PARAS IKÄERO LAPSILLE

28/01/2018

Luin alkuviikosta artikkelin, jossa kerrottiin lasten pienen ikäeron jopa altentavan vanhempien elinikää. Väestöliiton tutkimusprofessori Anna Rotkirchin mukaan liian lyhyet synnytysvälit kun lisäävät niin fyysisiä terveysriskejä kun lasten aiheuttamaa kuormitusta perheessä. Artikkelissa kerrotaan että maailman terveysjärjestö WHO suosittelee, että vanhemmat odottaisivat vähintään kaksi vuotta, ennen kuin he ryhtyvät yrittämään sisarusta lapselleen ja nyt Suomessakin mietitään, että alettaisiinko neuvolassa valistamaan liian tiheiden synnytysten vaaroista.

Professori kertoo jutussa, että hänen mielestään yleinen tapa perheissä on että lapset tehdään asenteella ”alta pois ja mahdollisimman nopeasti”. Että vanhemmat pelkäävät lasten aiheuttamaa stressiä ja yrittävät rutistaa perheen pikkulapsiajan mahdollisimman lyhyiksi. Tämä voi ehkä olla joissain tapauksissa totta, mutta omalla kohdallani en kyllä ole kaveriperheissä törmännyt tällaiseen asenteeseen ollenkaan.

Kaveripiirissäni on paljon perheitä jossa lapset on tehty reippaasti alle kahden vuoden ikäerolla. Oma kaksi vuotta ja yksi kuukausi on tuntunut välillä jopa isolta, kun useammalla tuttavalla ikäeroa saattaa olla vain vähän reilu vuosi.

Kukaan meistä ei ole tehnyt lapsia sillä asenteella että äkkiä pois alta, vaan ajatellut enneminkin sitä miten sisaruksista olisi paremmin seuraa toisilleen kun ikäero ei kasva liian suureksi. Ja niin heistä kyllä kaikista on ollutkin. Vaikka artikkelista varoitellaan myös tästä, että lapset saattavat myös tapella keskenään paljon.

Elämä vastasyntyneen ja kaksivuotiaan kanssa oli varmasti ajoittain rankkaa, mutta enemmän muistan niiltä ajoilta pelkkiä hyviä juttuja. Olin etukäteen varautunut siihen, että vanhempi lapsi saattaa olla mustasukkainen, eikä heitä voi jättää hetkeksikään valvomatta. Kamalin juttu mitä koko vauvavuotena tapahtui oli se, kun Kaapo juoksi sitterissä köllötelleen Elviksen ohi ja nappasi häneltä sukat jaloista. Muuten selvittiin ilman mitään mustasukkaisuusdraamaa.

Kaksi tai kolmevuotiaasta ei ole juurikaan apua vauvan kanssa, mutta myöhemmin kyllä. Kun lapsilla on pieni ikäero heitä kiinnostavat myös samat leikit. Heistä on ihan uskomattoman paljon seuraa toisilleen, siinä ei vanhempana tarvitse hirveästi keksiä heille tekemistä. Riitojakin on toki välillä, mutta niitä olisi varmasti ihan millä tahansa ikäerolla.

Sisarukset ovat mieletön rikkaus. Seuran lisäksi sisaruksilta saa tukea, ikäänkun toisen liittolaisen. Sisaruus opettaa myös pienestä pitäen toisten huomioimista ja asioiden jakamista. Tässä tapauksessa sanoisinkin että pienestä ikäerosta on enemmän hyötyä kun haittaa.

Kaapo ja Elvis ovat kun paita ja peppu. Sydän sykähdellen olen seurannut heidän yhteistä matkaansa kuuden vuoden ajan. Tänä aikana heistä on kasvanut erottamaton kaksikko. Satunnaisista nahisteluista huolimatta isoveli pitää aina loppupeleissä pienemmästään huolta ja puolustaa, ja pikkuveli kunnioittaa ja ihailee isompaa. He myös kutsuvat toisiaan isoveljeksi ja pikkuveljeksi ja heidät saattaa löytää aamuisin nukkumasta samasta sängystä.

