ARKIKUVA 39/52

29/09/2019

Vähämpä tiesin (tai muistin). Sovin kaverin kanssa taaperotreffit keskustakirjasto Oodiin. Siellä on kiva pienten lasten leikkialue.

Ostin itselleni kahvin kaveria odotellessa ja istuin sohavalle leikkialueen viereen. Mielessäni oli nauttia kahvia lapseni rauhallisia leikkejä sivusta seuraten.

Todellisuus olikin sitten jotain aivan muuta. Askelmittariin tuli puolen tunnin aikana noin 8 175 askelta, keräsin kirjoja takaisin hyllyyn noin 137 kappaletta, selkäni valui hikeä samalla kun kimaltelevat hikikarpalot koristivat otsaani, kahvit läikkyivät kun säntäsin milloin mistäkin askelmalta ottamaan koppia lapsesta (hän nykyään siis myös juoksee ja kovaa) – silloin kun en pahoitellen yrittänyt saada häntä pois tunetemattomien ihmisten älypuhelimilta tai kenkävarkaista.

Taaperoelämä – en muistanut että se oli näin vauhdikasta.


MEIDÄN LONTOO – VINKKEJÄ REISSUUN

28/09/2019

ASUINALUE

Lontoo on iso kaupunki ja oman reissun tunnelmaan vaikuttaa varmasti paljon se, miltä alueelta majoituksensa varaa. Lontoosta löytyy todella paljon hyvinkin eritasoista hotellitarjontaa, kuiten myös air bnb asuntoja. Hinnat ovat Helsinkiin verrattuna vieläkin korkeampia, mutta jos hotellin (ja aamupalan) suhteen ei ole niin nuuka, voi huoneen löytää toki myös edullisestikin.

Kysellessäni kavereilta suostuksia asuinalueesta, kaikki suosittelivat meille majoittumista Paddingtonissa, joten en sitten edes alkanut hirveästi tutkimaan muita. Paddington ei ole alueena halvimmasta päästä (ja useiden hotelleiden huoneet minipieniä), mutta maksan mieleläni vähän eksrtaa siitä, että hotelli ja huone oli viihtyisä, kauniilla kaduilla oli kiva kulkea myös myöhään illalla, joka kadunkulmasta löytyi paljon erilaisia ravintoloita, kahviloita ja kioskeja sekä että kulkuyhteydet tänne olivat myös erinoimaiset.

Paddingtonista löytyy kuuluisa juna-asema (Karhuherra Paddington löydettiin täältä ja asemalta löytyy myös hänestä tehty pronssipatsas) sekä metro, jonka kautta kulkee kaksi eri metrolinjaa. Tänne on siis kätevä kulkea lähes mistä päin Lontoota tahansa ja yhdeltä Lontoon isoimmalta juna-asemalta, Victoriasta (jonne myös junamme Gatwikin lentokentältä tuli) on tänne metrolla vain muutaman pysäkin matka. Kävelymatkan päästä löytyy myös Notting Hill sekä kuuluisa Hyde Park.

HARRY POTTER STUDIO

Meidän reissun yksi kohokohta ja etukäteen suunniteltu juttu oli vierailu Warner Bross Studiolla, jossa on kuvattu iso osa Harry Potter elokuvista. Vaikka itse en ole nähnyt kuin muutaman leffan, enkä lukenut yhtäkäään kirjaa, oli vierailu studiolla upea kokemus jopa minulle. Puhumattakaan lapsesta, joka taas on lukenut kirjoja, käsitellyt aihetta paljon koulussa sekä nähnyt kaikki leffat.

Liput studiolle pitää ostaa etukäteen netistä ja vierailuun kannattaa varata melkeimpä koko päivä, sillä matka sutudiolle kestää Lontoon kestustasta noin tunnin suuntaansa ja itse studiolla aikaa menee noin nelisen tuntia.

