Tämän viikon arkikuvan päättäminen oli ehdottomasti tähänastisesti vaikein. Joinain viikkoina huomaan, etten ole muistanut ottaa kuvia juuri ollenkaan, mutta kerrankin kävi toisinpäin. Vaikkakin hyvin arkisista juttuista, mutta sehän onkin tämän koko postaussarjan juju.

Tämän viikon kohokohtia on ollut ainakin Myyn ensimmäinen kerta keinussa, allergiatestien toinen osa, upeat kevätsäät, kohtaaminen hevosten kanssa, uudet kevätkengät, useamman keran nokisena takasta haettu vauva, mustapääimurilla mustelmaiseksi imuteltu naama, yhdet 1v synttärit sekä tulppaanien tuoksuttelua kevätmessuilla.

Tuolla ihanalla kevätauringolla onkin varmasti ollut syynsä siihen, miksi kaikesta tästä ja monesta monesta muusta hetkestä tällä viikolla löytyy puhelimesta paljon kuvia. Yksi ihanimmista niistä on tämä. Ihan tavallinen, pikainen räpsy, tyttärestä ja isästä iltakävelyn päätteeksi. Tuo pieni on niin ihana ja utelias ihmettelijä ja mikäs se onkaan parempi paikka tutkailla maailmaa kun turvallinen syli.

– Vietettiin perheen kanssa viikko Tahkolla
– Leikkasin hiukseni
– Vietin pitkän viikonlopun Berliinissä
– Tanssin aamun asti Berghainissa
– Näin liian vapaamielistä alastomuutta kylpylässä
– Myyllä todettiin testeissä maito- ja kananmuna-allergia
– Ostin ylihintaisia Legoja
– Vietettiin poikien kanssa kolminkeskistä aikaa yön yli: käytiin syömässä, leffassa ja rakennettiin maja
– Olin ajoittain niin stressaantunut, että pää meinasi pimahtaa
– Söin kevään ekat parsat
– Myy oppi konttaamaan kunnolla sekä seisomaan ja istumaan
– Vaihdettiin vaunukoppa rattaiden istuinosaan
– Saatiin puusepältä tilaamani ruokapöydät
– Kävin vesisateessa lenkillä ja eksyin reitiltä monta kertaa
– Nukuttiin Oskun kanssa melkein joka yö niin, että toinen nukkuu yksin ja toinen vauvan kanssa
– Siivoilin kaappeja (nyt pitäisi vielä keksiä mihin nuo kaikki pienet vaatteet lattaisin myyntiin)
– Tapasin vihdoin kaverini kuukauden ikäisen vauvan
– Söin maailman parhaan korvapuustin
– Aloitin sokerilakon ainakin 5 kertaa (huomenna ehkä taas uusi yritys)

Toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Finduksen kanssa

Kiireisenkin arjen keskellä voi syödä terveellisesti, helposti ja hyvin. Meidän perhe suosii puhdasta ja hyvää tekevää ruokaa, mutta välillä toki saatetaan poiketa tästä. Jos lapsille täytyy nopeasti valmistaa ruoka koulun ja harrastusten välissä, voimme hyvin turvautua käyttämään esimerksiki osittain pakasteita. Siitä ei ole turha potea mitään huonoa omaatuntoa, sillä pakasteidenkin kohdalla voi valita fiksusti.

Mieheni hoitaa meillä mielellään suurimman osan ruoanlaitosta. Hänellä on ihmeellinen taito loihtia alusta saakka täysin itse valmistettu ateria käden käänteessä. Itse sitten vuorollani turvaudun useammin helpottamaan ruoanlaittoa näillä pienillä oikoteillä, ainakin jos ruokaa pitää saada nopeasti. Jos kaupan pakaste-altaasta lautaselle päätyy meillä jotain, niin ne ovat useinmiten erilaisia tuoreeltaan pakastettuja kasviksia jonkin ruoan seassa tai kalapuikkoja. Silloin tällöin, aika harvoin, herkutellaan myös pakasteranskalaisilla sekä pakastepizzalla. Mutta ne kalapuikot, ne ovat oikeastaan aika hyvää ruokaa!

