syömään välillä) ja kirjoja ahmitaan jopa useamman kappaleen päivävauhtia.

Kirjan pitää toki olla hyvä, että se kiinnostaa ja molemmille pojille on viime aikoina selvästi kehittynyt omanlaisensa kirjamaku. Etenkin seikkailu, avaruus, huumori ja sarjakuvat sekä salapoliisi -teemat kiinnostavat nyt. Tällä hetkellä muutama kirjasarja on ihan hitti ja seuraavassa Kaapo 11v ja Elvis 9v antavatkin omat kirjasuosituksensa syys(loma)lukemiseksi:

KEPLER62 UUSI MAAILMA: GAIA / Timo Parvela

Kansainvälisestikin huippusuosittu, avaruuteen sijoittuva seikkailusarja Kepler62 on saanut juuri toisen tuotantokautensa uuden osan, jossa uudisraivaajalapset suunnitelevat maahan palaamista. Kepler62 kirjasarjaan kuluu monta osaa, joten lukeminen kannattaa aloittaa ensimmäisestä osasta jos mahdollista (löytyy hyvin kirjakaupoista ja kirjastoista), mutta kyllä tähän pääsee mukaan ilmankin.

Kirjoissa on hyvin koukuttavan, mutta helppolukuisen tekstin lisäksi tosi hieno kuvitus ja kirjasarja onkin saanut paljon kehuja myös sellaisten lasten vanhemmilta, jotka eivät normaalisti lue kovin paljoa. Täälläkin kirja ahmaistiin yhdessä illassa ja Kepler62 tuntuu olevan Kaapon koko luokan keskuudessa juuri nyt tosi suosittu (mikä on ihanaa, koska sen keskeisin teema on toverillisuus). Satuin eilen näkemään, että he jopa viestittelivät kaverinsa kanssa eilen tästä uusimasta kirjasta (miten liikuttavaa!). Ei siis ihme, että kirjasarjaa on käännetty jo yli 20 kielelle ja myyty yli 100 000 kappaletta!

MAAILMAN PARHAAN KAVERIN SEIKKAILU / Rowley Jefferson

Neropatin Päiväkirja on varmasti monelle tuttu, kuten meidänkin lapsille ja se onkin maailman suosituin lastenkirjasarja. Nyt Neropatin Päiväkirjoista tutun Gregin paras kaveri Rowley on saanut oman kirjan, jossa lähdetään suurelle pelastusretkelle. Tämä seikkailukirja on kivan helppolukuinen ja sisältää paljon sarjakuvamaista kuvitusta sekä tietysti huumoria.

LASSE-MAIJAN ETSIVÄTOIMISTO: ELOKUVAN ARVOITUS / Martin Widmark

Lasse-Maijan etsivätoimisto -kirjasarja on etenkin Elviksen suosikki. Yksi ihana yksityiskohta tässä kirjasarjassa on se, että se sijoittuu Vallila -nimiseen kaupunkiin, joka on toki ihan eri paikka kun poikien entinen ja rakas kotikaupunginosa, mutta tuo lukemiseen ihan omanlaisensa ja tutun fiiliksen. Uusimassa Elokuvan arvoitus -osassa Vallilassa kuvataan elokuvaa ja sitten alkaakin tapahtumaan kummia… Lasse ja Maija pääsevät jälleen ratkomaan arvoituksia, joita tulee kokoajan lisää. Tässäkin kirjassa on suuressa osassa myös upea ja yksityiskohtainen kuvitus sekä kivan reilu fontti, joten se sopii myös vähän pienemmillekin koululaisille.

