UNIKOULU – OSA 2

26/11/2019

Syyskuun alussa kerroin, kuinka meillä aloitettiin unikoulu, eli lopetimme yömaitojen antamisen ja rauhoitelimme taaperon takaisin unille lähinnä laitamalla tutin suuhun ja peiton takaisin päälle. Tosiaan, unikoulu meni alusta saakka lähes näin helposti. Jo tätä ennen hän nukahti itsekseen illalla sänkyyn ja siitä oli varmasti apua myös keskellä yötä uudellen unenpäästä kiinni saamisesta.

Yömaidon lopettamisen jälkeen jotkut yöt menivät paremmin kun toiset, joskus hän heräsi muutaman kerran, aina välillä hän sattui nukkumaan läpi yön. Ainut mikä tuntui rankalta, olivat aikaiset aamuherätykset. Mutta pikkuhiljaa 5.30 herääminenkin vaihtui kuuteen ja siitä puoli seitsemään ja joskus jopa vielä pidempään. Itsehän olin heräillyt niin pitkään niin paljon, että vaikka lapsi nukkui, omat yöni olivat silti katkonaisia. Ja ova edelleen. Onneksi joukkoon on myös mahtunut paremmin nukuttuja öitä, ja vielä niin, että kaikki nukkuvat samana yönä hyvin.

Jossain vaiheessa tilanne meni kuitenkin öisin siihen, ettei enää auttanutkaan pelkkä silittely, jotta baby nukahti uudestaan unilleen. Saatettiin vaatia pidempiä nukutussessioita, syliin ottamista ja pitkää rauhoittelua. Pahimmillaan keskellä yötä oltiin kaikki 1,5 tuntia hereillä itkuisen taaperon kanssa.

Kerran olimme muutaman yön mummolassa, jossa Myy nukkui vieressäni parisängyssä. Huomasin, että jos hän yöllä heräsikin, hänelle riitti pelkästään se, että hän huomasi minun olevan vieressä ja jatkoi itsekseen unia. Kaivaitui ehkä vain vähän lähemmäs kainaloa, mutta saatoimme nukkua levollisesti koko yön ilman sängystä nousemista – ja mikä parasta nukuimme aamulla pitkään, jopa reippaasti yli kahdeksaan.

Aamuöiset huudot kotona kuitenkin jatkuivat ja tunnin rauhoitelun sijasta otinkin hänet viereeni ja saatoimme jatkaa heti unia. Mieheni oli tosin väsistyttävä tässä vaiheessa aina muualle nukkumaan, sillä emme mahdu kaikki 140 leveään sänkyymme. Mietin kyllä jo tässä vaiheessa, että teenkö virheen opettessani lapsen nukkumaan vieressä.

Toisaalta, monet nukkuvat perhepedissä, eikä se tuskin olisi ongelma jos päivittäisimme sänkymme leveämpään – patja kun pitäisi muutenkin vaihtaa parempaan. Järkeilin itselleni myös sen, että monet lapset tulevat jokatapauksessa vanhempien sänkyyn yöllä nukkumaan, viimeisään kun osaavat / pääsevät pois itse sängystään. Että olisihan tämä jokatapauksessa meillä edessä. Jos kerta nukkuisimme kaikki paremmin samassa sängyssä, mikä ongelma?

Mutta sitten tuli se ongelma. Yöt alkoivat muuttumaan taas levottomammiksi. Taapero saattoi herätä ja vaatia pääsyyä meidän sänkyyn jo ennen kun olimme itse nukahtaneet. Kello aamuviideltä viereen ottaminen aikaistui usein jo kello kahdeksitoista. Taapero myös hyöri, pyöri, potki löi ja hyppi päälle unissaan ja yöllä herätessään. Yritin tehdä välimme peitoista ja tyynyistä ”muureja”, mutta se ei auttanut – hän halusi olla mahdollisimman lähellä tai huomioni jos heräsi itse yöllä. Kuitenkin olimme niin väsyneitä, että jatkoimme viereen ottamista, muuten hän protestoi kovaa ja pitkään huutamalla. Sellaista ei yksinkertaisesti vain jaksa keskellä yötä.

