Arki se pyörii täällä Espanjassakin. Etenkin kun reissussa ollaan lähes kuukausi ja asutaan talossa hotellin sijaan. On kaupassakäynnit, ruokalistojen suunnittelut, vaipat, soseet ja pyykinpesut.

Onneksi itse rakastan ruokakaupassa haahuilua ja tuoteselosteiden lukua (kiitos kärsivällisyydestäsi rakas mieheni, joka olet täysin päinvastaista maata). On ihana löytää uusia ihmeellisiä tuotteita tai välillä vaan ihastella paikallista pakkausmuotoilua. Valmiita vauvanruokia ostelessa täällä muuten saakin olla hyvin valppaana, sillä useissa ruoissa saattaa olla lisättyä merisuolaa, maitoa, keksinmuruja tai ihan vaan sokeria.

Kauppojen vihannes -ja leipäosastot hullaannuttavat minut täällä aina. Niin paljon kaikkea ihanaa – ja niiin halvalla!

Vuosi sitten olimme babymoonillamme kaksistaan tällä samaisella rannalla. Paikka teki meihin viimeksi niin suuren vaikutuksen, että halusimme ehdottomasti käydä siellä nyt myös lasten kanssa.

Luonnonkaunis ranta on tunnettu muun muassa sitä ympäröivistä dyyneistä sekä surffausmahdollisuudestaan. Suurin osa rantaviivasta on myös pyhitetty naturisteille. Täysin nudistina auringon palvominen ei kuitenkaan ole edellytys rannalla olemiselle, vaan siellä voi puketua (tai olla pukeutumatta) juuri niin kuin tahtoo.

Verrattuna muihin täällä päin oleviin rantoihin, Cabopino on kuin piilossa oleva rauhallinen keidas. Se kun ei ole aivan suosituimpien turistikohteiden aivan välittömässä läheisyydessä, vaan sinne pääsy vaatii täältä auton. Matkaa Funegirolan täpötäysiltä rannoilta sinne on noin vartin ajomatkan verran.

Ainoastaan rannan alkupäässä on pieni rypäs vuokrattavia aurinkotuoleja ja vähän enemmän porukkaa, sen jälkeen alkavat dyynit sekä nudistialue. Joinain hetkinä voi tuntua, ettei rannalla ole ketään muita. Rantaviivan toisessa päässä utuisina siintävät vuoret tekevät paikasta entistä ainutlaatuisemman.

Ranta on paikoitellen hyvinkin matala mereen mentäessä, joten lasten kanssa on täällä helppo olla. Toisaalta taas tuulisena päivänä aallot saattavat olla isohkoja, kuten meillä tällä kertaa oli. Pidemmällä rannalla on ihanan rauhallista osittain siksi, ettei siellä ole mitään palveluita – ei siis myöskään rantavahteja / pelastajia. Tämä kannattaa pitää mielessä uimaan tai surffaamaan mennessä. Keltaisesta lipusta huolimatta me uskallauduimme mereen aaltoihin hyppimään ja voi vitsit, että se oli hauskaa. Hiekkaa oli uikkareissa sen jälkeen ehkä kilo.

Tämä rantakäynti oli myös ensimmäistä laatuaan Myylle. Vähän etukäteen jännitti, että miten menee kuumalla hiekalla vauvan kanssa, joka pistää suuhunsa kaiken. Mutta huomasin pian, että oikeastaan siellä olikin aika rentoa. Mitäs nyt jos vähän menee hiekkaa suuhun, se ei ainakaan takerru samalla tavalla kurkkuun kun kaikki kuivat lehdet, kukat ja kivet joita hän normaalisti yrittää syödä.

Toki kovin kauaa ei vauvan kanssa suojaavista vaatteista ja hatusta huolimatta voinut rannalla olla, siellä meillä ei ollut rattaita lukuunottamatta mitään varjoa mukana. Rattaista puheenollen, pitkälle rannalle pääsee kätevästi ja esteettömästi dyynjeä pitkin kulkevien pitkospuiden kautta. Ne kiemurtelevat hieman, mutta samalla saa ihailla upeaa luontoa ja maisemia.