Me olimme varanneet ajan studiokierrokselle klo 11.30 ja koska matka julkisilla vaikutti hieman hankalalta, ajoimme sinne aamulla Uberilla. Matka autolla kesti aika tarkkaan 45min ja maksoi reilu 30 euroa. Takaisin tulimme julkisilla, studiolta lähti kaksikerroksinen bussi lähimmälle juna-asemalle jonka jälkeen sitten piti vielä vaihtaa asemaa ja metroon. Kokonaisuudessaan matka Studiolta takaisin hotellille kesti yli 1,5 tuntia.

Jos Harry Potter jutut kiinnostaa, mutta studiokierros kuulostaa liian suurelta ponnistukselta, kannattaa suunnata esimerkiksi King Cross -asemalle. Sieltä löytyy laituri 9 3/4 jossa voi ottaa kuvan kärryjen kanssa ja Harry Potter kaupasta löytyy iso valikoima erilaisia taikasauvoja ja muuta sälää. Netistä löytyy myös paljon erilaisia kävelykierroksia, jossa opas johdattaa turisteja Pottereista tuttuihin paikkoihin ympäri kaupungin.

ILTAPÄIVÄTEE

Mikä olisikaan Englantilaisempaa kuin kello viiden tee. Upeita iltapäivätee-paikkoja löytyy Lontoosta monia ja teetä sekä kerrostarjottimella tuotavia pikkusyötäviä saa yleensä jo lounasajasta eteenpäin. Suosituimpiin paikkoihin kannataa varata pöytä etukäteen.

Me menimme iltapäiväteelle Instagramista tuttuun taideravintolaan ja 2 Michelin-tähteä saaneeseen Sketchiin. Ravintolasta löytyy muutama erilainen sali, mutta iltapäivätee tarjoillaan paikan suosituimmassa ja kuuluisimmassa pinkissä huoneessa. Kaikki oli vimpan päälle hienostunutta ja jousikvartetti soitti niin klassisia kun tuttuja pop-kappaleitakin. Myös Sketchin vessat olivat elämys, vessakopit ovat nimittäin suuria munia.

MUSEOT

Lontoosta löytyy mielettömän paljon hienoja museoita, joista osa on täysin tai osittain ilmaisia. Maksullisiin museoihin voi olla järkevää hankkia liput etukäteen. Museot ovat usein myös hyvin suuria, joten niissä saa myös kulumaan aikaa. Kannattaa siis ottaa tämä huomioon museokierrosta suunnitellessa.

Me kävimme pikapiipahduksella Tate Britainissa, josta jatkoimme matkaa kätevästi museon edustavalta olevalta laiturilta veneellä suoraan Tate Modernin eteen. Samalla tuli nähtyä nähtävyyksiä joelta käsin, kuten rempassa oleva Big Ben sekä London eye. Suosittelen tätä komboa!

Tate Modernissa emme ehtineen enää sen päivän lipunmyyntiin haluamaani maksulliseen näyttelyyn, mutta jo pelkkä vanhan jättimäiseen teollisuushalliin perustetun museon ja sen ilmaisten osioiden, sekä parvekkeelta avautuvan näköalan kokeminen oli itsessään hienoa. Kannattaa myös jättää aikaa museon tuntumassa sekä Millenium bridgen yli käppäilemiseen.

Viimeisenä päivänä kävimme vielä myös Natural History Museossa, jota olin odottanut kovasti. Itse rakennus on henkeäsalpaavan upea ja sisääntuloaulan katossa roikkuvan sinivalaan luuranka vaikuttava. Näyttelyitä täälläkin on paljon erilaisia ja kokoelmat laajoja. Museossa on myös paljon eri dinosauruksien luita ja fossiileja. Täytyy kyllä silti sanoa, että esimerkisi meillä tällä Helsingin Luonnontieteellisen museon esillepano on kyllä mielestäni paljon parempi.

