Niin moni kyseli tämän Instassa vilahtaneen vauvakirjan perään, että ajattelin kertoa siitä vähän enemmän. Vauvakirjoja kun nykyään on niin paljon ihania, mutta myös tosi erilaisia, on kiva löytää juuri se itselle tai lahjaksi sopiva kirja. Me saimme tämän kirjan juurikin lahjaksi ja sain sitä vähän täyteltyä, lähinnä vain kuvin, sillä halusin sen esille ristiäisiin.

My First Book on Design Lettersin valmistama, sama jolta löytyy muun muassa monille tuttuja kirjainmukeja. Heille ominaiseen tyyliin myös tämä kirja on todella simppeli. Joillekin ehkä jopa vähän liian.

Itselleni taas yksinkertainen kirja toimii, sillä itseasiassa poikienkin vauvakirjat ovat edelleen vähän kesken. En siis ole mikään arkartelijatyyppi tai aina edes kovin hyvä muistamaan merkkaamaan niitä ensimmäisiä etappeja, kuten puhjenneita hampaita, kovin tarkasti. Tämä kirja keskittyy ehkä vähän enemmän kuviin ja niitähän minulla riittää.

Kirjasta tekee erityisen se, että sen mukana tulee jokaiselle kuukaudelle oma milestone-kortti, jonka kanssa vauvasta voi ottaa kuvan ja tätä kautta seurata hänen kasvuaan. Kirjoitustilaa kunkin kuukauden kohdalle ei tosiaan hirveästi ole ja kirjaan voi muutenkin runoilla tekstit hyvin vapaasti.

Kirjassa keskitytään myös jo ennen vauvan syntymää tapahtuneeseen aikaan ja ehkä vähän jenkkityyliin muutama aukeama on omistettu pelkästään babyshowereille. Meillä vauvakirja toimi ristiäisissä myös vieraskirjana ja kirjattiin sinne ylös myös kaikilta vierailta saamat lahjat. Monilla sivuilla on myös taskuja, joihin voi säilöä esimerkiksi onnittelukortteja tai valokuvia jotka eivät kirjan sivuille mahdu. Kirja päättyy 12 kuukauteen.

Tosi kiva ja helppotäyttöinen kirja ja tietysti ihana muisto! Luulen että silti haluan tämän rinnalle vielä toisen kirjan, enemmän sellaisen perinteisen, jossa on omat paikkansa sille ensimmäiselle kylvylle, hampaille, askeleille ja yksivuotissynttäreille. Sitten sen näkee, että mustaako sitä täytellä.

Olisi aika ihana saada myös poikien vauvakirjat vihdoin valmiiksi. Onko muilla sama operaatio odottamassa jossain hamassa tulevaisuudessa?

Meillä oli eilen aivan ihanat ristiäiset ja juhlat vauvan nimen kunniaksi. Juhlista vielä myöhemmin lisää, tärkein kuitenkin ensin, eli nimi. Meidän tytär sai kasteessa nimekseen Myy Saga Emilie.

Nimeä pyöriteltiin pitkään ja hartaasti, hienoja nimiä kun on niin paljon! Saga-nimi lyötiin lukkoon oikeastaan heti kun saimme tietää odottavamme tyttöä. Nimellä on suuri merkitys, sillä myös Oskun 95-vuotias supermummo on samanniminen. Myös Emilie on kunnianosoitus toiselle merkitykselliselle lähisukulaiselle.

Etunimi Myy taas tuntui sopivan vauvalle kun nappi päähän. Myy on ollut yksi suosikkinimistäni aina ja yksi niistä nimistä, mitä minulla on ollut mielessä mahdolliselle tulevalle tyttärelleni. Nimi Myy on monelle tuttu Tove Jansonin saduista, mutta itse asiassa nimi tulee alunperin Kreikan kirjaimistosta ja sille on myös oma symboli μ. Sitä on käytetty myöhemmin myös Latinalaisessa kirjamistossa ja metrin miljoonas­osan tunnuksena. Täten Myyn voidaankin katsoa tarkoittavan pienintä mitä on. Ja sitä Myy nyt onkin, perheemme pienin.

Mikä minusta on hienoa on se, että kaikki nämä nimet kuvastavat vahvoja, rehellisiä, rohkeita ja omaa tietään kulkevia naisia. Minusta nimen valinnassa riittää hyvin se, että se on omasta mielestään kaunis, mutta ihanaa myös, että näillä nimillä on sen lisäksi vähän isompi merkitys meille.

Vietämme huomenna ristiäisiä ja tiedän, ettei vanhemmilla ole kai yleensä tapana antaa lapselleen kastelahjaa, mutta minä haluan sellaisen nyt antaa.