GARGANTIS: PALUU MALAMANTERIN MAAILMAAN / Thomas Taylor

Jokin salaperäinen ja mahtava on heräämäisillään merenrantakylä Aaverannan vesissä. Gargantis palaa Malamanterin maailmaan ja tarjoaa saman poikkeuksellisen kutkuttavan lukukokemuksen Harry Potter -kirjojen hengessä. Trilogian toinen osa on täynnä salaisuuksia ja mystisyyttä. Kirjan kieli on todella eloisaa ja rikasta, kuin tarinallinen aarrearkku. Iso suositus myös näin vanhemman näkökulmasta tälle! 

MAAILMAN VIIMEISET TYYPIT: KOSMINEN KAUHU / Max Brallier

Tätä kirjaa ei itseasiassa ole pojat vielä ehtineet kokonaan lukea, mutta sarjan aiemmat osat on kruunattu ”ihan parhaiksi”. Kirjasarjan aihe, eli zombiet voi aluksi kuulostaa vähän turhan hurjalta, mutta Maailman Viimeiset Tyypit -sarjassa seikkaillaan tietysti lapsille / esiteineille sopivaan humoristiseen, hauskaan ja menevään – eli eepiseen tyyliin. Kosmisessa kauhussa vietetään maailmanlopun ensimmäistä talvea lumipallotaisteluineen ja koetaan uudenlaisia haasteista ja yllätyksiä.

ELLA JA KAVERIT VIHDOIN KOLMANNELLA / Timo Parvela

Sympaattinen Ella ja kaverit ovat hypänneet kolmosluokalle ja sen myötä tietysti kasvaneet – kuten supersuosittu kirjasarjakin sen mukana. Muutoksen myötä myös kirja on saanut lisää sarjakuvamaisuutta. Kaikenlaista sattuu ja tapahtuu kavereiden kesken ja on heillä myös suuria suunnitelmia nyt kasvaessaan. Tämä kirja sopii hienosti myös alemmilla luokilla opiskeleville!

Mitä kirjoja teillä tykätään lukea?

Lempinimeni on Erkki
Isona minusta tulee donitsien tarkastusmaistaja
Kivointa maailmassa on minecraft
Kaikkien inhottavinta maailmassa on fortnite
On kivaa olla lapsi koska saa ilmaista ruokaa
Lempiharrastukseni on kuvis
Näitä kieliä osaan puhua: suomi, englanti
Suosikkiaine koulussa on matikka
Aikuiset ovat joskus tylsiä, kun ei ne tee mitään
Isoveli on ainakin se huolehtii asioista, vaikka joskus ärsyttää
Pikkusisko on aika villi, mutta sen kanssa on kiva leikkiä ja se on söpö
Lempiohjelmani on Pipsa-Possu (katson pikkusiskon kanssa)
Säästän rahaa omaan kotiin
Idolini on Ammis (lempipehmolelun isä)
Kerään Pokemon-kortteja
Lempiruokani on hampurilaiset
Ihmisiä on olemassa koska apinat halusivat lisääntyä
Talvella haluan olla kotona, kun ulkona on niin kylmä. Ja lasketella, mutta on tosi äryttävää laittaa ne monot jalkaan, ja sitten hyppiä alasti lumihankeen
Kesällä haluan uida, ostaa mökin ja että korona olisi ohi
Haluaisin nyt mennä ostamaan minulle synttärilahjan
Toivon Joulupukilta – oot SÄ se joulupukk? Byhyhyhyhyhyhyyy!
Yhdeksänavuotiaana on kivaa, koska olen lähempänä kymmentävuotta ja synttärimatkaa
Veljenä olen perheemme lemmikki, vähän kun marsu
Matkustaisin mieluiten Thaimaahan
Siellä uisin, söisin donitseja (siellä saa tosi hyviä), nauttisin, lepäisin
Lempibändini kaikkii random
Unelmien syntymäpäiväni olisi sellanen joka kestäisi pitkään, siellä saa liikaa karkkia, 36 miljoona kakkua 12 miljoonaa donotsia ja siellä saa pelata
Terveisiet blogin lukijoille: jeai boooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooi

KAHDEKSAN, SEITSEMÄN, KUUSI, VIISI, NELJÄ, KOLME, KAKSI, YKSI

Oi, siis mitä, onko tosiaan lokakuuta kulunut jo yli viikko! Palataampa muistoissa hetkeksi vielä yhden lempparikuuni, eli syyskuun pariin ja perinteiseen kuukauslistaukseen:

– esikoinen täytti 11 vuotta
– minä täytin 34 vuotta
– kävin ennätykselliset kaksi kertaa ystävien kanssa ulkona illalla syömässä ja vähän humputtelemassa
– nukuin kaksi yötä luxus-hotellissa
– otin kysniin bio sculpture -lakkauksen
– elin kaksi päivää ilman toimivaa puhelinliittymää
– päätin boikotoida erästä pizzeriaa, mutta päädyin sinne kuitenkin uudestaan heti parin viikon päästä
– pojat saivat vihdoin uuden, isomman kerrossängyn
– kaduin uutta kerrossänkyvalintaa
– nukuin huonosti, kaipasin rauhaa sekä omaa tilaa ja haaveilin erakoitumisesta
– päätettiin mitä tehdään jouluna
– kävin koronatestissä
– ostin kilokaupalla omenoita ja satsumia
– olin alustaavtemallina
– toimin gigitaalisena cupidona
– kävin ostamassa viikonlopun ruoat pahimpaan perjantai-ruuhkaan, eikä kortti toiminut kassalla
– tein hiuksilleni luonnonmukaisen koti-keratiinikäsittelyn ja ne alkoivat haisemaan ihan hirveiltä
– kävin lasten kanssa metsässä etsimässä syksyn vikoja puolukoita ja sieniä (ei löytynyt yhtäkään tuttua sientä)
– sain eritysen paljon kivoja viestejä instagramissa ja kävin siellä paljon kiinnostavia keskusteluja tuttujen ja tuntemattomien kanssa
– kävin kampaajalla sitten helmi/maaliskuun
– ostin maiharit
– pähkäilin liukuovimateriaalien kanssa ihan naurettavan paljon
– mietin paljon kouluun palaamista
– käytin maskia, pesin käsiä ja pidin väliä ihmisiin
– perustelin kuuden kuukauden sali -ja uimahallitauon koronalla (ja se on totuus!)

Satuin eilen lounaalle parin kaverin kanssa, jolla yhdellä oli mukanaan kaksikuinen esikoisvauva. Naureskeltiin sitä, miten minä, jonka pitäisi jo kolmen oman lapsen kokemuksella olla konkari näissä hommissa, olinkin meistä se, jota jännitti eniten pitää tuota pikkuista sylissä. Olin myös se, jonka sylissä vauva alkoi itkemään.

Kun vauva muutaman parkaisun jälkeen ei rauhoittunut, alkoivat hikirkarpalot nousta otsalleni – huomasin nimittäin ajattelevani, että mitähän MUUT viereisissä pöydissä lounastavat ihmiset ajattelivat tästä. Vauvalla oli tukala olla ja minä ajattelin näitä (vaikkakin vain nopean häivähdyksen ajan) muita aikuisia, vitsi miten pöljä ajatusmalli!

Samaan aikaan se kertoo siitä, miten syvälle ovat iskostuneet ne vihaiset katseet, joita olen vuosien mittaan saanut ihan vain siksi että lapsi on mukana. Vaatii muutenkin paljon rohkeutta vaatii lähteä vauvan tai pienten lasten kanssa ihmisten ilmoille, etenkin ravintolaan. Suomessa on vallinnut pitkään tapa, jossa lapset saavat kyllä näkyä, mutta eivät kuulua. Mikä on hullua, koska lapsista ääntä lähtee – kuten aikuisistakin.

