HEINÄKUUSSA

31/07/2018

– Olin kaasona ystäväni häissä
– Jaksoin jopa bailata!
– Kuumuus alkoi riittämään
– Toivoin samaan aikaan että vauva syntyisi jo ja samalla en
– Kävin pari kertaa mökillä
– Matkustin junalla Karjaalle ja Hangosta Helsinkiin
– Lapset kävivät Ikaalisissa ja Ähtärissä
– Ajoin moottorivenettä
– Olin mönkijän kyydissä
– Koukutuin johonkin teineille suunnattuun avaruussarjaan
– Pelkäsin ampiaisia
– Ostin / sain kolmet kengät joista yhdetkään eivät mahdu turvotuksen takia jalkaan
– Sain kuulla että minulla on raskausdiabetes – ollut ties kuinka kauan
– Kävin pari kertaa Stadikalla ja kerran Kumpulassa uimassa
– Pojat hyppivät ekaa kertaa kolmosesta
– Minulla oli yllätys-babyshowerit
– 100 kg meni rikki
– Tisseistä alkoi tulemaan maitoa
– Pesin ekaa kertaa vauvan vaatteet ja viikkasin ne lipastoon odottamaan
– Ajettiin kavereiden kanssa avo-autolla ilta-uinnille Mustajärvelle
– Ei meinattu päästä pois kaupungista Trumpin vierailun takia
– Vein pojat random-parturiin ja tulos oli katastrofi (ei tarvinnus maksaa)
– Nukuin monta yötä kylmäkallejen kanssa
– Vietin monta päivää sisällä sarjoja katsellen


IHANA MARKET

31/07/2018

YHTEISTYÖ – MARKET HELSINKI

Kauppatorin kupeeseen, Espan ja Unioninkadun kulmaan, avautui alkukuusta ihastuttava kolmen kotimaisen, Papun, R/H:n sekä Frantsilan luotsaama liike MARKET. Tämä multi-brand-konseptimyymälä tarjoaa siis tuotteita kaikilta näiltä kolmelta. Lasten -ja naistenvaatteita, asusteita sekä luonnonkosmetiikkaa. Lisäksi myymälässä on mahdollista tehdä ihan oma hajuvesi luonnollisista eteerisistä öljyistä.

Kävin itse vierailulla myymälässä viime viikonloppuna ja kuten kuvistakin voi päätellä, tila on ihastuttava ja harmooninen väripommi. Papun leikkisät ja graafiset vaatteet käyvät ihanasti yhteen R/H:n kanssa ja Fransilan Luomuyrttitilan uudistuneet luonnolliset ihonhoito- ja hyvinvointituotteet ovat kuin piste ii:n päälle. Kaikkia kolmea brändiä yhdistää kiinnostus vastuullisesti tuotettuja materiaaleja kohtaan, sekä paikallinen ja läpinäkyvä tuotantotapa.

Ihan niin meille kaupunkilaisille kun turistejakin ajatellen, tällainen usean samoja arvoja ajavan ja tyylillisesti yhteen sopivan brändin liike on ihan loistava juttu. On ihana vierailla kivijalkamyymälöissä ja näin asiakkaan näkökulmasta sitä helpottaa huomattavasti se, jos yhdessä paikassa on useampi brändi edustettuna.

Koska liike on iso, myös valikoima kaikilta merkeiltä on hyvä. Papulta löytyy vakiotuotteiden lisäksi paljon uutuuksia (ja tällä viikolla kuulemma taas tulossa jotain uutta) sekä myös hyvät kesäalet. Ihastuin itse erikoiserään ylijäämämateriaaleista valmistettuihin lippiksiin, joita saa käsitykseni mukaan ostettua vain ja ainoastaan täältä.

Myös R/H:n faneille tämä on mahtava lisä pikkuisen Punavuoressa olevan liikkeen lisäksi. Useimmille kun on kuitenkin helpompi asioida keskustassa ja hoitaa monta asiaa samalla kertaa. Myös R/H:n kevään vaatteet olivat hyvässä alessa ja niiden lisäksi syksyn uutuuksia olikin jo myös paljon esillä. Vatteiden lisäksi valikoimaan kuuluu erilaisia asusteita, kuten laukkuja, koruja, hiusjuttuja ja kenkiä mm Karhulta. Niin ja myöskin noita ihania Mari Kosusen keraamisia spirit-eläimiä.