HYDE PARK

Suurkaupingin hälinää pääsee pakoon vehreässä Hyde Parkissa, joka on tunnettu puiston läpi virtaavasta Serpentine-joesta ja siinä uiskentelevista lukuisista joutsenista. Puistosta löytyy muutamia kahviloita ja ravintoloita, kiva lasten leikkipuisto sekä uimapaikka. Me kävimme myös Prinsessa Dianan muistoksi rakennetulla vesiaiheisella muistomerkillä, jossa voi lämpimänä päivänä kastaa varpaansa.

SHOPPAILU

En ole useampaan vuoteen enää halunnut shoppailla reissuillani, mutta kävimme me muutamassa kaupassa pyörähtämässä. Meidän oli tarkoitus käydä hakemassa tuliaisia isosta lelukaupasta, mutta jossain ajatushäiriössä luulin niitä olevan kaksi; Hamleys sekä oma jättiosasto Harrodsilla. Noh, näin ei kuitenkaan ollut, vaan jos lelukaupoille tahtoo, niin sunnata kannataa ehdottomasti ensimmäiseen, eli Hamleysille (löytyy muuten ihan tuon Sketchin vierestä). Siellä on seitsemän (!) kerrosta leluja, joten pelkkä käyminen ilman sen kummempaa ostelua on varmasti elämys itsessään.

Oxford Circuksen tienoilta löytynee muutenkin parhaat ostospaikat helposti yhdellä kertaa, jos sellaisille halajaa. Olin itse toivonut löytäväni pari kivaa vintage-kauppaa ja suunnittelin ostavani koko perheelle vanhat vintage-Martensit. Tällaisia paikkoja ei kuitenkaan sattunut vastaan, enkä ehtinyt niitä sitten sen kummemmin metsästämään. Tuliaisemme jäivät muutamaan Lego-pakkaukseen, suklaataikasauvaan ja teehen (mikä oli oikein hyvä, sillä olimme reissussa pelkillä käsimatkatavaroilla).

LIIKKUMINEN

Liikkuminen Lontoossa etenkin metrolla on todella kätevää. Metrokartta saattaa näyttää ensivilkaisulla hyvinkin sekavalta, mutta metroasemien opasteet ovat selkeitä ja itseasiassa niin on koko metroverkostokin – etenkin jos tietää millä linjalla kulkea. Tähän suurena apuna toimi ilmaiseksi puhelimeen ladattava Tube Map-appi, joka toimii reittioppaan tavoin. Huomasin tuolla reissussa, että myös Uber-sovellus näyttää miten kulkea julkisilla.

En suosittele ostamaan aiemmin kaikkien suosittelemaa Oyster-korttia, jonne ladataan etukäteen rahaa, sillä niin junat, metrot, bussit ja veneet toimivat nykyisin myös tavallisella pankkikortilla jossa on lähimaksuominaisuus. Myös sillä tavalla maksaminen on kaikista edullisinta. Kortti näytetään portilla lukijaan mentässä, että pois lähtiessä. Kortilta veloitetaan summa matkojen pituuden mukaan ja Lontoon keskusta-alueella liikkuessa veloitus päättyy 6,5 punnan hintakattoon – tämän jälkeen matkustaminen on keskustassa sen päivän osalta ilmaista.

Metrossa ja keskusta-alueella junalla matkustaminen on ilmaista lapsille (en tiedä busseista). Tällöin kannattaa kulkea lapsen kanssa yhdessä leveämmistä porteista, niin kumpikaan ei jää portin väliin… Asemilla on myös henkilökuntaa joka avaa tarvittessa portit – muista silloin myös näyttää korttiasi lähtiessä, muuten kortila veloitetaan maksimimatkan hinta! Lastenrattaiden kanssa en lähtisi metroon, sillä harvoilta asemilta löytyy hissi.

NÄHTÄVYYDET

Me emme sinällänsä käyneet erikseen katsomassa mitään nähtävyyksiä, sillä niitä tuli nähtyä ihan vain kaupungilla paikasta toiseen kulkiessamme. Taksilla tai bussilla liikkuessa näkee toki enemmän kun maan alla metrossa. Kaupungilla voi liikkua toki myös turisteille tarkoitetuilla Hop On/ Hop Off maisemabusseilla.