Monella saattaa olla kalapuikoista mielikuva prosessoituna ja epäterveellisenä ruokana. Näissäkin on kuitenkin eroja! Kalapuikkoaltaalla kannattaa ensinnäkin valita kala joka on filettä, eikä jauhettua kalaa. Sen lisäksi on tärkeä tarkistaa, että kala on vastuullisesti pyydettyä, jolloin sille pitäisi olla myönnetty myös MSC-sertifikaatti.

Findus täysjyvä kalafileet & täysjyvä fileekalapuikot ovat valmistettu vastuullisesti pyydetystä ja villinä elävistä (ei siis kasvatetusta) Alaskanseidistä, jotka on leivittetty rapeaksi täysjyväjauhoseoksella. Niin fileet kun kalapuikotkin ovat pelkkää fileetä, josta on poistettu ruodot. Ei siis mitään epämääräistä kalahuttua.

Vaikka syömmekin kasvispainoitteisesti, kuuluu myös kala isona osana perheemme ruokavalioon sen hyvän makunsa, mutta ennenkaikkea terveellisyytensä takia. Vastuullisuus on meille hyvin tärkeä kriiteeri ruokaostoksilla ollessamme ja siksi myös ostamamme kalankin täytyy olla vähintään vastuullisesti ja kestävistä kalakannoista pyydettyä.

Moni mieltää kalapuikot juurikin helpoksi ja nopeaksi arkiruoaksi ja meiltäkin löytyy kalapuikkoja usein hätävarana pakkasesta, mutta itseasiassa meidän perheessä kalapuikot ovat enemmänkin sellaista spesiaali-herkkua. Rakastamme syödä niitä nimittäin eritysen paljon hampurilaisen välissä! Rapeat kalapuikot ja fileet maistuvat tosi hyvin hyvän leivän, majoneesin, ketsupin sekä raikkaiden kasvisten kanssa.

Kirjoittelin muutama postaus sitten ruokahävikistä sekä sen minimoimisesta. Ruokahävikin kannalta kalapuikot ovat myös sillä saralla hyvää ruokaa. Ne säilyvät pakasteina pitkään ja niitä on helppo valmistaa aina vain tarvittava määrä. Loput säilyvät kierrätettävässä kartonkipakkauksessaan.

Vastuullisuuden lisäksi Findus täysjyvä kalapuikoille on myönnetty sydänmerkki, merkkinä terveellisyydestä. Joten ne tosiaan ovat ihan oikeaa ja hyvää ruokaa koko perheelle, ainakin silloin tällöin. Kuten meillä viime lauantaina, kun olimme poikien kanssa kolmistaan kotona.

Jos ette muuten ole aiemmin tehneet kalapuikkohamppareita niin suosittelen erittäin vahvasti! Myös vaikkapa lounaalta ylijääneet kalapuikot maistuvat ihanasti myös iltapalaleivän päällä! Moni vannoo pannulla, öljyssä paistetuiden kalapuikkojen nimeen, mutta myös uunista niistä saa herkullisen rapeita pistämällä loppuvaiheessa uunin grillivastuksen päälle. Uunissa valmistaminen on toki myös paistamista terveellisempää.

Hampuristen lisäksi toinen suosimani tapa on syödä kalapuikot riisin kanssa. Tämä on muuten tapa jota mieheni ei ymmärrä yhtään! Toisaalta, en ole tainnut saada häntä ikinä edes maistamaan tätä. Riisin täytyy ehdottomasti olla täysjyväriisiä ja sen kanssa kalapuikot pitää paistaa pannulla niin että niiden päälle ruristetaan sitruunan mehua, pieni loraus soijaa sekä mustapippuria. Riisin ja kalapuikkojen kanssa pitää olla majoneesia (tai kermaviilikin käy) sekä ketsuppia. Todellista lohturuokaa.

Minkälainen mielikuva teillä on kalapuikosta ja kuuluvatko ne omaan tai perheenne ruokavalioon, kuinka usein?