Samalla pahenivat taas omat uniongelmat. Oli vaikea saada unta, myös silloin kun olisi saanut nukkua rauhassa. Heräilin paljon ja unen päästä oli vaikea saada kiinni. Aamulla tosin olisi nukuttanut, ja jos taaperon otti viereen sai todennäköisesti nukkuakin ainakin tunnin pidempään. Onneksi tämä on jo vähän helpottanut (oman paksun ja lämpimän peiton vaihtaminen ohuempaan auttoi jo paljon), mutta keholla kestää tosiaan aika kauan palautua parin vuoden pätkäunista.

Meillä oli lähestulkoon jo ostoskorissa uusi 180 leveä sänky, mutta päätimme nyt kuitenkin aloittaa uuden unikoulun. Eli emme ota taaperoa enää viereen nukkumaan. Kumpikaan meistä ei jaksaisi yhtään, mutta pidemmällä juoksulla varmasti parempi valvoa muutamana yönä, kun venkslata ja nukkua huonosti jokikisenä. Tiedän, että perhepeti-systeemi toimii monilla eikä nukkumisjärjestelyillä ei ole sinänsä väliä – kunhan kaikki saavat nukutuksi. Meillä samassa sängyssä nukkuminen ei kuitenkaan tunnu toimivan.

Kyselin muutama viikko instassa, että miten muut nukkuvat ja minkälaisia unijärjestelyitä muilla on. Vastauksia oli yhtä monta kun vastaajiakin. Sain myös muutamia neuvoja, vaikka en kysynyt. Joku ehdotti lapsen siirtämistä toiseen huoneeseen nukkumaan. Vaikka meillä onkin täällä joka toinen viikko kaksi makuuhuonetta tyhjillään, tarvitsevat isommat lapset omaa tilaa eikä olisi heitä kohtaan reilua laittaa pikkusiskoa samaan huoneeseen nukkumaan. Eli se ei ole meillä vaihtoehto, vaan nukumme siis silti samassa huoneessa, koska taaperolla ei ole omaa huonetta – enkä itse edes usko sen olevan meidän kohdalla ongelma.

Ensimmäinen, eli viime yö unikoulua meni onneksi ilman yöhuutoja. Taapero heräsi himpun yli kuusi ja vaati pääsyä viereemme. Mieheni nousi kuitenkin tässä vaihessa hänen kanssaan aamutoimiin. Eli hei vaan taas aikaiset aamut.


5 VINKKIÄ PÄIVÄN PIRISTYKSEEN

24/11/2019

Postaus toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Marli SHOT & Indieplace
Postaus sisältää arvonnan!

Instagamissa minua aktiivisesti huomasivatkin, että jaoin tällä viikolla siellä joka arkipäivä yhden päivää piristävän vinkin. Päivien pimeys yhdistettynä hektiseen arkeen uuvuttaa helposti – etenkin kun harmaat arkipäivät tuntuvat usein toistavan samoja rutiineja. Nämä ovat juuri niitä aikoja, kun moni meistä kaipaa pientä lisäboostia – vähän jotain piristävää ja energisoivaa.

Pienien piristävien tekojen lisäksi nautin joka päivä shotillisen (joskus jopa pari) vitamiineja ja vahvan annoksen vastustuskykyyä Marli SHOTin muodossa. Tutustuin itseasiassa näihin shotteihin jo vuosi sitten ja siitä lähtien olen vähintään muutamasti kuukaudessa ostanut purkin pari kotiin. Harmillisen usein nämä ovat olleet loppu meidän kaupasta – joku muukin on siis tainnut ihastua näihin, eikä ihme.

Marli SHOT löytyy kauppojen kylmästä mehuhyllystä ja tulee kahden desin uudelleen suljettavassa pahvitetrassa. Yhdestä tertrasta saa yhteensä viisi shottia. Yksi shotillinen sisältää päivän suositellun määrän C-vitamiinia. Shottiin ei ole lisätty mitään ylimääräistä, kuten sokeria tai säilöntäaineita ja C-vitamiinikin tulee luontaisesti acerolamarjasta. C-vitamiini edistää kehon oman immuunijärjestelmän normaalia toimintaa ja auttaa vähentämään väsymystä ja uupumusta osana tasapainoista ja monipuolista ruokavaliota sekä terveitä elämäntapoja.