Mikä teki omasta shoppailukokemustastani ihan erityisen, oli oman parfyymin valmistaminen. Valittavana on aina kuusi valikoitua eteeristä öljyä, joista voi sekoitella itselleen mieluisimman tuoksun. Tuoksun pohjana käytetään Frantsilan luonnonmukaista jojoba-öljyä. Omassa parfyymissani tuoksuu metsäinen mustakuusi sekä ripaus raikasta mandariinia. Se on ihana! Lisäksi liikkeessä tullaan järjesteämään Frantsilan luomuyrttitilan järjestämiä avoimia luonnolisen hyvinvoinnin maailmaan liittyviä tapahtumia ja koulutuksia.

Koska liike sijaitsee paraatipaikalla turisteja ajatellen, on minusta hienoa että tällaisia laadukkaita kotimaisia merkkejä saadaan myös heidän tietoisuuteensa. Tämä on hyvää mainosta myös Helsingille ihan vain jo myymälän visuaalisuuden puolesta mutta  antaa lisäksi hyvän käsityksen siitä mitä suomalainen design parhaimmillaan on.

Hienoa myös että yritykset yhdistävät voimiaan, yhdessä tekemällä ja ideoita jakamalla voi saada vaikka mitä hienoa ja uutta aikaan – kuten tällaisen ihanan liikkeen. Menkää ihmeessä käymään!


RASKAUSDIABETES

29/07/2018

Perjantaina neuvolassa sain vasta raskausviikolla 37+1 kuulla sairastavani raskausdiabetesta. Koko alkuraskauden minulle on sekä neuvolassa että lääkärärissä sanottu, ettei tässä kolmannessa raskaudessa minun täydy mennä sokerirasitustestiin. Sillä raskausdiabetestä ei ole aiemmissakaan raskauksissa ollut, olisi hyvin epätodennäköistä että sitä olisi nytkään. Lisäksi hyperemeesipotilaita ei sinne myöskään mielellään laiteta, sillä testit epäonnistuvat yleisesti oksentamiseen.

Kuitenkin tuossa toukokuussa, juuri ennen Espanjan reissuamme, neuvolan terkka päättikin, että minun olisi sittenkin hyvä mennä testiin. Kuitenkaan aikoja testiin ei ollut kun vasta palattuamme matkalta, tällöin olin jo raskausviikolla 32.

Rasituskoe meni hyvin ja selvisin kun selvisinkin siitä oksentamatta. Jäin ohjeen mukaisesti odottelemaan mahdollista yhteydenottoa ja kävin vielä omakannastakin katsomassa tuloksia heti seuraavana päivänä, mutta niitä ei siellä vielä silloin ollut. Koska kukaan neuvolasta ei ottanut yhteyttä, pystyin olettamaan että tulokset olivat hyvät tälläkin kertaa.

Elelin siis viime perjantaihin saakka tyytyväisesti kuvitellen että kaikki on kunnossa, kunnes ajattelin vielä tällä neuvolakäynnillä varmistaa asian. Ja kaiveltuaan tuloksiani kävikin ilmi että yksi arvoista, ensimmäinen paastoarvo, oli yhden pykälän koholla ja tästä pamahti samantien raskausdiabetesdiagnoosi. Kaksi viikkoa ennen laskettua-aikaa. Terveydenhoitaja pahoitteli kovasti ettei kukaan ollut ollut yhteydessä tuloksista, hänkin oli siellä sijaisena ja ilmeisesti kesälomien takia tässä oli käynyt joku virhe.

Minä toki huolestuin heti ensimmäisenä siitä, että vauva olisi ns. sokerivauva, eli hyvin isokokonen. En missään vaiheessa raskautta ole saanut minkäänlaista paino-arviota, lääkärineuvolassa ylilääkäri ei ultratessa edes osannut sanoa miten päin vauva on, koosta nyt puhumattakaan. Sf-mitta, eli kohdun korkeuskin minulta mitattiin tällä käynnillä jostain syystä vasta ensimmäistä kertaa. Se oli keski -ja yläkäyrän välissä.

Sain ohjeet sokereiden kotimittaukseen sekä syömiseen. Ohjeet ruokailun suhteen olivatkin sitten melko höllät. En nyt muutenkaan puputa juurikaan sokeriherkkuja vaan herkuttelen enimmäkseen smoothieilla tai täysmehuilla. Onneksi appelsiinimehunkin juontia olen ihan tarkoituksella vähentänyt jo aiemmin. Kuulemma myöskään satunnaista, kerran viikossa tapahtuvista sokeriherkuista ei ole haittaa. Muuten me syödäänkin monipuolisesti ja paljon kasviksia, joten ehkä alkuhuoleni siitä, että olen omilla syömisilläni kasvattanut liikaa vauvaa olikin aivan turha. Lisäksi mitä myöhemmin ymmärsin, niin raskausdiabetes ei automaattisesti myöskään tarkoita isoa vauvaa vaikka sokeria ja hiilareita olisikin syönyt, kuten olin luullut.

