Toivottavasti kukaan ei tähän mennessä ole välttynyt uutisilta ja keskuteluilta mikromuoveista- vaikka se ikävä asia onkin. Mikromuoveja on nykyisin kaikkialla, niitä seilaa merellä jättimäinä lauttoina, mikromuovia löytyy syömästämme kalasta sekä viimeisimpänä myös juomastamme vedestä. Muovia sataa päällemme myös vesipisaroiden mukana.

Vielä ei pitkällä tähtäimellä tiedetä mitä muovi kehossamme tekee, mutta se on ainakin tiedossa, että muovi imee itseensä erilaisia toksiineja sekä sen, että muovipäästöt vahingoittavat nyt jo vesilintuja, kaloja sekä merinisäkkäitä. Ainakaan itseäni ei kovasti houkuta saada muovia ja ylimääräisä myrkkyjä kehooni. Mitä sitten voimme tehdä asialle?

Yksilötasolla itseasiassa aika paljonkin. Emme valitettavasti saa jo tehtyä tekemättömäksi, mutta pienillä teoilla voimme edesauttaa sitä, että meressä olisi jatkossakin enemmän kalaa kun muovia. Meidän on myös turha tuudittautua siihen, että Suomessa asiat ovat muovin kierrätyksen ja eu-standardien vuoksi hyvin – sillä koko maapallon tila on meidän kaikkien asia. Vaikka suuret meressä kelluvat jätelautat eivät seilaa kotimme edustalla, ei se tarkoita etteikö niillä olisi vaikutusta myös meihin.

Mikromuovia syntyy esimerkiksi hajoaviasta muovipakkauksista, auton renkaista sekä vaatteista. Mikromuoviksi kutsutaan kuituja tai muovinpaloja jotka ovat alle viiden millin kokoisia, pienimpiä ei erota silmällä. Kuten tiedämme, suurin osa roskasta valitettavasti päätyy ennemmin tai myöhemmin vesistöihin ja muovisia vaatteita pesemällä tämä kiertokulku on hyvin lyhyt. Edistyneimmätkään vedenpuhdistamot eivät saa mikromuovia suodatettua vedestä kokonaan pois.

Jos kotoa löytyy keinokuduista tehtyjä vaatteita, kuten fleecejä tai kierrätetystä muovista tehtyjä vaatteita, niitä kannattaa pestä mahdollisimman harvoin. Yhdestä keinokuitusesta vaatteesta nimittäin irtoaa pesun aikana yli 1900 mikromuovikuitua! Synteettisille vaatteille on kehitelty pesupussi, jollaisen pitäisi löytyä ihan jokaisen kotoa. Pesukassilla voi estää haitallisten, pesussa irtoavien mikromuovien leviämisen vesistöihin. Kaikki mikromuovi nimittäin jää kassin sisäpuolelle ja näinollen ne voidaan kerätä ja kierrättää muoviroskan mukana.

Miten me voimme vähentää mikromuovien syntyä?

– Vähennä muovin kulutusta, älä osta muovipussia tai ota pakasteita pieneen pussiin, hedelmätkään harvoin tarvitsevat erillistä pussia
– Käytä kankaista tai kierrätysmateriaaleista valmisettua kestokassia – älä myöskään turhaan hamstraa niitä
– Osta vastuullisemmin, harkitse, suosi lähellä ja luonnollisesti tuotettuja tai kierrätettyjä vaatteita, ruokaa sekä muita tavaroita
– Rempatessa ja maalatessa suosi luontoystävällisiä maaleja, kuten kalkkimaalia
– Suosi vaatteissa luonnonmateriaaleja kuten kierrätettyä luomupuuvillaa tai lyocelliä
– Käytä julkista liikennettä
– Kierrätä kaikki kotitalousjäte sekä tekstiilit, vaadi sellaista myös työpaikalle
– Varmista ettei käyttämäsi kosmetikka (esim kuorintavoiteet, hammastahnat, glitterit) sisällä mikromuovia
– Suosi pakkauksia jotka on valmistettu biohajoavista materiaaleista tai lasista
– Kerää maassa näkemäsi roskat pois
– Käytä mikromuovin keräävää pesupussia synteettisille vaatteille ja pese vaate vasta kun se on oikeasti likainen – usein pelkkä tuuletus tai pakastus riittää

Vaikka omat teot tuntuisivat mitättömän pieniltä verrattuna hirvittäävään muovi-ongelmaamme, niin kannattaa muistaa että pienillä teoillakin on oikeasti suuri merkitys pitkässä juoksussa. Uusia menetelmiä torjua mikromuovin syntyä sekä vaihtoehtoja muoville kehitellään onneksi jatkuvasti – ei nosteta käsiä ihan vielä ilmaan vaikka tilanne vaikuttaakin lähes toivottomalta.