Artikkelissa kerrotaan parhaan ikäeron lapsille olevan kaksi ja puoli vuotta. Tässä ajassa äidin keho ehtii palautumaan edellisestä syynytyksestä. En toki voi sanoa tieteellistä tutkimusta vastaan, mutta mielestäni tässä pitäisi katsoa kokonaisuutta. Eikä lasten ikäeroa voi muutenkaan aina niin tarkkaan harkita, yleensä lapset tulevat kun ovat tullakseen. Tällöin mielestäni lopulta kuitenkin mikä tahansa ikäero on oikea, ja sisaruksille syntyy juuri sellainen suhde kun on syntyäkseen.


2017

24/01/2018

Tikulla silmään joka vanhoja muistelee, ajattelin vuoden vaihteessa, kun olisi jälleen ollut aika perinteisen blogin vuosikatsauksen aika. Tällainen vuosikatsaus ja parhaiden palojen kirjaaminen onkin ollut yksi ihan ensimmäisistä tekemistäni postauksista silloin kun blogin aloitin tammikuussa 2011. Olen tehnyt sellaisen sen jälkeen ihan joka vuosi. Paitsi tänä vuonna. Ja vaikka hassulta saattaa kuulostaakin, olen tässä nyt kolmisen viikkoa tuntenut jonkinlaista haikeutta ja surua että katkaisin nyt tämän perinteen. Joten surkuttelut sikseen, tässä tulee (tänäkin vuonna) katsaus viime vuoteen:

TAMMIKUU


Vietimme vuodenvaihteen Espanjassa, värjäsin hiukset vihreiksi, vaalensin ne takaisin punaisiksi, hautasimme We Got Beefin, testasin ekaa kertaa Roller Derbyä, sain elämäni ensimmäisen treffipyynnön Intagramin kautta, parantelin irronnutta kynttäni, sain lähetteen plastikkakirurgille, ostin lennot 11 kuukauden päähän Thaimaahan, kävimme luistelemassa ja syömässä hienosti, löysin luottoripsivärini, olin kaksi kertaa radiossa, kummityttöni syntyi, olimme pipomalleina, kävin ahkerasti koulussa ja ilmoitin Elviksen eskariin.

Lempipostaukset:

TAVALLAAN IHAN TAVALLINEN LAUANTAI
OLE ROHKEA – HYVÄ SIITÄ TULEE
SÄ ANSAITSET PAREMPAA

HELMIKUU

Olin ensimmäistä kertaa futismutsina, opiskelin edelleen ahkerasti ja sain tehdä ihan oikeana toimittajana hommia, katsoin Girlsia, jouduin ambulanssilla sairaalaan, pelkäsin pimeää, kävin uudestaan kampaajalla, tykkäsin itsestäni, lähennyin lisää veljieni kanssa, tapasin ensimmäistä kertaa personal trainerini, tein maailman parhaan soittolistan sunnuntaille, olkapääni kai tulehtui, Kaapo sai ensimmäisen kännykkänsä ja soitteli ja lähetteli maailman liikuttavimpia viestejä.

Lempipostaukset:

KAIKEN LISÄKSI OLEN VIELÄ FIKSUKIN
MÄ ♥ MASU
KAHDEN KODIN LAPSET
TOSI YSTÄVÄ
VELJEKSET KERTOVAT

MAALISKUU

Minusta tuli viraillisesti ensmmistä kertaa kummitäti parhaan ystäväni esikoiselle, olin mukana yllätysbileissä ja löhösin koko illan kavereiden kanssa siellä sängyssä, ostin elämäni ensimmäiset piilolinssit, aloitin kiinnostavan kouluprojektin jonka vuoksi jouduin käymään usein Lahdessa, tein kylppäriremontin keskellä yötä, pelasin VR-laseilla, olin kaksi päivää paastolla, pääsin leikkausjonoon rintojenpienennysleikkaukseen, tapasin ekaa kertaa tulevan aviomieheni (en tiennyt vielä silloin) ja tein hänelle oharit, olin kokonaisen päivän rekan kyydissä juttukeikalla, Elviksen kuviskerhokaverin isä kysyi minulta englanniksi että puhunko suomea ja vastasin vahingossa että en enkä kehdannut enää korjata, kävin huonoilla treffeillä ja ostin lohdutukseksi Omar-munkin, olin myös toisissa ristiäisissä, kävin kirparilla myynnissä, pojat olivat ekaa kertaa yökylässä veljelläni, ostin 33 kännykkälippua.

