Joulukuussa julkaisen blogissa lukijoiden vieraskynäpostauksia, eli teidän tarinoitanne.
Teksti ja kuvat Annika / @annikankarkkipurkki

Olisikohan sellaiselle lyhytaikaiselle sijaisperheelle tarvetta? Sellaiselle kriisiperheelle, joka voisi ottaa kiireellisesti sijoitetun lapsen lyhyellä varoitusajalla kotiinsa asumaan? Mitähän sellaiseen sitten vaaditaan? Kelpaisiko meidän perhe? Entä meidän koti? Tarvittaisiinko siihen jotain erityisosaamista tai koulutusta?

Näitä kaikkia kysymyksiä me pohdittiin, kun ajeltiin kolmisen vuotta sitten kesälomareissulta kotiin. Ulkona paistoi aurinko ja auton ikkunoista vilisti ohi keltaisena hohtavat rypsipellot. Toinen lapsista oli nukahtanut takapenkille, toinen selaili lomamatkalta ostettua sarjakuvalehteä. Meillä oli jo kaksi omaa lasta, mutta tilaa ja syliä riittäisi varmasti myös muillekin lapsille, sellaisille, jotka tarvitsisivat tilapäisesti kotia ja turvallista aikuista.

Kun sitten päästiin kotiin ja alettiin selvitellä vastauksia kaikkiin niihin kysymyksiin, joita oltiin matkan varrella pohdittu, saatiin kuulla, että kyllä sellaisille lyhytaikaisille sijaisperheille on tarvetta. Suorastaan huutava pula!

Sovittiin lastensuojelun sosiaalityöntekijän kanssa tapaaminen meidän kotiin, ja kahvipöydän ääressä vahvistui ajatus siitä, että tämä olisi meidän perheen juttu. Päätettiin osallistua PRIDE-valmennukseen (P=parents’, R=Resources for, I=Information, D=Development, E=Education), jonka käyminen on edellytyksenä kaikille sijais- tai adoptiovanhemmiksi haluaville.

Nyt kolme vuotta myöhemmin meidän kodissa on asunut meidän omien lasten lisäksi kuusi muutakin lasta. Me toimitaan Luotsin (Tampereen ja ympäristökuntien) päivystävänä sijaisperheenä, mikä tarkoittaa sitä, että ollaan yksi Luotsin noin 50 perheestä, joka on valmis ottamaan lyhyellä varoitusajalla kiireellisesti sijoitetun lapsen kotiinsa.

Käytännössä päivystysperheenä toimiminen tarkoittaa sitä, että lapsi on haettava tunnin sisällä siitä, kun päivystyspuhelin pirahtaa. Tässä vaiheessa aina ole tiedossa lapsesta mitään muuta, kuin lapsen ikä, joka on siinä ikähaarukassa, minkä ikäisiä lapsia meidän perhe on valmis ottamaan (me toimitaan perheenä pienille, alle kouluikäisille lapsille). Usein kukaan ei siis tiedä tässä vaiheessa sitäkään, kuinka kauan lapsi tulee meillä asumaan. Lapsi voi asua meillä esimerkiksi viikon, kuukausia, tai yli vuoden.

Ei ole myöskään mitään yhtä tiettyä syytä, minkä takia lapsi tarvitsee lyhytaikaista sijaisperhettä. Syynä voi olla esimerkiksi vanhempien uupumus, päihteiden käyttö tai vaikka mielenterveysongelmat.

Kun lapsi sitten on meillä, voidaan me elää aivan tavallista perhe-elämää, toki kaikki sijoitetun lapsen tarpeet huomioiden. Mitään sirkushuveja ei ole tarkoitus järjestää, vaan aivan tavallista turvallista arkea. Tätä työtä tehdään kotona, mutta toisaalta sellaista oman perheen kesken vietettyä vapaa-aikaa ei välttämättä ole kuin vasta silloin, kun sijoitus päättyy. Sitten voikin jäädä hetkeksi lomailemaan, kunnes palataan takaisin päivystykseen odottelemaan, milloin puhelin pirahtaa seuraavan kerran.

Vuonna 2018 oli kodin ulkopuolella sijoitettuna 18 544 lasta ja nuorta. Huostaan otettuja heistä oli 10 861 ja kiireellisesti sijoitettuja 4 390 lasta (sama lapsi voi sisältyä sekä kiireellisiin sijoituksiin että huostassa olleiden lukumääriin). Kaikista kodin ulkopuolelle sijoitetuista lapsista ja nuorista oli 7721 saanut sijaisperheen.* (*Lähde: Perhehoitoliitto)

Kiitos tärkeästä työstä ja kirjoituksesta!
Lisää päivystysperhetyöstä kertovia postauksia löytyy Annikan Karkkipurkki-blogista.

Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Maldon ja Indieplace kanssa

Moni teistä varmasti muistaa vielä muutama vuosi sitten hitiksi nousseen porkkalan, eli porkkanasta valmistetun ”lohen”. Ehkä osan joulupöydästä löytyy sitä tänäkin vuonna? Porkkanasta saa kypsennettynä ja marinoimalla kylmäsavulohta hyvin paljon muistuttavaa porkkalaa, joka maistuu ainakin meidän joulupöydässä kaikille.

Alkuperäisen porkkalan resepti vaatii aika paljon enemmän työtä ja aikaa (ja suolaa), mutta tämä googlaamalla löytämäni höyrytystapa on ihan tosi helppo ja nopea. Porkkalaa voi syödä sellaisenaan vaikkapa perunoiden kanssa, mutta parhaimmillaan se on mielestäni yhdistettynä sipuliin ja creme fraicheen – niin vaikkapa saaristolaisleivällä kun blinejenkin päällä. Pokkalasta voi tehdä myös ihania jouluisia mössöjä ja levitteitä – silloin ei edes haittaa jos porkkana kypsennettynä hajoaa pieneksi.

Joulupöytään kuuluu perinteisten ruokien kanssa isona osana myös laadukas suola. Suolaa tulee ripoteltua niin kasvisten, kalojen kun leipienkin päälle ja tottakai sitä käytetään jo ihan ruoanvalmistuksessa. Meillä maustekaapin valikoimaan on kuulunut jo useamman vuoden Maldonin käsin valmistettu sormisuola. Sen ohuissa kiteissä on tosi hyvä maku, eikä suolaa tarvitse tällöin edes käyttää ihan niin paljoa.

Maldonilta löytyy perinteisen merisuolan lisäksi myös luonnollisesti savustettu suola, joka sopii myöskin porkkalan valmistukseen ihan mahtavasti. Savusuola yhdistettynä porkkalan etikikkaisuuteen ja blinien pehmeyteen on vaan jotain niin täydellistä, että suosittelen ehdottomasti testaamaan tämän!

TOSI HELPPO PORKKALA

Tarvitset:

4-5 isoa ja paksua porkkanaa
3 tl Maldon savusuolaa
3 tl viinietikkaa
1,5 rl rypsiöljyä
3 tl savuaromia

Kuori porkkanat ja viipaloi ne ohuiksi suikaleiksi esim juustohöylällä. Höyrytä höyrykattilassa noin 20-30 minuuttia kunnes ne ovat pehmeitä. Voit käännellä suikaleita varovaisesti kesken hörytyksen tai laittaa paksummat palat alle, jotta kaikki viipaleet höyrystyvät saman kypsyisiksi.

Tee marinaadi sekoittamalla kaikki loput ainekset yhteen. Laita höyrytetyt porkkanat tiiviin astian, kuten pakasterasian pohjalle ja kaada marinaadi päälle. Anna marinoitua jääkaapissa 1-2 vuorokautta – voit pyöritellä rasiaa välillä varovasti. Porkkala säilyy suljetussa astiassa kylmässä noin viikon ajan. Lisää vielä hyppysellinen savusuolaa sekä tilliä päälle ennen tarjoilua.

Myös blinien kanssa menin tällä kertaa helpoimman kautta, eli ostin ne valmiina kaupan ateriatiskiltä. Vahva suositus myös tälle tavalle! Joulun aikaan kun on usein muutenkin niin paljon tekemistä, ettei kaikkea tarvitse aina tehdä itse tai vaikeimman kautta. Blinien päälle suosittelen laittamaan porkkalan kanssa joko vegaanista tai tavallista creme fraichea, pilkottua punasipulia, muutaman tipan sitruunamehua, pippuria, tilliä sekä hyppysellisen savusuolaa. Niin ja suolakurkkuja hunajalla kylkeen!

Maldon-suolaa on valmistettu jo vuodesta 1882 ja se valmistetaan Englannin Maldonissa edelleen samoin perinteisin käsityömenetelmin, joita on vaalittu jo sukupolvien ajan. Maldon-suola on peräisin Blackwater-joesta, joka virtaa Maldonin kaupungin läpi. Maldon suolaa löytyy nyt myös kätevässä myllyssä ja niiden rinnalle on tullut myös mustapippuri – joka sekin sopii hyvin joulupöytään.

Onko porkkala jo monelle tuttu, entä tämä höyrytys-valmistustapa? Mitä perinteisiä tai ei niin perinteisiä jouluherkkuja teiltä löytyy joulu -ja pikkujoulupöydästä?