Pyynnöistä huolimatta en pääse mihinkään tarkistamaan vauvan kokoa, raskauttani ei seurata mitenkään yhtään tiiviimmin, vaan seuraava neuvolakäyntikin on vasta kolme päivää ennen laskettua aikaa. Täytyy sanoa että luottoni neuvolaamme ei tällä hetkellä ole mitenkään kovin korkea.

Nyt olen perjantai-aamusta saakka mittaillut vereni sokeriarvoja ahkerasti. Yksikään arvo ei ole onneksi ylittynyt ja niiden mukaan kaikki on kunnossa. Itseasiassa Suomessa nuo arvot ovat yleisesti paljon tiukempia. Eli jos esimerkiksi asuisin Ruotsissa, niin tuloksillani olisin saanut vielä ihan puhtaat paperit. On toki hyvä että äidin ja vauvan vointia seurataan, vaikka omalla kohdallani tästä kaikesta jäi vähän outo fiilis.

Nyt kun olen vähän lueskellut enemmän aiheesta huolenikin on hälventynyt. On kuulemma hyvin yleistä että raskausdiabetes tulee loppurakaudessa, kun keho alkaa käymään niin kovilla. Etenkin kun omalla kohdallani kyse oli vielä niin pienestä ylityksestä, mikä mitä ilmeisemmin johtui siitä, että olin vain syönyt mittausta edeltävänä iltana liian vähän.

Raskausdiabetekseen tulee toki suhtautua vakavasti, mutta itseään siitä on turha syytellä, sillä se voi puhjeta kenelle tahansa ikään, ruokailutottumuksiin ja painoon katsomatta. Toki monet asiat vielä altistavat sille, mutta yleisesti sille ei vain voi mitään. Ihan vain ruokavaliolla ja liikunnalla hoidettava raskausdiabetes ei onneksi paljoa vaadi, mutta varmasti siihen lääkehoitoonkin tottuu. Onneksi raskausdiabetes kestää nimensä veroisesti vain sen raskauden ajan.

Ensimmäisessä raskaudessa olisin varmaan ollut todella huonona tästä, itkenyt ja syyttänyt itseäni. Nyt kun Oskukin oli sitä mieltä, että olen syönyt raskausajan pääosin terveellisesti ja herkutellut yllättävän vähän, niin pystyn ottamaan tämän diagnoosin vastaan olankohautuksella. Tuntuu oikeastaan jopa hassulta sanoa että minulla olisi raskaudiabetes, kun ainoastaan se yksi luku on ollut yhden yksikön liian korkea ja kaikki muut sen jälkeen alle viitearvojen. Mutta tulipa sitten tällainenkin jännitysmomentti vielä tähän loppuun!

Muita kohtalontovereita joilla on todettu radi vasta myöhäisillä viikoilla? Minkä kokoisia vauvoja teille syntyi ja olivatko vauvan sokerit syntymän jälkeen millaisia? Onko joku muuten päässyt Helsingissä potilashotelliin radi-tuomiosta huolimatta?


NÄIN SÄÄSTÄT VETTÄ

28/07/2018

Helteille ei näy loppua ja nyt useana päivänä on uutisoitu myös siitä, että vesi loppuu tätä menoa. Joidenkin kaivojen pinnat ovat laskeneet pahimmillaan jo puoli metriä. Itselleni helpotus kuumassa asunnossa on kylmäkallejen lisäksi kylmässä suihkussa käyminen – kuten varmaan monelle muulekkin. Uutisissa neuvotaan kuitenkin välttämään veden viihdekulutusta, kuten jatkuvaa paljun täyttämistä tai pitkiä suihkuja.

Onneksi veden omaa vedenköyttöä voi vähentää helposti pienilläkin teoilla ja toki sitä kannattaa tehdä muunmuassa energiansäästösyistä muulloinkin kun kesähelteillä. Suhkussa käynti on ehdottomasti suurin veden kuluttaja ja hyvänä kakkosena tuleekin vedenkulutus

12 VINKKIÄ VEDENKULUTUKSEN PIENENTÄMISEEN KEITTIÖSSÄ

1 TIP TIP TIP
Vuotava hana voi kuluttaa yli 100 litraa vettä päivässä. Pidä siis hanat kunnossa ja varmista etteivät ne vuoda, uusi tiiviste maksaa vain muutaman euron.