Minulla on ollut pienestä saakka kultainen pieni nalle-medaljonki. Muistelen, että sain sen aika varmasti vanhemmiltani ehkä noin viisivuotiaana, mutten ole ihan varma. Muistelen myös, että minulla oli medaljongin sisällä joku kuva, aika varmasti omani, hahah. Ja koska pienenä pureskelin kaikkea, löytyy medaljongin takaa myös pienet hampaanjälkeni.

Koru tuskin tulee oikeasti käyttöön vielä moneen vuoteen, mutta huomenna juhlissa tytär saa sitä ensimmäisen kerran pitää. Koruliikkeestä ostamani uusi kultaketjukin on vielä liian pitkä, vaikka se lyhyin saatavilla mahdollinen olikin.

On ollut jännä huomata, miten tunteikkaasti olen suhtautunut tuleviin ristiäisiin ja niihin liittyviin valmisteluihin. Olen käynyt kaihoisasti silittelemässä henkarissa roikkuvaa kastemekkoa, valinnut pala kurkussa kauniita kappaleita soittolistalle, ihastellut söpöjä töppösiä ja pillittänyt räkä poskella etsiessäni kaunista runoa isoveljien juhlassa lausuttavaksi.

Vauvan kastaminen ylipäätään tuntuu aika isolta ja merkitykselliseltä asialta. Siihen liittyy paljon perinteitä ja mukana oleva uskonnollisuus tekee siitä omastani mielestäni jollain tapaa aika vakavankin asian. Itsehän en kuulu kirkkoon, ole uskonnollinen tai ole kastanut aiemmin lapsiani, joten tämä kaikki on vähän uutta minulle.

Ennen kaikkea kastaminen tuntuu kuitenkin hyvin merkittävältä ja isolta etapilta heti syntymän jälkeen. Samaan aikaan myös kolme kuukautta täyttävä vauva muuttuu taas askeleen lähemmäksi sitä, joka hänestä tulee. Hän saa virallisen nimen, joka tulee osaksi hänen identiteettiään. Hän ei ole enää vain pieni avuton vastasyntynyt vauva, vaan ihan oma itsensä, juuri hän. Ja huomenna me saamme juhlia sitä.

Huh, pojat ovat näillä näkymin toipuneet flunssasta yhden kotona vietetyn lepopäivän ansiosta. He vetivät eilen sellaiset määrät d- ja c-vitaamina, kuumaa hunajateetä, inkivääriä, acerolamehua ja valkosipulia, että luulisi niillä pöpöjen kaikkoavan. Ja näköjään muutenkin yksi villasukat jalassa ja sängyssä lueskellen vietetty kuumeeton päivä latasi hyvin akkuja, sillä tänä aamuna kouluun lähti kaksi hyvin energistä poikaa.

Niin flunssaiseen oloon, mutta toki ihan muutenkin tavallisen hämyisen syyspäivän ruoaksi sopii maukas ja eneregiaa antava linssikeitto. Olin tehnyt tämän keiton jo muutama päivä sitten, mutta se sai eilen lisäpotkua vielä paahdetusta valkosipulista sekä tuoreesta luomukurkumasta. Niillä molemmilla on luontainen bakteereita ja tulehduksia taltuttava vaikutus ja pitäisi niiden myös parantaa vastustuskykyäkin – joten näiden kanssa ei kannata ainakaan pihistellä!

Linssikeitto on tosi helppo, nopea sekö edullinen ruoka ja sitä kannattaakin tehdä iso kattilallinen kerrallaan, koska sen maku vain paranee seuraavina päivinä. Itse teen ruokaa aina vähän sinnepäin, enkä paljoakaan mittaile aineksia, mutta tämän resepti menee suunnilleen näin:

FLUNSSANKARKOITUS-LINSSIKEITTO

6-8 valkosipulinkynttä
4 isoa porkkanaa
500g tomaattimurskaa
200g punaisia linssejä
Chili tai srirachaa
kasvislientä
suolaa
pippuria
persiljaa
tuoretta kurkumaa
puristus sitruunanmehua
(turkkilaista jogurttia)

Laita isoon kattilaan kolmisen litraa vettä kiehumaan, pilko porkkanat pieneksi ja laita ne veteen, pilko 3-4 valkosipulin kynttä ja pistä ne perään, lisää joukkoon linssit ja mausteet sekä hetken päästä tomaattimurska sekä kourallinen silputtua perisljaa. Anna porista vielä hetki ja lisää sitruunanmehu.