Rannan toisesta päästä löytyy taas vähän palveluita, kuten symppis ravintola, josta saa ainakin hyvää kalaa, roseta ja jäätelöä.

Oliko teillä kiinnostusta kuulla muista meidän mielestä kivoista ja lapsiystävällisistä paikoista täällä aurinkorannikolla?

Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Philips Hue kanssa

Koululaisilla alkoi viikko sitten loma ja pikkuhiljaa monilla muillakin alkaa nyt viimeistään tuleva kesäloma siintää edessä. Kesällä moni koti tyhjenee, kun suuntaamme mökeille ja muille kesäriennoille.

Tyhjä ja asuttamattoman näköinen asunto voi houkutella epätoivottuja vieraita, kuten murtovarkaita. Itselleni kodin on oltava turvallinen paikka, myös silloin kun en itse ole kotona. En missään nimessä tahdo riskeerata sitä, että oma luottamus turvallisuuteen rikkoutuisi ja siksi meillä onkin ollut jo pitkään useampia tapoja turvallisuuden säilyttämiseen.

Reilu puoli vuotta meillä käytössä ollut kodin älyvalaisinjärjestelämä Philis Hue on todella hyvä lisä turvallisuuteen. Sen lisäksi että Hue on meillä käytössä päivittäisissä toiminnoissa, kuten vuorokausirytmin apuna, toimii se myös silloin kun emme ole itse kotona.

Kerrottakoon tähän väliin, että matkojemme ajan kodissamme käy joko talovahti tai asustaa vuokralainen, jonka lisäksi taloyhtiömme tiiviissä yhteisössä naapurimme pitävät myös silmänsä auki. Toki ovissa on myös hyvät lukot. Näin on pakko olla, jotta voin hyvin ja rauhallisin mielin julkaista matkoiltamme juttuja julkisesti someen. Huen Home & Away-ominaisuus on tähän tosi hyvä lisä.

Hue-järjestelmä toimii oman kodin wifissä, mutta sitä voi käyttää vaikka maapallon toiselta puolelta asti. Home & Awayllä voit hallita kaikkia kodin valoja vaikka oikeasti kotona ei olisikaan ketään. Tämä eroaa ajastettavista valokatkaisioista sillä tavalla, että valot eivät joka päivä mene päälle ja sammuu aina samaan aikaan, vaan joka päivä valot muuttuvat satunnaisesti ja eri aikaan. Valoja ei siis tarvitse muistaa lomareissulta itse säätää jos ei halua, vaan ohjelma hoitaa sen puolestasi.

Monet ammattilaismurtovarkaat nimittäin seuraavat taloja jo etukäteen, ennen mahdollista murtoa ja aina samaan aikaan samassa huoneessa syttyvä valo saattaa herättää epäilyksen siitä, ettei ketään välttämättä valaistuksesta huolimatta olekaan kotona. Huen ansiosta syntyy vaikutelma, että talossa asutaan ihan oikeasti.

Turvallisuuden tunnetta voi lisätä myös silloin kun on itse kotona. Huen Home & Away-toimintoon voi myös asettaa päälle sijaintitoiminnon. Tällöin systeemi laittaa kodissa tai pihalla valot päälle jo ennen kun saavut sinne. Se siis tunnistaa kun olet vaikkapa saapumassa myöhään illalla töistä kotiin ja pistää valot päälle kun olet lähellä kotia. Ja jos unohdat sammuttaa valot lähtiessäsi, hoitaa se senkin.

Huen voi myös liittää yhteensopiviin turvakameramalleihin tai liikkeentunnistimeen. Tällöin valot menevät päälle jos kamerat huomaavat liikettä. Liikkeentunnistinta voi hyödyntää myös omassa arjessa. Hue-liikkeentunnistimen voi säätää esimerkiksi sytyttämään yöllä himmeän valon, jos täytyy käydä vessassa. Turvallisuutta sekin, ettei astu yöllä pimeässsä Lego-palikoiden päälle.