2 KUPILLINEN VETTÄ KUPILLISEEN TEETÄ
Kun keität teetä, mittaa vesi ensin suoraan mukiin ja kaada se vasta sitten kiehumaan. Tai käytä vedenkeittimeen ylijäävä vesi uudestaan toisella kerralla.

3 HÖYRYVOIMAA & KAIKKI SAMAAN KATTILAAN
Kalan ja vihannesten höyrittäminen on terveellinen kypsennysmenetelmä, joka vaatii vain vähän vettä. Höyrykattilaan riittää usien vain sentti vettä pohjalle. Kattiloissa kannattaa käyttää erilaisia keitto-osia, silloin voi hyödyntää erimerkiksi pastan kiehuvaa nestettä ja valmistaa samalla joko keittämällä tai höryttämällä myös jotain muuta.

4 PORESUUTIN
Helpoin tapa säästää vettä keittiössä on asentaa hanan päähän poresuutin jos siitä ei sellaista jo valmiiksi löydy. Se on pieni ja edullinen keksintö, joka sekoittaa veteen ilmaa ja näin vähentää vedenkulutusta jopa 30%.

5 VÄHEMMÄN LIHAA, ENEMMÄN KASVIKSIA
Runsas lihansyöminen kuluttaa myös runsaasti vettä. Yhden naudanlihakilon tuottamiseen kuluu noin 15 500 litraa vettä! Vertailuna soijapavun kasvattamiseen vettä kuluu noin 1 800 l / kilo ja perunan 250 l / kilo.

6 KANNUT JÄÄKAAPISSA
Monet antavat veden valua hanasta hetken ennen kun täyttävät lasin jotta se olisi kylmpempää. Tässä haaskaantuu yllättävän paljon vettä. Tämän välttääkseen jääkaapissa kannattaa säilyttää kylmää juomavettä kannussa tai pullossa. Lisäksi sen voi maustaa vaikkapa sitruunalla, kurkulla tai tuoreilla yrteillä.

7 KÄYTÄ ALLASTA
Jos et omista astianpesukonetta, pese tiskit altaassa seisovassa vedessä mielummin kun juoksevan veden alla. Hanasta tulee 12 litraa vettä minutissa, mikä on todella suuri määrä.

8 UNOHDA HUUHTELU & TÄYTÄ ASTIANPESUKONE HYVIN
Uudet astianpesukoneet ovat niin tehokkaita että tiskien huuhtelu ennen koneeseen laittoa on tuhlausta. Kun tiskit jättää huuhtelematta, säästyy keskimäärin 60 litraa vettä per koneellinen. Täytä pesukone kunnolla ennen käynnistämistä. Kunnon järjestelyllä se nielee uskomattoman paljon tiskejä.

9 VALITSE A++
Uutta pesukonetta ostaessa kannattaa valita energiatehokkain malli. Ne käyttävät vettä jopa yli puolet vähemmän vanhempiin malleihin verrattuna. Jokatapauksessa astinpesukoneella (täysiä koneellisia) peseminen kuluttaa vähemmän kun käsin tiskaaminen.

10 KEITINVEDESTÄ LIEMEKSI
Kun vihanneksia keitetään, niistä irtoaa veteen paljon makuja ja vitamiineja. Säästä vihannesten keitinvesi, niin saat kotitekoista lientä muuhun käyttöön. Voit esimerkisi pakastaa niitä näppäräksi liemikuutioiksi. Perunoiden keittovesi taas sopii esimerkiksi leipätaikinaan.

11 KÄYTÄ KASTELUUN
Kun huuhtelet vihanneksia, käsiä, yms juoksevan veden alla vesi valuu hukkaan. Ota tavaksi laittaa altaan pohjalle vati. Jos huuhteluvedessä ei ole pesuainetta veden voi hyvin käyttää kukkien kasteluun. Myös kananmunien keitinvesi kannattaa hyödyntää. Anna keitinveden jäähtyä ja käytä se kukkien kasteluun tai vie vaikka nyt helteellä ulos siileille ja oraville juomavedeksi. Kananmunan kuorista irtoaa keitettäessä runsaasti ravinteita joista etenkin kasvit tykkäävät.