Olen vähintään muutaman kerran tässä vuosien mittaan myös kirjoittanut tästä samasta aiheesta. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että lasten kanssa saa ja pitää käydä eri paikoissa, kuten ravintolassa. Muualla kun kotiympäristössä tarvittavia taitoja, kuten sosiaalista kanssakäymistä ja käytösmalleja on vaikea opettaa muuten kun niissä itse tilanteissa harjoittelemalla. Sitä paitsi, monesta meistä ulkona syöminen on kivaa ja sitä haluaa tehdä rakkaiden ihmisten, kuten oman perheensä kanssa.

Sanoisin kyllä myös, että vuosien mittaan on asiassa tapahtunut positiivista kehitystä. Toki omat lapset ovat jo isoja ja he alkavat olla konkareita monessa, tietävät miten ravintolassa käyttäydytään, kuinka kahvilassa tilataan tai vaikkapa miten julkissa matkustetaan toiset ihmiset huomioiden – joten kaikki tämä on heidän kanssaan helppoa ja stressitöntä. Lisäksi kivoja ja rentoja (mutta hyviä) ruokapaikkoja ja kahviloita on vuosien mittaan tullut myös paljon lisää. Ihmisten asenteet lapsia ja lasten kanssa liikkuvia ihmisiä kohtaan ovat mielestäni parantuneet. Sanoisin että ylipäätään ravintolakulttuuri vuonna 2020 on paljon parempi kun kymmenen vuotta takaperin ja siinä samassa lapsiystävällisessä kulttuurissa on otettu harppaus.

Lapsiystävällisen ravintolan ei tarvitse merkitä sitä, että listalta löytyy prinssinakkeja tai että lapset saavat mekastaa ja riehua, vaan että lapset ovat sinne yksinkertaisesti tervetulleita ja tärkeitä asiakkaita. Asiasta ei tarvitse tehdä sen isompaa numeroa tai ravintolan profiloitua nimenomaan lapsiystävälliseksi – henkilökunnan asenne ja pienet (mutta silti niin suuret) jutut ratkaisevat.

Näitä pieniä juttuja voi olla vaikkapa puolikkaiden annosten onnistuminen keittiöstä tai sellainen simppeli juttu kun syöttötuoli. Me kävimme viime viikolla koko perheen kesken syömässä kivassa ja trendikkäässä ravintolasssa, jossa toivotettiin lapset tervetulleiksi tarjoamalla heille kokonaan ilmaiset annokset. Tämä oli iso ele, olkoonkin osana markkinointikampanjaa.

Etenkin pienten vauvojen ja omaa tahtoa sekä rajojaan kokeilevien (normaali ja hyvin suotava sekä tarpeellinen kehitysvaihe!) lasten kanssa tilanteet, joissa on muita aikuisia ihmisiä läsnä ja joissa vaaditaan tietynlaista olemista, voivat olla hyvin jännittäviä tai stressaavia vanhemmille. Sillä on ihan järjettömän iso merkitys hymyilläänkö vieruspöydästä tsemppaavasti vai pyöritelläänkö silmiä, kun taapero saa meltdownin tai vauva ilmoittelee itkulla tarpeistaan.

Kotona päivät pitkät lapsen kanssa olevalle vanhemmalle on tosi tärkeää saada edes välillä elettyä sitä normaalia, osittain vanhaa elämäänsä, jossa käydään ihmisten ilmoilla ja tavataan ystäviä ja ottaa halutessaan lapset näihin tilanteisiin mukaan – usein siihen ei muuten olisi edes mahdollisuutta. Vähän lisää armollisuutta, ystävällisyyttä ja ymmärrystä itseään ja kanssaihmisiä kohtaan, niin ehkä tulevaisuudessa vanhemmilla olisi edes yksi stressin aihe vähemmän, myös meillä jotka vain haluavat nuuskutella kaverin ihanaa vauvaa.

(ps. kukaan ei katsonut pahasti lounaalla, vaan ihastellen ja ehkä vähän huvittuneena omaa paniikkiani)