Olimme miettineet myös menevämme Sky Garneniin, joka on 35. kerroksessa / 155 metrissä oleva näköalapaikka. Pääsy on ilmainen, mutta liput täytyy varata etukäteen.

SYÖMINEN

Iltapäiväteetä lukuunottamatta emme varanneet mitään ruokapaikkoja etukäteen. Katsottiin aina vähän fiiliksen mukaan. Suosituimpiin ravintoloihin kannattaa ehdottomasti varata pöytä, mutta meille oli helpompaa mennä ilman liian tiukkoja aikatauluja. Hotellimme läheltä löytyi monta tosi kivaa ruokapaikkaa, joista kaikista järjestyi meille kahdelle helposti pöytä. Yhtenä iltana haettiin ruokaa mukaan hotelliin ja syötiin sängyssä leffaa katsoen.

Voisin vinkata kuitenkin yhtä ruokapaikkaa, vaikkapa jos ennen lentokentälle lähtöä täytyy syödä (ja lähdette Victorian asemalta). Victorian juna-asemaa vastapäätä on vanha kauppahalli, josta löytyy yli kymmenen eri ravintolaa, baari sekä kattoterassi. Tosi kiva ja viihtyisä paikka, jossa jokainen ruokalija voi käydä tilaamassa mistä vain ravintolasta. Kaapo otti pastaa, minä vegaanista currya ja koko homman kruunasi ihan mieletön jäätelöannos jätskibaarista.

Kauppahallin kattoterassilla käydessämme tajusin, että hitsi, minähän olen kävellyt juuri tuota vastapäistä tietä joskus 14-vuotiaana Lontoossa ensimmäistä kertaa ollessani.

LAPSEN KANSSA REISSUSSA

Vaikka nyt reissukumppanina oli jo 10 vuotias reipas matkakaveri, kannattaa silti muistaa muutama perusjuttu lasten kanssa matkustessa. Eli ei turhan tiukkoja aikatauluja, ei liikaa suunniteltua ohjelmaa yhdelle päivälle (2-3 ihan maksimi) ja muistakaa syödä säännöllisesti! Kokoajan joku smoothie jostain kiskasta, niin ei pääse ainakaan nälkäkiukku yllättämään. Suurkaupungissa kulkiessa askeleita kertyy paljon ja se on rankkaa niin aikuisille kun lapsillekin.

Isossa kaupungissa kannattaa muutenkin suunnitella menot vähän sen mukaan, että missä mikäkin paikka sijaitsee. Yhtenä päivänä yhdellä alueella, toisena toisella – näin säästää myös toki paljon aikaa, kun ei mene turhaa aikaa edestakaisin kulkemiseen.

Ladattiin myös Kaapolle lennolle oflineen muutama Lontooseen sijoittuva elokuva. Hän ehti katsoa niistä juurikin Paddingtonin ja oli ihana, miten hän niin tohkeissaan bongaili elokuvasta tuttuja paikkoja reissumme aikana. Tuntuu, että hän sai sen ansiosta vielä vähän enemmän reissusta irti.

Mitäs muita vinkkejä teillä olisi Lontooseen sinne matkaavaille?


SYKSYINEN MINI ME

26/09/2019

Rakastan lämpöä, aurinkoa, kukkia ja kesää, mutta kaikista eniten rakastan syksyä. Joka vuosi syksy yllättää upeudellaan, vaikka kuinka mukamas muistaa kuinka hieno se on.

Sateiset ja pimeät päivät vievät usein veronsa, ne eivät lukeudu kovinkaan usein tai ainakaan monen päivän putkina suosikkeihini, mutta nämä aurinkoisen kirpeät syyspäivät tuntuvat herättävän minut eloon ihan uudella tavalla. Yksi tällainen päivä riittää kuittaamaan niin monet synkät sateet.