Lempipostaukset:

ME
SOME-AJAN LAPSET
HUONON ÄIDIN TUNNUSTUKSET
NÄIN VOI KÄYDÄ
TÄSSÄ ON SELMA

HUHTIKUU

Vaalensin hiukset blondeiksi, juhlittiin blogigaalassa, sain Lahti-projektini valmiiksi, sain stressin vuoksi vatsahaavan ja minut tähystettiin, lopetin snäppäämisen, käytiin poikien kanssa Kiasmassa, vietettiin epäperinteistä pääsiäistä, ostin täydelliset farkut, kävin kävelemässä jäällä ja pyöräilin vuoden ekat pyöräilyt ja join vuoden ekan puistosiiderin, kävin hyvinvointimittauksessa, bailattiin skidit diskossa ja vietettiin vappua järvenpäässä.

Lempipostaukset:

IHANA HIMA
4 VUOTTA JA 4 KUUKAUTTA SINKKUNA OLON JÄLKEEN
MITÄS JOS NE MUISTAA VAAN JOTAIN TYHMIÄ JUTTUJA

TOUKOKUU

Toukukuussa koko elämä muuttui yhdessä hetkessä kun tutustuin paremmin yhteen tyyppiin, ihastuin ja rakastuin. Oli teknotanssit, Drakea kirkossa, shampanjapiknikkejä, pyöräretkiä ja kookospalloja, kuljettiin ekaa kertaa shotrseissa, istutettiin yrttejä ja salaatteja omaan kasvatuslaatikkoon pihalle, käytiin Kaapon futistreeneissä ja teatteriesityksessä, pääsin tekemään kivan työjutun, korkattiin uimastadikka, tehtiin kesälista, juhlittiin äitejä, opin tekemään risottoa, join tequilaa pokaalista ja varattiin tyttöjen kanssa kesäreissu.

MEIDÄN KASVIMAALLA
SE RAKKAUSJUTTU
5 MYYTTIÄ BLOGGAAMISESTA
MINÄ LASTEN SILMIN

KESÄKUU

Minua kosittiin, heitin talviturkin meressä, syötin lampaita, kävin kesän ekoilla festareilla, käytiin Hangossa, Suvisaaristossa ja alppiruusupuistossa, opettelin uusperhe-elämää, syötiin tosi paljon jäätelöä, juotiin viiniä puun alla sateessa,  majoitin elämäni ensimmäiset airbnb-vieraat, pidettiin grillibileet ja boolibileet kavereille, vaalensin hiuksia vielä vähän lisää, olin ihan järjettömän onnellinen, suunnittelin häitä, kävin vumeissa ja rakastin ihan täysillä.

Lempipostaukset:

MILLOIN ESITELLÄ UUSI PUOLISO LAPSILLEKESKIKESÄLLÄ KESÄSAARESSA

HEINÄKUU

Päätimme hääpäivät, menin puolisalaa naimisiin maistraatissa, vaihdoin sukunimeni, olin lapsuudenystäväni salahäissä, Uin 16. kerroksessa olevassa lasipohjaisessa uima-altaassa, lomailin viikon Nizzassa kavereiden kanssa, kuulin että minusta tulee täti, sain vihdoin pimennysverhot, söimme herkkuja omasta kasvimaasta, nautin kesästä.

