VAKAVA RASKAUSPAHOINVOINTI, ELI HYPEREMEESI

15/05/2018

Joku on ehkä törmännyt tähän sanaan, ehkä kuullut siitä blogissani, joillain on valitettavasti omakohtaista kokemusta siitä, mutta suurimalle osalle se on ihan uusi juttu. Siksi tänään vietetäänkin kansaisnvälistä hyperemeesipäivää, jotta tietoisuus siitä leviäisi. Hyperemesis Gravidarum tarkoittaa siis vakavaa ja rajua raskauspahoinvointia, joka lähes aina vaatii sairaalahoitoa. Rauskaus ei ole sairaus, mutta hyperemeesi on.

Hyperemeesi alkaa yleensä heti alkuraskaudessa, joillain jopa ennen positiivisen testin tekoa, joillain muutama viikko sen jälkeen. Oireet lieventyvät monella yleensä noin raskauden puolivälissä, mutta useasti hyperemeesi loppuu kokonaan vasta synnytykseen.

Millaista se raju raskauspahoinvointi sitten on? No ihan hirveää. En tiedä miten muuten voisin itse, pian kolme hyperemeesi-raskautta kokeneena, sitä kuvailla. Se on yksi hirveimmistä asioista joita olen elämässäni joutunut kokemaan. Sitä aina ajattelee, että raskauden pitäisi olla elämän ihaninta aikaa, joten tuntuu todella väärältä ja epäreilulta kun ei itse saakkaan itse nauttia siitä.

Hyperemesispotilas kärsii nimittäin niin rajusta pahoinvoinnista, että se yleensä lamaa ihan kokonaan. Kuvotuksen lisäksi jatkuva oksentaminen on hyvin yleistä. Pahimpina aikoina oksensin itse valveilla ollessani noin puolen tunnin välein, eli vähintään parisenkymmentä kertaa päivässä. Usean viikon ajan. Öisin saatoin herätä pahaan oloon. Ainut asia mitä saatoin tehdä, oli maata pimeässä huoneessa. Kaikki oksetti. Yrjö lensi pelkästä uunin hajun ajattelemisesta, jos näin jotain ruokaa mitä olin aiemmin oksentanut tai ihan vain jääkaapin avaamisesta.

Omaksi onnekseni pystyin kuitenkin saamaan ruokaa ja juomaa alas. Ja silti jouduin käymään sairaalassa tiputuksessa. Hyperemeesin suurin komplikaatio onkin se, että odottava äiti kuivuu eikä saa tarpeeksi ravintoaineita. Nesteytystiputuksen lisäksi määrätään äidille usein vatsansuojalääkettä, sillä jatkuva oksentaminen ärsyttää ruokatorvea ja voi aiheuttaa esimerkiksi vatsahaavan. Usein äidille määrätään myös esimerkiksi syöpähoitojen yhteydessä käytettäviä tai matkapahoinvointiin tarkoitettuja lääkkeitä. Jotkut saavan niistä avun oksentamiseen, mutta useammat kärsivät silti kovasta kuvotuksesta tai lääkkeiden sivuvaikutukset ovat niin pahat (kuten itselläni) ettei niitä voi syödä.

Oksentamisen vuoksi monilla laskee paino, välillä vaarallisenkin paljon. Jotkut joutuvat olemaan jopa viikkokausia sairaalassa kun mikään ei vain pysy sisällä. Joissain kunnissa voi onneksi päästä kotisairaanhoidon piiriin, jolloin tipassa voi olla omassa kodissa ja hoitaja käy siellä. Rajuimmissa tapauksissa nesteytyksen lisäksi joudutaan antamaan ravintoliuosta. Sitä eivät suonet kauaa kestä, sillä liuos polttaa ja syövyttää ne nopeasti, silloin ravintoliuosta joudutaan antamaan keskuslaskimokatetrin kautta.

Hirveää on myös se, että odottava äiti joutuu heikosta kunnostaan huolimatta liian usein taistelemaan hoidostaan. Meillä Helsingissä onneksi hyperemeesi ja sen hoito on jo tuttua, mutta ei ole erikoista että apua hakevaa äitiä pompotellaan työterveyden, terveysaseman ja neuvolan välillä edestakaisin. Valitettavan usein kuulee tarinoita siitä, miten kaikki nämä tahot nostavat kätensä ylös ja siirtävät hoitovastuun jollekin muulle. Sairauslomaa joutuu pahimmassa tapauksessa käydä hakemassa muutaman päivän välein lisää, vaikka ei itse pysyisi edes pystyssä ilman apua. Siksi on tärkeää että odottavalla äidillä olisi apunaan joku, joka voisi taistella hoidosta hänen puolestaan.