Guppyfriend-pesukassi saatu Mini Rodinilta

Meidän ihana Indieplace, eli vaikuttajamarkkinointitoimisto jonka alla minäkin olen bloginiani kirjoitellut jo useamman vuoden, järjesti viime viikonloppuna kaikkien aikojen parhaimman inspiraatuoviikonlopun meille bloggaajille, vloggaajille ja muille vaikuttajille.

Ehkä ainakin osalle teistä on ennestään tuttu nykyään kerran vuodessa järjestettävä Inspiration Blog Awards, jonka yhteydessä ollaan järkätty vaikuttajille myös inspiroiva päivätapahtuma. Tästä tapahtumasta minulle on aina tullut mieleen ikäänkuin bloggaajien messut. Paikalla on yheistyökumnneita, mahdollisuus testailla heidän uusia tuotteitaan, erilaisia workshoppeja, luentoja sekä keskustelutilaisuuksia. Ja illalla ollaan sitten juhlittu gaalassa, jossa sen vuoden inspiroivimmat bloggaajat ovat päässeet nappaamaan pystejä eri genreistä.

Tänä vuonna tuo tapahtuma kuitenkin kasvoi kaksipäiväiseksi ja sen myötä myös tuolle vanhalle tapahtumalle antettiin kyytiä, ja sen sijaan järjestettiin erilaisia, hyvinvointi-teemaisia tapahtumia vähän siellä sun täällä. En ihan tarkkaan tiedä mitä muualla tapahtui, sillä osa meistä, noin kahdenkymmenen vaikuttajan porukka, kutsuttiin hemmottelureissulle luonnonkauniiseen Långvikin kylpylään.

Lähdimme matkaan yhteiskuljetuksella jo perjantai-aamuna. Osa bloggaajista oli minulle ennestään tuttuja, osa sitten ihan uusia. Olin pyytänyt itselleni huonekaveriksi Tarun, ja yhdessä sitten edustimmekin omin sanoinemme reissun seniorijaostoa.

Vaikka me olemme Tarun kanssa melko pitkän linjan bloggareita, käyttäydyimme siihern verrattuna ihan täysin amatöörimaisesti. Nimittäin siinä vaiheessa kun nuorempi sukupolvi otti upeita kuvia altaan reunalla ja aurinkotuoleissa rekvisiittaskumpat käsissään, me vain hyppäsimme aidosti sinne porealtaaseen ripsivärit poskilla lillumaan. Kamerat olivat hotellihuoneessa ja puhelimetkin jossain kylpytakin taskujen uumenissa. Kertoo ehkä aika paljon, että ainut kamerastani löytyneet kuvat ovat metsäretkeltämme, kun muiden kamerat täyttyivät meikkauspisteellä otetuista selfieistä.

Ja älkää käsittäkö väärin, itseäni vähän harmittaa etten tajunnut kuvailla enemmän. Puitteet olivat siihen ihan mahtavat. Oli kuitenkin niin ihana päästä ihan uusiin ympyröihin ystävän kanssa jota ei ole nähnyt aikoihin, että jotenkin se vain jäi.

Kylpylässä lillumisen lisäksi söimme hyvin monen monta kertaa ja meille oltiin myös järkätty luontokuvauskurssi sekä jooga/mindfullnes/meditaatiohetki. Lauantaina, ennen gaalaa, paikalle saapuivat myös Bronxin meikkaajat, jotka loihtivat meille sädehtivät gaalameikit. Oli ihanaa kun itse pystyi vaan tallustella tohveleista ruoalta toiselle ja käydä välillä rentoutumassa.