Luonto on syksyllä niin ihmeellisen upea. Ehkä juuri sen nopea muutos ja säkenöivät värit ovat se asia, joka saa haukkomaan henkeä. Miten ihmeellistä, että ihan hetkessä vaikkapa takapiha täyttyy sienistä tai pihapuu vaihtaa väriään.

Keväisin on ihanaa nähdä luonnon pikkuhiljaa heräilevän taas pimeän talven jäljiltä, mutta syksy on paljon intensiivisempi. Kaikki tapahtuu nopeammin ja kunnon rysähdyksellä. Luonnon oma ilotulitus ja viimeiset bileet ennen loppua.

Kevät ja vuodenvaihde ovat monelle uuden alkua, minulle se on aina ollut syksy. Syksyllä vietän myös syntymäpäivääni ja olenkin usein miettinyt, että monelle lempparivuodenaika taitaa olla juuri se milloin on itse syntynyt.

Kaikki lapseni ovat myös syntyneet syksyllä ja heidän kauttaan on helppo muistella menneitä. Että juuri saman ikäisenä minäkin vietin ensimmäistä jouluani tai menin kouluun. Viime viikkoina olen alkanut näkemään Myyssä yhä enemmän itseäni. Ulkonäöllisesti ja eleelliseti, mutta myös jonkinlainen yhteys on tuntunut myös vahvistuvan.

Ehkä se on tämä syksy, olemme molemmat syksyn lapsia.


10 VUOTTA ÄITINÄ

25/09/2019

Samalla kun esikoiseni juhli pyöreitä, oli minullakin myös toinen syy juhlaan – mielestäni täyttä kymppiä äitinä on myös erittäin aiheellista juhlistaa.

Olen tiennyt varmaan aina, että haluan nuorena äidiksi. Se ei ole ollut suvussani mikään kummallinen asia, sillä myös niin äiti kun äidinäitinikin ovat tulleet äideksi nuorella iällä.

Itselläni on ollut vahva tunne siitä, että elämässä ei tarvitse kaiken olla valmiina, ennen kun lapsi tulee. Elämä jatkuu myös sen jälkeen, eikä lapset ole este vaikkapa opiskelulle tai uran luomiselle.

Vanhemmaksi haluaminen tai haluamattomuus on jokaiselle henkilökohtainen asia, jota kukaan muu ei voi laittaa oikeaan tai väärään lokeroon. En siis sano, että äitiys on ainut ja oikea tapa, mutta juuri minulle se on aina tuntunut sellaiselta.

23-vuotiaana minusta tuli vihdoin äiti mikä tarkoittaa, että olen ollut lähes yhden kolmasosan elämästäni nyt äitinä. Äitiys on tuntunut alusta saakka kovin luonnolliselta. Äitinä en aina ole se perinteisin pullalla tuoksuva mamma, mutta äitinä voikin olla ihan omana itsenään.

Se onkin ollut itselleni tärkeä oivallus ja ehkä osaltaan tehnyt sen, miksi äitinä olo on itselleni niin ihanaa ja kivaa. Äitinä ei tarvitse änkeytyä tiettyyn muottiin – kun tekee miten sydän sanoo ja parhaalta tuntuu, ei voi mennä kovin vikaan.

Tottakai etenkin pikkulapsiaikana on ajoittain tuntunut siltä, että on uponnut vähän liian syvälle äitiyden syövereihein ja jopa kadottanut hetkeksi itsensä. Sekin on ihan ok kun sen hyväksyy ja enennkaikkea ymärtää, että pian sieltä taas noustaan. Viimeistään kun lapset kasvavat ja aikaa itselle ja omille ajatuksilleen alkaa taas löytymään.