Fyysisen pahan olon lisäksi myös henkinen terveys on hyperemeesin myötä koetuksella. Masennus ja ahdistus ovat yleinen seuraus vikkokausien oksentamisesta. Se paha olo ja yleiskunnon totaalinen romahtaminen on traumatisoivaa ja jättää kyllä jälkensä. En ole ainut äiti joka on itkenyt sairaalan tipassa että ”ottakaa se pois”, kun tuntuu ettei jaksa enää hetkeäkään. Kertoo paljon, että jopa jotkut ovat päätyneet oikeasti aborttiin, vaikka lapsi olisi aluksi ollut hyvinkin toivottu. Niin hirveää se on.

Jälkeenpäin, vielä vuosia raskauden jälkeen, muistijäljet pahasta olosta ovat vahvat. Raskausajasta tutut hajut tai vaikkapa värit voivat laukaista pahoinvoinnin. Itseäni oksetti vielä useana vuonna raskauksien jälkeen aurinkoisella pakkassäällä, kun aurinko kimmelsi lumihangessa. Niin paljon olin aiemmin oksentanut samanlaisiin kinoksiin.

Hyperemeesiä ei siis pidä sekoittaa normaalin alkuraskauden pahoinvointiin. Meinasin räjähtää, kun minua kymmenenen kerran neuvottiin, että pahoinvointia voi hillitä syömällä aamulla jotain pientä ennen sängystä nousemista. Tai että jäiset marjat ovat tosi hyviä pahoinvointiin. Tiesin kyllä että nämä kaikki neuvot kerrottiin vain pelkällä hyvällä, mutta kun itse on jo kokeillut nämä moneen kertaan ja sen lisäksi miljoona muuta kikkaa sekä pahoinvointilääkettä jonka seurauksena ovat muunmuassa hirveät pakkoliikkeet, hengityksen saplautuminen ja kova ahdistus, teki mieli pyytää sitä neuvojaa tunkemaan ne jäiset marjat jonnekkin minne ei aurinko paista.

Vaikka pelkään päivittäin että olo muuttuu taas huonommaksi, uskallan nyt raskausviikolla 27 jo sanoa että voiton puolella ollaan. Kaikista kolmesta hyperemeesiraskaudesta tämä on ollut myös helpoin. Alku oli ihan hirveää, mutta niin sanottu akuuttivaihe loppui monta viikkoa aiemmin kun edellisissä raskauksissa. Edelleen kärsin päivittäisestä kuvotuksesta ja pahoinvoinnista, mutta pystyn toimimaan sen kanssa ja oksennankin enää satunnaisesti, kerran-pari viikossa. Kansainvälisen hyperemeesipäivän kunniaksi join tänään myös ekan kerran kahvia sitten joulukuun. Tosin hirveällä määrällä kauramaitoa ja jäitä, mutta kuitenkin!

Olen itse todella tyytyväinen Naistenklinikan hoitoon, siellä selvästi tunnetaan tämä sairaus ja osataan sitä hoitaa. Eron huomasi seitsemän vuoden takaiseen, vaikka toki silloinkin pääsin osastolle tippaan. Silti on tärkeää että tietoisuutta hyperemeesistä jaetaan. Edelleen osa neuvolan hoitohenkilökunnasta ei osaa toimia oikein hyperemeesipotilaan kohdalla. Aina edes odottava äiti ei itse tiedä, että se uskomattoman hirveä pahoinvoiti ei olekaan ihan normaalia. Myös läheisten tuki, etenkin ymmärrys, on todella tärkeää.

Hyperemeesi Ry:n sivuilta löytyy paljon lisätietoa, lisäksi facebookissa on suljettu vertaistukiryhmä kaikille niille jota hyperemeesi on koskettanut.