Päivä 1 – Mene metsään
Etenkin niinä päivinä, kun tuntuu ettei todellakaan jaksa tehdä mitään, kannattaa tehdä. Uloslähteminen voi tuntua tiukalta, etenkin jos vastassa on armoton pimeys tai sade, mutta siitäkin huolimatta pienikin happihyppely tekee hyvää. Itse aloitin viikkoni kävelyllä metsään. Ihan mielettömän hieno sumu ja lintujen viserrys antoivat energiaa koko loppupäiväksi. Otin mukaan Marli SHOT karpalo-puolukka-acerolan ja naukkasin sen mättäällä istuen.

Päivä 2 – Nuku hyvin
Säännöllinen unirytmi auttaa jaksamaan kaamoksenkin keskellä, mutta joskus tekee myös tosi hyvää myös nukkua vähän pidempään. Katkonaisten yöunien jälkeen tunnin parin aamutorkut yöunien päälle voivat olla merkittävä tekijä loppupäivän jaksamiseen. Myös perhmoiset unisukat auttavat aamulla pääsemään ylös sängystä ja kohtaamaan kylmän maailman. Lämpöä tuo myös heräämisen jälkeen nautittu Marli SHOT inkivääri-kurkuma-acerola – tämä on näistä oma suosikkini, inkivääri potkii tässä ihanan tujusti.

Päivä 3 – Aamujorailut
Päivää alkaa energisesti, kun pistät radion täysille ja tanssit ympäri kämppää ennen päivän askareihin menoa. Itsesi lisäksi koko perhe saa nauraa vedet silmissä jos teet sen vaikka aamupalan yhteydessä – kuten itselläni on tapana. Koko perhe sai aamupalalla shotit lasten suosikkimausta, granaattiomena-acerosta. Yhdestä purkista kun saa juuri sopivasti viisi shottia

Päivä 4 – Soita jollekulle tärkeälle
Mikä piristäisikään enemmän kuin jonkun tärkeän ihmisen piristäminen yllätävällä puhelulla / facetimella tai viestillä. Pelkkä hyvän päivän toivotus tuo molemmille hyvän mielen. Tänään energisoivana shottina toimi uutuusmaku tyrni-inkivääri-appelsiini-acerola.

Päivä 5 – Hemmotteleva aamupala
Hemmottele itseäsi tai jotakuta tärkeää herkullisella aamupalalla. Miten ihana tapa aloittaa päivä ja tehdä samalla itselleen hyvää – aamupalan kun sanotaan olevan päivän tärkein ateria. Tee itsellesi herkullinen aamupala tai yllätä perheenjäsen tai kaveri viemällä aamupala sänkyyn tai oven taakse. Nautitaan kiireettömästi jos mahdollista, mutta pääsia on että nauttii.

Toivottavasti saitte näistä kenties jotain uusia ideoita tukemaan omaa jaksamista ja hyvinvointia marraskuisessa arjessa. Pienillä jutuilla voi olla iso merkitys!

Kerro miten sinä voisit heposti piristää omaasi tai kaverin päivää? Vai miksi kenties olisit juuri lisäboostin tarpeessa? Kaikkien postauksen kommentoivien kesken arvotaan 2 Marli SHOT -tuotepakettia. Toinen pakkauksista arvotaan täällä blogissa kommentoivien kesken ja toinen Instagram-kuvan alla – voit halutessasi osallistua vaikka molempiin! Arvonta päättyy 1.12.19.

Energistä alkavaa viikkoa!


ARKIKUVA 46/52

24/11/2019

Erkin hampaiden oikomis-arviointi palautti mieleen omia, hampaiden -ja purennan oikomiseen liittyviä muistoja teinivuosilta. Minulta oiottiin aikoinaan saksipurentaa että distaalipurentaa, eli sellaista purentavikaa jossa alaleuka sijaitsee liian takana yläleuan suhteen eivätkä etuhampaat osu vastakkain.

Ensimmäiseksi sain yökiskot. Se oli sellainen läpikuultavan punainen, kauhea koko suun täyttävään möhkäle, josta sojotti suun ulkopuolelle kaksi metallilenksua, johon kiinnitettiin niskan taakse tuleva remmi. Tätä yökiskoa olisi pitänyt pitää 12 tuntia vuorokaudessa. Sen kanssa ei pystynyt puhumaan ja se särki hampaita ihan hirveästi. No arvaatteeko, käytinkö sitä? No en.