12 UNOHDA PULLOTETTU VESI
Pullovesi on kallista eikä se tutkimusten mukaan ole edes yhtä hyvälaatuista/puhdasta kun hanavesi. Muovipulloista syntyy myös hievästi jätettä ja mikromuovia. Pidä mukana esimerkiksi lasista valmistettua uudelleen täytettävää vesipulloa.

Vinkit ovat osittain kirjasta Ruokaa luonnollisesti ja lähteinä käyetty Hoekstran tutkimusta Globalization of water 2008.


PUMPULIHÄÄT

26/07/2018


Vuosi sitten oli suuri päivä. Menin naimisiin.

Heräsin aikaisin aamulla yksin kotona, menin ikkunalaudalle peilin eteen meikkaamaan ja pistin soimaan Chappel of love-kappaleen. Olin valvonut edellisenä iltana todella myöhään, sillä mekko joka minun oli tarkoitus laittaa päälle, olikin toisella sovittamalla liian pitkä. Panikoin mekkoa ja sovittelin kaikkia kaapista löytyviä vaatteita tuntikaupalla, kunnes sainkin kun sainkin lyhennettyä alkuperäistä mekkoa ottamalla sitä vyötäröstä sisään – käsin harsomalla.

Kun olin meikannut, vaihtanut kenkiin uudet valkoiset nauhat ja pakannut kaiken tarvittavan mukaan oli Osku alhaalla odottamassa minua. Meillä oli aika varattu Maistraattiin kello 10. Olin ollut koko aamun niin kiireinen etten ollut ehtinyt juurikaan jännittämään tai panikoimaan. Mutta kun kävelin autolle, tuntui ettei jalat yhtäkkiä kannakkaan.

Suureksi yllätykseksi Osku oli lainannut meille hienon auton ja koristellut sen edellisiltana erilaisilla nauhoilla sekä kirjoituksilla. Istuin sydän pamppaillen kyytiin. Olin todella vaikuttunut ja iloinen yllätyksestä.

Kävimme hakemassa kyytiin todistajat, eli veljemme. Aamu oli aikataulutettu melko tarkasti. Ajoimme ensin nuorimman veljeni luokse joka ilmoitti viestillä olevansa vähän myöhässä. Odottelimme aika kauan autossa ja laitoimme viestejä, alkoi jo vähän hermostuttamaan. Lopulta hän tuli alas. Lähdimme hakemaan toista veljeäni. Olimme myös sopineet hänen kanssaan ajan jolloin olisimme alhaalla hänen luonaan. Laitoin vielä matkalta viestin ja ihmettelin kun hän ei vastannut tai edes avannut viestiä. Päästyämme perille hänen talolleen soitin monta kertaa. Lopulta hän vastasi. Hän oli luullut että tulisimme vasta tunnin päästä ja oli vielä nukkumassa.

Itse jännitys naimisiinmenosta kyllä helpottui, kun sai jännittää että ehdimmekö paikalle ylipäätään ollenkaan. Että kiitos vaan veljet! Viimeiseksi haimme vielä Oskun veljen, joka sentään oli ajoissa paikalla odottamassa.

Oli rauhallinen, lämmin ja aurinkoinen perjantai-aamu kun ajoimme Länsiväylää pitkin Tapiolan maistraattiin. Meille oli tullut vähän yllätyksenä, ettei naimisiin voinutkaan mennä noin vaan, vaan aika piti varata ja että niitä oli kesäaikaan hyvin harvassa. Onneksi aika löytyi läheltä Espoosta. Myös mummini on mennyt samassa paikassa naimisiin, mikä oli minusta aika hauskaa.

Saavuimme maistraatille vartin ennen aikaamme. Meitä ennen vielä toinen pari meni naimisiin. Tänä aikana täyttelimme muutamia lappuja, kuten sen että ottaisin mieheni sukunimen. Tilanne oli jotenkin niin absurdi ettei minua oikeastaan edes jännittänyt. Juttelimme, naureskelimme ja taisimme kuunella YouTubesta jotain hassuja hääbiisejä.

Tuli vuoromme mennä huoneeseen jossa parit vihitään. Siellä meitä odotti kirjoituspöydän takana seisova vihkijä. Kaikki tapahtui hetkessä. Vihkikaava on maistaattivihkimisessä lyhyt, mutta kaunis. Siinä puhutaan naimsiinmenon merkityksestä ja perheen perustamisesta. Sitten meiltä kysyttiin ”tahdotko..”. Yhtäkkiä tuntui että apua, nyt sitä mennään ja paluuta ei enää ole. Tietenkin silti tahdoin ja vaihdoimme sormukset. Olimme naimisissa!