Äitinä joutuu välillä kovan arvostelun, syyllistämisen ja kaiken maailman neuvojien armoille. Tässä kymmenen vuoden aikana on tullut kasvatettua onneksi hyvä teflonpinta kaikelle turhalle. Mutta nuorena äitinä saatoin ottaa hyvinkin raskaasti tuntemattomien ihmisten syyllistävät neuvot. Niitä kun saattoi sadella ihan kysymättä vaikkapa ratikkamatkalla.

Oma onneni oli myös se, että muutimme raskauden lopulla kivalle asuinalueelle jossa oli paljon lapsiperheitä, mutta se oli tarpeeksi lähellä myös omia juttuja. Muihin äiteihin tutustuessani huomasin, että itseni lisäksi olemassa on myös paljon muita äitejä, jotka tekevät oman näköistänsä arkeaan. Ja että lapsiin liittyvien asioiden lisäksi voi olla edelleen kiinnostunut myös omista jutuistaan, olematta huono vanhempi.

En oikein osaa sanoa, mikä äitiydessä olisi parasta. Äitinä olo on vaan kokonaisvaltaisesti paras juttu jonka tiedän. Muistelen joskus silloin äidiksi tullessani ajatelleeni, että se antoi minulle merkityksen elämään. Ei ihan mikään pikkujuttu siis.

Nyt voisin ajatella asian niin, että kun mielestäni tärkeintä elämässä on rakastaa ja olla onnellinen, niin itselleni äitiys on itselleni helppo ja luonnollinen tapa rakastaa, tulla rakastetuksi sekä myöskin jakaa sitä onnea puolin ja toisin.

Lapsen kaipuu oli omalla kohdallani niin voimakas, että se tuntui myös ihan fyysisenä kipuna. Samoin on käynyt myöhemmin, kun olen halunnut lapsia lisää. Se kaipuu ja halu äitiyteen on ihmeellinen alkuvoima, jolle ei voi sanoa vastaan.

En tiedä olisinko oppinut itsestäni ja elämästä näin paljon ilman äitinä oloa. Ehkä, mutta eri tavalla ainakin. Välillä olen miettinyt, mitä jos elämä olikin kuljettanut toisin, eikä asiat oliskaan menneet näin. Sen lisäksi, että sellaista on ihan turha ajatella on se ihan absurdia. Sillä näin asioiden kuuluukin juuri olla, minun kuuluu olla äiti ja se olisi varmasti tapahtunut jokatapauksessa.

Näitä vanhoja kuvia, joissa olen esikoiseni kanssa, kaivelin omasta facebookista ja blogista – ihania muistoja, muistan niin elävästi ihan jokaisen hetken. ps. haluan otsatukan takaisin!


ARKIKUVA 38/52

23/09/2019

Somen voima.

Muutama viikko sitten laitoin instaani muutaman videon paljon käyttämämme ruokakaupan rikkinäisistä pakastekaapeista. Olimme monen muun asiakkaan tavoin maininneet asiasta jo useamman kerran, mutta muutosta ei ollut tapahtunut. Osa pakasteista oli selvästi sulanut ja jäätynyt uudestaan, jonka lisäksi nyt pakkaseen ja myytävien tuotteiden ympärille oli kerääntynyt paljon jäätä. Kaupata välitettiin tuotteiden olevan tästä huolimatta kunnossa.

Heti instagram videoideni jälkeen asia korjattiin. Ja sehän on tosi hyvä juttu että niin vihdoin tehtiin, mutta silti nyt joka kerta tuossa kaupassa asioidessani on jotenkin syyllinen olo. Ihan kun olisin tehnyt jotain väärää. Vaikka oikeasti halusin vain ostaa ei jo kertaalleen sulaneita pakastemarjoja.

Tässä kuvassa olen matkalla kyseiseen kauppaan, toivoen ettei henkilökunnalla ole oikeasti mitään hajua minusta tai videoistani. Mikä sekin saattaa olla ihan totta ja pakastimen tyhjennyksen ajoitus vain sattumaa. Ihan hassua, miten tällaisestakin asiasta voi tuntea syyllisyyttä.