Halutessasi soseuta keitto sauvasekoittimella tai blenderissä (suosittelen, mutta toimii ilmankin!). Paahda pilkottu valkosipuli pannulla. Koristele keitto turkkilaisella jogurtilla, paahdetulla valkosipulilla ja raastetulla kurkumalla. Jos et löydä tuoretta kurkumaa, voit sekoittaa keiton joukkoon 0,5-1 teelusikallisen jauheuttua kurkumaa. Mustapippuri buustaa sen tehoa.

Meillä keitto jakoi lasten kesken mielipiteitä. nuoremmalle maistui tosi hyvin, vanhempi lapsi toivoi että ”voitaisiinko jatkossa syödä vähän paremmin”. Mutta hyvän leivän kanssa dipatessa meni hänelläkin just ja just alas. Itse rakastan tätä!

Pitkästä aikaa päivä tuntuu oikeasti päivältä, kun ulkona on vain vähän harmaata, eikä marraskuisen synkeää ja pimeää. Sattuikin juuri sopivasti, että molemmat pojat ovat flunssassa kotona ja päivä vietetään neljän seinän sisällä. Olen jo pitkään myös odottanut vähän valoisampaa päivää, jotta saisin otettua blogiin kuvia niin uudesta säilytysratkaisustamme että sohvastamme. Tänään ei kuitenkaan vaan onnistu, sillä asioiden raivaamiseen niiden päältä ja edestä menisi koko päivä.

Kaaoksen ja kipeiden lasten jatkoksi minulle sattui sopivasti, juuri ennen ristiäisiä, silmätulehdus. Jo eilen aamulla oikea silmä tuntui jotenkin hassulta, mutta unohdin koko asian ja menin itse asiassa vielä pitkästä aikaa värjäyttämään ripseni. Se tuskin ainakaan auttoi asiaa, sillä heräsin viime yönä useamman kerran siihen, että silmää kutitti, kirveli ja se oli turvonnut ja rähmi aika paljon.

Ennen reissua apteekkiin tai lääkäriin päätinkin sitten kokeilla monien parhaaksi vannomaa lääkettä, nimittäin rintamaitoa. Pari tippaa tissistä ruiskuun ja siitä silmään. Ja arvatkaas mitä – se auttoi! Rähmiminen loppui ja turvotus sekä punoitus laski lähes välittömästi. Nyt olen lisäillyt aamupäivän aikana maitoa silmään muutaman kerran uudestaan ja se alkaa tuntumaan jo ihan täysin tervehtyneeltä.

Etenkin lapsettomille tämä voi kuulostaa aika erikoiselta. Mutta kaikki lapsellisetkaan eivät välttämättä tiedä, mihin kaikkeen ihmeellisestä äidinmaidosta on.

Äidinmaito sisältää valkuaisaineita, hiilihydraatteja, proteiineja ja rasvaa. Kivennäis- ja hivenaineita kuten sinkkiä, rautaa ja kalsiumia. A, B1-B12, C, E ja K vitamiineja. Vasta-aineita mm. tulehdustauteja vastaan, valkosoluja, hormoneja, entsyymejä ja kasvutekijöitä sekä hyödyllisiä allergeeneja äidin syömästä ruoasta.

Vauvan täydellisen ravinnon lisäksi äidinmaitoa voi käyttää ihottumaan, silmätulehdukseen, kuiviin silmiin, naarmuihin, ruhjeisiin ja haavoihin, tukkeutuneeseen nenään, hyttysen pistoon, akneen, vauvan hormoninäppyihin, rohtuneisiin ja halkeileviin huuliin, kipeään kurkkuun, vesirokkoon ja jopa huuliherpekseen. Äidinmaito sopii loistavasti kylpyveden joukkoon ihoa hoitamaan sekä tietenkin myös ruoanlaittoon.

Myös imetyksellä on suuria terveysvaikutuksia äidille. Se nopeuttaa synnytyksestä toipumista, alentaa riskiä sairastua 2. tyypin diabetekseen, korkeaan verenpaineeseen, rintasyöpään ja munasarjasyöpään. Täysimetys voi toimia osittain myös ehkäisynä ja kuluttaa keskimäärin 500 kaloria vuorokaudessa. Imettäminen myös lisää mielihyvähormonin tuotantoa. On selvää tutkimustietoa siitä, että äidinmaito vähentää lapsen korvatulehduksia sekä hengitystie- ja suolistotulehduksia, keliakiaa, lapsuusiän leukemiaa, atooppista ihottumaa sekä astmaa. Aika ihmeellistä siis!
Vaikka oma tavoitteeni täysimetyksestä (ja nykyään ylipäätään mistään imetyksestä) ei onnistunut, on aika hienoa että omaa maitoa voi hyödyntää muullakin tavoin – kuten nyt omaan silmätulehdukseen. On se ihminen ja luonto vaan ihmeellinen.