Vihkijä poistui huoneesta ja jäimme sinne veljiemme kanssa. Nauroimme, itkimme, halailimme. Tunnelma oli ihana. Siirryimme autolle missä odotti uusi yllätys. Osku oli nimittäin askarrellut edellisenä iltana myös auton perään kiinnitettävän naurun tölkeistä, vanhasta kengästä, siivilästä, hopeahaarukasta ja ties mistä. Tätä kiinnittäessä hän piti myös juhlallisen puheen ja me kaikki saimme koristella auton ikkunoita vielä lisää tusseilla.

Ajelimme siellä täällä hitaasti, musat täysillä, auton torvea tööttäillen ja tölkit perässä kolisten. Se oli niin hauskaa. Suurimman osan matkasta minulla oli kuitenkin katse sylissäni olevassa vasemmassa nimettömässä kimaltavassa sormuksessa. Kävimme kesäisellä lounaalla merimaisemissa. Ja ottamassa muutamia kuvia.

Ollessani ravintolan vessassa minuun iski hetkeksi identitteettikriisi. Tajusin että olin ihan oikeasti juuri mennyt naimisiin ja kaiken lisäksi vielä vaihtanut nimeni! En ollut enää se 30 vuotta ollut Minttu Mäntysalo. Tuntui hetken siltä että vessan seinät kaatuvat päälleni, kun en tiennyt kuka olen. Muistelen edelleenkin sitä hetkeä, aika pian tapahtuneen jälkeen kylläkin huumorilla. Uuteen sukunimeen kun tottui lopulta todella nopeasti.

Veimme veljet kotiin ja ajelimme vielä vähän kaupungissa kunniakierrosta ja siitä keskustaan hotelliin sviittiin. Siellä meitä odotti hedelmien lisäksi shampanjaa ja suklaata jota paras ystäväni oli meille yllätykseksi tilannut. Päivitimme someen menneemme naimisiin. Ainoastaan muutamat ystävät ja sukulaiset olivat tietäneet siitä etukäteen. Oli hauska seurata ihmisten yllättyneitä ja onnellisia ja rakkaudentäyteisiä onnitteluja. Yllättyneitä siksi, että olimme seurustelleet vain muutaman kuukauden, eivätkä kaikki edes tienneet sitä.

Kävimme uimassa hotellin katolla olevassa altaassa sekä ulkona syömässä hyvin. Kerroimme tyyliin kaikille vastaantulijoille menneemme juuri naimisiin.

Kolme viikkoa myöhemmin avioliittomme vielä siunattiin kirkossa kaikkien sukulaisten ja ystäviemme läsnäollessa ja pidimme kunnon bileet (josta tuo ylläoleva kuvakin on). Oli ihana kokea nämä molemmat tavat.

Näin vuoden jälkeen muistelen hymyssäsuin tuota päivää. Vuoteen on mahtunut todella paljon ja vaikka tuntuu että kaikki tuo olisi tapahtunut ihan äskettäin, tuntuu samalla siltä, että olisimme olleet yhdessä paljon kauemmin. On ihanaa olla naimisissa. On ihanaa olla vaimo. Tiedän ettei rakkautta tarvitse todistella avioliitolla, mutta itsestäni tuntuu hyvältä ja oikealta olla sitoutunut virallisesti juuri tähän ihmiseen näin.

On myös ihanaa miten edelleen vuoden jälkeen sitä on aivan korviaan myöten rakastunut. Oikeastaan vielä paljon enemmän. Rakkaus on syventynyt entisestään, hullua kyllä, mutta silti se sellainen vastarakastuneiden huumakin on yllä. Kaikkiin suhteisiin mahtuu myös karikkoja, niin meidänkin, mutta kaikesta huolimatta tiedän että tuon ihmisen kanssa haluan olla aina aina aina aina aina.

Tätä ensimmäistä hääpäiväämme olemme viettäneet perheen kanssa. Emme menneet romanttiselle illalliselle kaksistaan, vaan aloitimme päivän syömällä yhdessä lasten kanssa herkkuaamupalaa, kävimme Stadikalla uimassa, leikkipuistossa ja jäätelöllä ilta-auringossa. Väsyneet lapset kinastelivat auton takapenkillä ja me hymyilimme toisillemme etupenkillä. Kotona söimme pastaa, luimme iltasatua ja olimme onnellisia. Juuri niinkuin haluamme aina yhdessä olla.