Lempipostaukset:

TAIVASKIN HYMYILEE
KAHDET HÄÄT KAHDESSA KUUKAUDESSA
TAHDON
12 ASIAA JOTKA OVAT SAANEET MINUT ILOISEKSI
PARHAAT HELLEHOUSUT
ELÄ TÄYSILLÄ

ELOKUU

Järjestettiin häitä, pidettiin avioliiton siunaus sekä hääbileet, vietettiin honeymoonia mökillä, hävitin puhelimeni, löysin puhelimeni ja rikoin puhelimeni, poikien yhdeksän viikon kesäloma päättyi, sain ajan leikkaukseen, minulla oli ihanat polttarit, opettelin uutta nimmaria, ajoin autoa mökkitiellä, Martti ja Eeva Ahtisaari toivottivat meille pitkää ja onnellista avioliittoa, bailattiin Flowssa je kesän vikoissa VUMeissa, meloin kajakilla, käytiin taas Hangossa, Elvis aloitti esikoulussa,

Lempipostauksia:

TUNNELMIA HÄISTÄ
OSKU VASTAA
KOLMEN PÄIVÄN FESTARIMEIKKI

SYYSKUU

Olin leikkauksessa, täytin 31 ja Kaapo 8 vuotta, katsoin koko GOTin alusta loppuun, olin tosi kipeä ja sain hyvää hoitoa, pojat kävivät parturissa.

Lempipostaukset:

HEI HEI TISSIT
MEIDÄN HÄÄT (OSA 1/2 – KIRKKO)
MEIDÄN HÄÄT (OSA 2/2 – JUHLAT)
KAHDEKSANVUOTIAANA
31 VUOTIAANA

LOKAKUU

Löysin ihmeellisen pihkavoiteen, sain leikkaushaavat vihdoin umpeen, aloin suunnittelemaan jo kertaalleen perumaani lähestyvää Thaimaan matkaa, satoi lunta, kylppäristä löytyi kostausvaurio, aloimme etsimään uutta asuntoa, Elvis täytti kuusi vuotta ja juhlimme Halloween-teemalla, pyöräilin krapulassa 14 kilometriä jotta saimme tortillaa, burnoutin partaalle ajanut koulutehtävä julkaistiin Helsingin Sanomissa, käytiin syksyisellä valokuvasreissulla lähimetsässä,

MILLAISTA ON OLLA NAIMISISSA
MIKSI EN KIRJOITTANUT #METOO
KUUSIVUOTIAANA
LIIAN VÄRIKÄSTÄ – MINIMALISTIN TUNNUSTUKSIA

MARRASKUU

Lähdin yksin lasten kanssa Thaimaahan, matkustettiin 26 tuntia putkeen, käytiin uimassa, snorklaamassa ja uitiin kallion sisään laguuniin, jouduin vatsapöpön takia sairaalaan tiputukseen, näimme hillittömän Great Palace-temppelin Bangkokissa, ikävöin kotiin, juhlin pikkujouluja glitterbodyssä, olin huolissani läheisteni terveydestä, varattiin joulureissu Espanjaan, sain ihan hirveän flunssan, sain mielestäni omituista kritiikkiä blogiin siitä etten voi kirjoittaa eläintensuojelusta jos matkustan lentokoneella.

Lempipostaukset:

TAISTELU AALTOJA VASTAAN
สวรรค์

JOULUKUU

Juhlittiin satavuotiasta suomea, karattiin Espanjaan joulunviettoon, ajeltiin avoautolla, oltiin koiravahteina, saatiin varmistus uudesta asunnosta ja säädettiin kaikkea siihen liittyvää, alettiin pakkaamaan, paranneltiin flunssaa, juhlittiin vuoden vaihtumista töölönlahdella.

Että sellainen vuosi! Jäikö teille joku juttu viime vuodelta mieleen?


NE TISSIT

22/01/2018

Lukijoiden toivepostaus.