TOFU-SALAATTI-TORTILLAT TOMAATTISALSALLA

14/05/2018

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ – SO FINE 

Olen itse mieltänyt pitkään tofun sellaiseksi vähän vaikeahkoksi raaka-aineeksi, joka jäi helposti mauttomaksi ja koostumukseltaan nahkeaksi. Tofua on tultu syötyä paljon etenkin aasialaisissa ruoissa, joissa se harvoin valitettavasti pääsee oikeuksiinsa. Mutta itseasiassa tofun valmistaminen hyväksi ja rapeksi on hyvin yksinkertaista, kun muistaa vaan muutaman vinkin. Tofu toimii hienosti niin kasvisruokailijoiden kun sekasyöjienkin kesken. Se on kätevä, terveellinen, proteiinirikas ja edullinen tapa korvata liha ja sopii hyvin vanhojen tuttujen ruokien joukkoon.

Mitkä sitten ovat ne vinkit, joilla tofusta saa maukasta ja rapeaa? No, kuivaaminen ja maustaminen. Minä itseasiassa tykkään suosia valmiiksi maustettuja tofuja, joten jäljelle jää vain se kuivaaminen. Nykyään saa myös tofuja joiden mukana tulee valmis marinaadi. SoFineltä löytyy nykyään tosi hyvä valikoima tofuja, niin valmiita kuutioita, kun palatofuakin, maustettuna, maustamatonta sekä valmiin marinaadin kanssa.  SoFine tofut on valmistettu luomu soijapavuista ja soijapapujen kasvattaminen on erittäin valvottua ja koko valmistusprosessi läpinäkyvä.

Ennen paistamista tofu kannattaa siis kuivata hyvin talouspaperin avulla. Paloiteltu tofu levitään talouspaperin päälle ja painellaan vielä paperilla, niin kauan ettei siitä enää irtoa nestettä. Tofu paistetaan pannulla pienessä määrässä öljyä. Valmiiksi maustettua tofua ei tarvitse sen kummemmin enää maustaa, mutta päälle voi ripotella vielä vähän suolaa. Mahdollinen marinaadi lisätään vasta paistamisen jälkeen. Näin tofu saa ihanan rapsakan pinnan ja maistuu paljon herkullisemmalta. Ei siis kovin vaikeaa!

Kuten sanottu, tofulla saa helposti korvattua lihan ja maustettuja tofuja käyttämällä saa uutta twistiä ja makuja vanhoihin tuttuihin ruokiin. Itse käytin tällä kertaa savun makuista, valmiiksi kuutioitua luomutofua kesäpäiviin ihanasti sopiviin salaatinlehtiin tehtäviin tortilloihin.

TOFU-SALAATTI-TORTILLAT TOMAATTISALSALLA 

1 paketti SoFine luomu savutofupaloja
isolehtistä salaattia, kuten cosmopolitan -tai keräsalaattia
4 tomaattia
1 nippu korianteria
kevätsipulia
1-2 limeä
2 punaista chiliä

tarjoiluun:

1 avocado
creme freshiä
korianteria
jalapenoja
sriracha-kastiketta

Kuvaa tofut talouspaperin avulla ja jätä vielä hetkeksi kahden paperin väliin kuivumaan. Leikkaa tomaatit ensin puoliksi ja poista niistä kannat sekä perhmeä sisällys, kuutioi sitten tomaatit kulhoon. Lisää joukkoon limen mehu, silputtu korianteri ja kevätsipuli sekä pilkottu chili. Kuutioi avocado valmiiksi. Paista tofut öljyssä kullanruskeiksi, lisää lopuksi ripaus suolaa. Kokoa halamasi annos lisukkeiden kanssa salaatinlehden päälle, rullaa ja nauti!

ps. Ylijääneitä tomaatteja voi käyttää vaikkapa tomaattikeiton tekoon. Myös keiton kanssa nämä savutofupalat sopivat ihanasti! 

ARVONTA! Mikä on teidän suosikkitofuresepti tai paras vinkki tofun valmistukseen? Osallistu Keskon 50 euron lahjakortin arvontaan kertomalla se kommenteissa.  Arvonta päättyy 21.5.


ÄITI ON…

13/05/2018

Äiti on

K: Kiva, koska vaan on
E: Aika outo ja aika hassu

Äiti sanoo aina minulle

K: Oletko tehnyt läksyt?
E: Hammaspesulle!