Niin vain se tämä arkikuva-postaussarjakin vetelee lähes viimeisiään! Kylläpä on aika mennyt nopeasti. Itse olen tykännyt tätä postaussarjaa toteuttaa ja se on tuonut kivasti myös postauskynnystä vähän alemmas. Ei jokaisen jutun tarvitse olla pitkään hiottua tekstiä ja ajatuksia sekä järkkärillä otettuja kuvia, eihän?

Viime viikon arkikuvassa olemme minä ja Myy, olin kerrankin meikannut ja Myyllä oli hauskat jutut välipalalla – joten napsaisin kuvan. Helpommin sanottu kun tehty.

Myyllä on ihan uskomaton kyky saada puhelin haltuunsa. Heti kun hän näkeekin vilauksen jonkun puhelimesta, kaikki muu jää ja hän vain syöksyy nappaamaan luurin itselleen. Riittää jos puhelimesta näkyy vaikka vain kulma jossain sohvatyynyn alla tai hyllyn reunalla. Hän jopa tunnistaa sen muodon taskun läpi. Nämä selfiehommat ovat siis nykyisin siitä syystä myös vähän totista hommaa ja nopeita liikkeitä.

Puhelimen haltuun saadessaan hän haluaa tottakai soittaa sillä, mitäs muutakaan! Hän laittaa puhelimen korvalleen ja alkaa hölisemään omiaan kovalla äänellä. Tämä on hassu tapa, sillä esim minä en juuri koskaan puhu puhelimessa.

Leivon todella harvoin, se ei vaan ole juttuni. Ruoanlaitossa olen niin suurpiireinen, mutta leipomisessa on tärkeää noudattaa tarkasti määriä ja järjestystä, joka ei sovi itselleni yhtään. Puhumattakaan siitä tiskin määrästä!

Nyt ajattelin kuitenkin poistua mukavuusalueeltanija tehdä itse myös taaperolle sopivaa, munatonta ja maidotonta piparkakkutaikinaa. Ohjeita löytyi netistä monenlaisia, itse tykkään sellaisesta todella mausteisesta. Eihän Taapero pipareita nyt kauheasti saa syödäkseen, mutta parempi silti, että mahdollisimman moni syötävä kuitenkin olisi myös hänelle sopiva. Aika tehokkaasti hän kun keräilee myös kaikki pöydän alta löytyvät muruset suuhunsa.

Olin jo henkisesti valmistautunut taikinan kaksipäiväisestä valmistuksesta syntyvään täyskaaokseen keittiössä, kunnes kauppareissulla ajattelin kurkata vielä pakkasessa olevan valmistakinan tuoteselostetta. Se olikin maidoton ja munaton! Tai saattaa sisältää jäämiä munasta ja maidosta, mutta pidetään sormet ristissä ettei ainakaan niitä maitojäämiä näistä paljoa löydy. Saattaa sisältää munaa-tuotteet ovat tähän asti sopineet ihan hyvin.

Pipareita tehdessä korostui taas se, miten isoja nuo pojat jo ovat. He olisivat hanskanneet koko homman myös ihan ilman apuani. Ainoastaan paistaminen ja sotku jäi siivottavakseni. Ja katsokaa miten siististi Kaapon piparit on aseteltu pellillle, tottakai onhan hän horoskoopiltaan tarkka ja järjestystä rakastava neitsyt. Myy tyytyi vain katselemaan vierestä.

Meidän lauantai-illan ohjelmassa on vielä pipareiden koristelu. Muutama pipari on menossa ainakin lahjaksi poikien kavereille, joten niistä pitää tehdä extrahienoja. Mutta ennen sitä yritän nauttia hetken hiljaisuudesta ja rauhasta, kun kaikki muut ovat joko ulkona tai nukkuvat. Ihanaa lauantain ja viikonlopun jatkoa!

En oikein tiedä mistä aikanaan vielä silloin nimettömän Myyn yhdeksi hellittynimeksi tuli Tontto, mutta se on yksi lempinimistä joka on jäänyt edelleen käyttöön. Tontosta tulee herkästi mieleen tonttu, joten se sopii hyvin myös tähän vuodenaikaan, hahah.

Muita lempinimiä hänelle on ainakin Mymmelssön, Snibu ja Nootto sekä Tontosta jatkojalostetut Tontto-Pontto ja Tonttoliini / Tonttoliino. Eli aika älyttömiä nimiä, mutta jostain ne vain tulevat ilman sen kummempaa miettimistä. Ja ihme kyllä, hän jopa tunnistaa itsensä vielä näistä kaikista variaatioista.

Onko teidän lapsilla erikoisia lempinimiä?

Myyn vaatteet saatu Pikkuotuksesta