Kuten teistä moni tietää, olin syyskuussa isossa leikkauksessa, jossa minulta poistettiin yhteensä kilo rintakudosta sekä rinnat muotoiltiin kokonaan uudestaan. Päädyin leikkaukseen monen vuoden mietinnän jälkeen. Suurimmat syyt leikkaukseen hakautumiselle olivat vuosia kestäneet isoista rinnoista johtuneet niskajumit ja siitä seuranneet muut erilaiset vaivat, kuten migreeni sekä tinnitus. Isot rinnat toivat mukanaan myös toiminnallista haittaa, en esimerkiksi voinut harrastaa kaikkea liikuntaa mitä olisin tahtonut. Lenkkeillessä minulla oli kolmet, parhaillaan neljät rintaliivit päällekkäin, ja silti juokseminen sattui. Joogatessa taas jossain asennoissa tuntui että tukehtuisin, kun rinnat painoivat kurkulla saakka.

Isot rinnat toivat myös ihan liikaa epähaluttua huomiota. Ihan reteesti jotkut miehet saattoivat pahimmillaan tulla ja puristaa sekä tokaista että onpas sulla isot tissit. Opinkin jo vuosia sitten olla käyttämättä mitään liian paljastavia vaatteita. Paidoissani oli aina korkea pääntie ja vihasin sitä jos rintavaosta väkyi edes vilaus. Tavallisten (1 cup minimizer-nimisen) rintaliivien lisäksi käytiin niiden päällä toisia litistäviä urheiluliivejä. En ikimaailmassa olisi voinut mennä minnekään ilman ritsikoita ja tosiaan mielellään ennemmin vielä kahdet päällekäin. Käytin yleensä myös öisin kaarituettomia liivejä.

Sitten lopulta vuosi sitten sain kaikesta miettimisestä ja haaveilusta tarpeekseni ja varasin ajan terveysasemalle lääkärille. Tätä ennen olin lukenut netistä sekä parista blogista kokemuksia rintojen pienennysleikkauksesta. Olin pitkään luullut, että näitä leikkauksia tehdään vain kauneuskirkurgian puolella yksityisellä. Sain kuitenkin selville, että myös julkisella puolella leikataan isoja rintoja, jos vain kriteerit täyttyvät. Näitä kriteeritä on rinnan koko, fysiologinen haitta, toiminnallinen haitta sekä tarpeeksi alhainen painoindeksi. Jos näistä laskettava pistemäärä täyttyy, olisi mahdollista päästä julkiselle puolelle leikkaukseen. Ja minä pääsin.

Koko prosessiin, ensimmäisestä lääkärikäynnistä leikkaukseen, aika tasan yhdeksän kuukautta. Protokollan mukaan ensin lääkäri tekee päätöksen lähetteestä kirurgin arvioon. Se saattaa tulla myös bumerangina takaisin, jos kirurgi huomaa siinä puutteita, esimerkiksi liian korkean paino-indeksin tai sen että henkilö tupakoi. Muuten sitten kirurgin arvioon pääsee noin 2-3 kuukauden kuluttua lähetteen laitosta. Se onkin prosessin kriittisin vaihe, sillä tässä vaiheessa kirurgi tekee päätöksen siitä, pääseekö sitä leikkausjonoon vai ei. Ilokseni pääsin ilman vaikeuksia.

Minulla oli mukana kirurgin tapaamisessa lappu, johon olin kirjoittanut ylös kaikki isoista rinnoista johtuneet vaivat – etten vain unohtaisi mainita mitään. Tässä vaiheessa kirugi oli kuitenkin enemmän kiinnostunut siitä, että olihan hakeutunut tähän täysin omasta tahdostani ja että olin täydellisen tietoinen kaikista leikkaukseen liittvistä riskeistä ja komplikaatioista. Koska lapsilukin oli täynnä eikä muita esteitäkään ollut, pääsin leikkausjonoon ja ilmoitin samalla että voisin ottaa vastaan myös peruutuspaikan. Ennen leikkausta piti käydä myös verikokeissa sekä mammografiassa. Oli maaliskuun loppupuoli ja minut oli tarkoitus leikata viimeistään puolen vuoden päästä, hoitotakuun puitteissa.