Ei siis ihme että läppäri ja kamera unohtuivat viikonlopuksi kassin pohjimmaiseksi. Jatkoimme nimittäin lauantaina vielä iltaa ennen gaalaa Helsinkiin Hilton Strandiin. Osku oli siellä vastassa ja muutenkin kaunis huone oli vielä koristeltu ruusuin! Porukalla jatkoimme blogigaalaan ja seniorijaoston tavoin palasimme jo ajoissa hotelillille nukkumaan kunnon yöunet. Hotellin aamupala oli ihana ja uskon että siellä tulee jatkossa käytyä ihan vaan syömässä. Kauniin hotellin altaalle emme enää ehtineet, sillä sunnuntaina meillä oli ohjelmassa vielä Oskun mummon 95-vuotissynttärit.

Täytyy sanoa, että kaikesta rentoutumisesta ja hemmottelusta huolimatta olo oli aikalailla kaikkensa antanut sunnuntaina. Vielä tänään tuli nukuttua kolmen tunnin päikkärit. On se rentoutuminen rankkaa hommaa!

Olen joskus aiemminkin maininnut, että tämän uuden vauvan myötä tuntuu kun saisi esikoisen, kun vanhemmat lapset täyttävät tänä vuonna jo 9 ja 7. Lisäksi pojat asuvat joka toinen viikko isällään, mikä tarkoittaa sitä, että joka toinen viikko olemme yksin vauvan kanssa. Poikien saaminen pienellä, kahden vuoden ikäerolla, oli meille tosi hyvä juttu, mutta samaan aikaan en voi jo nyt olla leikittelemättä ajatuksella kuinka helppoa kaikki tulee olemaan yhden lapsen kanssa. Sitten palaan todellisuuteen.

Sillä mistäs minä mitään tiedän, mutta voisi kuvitella että yhden lapsen kanssa täytyy keksiä paljon enemmän aktiviteetteja ja tekemistä lapselle. Herranjestas, siis joudun varmaan leikkimään lapseni kanssa – ja paljon. Nämä on sellaisia juttuja joihin minun ei ole tarvinnut aiemmin hirveästi kiinnittää huomiota. Pojat kun ovat ihan paita ja peppu ja hoitavat toistensa viihdyttämisen ihan keskenään.

Sen lisäksi että he leikkivät lähes aina ihanasti keskenään, voi heidät lähettää paljon paremmin mielin myös keskenään pulkkamäkeen tai jättää kauppareissun ajaksi kotiin. Sen lisäksi että heillä seuraa toisistaan, saavat he myös paljon turvaa siitä kun heitä on kaksi. He vahtivat että toinen pesee hampaitaan vähintään kaksi minuttia, käyvät mukkumaan yhdessä, eikä kumpikaan yleensä tee mitään kiellettyä, sillä kumpikin tietää että veli saattaa mennä muuten kantelemaan.

Toisaalta, niinä vikkoina kun kaikki lapset ovat kasassa, on minulla täällä siis useampi pikku-apuri vauvaa viihdyttämässä. Ja varmasti ihan hoidollisestikin isommista lapsista voi olla jo apua. Vaikka Elvis kyllä jo isoon ääneen ilmoitti, ettei hän sitten todellakaan aijo vaihtaa yhtään vaippaa, ovat he varmasti oivia ja innokkaita apupoikia muissa asioissa.

Nyt kun mietin että millaista yhden lapsen kanssa mahdollisesti tulee olemaan, ymmärrän myös miten monessa tilanteessa kahden kanssa on itseasiassa varmaan paljon helpompaa. Ulkomaan reissut yksin lasten kanssa ovat menneet tosi ihanasti ja varsin rentouttavasti ehkä juuri sen takia, että minun ei tarvitse olla kokoajan leikkimässä jotain vesisotaa altaassa, vaan voin rauhassa keksittyä itse vaikka kirjaan, pokien rakentaessa yhdessä hiekkalinnaa.

Ihan se pikkulapsiaika on ehkä sitten ollut rankempaa kahden kanssa, en tiedä. Onhan se toki kaksi kertaa enemmän vaippoja ja oksennustauteja. Kaikessa on puolensa. Toisaalta mitä enemmän varmuutta ja kokemusta karttuu, sitä iisimpää kaikesta myös tulee. Ja siinä mielessä on ihanaa kun nyt ei oikeastaan jännitä mikään, ei vauvan hoito, itku, synnytys ei oikestaan mikään. Enemmän olen tosi fiiliksissä siitä, miten nyt on mahdollisuus keskittyä jokaisen lapsen yksilölliseen huomioimiseen kun heillä on niin eri tarpeet ja uskon että kaikille jää hyvin aikaa.