Koska puolen vuoden aikana mitään tuloksia tämän hammaskojeen kanssa ei saatu aikaan, minulle laitettiin telaketju-nimenä tutuksi tulleet kiinteät purentakiskot. Jokaiseen ylä -ja alahampaaseen liimattiin pieni metallinen osa, jonka läpi kulki metallinauha. Nauhaa kiristettiin kuukauden välein. Sekin oli kivulasta, hampaat olivat kiristyksen jälkeen aina monta päivää hellinä. Lisäksi metalli raapi ikävästi huulia. Mutta ainakin hammasrivistöstäni tuli täydellisen suora!

Itse purentavikaa korvattiin niin, että ylä -ja ala kulmahampaiden kohdalla oli pienet koukut, joissa olisi pitänyt pitää pieniä tiukkoja kuminauhoja. Kuminauhat vetivät alaleukaa eeteenpäin. Kuminauhoja piti pitää vuorokauden ympäri, vain syödessä ne piti ottaa pois.

No arvaatteko oliko sellainen seiskaluokalla yhtään noloa? Suussa hirveä kasa metallia ja siihen päälle vielä kuminauhat, jotka näkyivät kokoajan kun puhuin. Joiden kanssa suuta ei saanut kunnolla auki ja jotka olisi pitänyt sitten aina kouluruokailun yhteydessä pitänyt ottaa pois ja laittaa sen jälkeen takaisin paikoilleen. Ihan SIKA NOLOA ja ällöä.

Viime muuton yhteydessä muuten löysin pussillisen näitä kuminauhoja. Jostain syystä olin säästänyt niitä – eli ei, en käyttänyt kuminauhoja juuri koskaan. Hammaslääkärini ei luonnollisesti tykännyt, kun mitään edistystä suussa ei ollut vieläkään tapahtunut.

Sitten kävi pieni onnettomuuskin. Olimme isolla kaveriporukalla kotibileissä. Paikalla oli myös koulumme vähän vanhempia tyyppejä, joten piti käyttäytyä coolisti. Makoilimme kavereiden kanssa sohvalla ja paras kaverini pomppasi päälleni ja hammasrautani takertuivat hänen villapaitaansa. En kehdannut siinä tilanteessa sanoa mitään, olisihan se ollut aika show alkaa irrtoittelemaan paitaa hampaistani, joten kiskaisin voimakkaasti paidan irti ennen kun kukaan huomaisi.

Noh, tämän seurauksena osa raudoista irtosi hampaistani kokonaan. Siinä oli sitten taas hammaslääkäri aika kiukkuinen. Hän kuitenkin asensi minulle vielä uudet samanlaiset raudat.

En kuitenkaan edelleenkään pitänyt kuminauhoja ja vuoden jälkeen hammaslääkäri nosti kädet ylös ja lopetti oikomishoitoni tuloksettomana. Itseäihän se ei haitannut yhtään. Minulla oli päällisin puolin siistit suorat hampaat, enkä kokenut purentavikaa ongelmalliseksi.

Ennen kun se aikuisiällä on alkanut vaivaamaan. Leukoja särkee, päätä särkee, leuka ei ikäänkuin asetu kunnolla, se loksuu ja on jopa mennyt muutaman kerran pois sijoiltaan ja joskus se lukittuu. Särkyä on kokoajan enemmän ja pahemmin ja viimeisen puolen vuoden aikana olen huomannut sen vaikuttavan myös ulkonäkööni. Olen miettinyt oikomishoidon aloittamista jo pitkään, mutta sen hinta yksityisellä puolella hirvittää.

Elviksen oikomistarpeen arviossa kysyin hammaslääkäriopiskelijalta, että millainen mahdollisuus aikuisena on vielä päästä kunnalliseen oikomishoitoon. Hän vastasi, että vian pitää olla huomattava ja että käytännössä aikuisena on mahdotonta siihen päästä.

Hitto, miksi sitä ei vaan silloin aikoiaan hoitanut. No nyt ainakin voin toimia varottavana esimerkkinä lapsilleni – jos he joskus raudat saavat. Elviksen kohdalla ei sitten lopulta oikomishoitoa ainakaan vielä aloitettu, katsellaan parin vuoden päästä tilannetta uudestaan.

Millaisia kokemuksia teillä on omasta tai lapsen oikomishoidosta? Onko joku hoitanut tällaista vähän isompaa (tai pienempää) purentavikaa vielä aikuisiällä?