Sitten sattuikin jotain ihan odottamatonta. Rakastuin ja koko leikkaus unohtui. Päätimme mennä naimsiin jo kesällä eikä ajatus lasten saamisestakaan ollut ihan mahdoton. Aloin epäröimään että onko järkeä mennä leikkaukseen jos joskus vielä tahtoisimme lapsia. Leikkauksessa kun kajotaan myös maitorauhasiin, katkotaan maitotiehyitä sekä hermoja. Vaikka kaikki kursitaan lopuksi takaisin kasaan, hermovaruoita syntyy pakostikin ja sen vuoksi imetys voi olla mahdotonta. Toki myös rinnat kasvaisivat ja muuttusivat taas raskauden myötä.

Kuitenkin muutama viikko ennen leikkausta hakeuduin lääkäriin vuotohäiriöiden takia, jossa minulla todettiin mitä ilmeisemmin monirakkulaiset munasarjat. Tämä tarkoittaisi sitä, että lasten saaminen ei olisikaan niin yksinkertaista ja raskautumisessa saattaisi mennä vuosi tai toinenkin. Luin myös että kiireettömien leikkausten hoitotakuuta pidennettäisiin lähitulevaisuudessa kuudesta kuukaudesta jopa kahdeksaantoista kuukauteen. Eli jos nyt poistuisin leikkausjonosta saattaisi leikkaukseen pääsyssä ensi kerralla kestää kahdekan kuukauden sijaan jopa pari vuotta. Päätin siis jatkaa ja miettiä sitä lapsi-asiaa sitten joskus kun sen aika olisi.

Leikkausaika kotti siis tosiaan syyskuussa ja kaikki meni sen suhteen ihan hyvin. Tavallaan. Pyysin ottamaan rinnoista mahdollisimman paljon pois, mutta kirurgi teki lopulta uudet tissit oman näkemyksensä mukaan. Hänen mielestään minulle sopi kuitenkin vähän isommat rinnat mitä olin toivonut ja sellaiseksi hän ne jättikin. Toiveenani oli siis B-kuppi, mutta sain sellaisen pienen D-kupin. Hän on kyllä varmasti oli oikeassa siitä, että vähän isommat rinnat ovat sopusuhdassa muuhun vartalooni verrattuna, mutta mielestäni olisi voinut ottaa vähän enemmän kun nyt kerta otettiin. Pidän kuitenkin myös näistäkin.

Leikkauksesta toipuminen oli hyvin hidasta ja kivuliasta. Jossain vaiheessa usko meinasi loppua, kun kipu ei vain hellittänyt ja jouduin käymään aukileen takia kerran viikossa haavahoitajalla. Lokakuun lopussa viimeisetkin haavat lopulta umpeutuivat ja nykyään tuo toipumisaika on kaukainen muisto vain. Vaikka olin tuolloin hyvin kipeä ja rinnat jäivätkin ehkä omaan makuuni vähän isoiksi tekisin tuon kaiken uudestaan. Se oli todellakin sen arvoista.

Marraskuun alussa lähdin poikien kanssa reiluksi pariksi viikoksi Thaimaahan, jossa pääsin ihan täysillä nauttimaan uusista tisseistä. Sain kulkea päivästä toiseen pikkupikkubikineissä tai ihan ilman mitään liivejä – ekaan kertaan vuosikausiin. Olo oli ihanan vapautunut. Isot rinnat kun olivat sanelleet aina millaisia vaatteita tai uima-asuja pystyin pitämään. Harvoin sitä edes löytyi mitään kivoja bikineitä jotka olisivat sopineet päälle, puhumattakaan siitä että oliko niissä vaikka sellaiset olkaimet jotka eivät porautuneet rintojen painon takia ihon sisään.