Äidin tekee onnelliseksi

K: Me ja Osku
E: Jos me annetaan sille jotain

Äiti saa minut nauramaan

K: Naurattamalla, vaikka vitseillä
E: Tekemällä jotain outoa, vaikka sanomalla jotain

Äiti oli lapsena

K: Joskus ainakin tuhma
E: Kiltti

Äidin lempipuuhaa on

K: Kuvaaminen
E: Ottaa videoita ja kuvia meistä

Kun äiti on yksin hän

K: Syö sipsiä
E: Kattoo tietokonetta

Äiti on tosi hyvä

K: Valokuvaamisessa, uimisessa, pyöräilyssä ja laiskottelussa
E: Tekee ruokaa

Äiti ei ole hyvä 

K: Yllätysten tekemisessä ja flossaamisessa
E: Painimisessa

Äiti tekee työkseen

K: Kattoo jotain mami go go-sivuja
E: Bloggaa (en tiedä mitä se tarkoittaa, liittyy jotenkin palikoihin / rakentamiseen)

Äidin lempiruoka on

K: Iltapaladonitsit
E: Risotto

Äiti ja minä tehdään yhdessä

K: Pidetään leffa-iltaa
E: Katotaan leffoja ja kuljetaan joka päivä ratikalla edes ja takas

Minussa ja äidissä on samaa

K: Samanväriset silmät
E: Me kummatkin ollaan outoja

Minussa ja äidissä on erona

K: Se on tyttö ja mä oon poika
E: Mun nenä on paljon pienempi

Äidin lempipaikka on

K: Sänky
E: Koti

Lomalla äiti haluaa

K: Syödä ja juoda jotain hyvää smoothieta, käydä eri paikoissa, uida ja ottaa aurinkoa
E: Käydä uimassa

Siitä tiedän, että äiti rakastaa minua kun 

K: Koska se on sanonut sen niin monta kertaa
E: Siitä koska olen sen lapsi

Sama haastattelu vuoden takaa löytyy täältä.


LAHJAVINKKI TAVALLISEEN ARKEEN

13/05/2018

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ – IFOLOR

Ihanaa äitienpäivää kaikille! Itse tykkään viettää äitienpäivää rauhallisesti lasten kanssa, välillä ollaan ihan vain kotona, joskus saatetaan käydä jossain syömässä. Olen saanut vuosinani äitinä mitä ihanempia lahjoja, mutta tärkeintä on tietysti yhdessäolo. Omalle äidille tai mummoille tulee enää harvoin ostettua mitään lahjoja, mutta tänä vuonna ajattelin muistaa äitiäni pienellä muistolla muutaman vuoden takaa.

Itseasiassa kaikki lähti siitä, kun olin tilaamassa isälleni lahjaa – ihan muuten vaan. Sillä miksi sitä ei muistasisi lähimmäisiään muulloinkin kun merkkipäivinä. Valokuvat ovat minusta ihana lahja, etenkin sellaisille joilla on jo kaikkea. Oma isäni asuu vaimonsa kanssa Espanjassa, emmekä siksi näe kovinkaan usein. Onneksemme olemme kuitenkin pääseet käymään siellä kuitenkin kerran, pari vuodessa, ja näistä reissuista on jäänyt aivan ihania muistoja. Sekä toki myös kuvia.

Olen jo kerran aiemmin tehnyt muistoksi heille kuvakirjan synttärijuhlista ja tällä kertaa kokosin suosikkikuviani reissuiltamme Espanjasta. Vaikka yllätys nyt ehkä jo tämän kautta heille paljastuu, niin ajattelin että olisi hauskaa kun yks kaks jokin päivä postiluukusta vain ilmestyy yllätyksenä tällainen kirja. Olisi muuten pitänyt ottaa näitä kaksin verroin, pojat kun ovat ihan innoissaan kun näkivät että heistä on tehty oma kirja.

Kirjan tekeminen Iforin sivuilla on todella helppoa ja valittavissa on paljon erilaisia valmiita pohjia sen tekemiseen, mutta myös ihan oman näköisen kirjan tekeminen ei ole yhtään hankalaa.