Samalla toivon että vaikka tällä tulevalla pikkuisella on niin iso ikäero vanhempiin sisaruksiinsa, oppii hän jakamaan sekä huomioimaan myös muut emmekä onnistu hemmottelemaan häntä ihan mahdottomaksi.

Mitä sitten siihen lapsen kanssa leikkimiseen ja viihdyttämiseen tulee, ehkä sitä on vain pakko yrittää kehittyä itsekin sillä saralla. Tai sitten vaan pistää kaikki hyrskyn myrskyn ja hankkia samaan konkurssiin lisää viihdyttäjiä. No ei. Ei ei ei ei. Ehkä.

(Ja ei, en oikeasti suostu 31-vuotaana kutsumaan lastani iltatähdeksi, mutta raskausaivot löivät ihan tyhjää otsikkoa miettiessäni, että tuumailisin sitä vielä viikonkin päästä ellen olisi nyt kirjoittanut näin)

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ – ELLOS

Meidän vanhassa kodissa ei ollut omaa parveketta, joten tämä nykyinen on seissyt ihan tyhjillään tähän päivään saakka. Parveke on todella symppis ja pikkuinen, joka toki asettaa omat haasteensa. Minusta kesällä parvekkeella on ihana syödä aamupalaa tai mennä lukemaan vaikka kirjaa. Tämä tarkoittaa siis sitä, että sinne tarvitaan ainakin pöytä ja tuoli – kauheasti muuta sinne ei mahdukkaan.

Parvekkeella on mielestäni kiva ottaa myös aurinkoa, mutta uskon että sekin onnistuu tuossa Elloksen syvässä Westcoast-tuolissa. Pakko, sillä mitään aurinkotuolia tänne ei mahtuisikaan. Vaikka sellaiset pienet perinteiset taitettavat parvekekalusteet saattaisivat olla ehkä kätevimmät pieneen tilaan, ei nämäkään ole tänne liian massiivisia. Metallinen, ulkokäyttöön sopiva tuoli on jauhemaalattu hennon pesikkaisen vaaleanpunaiseksi – ja on mielestäni ihanan keväinen.

Metallisen tuolin kaveriksi halusin pehmeyttä rottinkisella pöydällä. Luulen että täydennämme sarjaa vielä tilaamalla pöytään sopivat jakkarat. Tuo pöytä on minusta tosi nätti ja tuo lisää keväistä fiilistä pikkupartsille.

Olemme jo muutosta saakka ihailleet alakerran naapurin itse tekemää puulaudoitusta parvekkeensa lattialle. Luulen että meidänkin täytyy sellainen teettää. Nyt kylmälle lattialle tulee ihanasti lämpöä juuttimatosta, joka sekin kestää ulkokäyttöä katoksen alla.

Ellokselta löytyy monien ulkokalusteiden lisäksi myös paljon erilaisia ruukkuja. Meillä on parvekkeelta ihanan verheät metsämaisemat, mutta ehdottomasti haluan lisää vihreyttä myös parevekkeelle. Vanhassa kodissamme viljelimme pihalla muunmuassa erilaisia yrttejä ja salaatteja, ja miksei niitä voisi myös kotiparvekkeella saada kasvamaan.

Olen viimeisen vuoden aikana löytänyt Ellokselta tosi paljon kaikkea kivaa kotiin. Tykkään siitä miten helppokäyttöiset sivut ovat. Vaikka siellä on miljoonasti erilaisia myytäviä, etsimäsä saa rajattua helposti kattavilla filttereillä. Tykkään myös toiminnosta jossa sivu ehdottaa katsomasi tuotteen perusteella sinulle jotain muita saman tyylisiä tuotteita. Olen läytänyt sitä kautta vaikka mitä ihanaa.

Eilisestä lumisateesta huolimatta kevät ja kesä tekee varmasti tuloaan ja sen huomaa ihanasti siitä, miten joka päivä partsilla on kuumempi ja kuumempi. Meidän parvekkeelle paistaa ihanasti iltapäiväaurinko ja eilen jouduin jopa tulemaan sisään hetkeksi jäähdyttelemään kun tuli niin kuuma!