Nyt viisi kuukautta leikkauksesta rinnoissa on vielä pientä särkyä etenkin öisin ja hermovaurioita on selvästi syntynyt. Toinen rinta on lähes tunnoton ja toinen taas yliherkkä. Mutta paraneminen onkin tämän leikkauksen kohdalla hidasta ja siinä sanotaan menevän noin vuosi. Tissit eivät myöskään enää uhmaa painovoimaa samalla tavalla kun alussa, vaan ne alkavat asettumaan luonnollisemmin. Ankkurin malliset arvet ovat melko selvät ja näkyvät vielä, mutta ne eivät haittaa minua yhtään. Arvet ovatkin varmaan ainut asia joka ei ole pelottanut tai mietityttänyt tässä leikkauksessa. Minua ei haittaa yhtään olenko vaatteiden alla arpinen vai en, kunhan voin ja tunnen oloni hyväksi. Ja nyt tunnen.

On ihana fiilis kun useiden päällekäisten rinsikoiden sijaan tunnenkin nyt oloni parhaaksi silloin kun saan olla ilmaan mitään liivejä. En itseasiassa ole vielä ostanut mitään uusia rintsikoita, sillä halusin rauhassa odotella että minkälaiset näistä muodostuu. Liian pieniä urheiluliivejä kun minulta löytyi jo valmiiksi ja nyt käytän usein päivisin niitä samoja liivejä mitä pidin aiemmin öisin.

Leikkauksiin liittyy aina vakaviakin riskejä sekä jälkikomplikaatioita. Siksi on tärkeää rauhassa ja ajan kanssa miettiä että onko tämänkaltainen leikkaus, joka ennemmin vain kohottaa elämänlaatua kun turvaa sen, ihan välttämätön. Itse mietin tätä leikkausta lähemmäs kymmenen vuotta josta viimeiset pari enemmän tosissani ottaessani asioista selvää. Leikkaus on rankka kokemus myös henkisesti, joten ihan hetken mielijohteesta tähän ei kannata hypätä. Omalla kohdallani tämä oli kuitenkin kaiken vaivan arvoinen. Jälkeenpäin ajateltua en voi uskoa että pärjäsin niinkin monta vuotta niin suuren taakan kanssa. Oli hyvä että mietin leikkausta pitkään ja monelta kantilta, mutta hyvä myös etten viivyttänyt siihen menoa pidempää.

Todella moni teistä onkin kysellyt leikkauksesta tai itsekin miettinyt sitä. Olin myös yllättynyt kuinka moni lukijoista kertoi itsekin läpikäyneen pienennysleikkauksen. Leikkausta miettivälle suosittelenkin aluksi tutustumaan julkisen puolen kriteereihin sekä varmaaman ajan ihan vain omalle terveyskeskuslääkärille tai työterveyteen, se ei vielä sido mihinkään mutta voi antaa selkeyttä siihen että kannattaako leikkaus vai ei. Facebookista löytyy myös suljettuja ryhmiä jotka ovat tarkoitettu leikkausta harkitsevalle, sitä odottaville tai jo läpikäyneille. Niistä saa hyvin omakohtaista tietoa ja kokemuksia.


LOPETTAKAA JO SE KIUSAAMINEN

19/01/2018

Olen taas viime päivinä saanut kuulla ja lukea itsestäni kuinka olen niin helvetin ärsyttävä, kuinka ääneni on pahempi kun vanha nariseva ovi ja kuinka ulosantini ja ylipäätään vain koko olemukseni on yksinkertaisesti niin raivostuttavan hirveä ja rasittava. Tämä tosiaankin siksi että joku (joka silti päivästä toiseen seuraa juttujani) ei pidä äänestäni tai kuinka toisen mielestä minulla ei ole oikeita ongelma (voi kuule, tietäistpä vaan).

Näitä juttuja lukiessa tulee tosi paha mieli. Mutta ei siksi että ne loukkaisivat minua verisesti, vaan siksi, että ne oikeuttavat ja yllyttävät kiusaamisen. Yllämainittuja juttuja lukiessani, vain muutama hassu ihminen yritti sanoa väliin, että onkohan nyt ihan ok sanoa noin, kun kymmenen muuta vain heittivät lisää vettä myllyyn ja lähtivät mukaan haukkumiseen.