Samalla siis päätin tilata myös omalle äidille lahjan. Kuvakirjojen lisäksi Ifolorilta saa esimerkiksi erilaisia tauluja omista kuvista ja minä teetin taulun, jossa on kuva myös Espanjasta, reissulta jolloin äitinikin oli mukana. Pojat kaulailevat siinä rannalla kylpytakit päällä, juuri ennen auringonlaskua. Ihana muisto! Ja ihanaa että lahjalla on oikeasti jokin merkitys, vaikka vain jokin pieni arkinen muisto, jota kuitenkin muistellaan kaihoilla.

Nyt kun huomasin miten ihana on niin itsestä kun lapsistakin selailla kuvia fyysisessä muodossa, yritän muistaa ottaa tavaksi teettää näitä kirjoja useamminkin. Itseasiassa minulla onkin jo yksi idea mielessä, mutta siitä lisää myöhemmin!

Minkälaisilla kuvatuotteilla tai muistoilla te muistaisitte jotakuta lähimmäistänne? Voisitteko kuvitella tekevänne kuvakirjan vaikka ihan arkisista jutuista, kuten ihan vain keskellä arkea lapsista napistuista kuvista? Kommentoi alle ja olet mukana arvonnassa! Kaikkien kommentoijien kesken arvon 20 euronlahjakortin Ifolorille. Arvonta päättyy 20.5.


PYÖRÄILY RASKAANA

11/05/2018

Talvisin en pyöräile, mutta muina vuodenaikoina senkin edestä. En kuitenkaan kiidä tuolla tiukat shortsit jalassa menemään, vaan pyöräilyni on aina ollut leppoista rullaiua kaupungissa paikasta toiseen. Raskauden myötä vähän jännitin, että mitenhän pyöräily raskaana ollessa onnistuu tai onnistuuko ylipäätään ollenkaan. Kun muutama viikko sitten korkkasin pyörilykauden, huomasin että itseasiassa pyöräily sujuu raskaana ollessa paremmin kun kävely!

Eli ainakaan vielä nyt rakausviikolla 27 vatsa ei tule tielle. Oma tasapaino on pyöräilessä on sama kun aiemminkin, kun kävellessä paino taas alkaa siirtyä eteenpäin ja aiheuttaa välillä kompurointia. Olen viime vikkoina kärsinyt myös kovista liitoskivuista, jotka pahenevat nimenomaan kävellessä. Pyöräillessä tätä ei tapahdu. Minua ei myöskään supistele pyöräilessä samalla tavalla kun kävellessä. Pyöräily on sillä tapaa paljon iisimpää, että satulalla voi vain istuskella ja silloin tällöin polkaista vähän vauhtia, jos supistaa tai muuten vaan väsyttää. Korin ansiosta saan myös tuotua kaupasta kerralla paljon enemmän ostoksia, mitä kävellen jaksan ja pystyn kantamaan.

Rakastan pyöräilyä ja on ihana että sitä voi tehdä myös raskaana ollessa. On ihana kuunnella kuulokkeista lempimusaa ja rullailla hitaasti Helsingin kauniita ja tunnelmallisia katuja. Se on kuin olisi jossain oman elämänsä musavideossa. Ylämäistä en kuitenkaan hirveästi tykkää, mutta tähän mennessä olen kyllä melkein kaikki jaksanut polkea. En kuitenkaan halua rasittaa itseäni liikaa ja matka-ajat ovatkin pidentyneet paljon vauhdin hidastuessa entisestään.

Tuntuu että raskaana pyöräillessä myös kiinnittää aika paljon huomiota. Onhan se ehkä vähän erikonen näky kun menen tuolla palloni kanssa, isot aurinkolasit silmillä itsekseni lauleskellen. Ei mutta, ehkä raskaana ollessa ei sitten kuitenkaan pyöräillä ihan kauheasti, ainakaan enää ison mahan kanssa? Minäkin ajattelin sen olevan aluksi ehkä vältettävien asioiden listalla, mutta itseasiassa pyöräily tuntuu jopa turvallisemalta kun kävely. Menen kuitenkin niin hiljaista vauhtia enkä juurikaan pyöräile autoliikenteen seassa.

On hauska myös miettiä, että miltähän pyöräily vauvasta tuntuu. Ainakin hän saa hurjasti jotain onnellisuushormooneita, mutta mietin että viihtyykö hän pyöräilyn ansiosta myös myöhemmin hyvin vaikkapa vaunuissa?

Oletteko te muut pyöräilleet raskaana ollessa ja mille viikolle saakka se tuntui hyvältä?