Näin puolen vuoden käytön jälkeen jaksan edelleenkin hämmästyä Huen lukemattomista ominaisuuksista. Vaikka toimintoja on todella paljon ja jokaiseen tilanteeseen, on se myös ihanan simppeli ja helppo käyttää. Meillä sitä testannut muutama ystävä ja sukulainenkin ovat sen jo kotiinsa hankkineet. Huen kun voi ottaa käyttöön aluksi vaikka vain muutamaan valmiina olevaan valaisimeen eikä se edes ole pahan hintainen!

Itse olen huomannut Huen tuovan turvallisuutta juurikin ihan myös kotona ollessamme. En sinänsä pelkää pimeää, mutta on ehdottomasti miellyttävämpää liikkua hyvin valaistussa kodissa. Myös lapset pitävät siitä, että lukuvalon voi himmentää yövaloksi.

Viime viikon arkikuva on jo perinteeksi muodostunut otos lentokentältä ennen lähtöä.

Olen ottanut pojista samanlaisen kuvan ensimmäisen kerran matkustaessani heidän kanssaan yksin tänne Espanjaan kuusi vuotta sitten. Sen jälkeen ollaan otettu kuva aina reissatessamme.

Jossain vaiheessa on pakko koota kaikki kuvat yhteen, ensimmäisessä kuvassa kun pojat tosiaan ovat vasta 1 & 3 vuotta. Niin monta kivaa matkaa olen saanut sen jälkeen tehdä näiden reissumiesten kanssa.

Meidän vauva ei ole enää hampaaton, sillä hienossa 9,5 kuukauden iässä hänelle puhkesi kerralla ei vain yksi vaan kolme hammasta. Kaksi ylös ja yksi alas. Ja onhan niitä odotettukin.

Vauvan ollessa kolmen kuukauden ikäinen alkoi kova kuolaaminen ja yöhulinointi. Myöhemmin tämä ilmeni allergiaksi ja siitä ilmeisesti johtuneeksi refluksiksi, mutta me olemme olleet siitä saakka siinä uskossa, että hampaita on tulossa ihan just.

Lopulta nämä kolme hammasta ilmestyivät suuhun lähes huomaamatta. Toki ajoittain oli huonommin nukuttuja öitä, ikenien kutinaa ja satunnaista ruoasta ja maidosta kieltätytymistä, mutta ei mitään sen isompaa, kuten vaikkapa kuumetta tai selvää kipua.

Ehkä muutama viikko sitten saattoi huomata ienten kuttisevan normaalia enemmän ja olevan ehkä jopa ajoittain vähän arat. Mutta kun on odottanut hampaita tulevaksi yli puoli vuotta ja ylianalisoinut jokaisen oireen, on vaikea sanoa miten asia oikeasti oli.

Vauva antaa myös hyvin huonosti katsoa tai koskea suuhun, joten oikeastaan vasta muutaman päivän ajan olen itse voinut olla ihan varma, että kyllä – nyt siellä on on ihan oikeasti hampaat.

Vauva on niin hassu ja söpö uusine nököhampaineen. Hän on ollut niin pitkään ilman, että on jännittävää nähdä miten paljon hänen ulkonäkönsä muuttuu hampaiden myötä. Olen myös yllättyyt siitä, että hampaat puhkesivat aluksi ylös eikä alas, kuten vanhemmilla lapsillani.

Moni on myös ihmetellyt, että miten vauva voi syödä muuta kun soseita ilman hampaita – no tosi hyvin! Sormiruokailut ovat sujuneet meillä ihan yhtä hyvin kun hampaallisten vauvakollegoidenkin. Pelkät ikenetkin ovat yllättävän vahvat ja niillä saa paloiteltua niin kurkut kun omenatkin.

Ihana pieni loma-nökö!