Kun omat lapseni aloittivat päiväkodin ja koulun pahin pelkoni olisi se, että heitä kiusattaisiin. Jossain vaiheessa tajusin että vaikka kuinka olen opettanut heitä aina olemaan toiselle reiluja, asettumaan toisen asemaan ja olematta kiusaamatta, saattaisi heistäkin tulla esimerkin kautta kiusaajia. En tiedä kumpi pelottaa minua nykyään enemmän, mutta sen tiedän että vihaan kiusaamista.

Lapsien kouluaika on mennyt hienosti tähän saakka ja kohta he ovat niin isoja, että voivat mennä itse nettiin lukemaan näitä juttuja. Joko juttuja missä heidän äitiään hakutaan ja jolle naureskellaan tai sitten jotain toista ihmistä. Pointti on kuitenkin se, että he lukevat näitä meidän vanhempien kirjoittamia juttuja ja ottavat niistä mallia. Kuten lapset tekevät. He alkavat luulla että tuon kaltainen haukkuminen ja kiusaaminen on ihan ok. Me siis opetamme lapsemme kiusaamaan. Miksi helvetissä?!

Koulukiusaaminen ei ole mikään ihan pikkujuttu. Se jättää usein ikuiset arvet. Sydän syrjälläni olen lukenut näiden kiusattujen tai heidän vanhempien kertomuksia siitä, miten lapsi on joutunut vaihtamaan koulua, masentunut, syrjäytynyt tai pahimmassa tapauksessa tehnyt itsemurhan kiusaamisen takia. Ja täällä netissä me vaan jatkamme kiusaamista, haukumme ja teoillamme kannustamme kaikkia muitakin tekemään samoin.

Minulla on hyvä itsetunto. Tykkään omasta äänestäni ja mikä ihaninta, miehenikin rakastaa sitä. Joten minulle on tosiaan yksi hailee kuulostanko kymmenen anonyymin mielestä narisevalta ovelta vai en. Mutta jollekkin toiselle tuollaisen kuuleminen voi romuttaa hänen koko maailmansa. En yhtään ihmettelisi jos lopettaisin itse vaikka kokonaan puhumasta ellen olisi näin paksunahkainen.

Julkkisisia ja bloggaajia haukututaan usein sillä verukkeella että he ovat valinneet itse olla näkyvillä ja julkisessa työssä. EI! Se ei silti oikeuta paskamaiseen käytökseen, haukkumiseen, herjaamiseen, perättömien jourujen levittelyyn tai mihinkään muuhunkaan kiusaamiseen. Kritiikiin ja kiusaamisen välissä on hyvin selkeä raja. Se kuka väittää muuta valehtelee vain itselleen.

Lapset eivät kiusaa toisiaan erilaisuuden takia tai pönkittääkseen omaa itsetuntoaan. Lapset alkavat kiusaamaan kun he saavat siihen mallin kotoa tai muualta ympäristöstään. Lapset imevät meiltä enemmän vaikutteita kun voimme kuvitellakaan. Lopetetaan se. Lopetetaan kiusaaminen. Nyt.


TÄÄLLÄHÄN ALKAA NÄYTTÄÄ IHAN KODILTA

17/01/2018

Tavallaan. Puolet laatikoista on edelleen purkamatta, mutta puolet kuitenkin jo purettu! Meillä on hienoiten järjestelty kellari mitä olen ikinä nähnyt ja osa näistäkin laatikoista vielä matkalla suoraan sinne. Tärkeintä on kuitenkin että tämä tuntuu ihan kodilta. Jopa kaaoksenkin keskellä tuntuu hyvältä. Kodin lisäksi uusi naapurusto ihastuttaa päivä päivältä enemmän, kun pikkukaduilta löytyy toinen toistaan ihanempia kahviloita ja ekohoitoloita.

Hommaa siis edelleen riittää, mutta tehdään mitä pystytään töiden ja muiden lomassa – hyvällä mallilla kuitenkin jo ollaan. Vai onko muilla näyttänyt jo ihan valmiilta koti reilun viikko muuton jälkeen? (Sanokaa pliis että ei).