Onko teillä mahdolliset parvekkeet tai pihat jo kevätkunnossa, vai odotellaanko siellä vielä viimeisten lumien sulamista?

Ainakin täällä meillä päin kadut alkavat vihdoin olla lumettomia sekä putsattuna hiekasta. Se tarkoittaa vain yhtä asiaa – keväkengät voi vihdoin kaivaa kaapin perältä käyttöön! Minä olen tosin käyttänyt aika paljon lenkkareita lähes koko talven, ja sen ovat näköisetkin. Vanhojen kenkien lisäksi ainakaan minä en pysy keväisin vastustamaan kiusausta ja olla ostamatta kevään kunniaksi ihan uusia kenkiä.

Kuten te monet tiedätte, olen lenkkarityttö henkeen ja vereen, ja tykkäänkin yhdistellä lenkkareita myös juhla-asuihin. Panostan mielelläni laatuun, mutta myös toki siihen että usein melko arvokkaat lenkkarit pysyvät myös pitkään hyvinä. Näin ollen niille pitää tehdä kunnon suojaus ennen käyttöönottoa, mutta myös pitää huolta myöhemminkin. Kokosinkin teille nyt omia hyväksi havaittuja vinkkejä kenkien huoltoon.

7 VINKKIÄ KENKIEN KEVÄTHUOLTOON

– Suojaa uudet kengät niille sopivalla likaa ja vettä hylkivällä suihkeella. Oma luottomerkkini on Jason Markk. Älä tyydy vain yhdeen yhteen kertaan, vaan suihkuta kengät ainakin kaksi, mielellään kolme kertaa. Anna kuivua hyvin välissä, mielellään jopa vuorokauden. Näin kengät pysyvät siisteinä todella pitkään. Muistaa myös suojata kengät aina kun peset niitä – mutta käytä suihketta vain puhtaille tai puhdistetuille ja kuivalle pinnalle.

– Useimmat kengät kestävät pesukonepesun, mutta siihen liittyy aina riskinsä. Liian kuumassa kengistä saattaa irrota väri tai mikä on yleisempää, kengässä oleva liima sulaa ja tekee kenkiin ikäviä tahroja. Jos kuitenkin peset kengät koneessa pistä ne pesupusiin tai vaikka tyynyliian sisään, pese matalassa lämpötilassa ilman linkousta.

– Kengät saa yleensä puhtaaksi liottamalla niitä lämpimässä vedessä, esimerkiksi ämpärissä. Laita mukaan vähän nestemäistä pesuainetta sekä jotain tujumpaa tahranpostoon, esimerkisi Vanishiä, joka poistaa hyvin lian. Lopuksi harjaa kengän pinta vielä pehmeällä harjalla, kuten vanhalla hammasharjalla tai siihen tarkoitetulla kenkäharjalla. Myös Marseillesaippua toimii kivasti jos kengät kaipaavat vain pientä freeshausta, valkoisille kengille voi käyttää myös valkaisevaa ruokasoodaa.

– Valkoiset pohjat on usein hankala saada puhtaiksi. Yleensä tahroihin tepsii kuitenkin ruokasoodasta ja vedestä tehty tahna – käytä tässäkin apuna hammasharjaa. Myös hammastahnaa, ihmesientä sekä kynsilakan poistoainetta kannattaa kokeilla – mutta muista varoa kengän kangas -tai nahkapintaa.

– Pinttyneet tahrat pohjissa saa piiloon myös siihen tarkoitetulla maalitussilla (esim Sneakers ER). Tämä ei siis poista likaa, mutta saa kengät näyttämään uusilta.

– Pelkillä uusilla kengännauhoilla on suuri merkitys kenkien ulkonäköön. Uudet nauhat maksavat muutaman euron tai valkoiset nauhat voi myös valkaista kloriitilla – tadaa, kenkien ilme kohentuu hetkessä.

– Etenkin kesällä jalat hikoavat ja siksi itse suosittelen käyttämään kengissä aina sukkia, vaikka sellaisia ihan pikkuisia avokassukkia. Tarvittaessa ruokasoodaa voi käyttää myös kengän sisäpuolella talkin tapaan, jolloin se imee pahat hajut pois 🙂

Onko teillä lisää niksejä kenkien huoltoon?