FLOW HAIR

17/08/2015

FLOWLOOKS20FLOWLOOKS6FLOWLOOKS11FLOWLOOKS1FLOWLOOKS7FLOWLOOKS22FLOWLOOKS3FLOWLOOKS4FLOWLOOKS5FLOWLOOKS9FLOWLOOKS10FLOWLOOKS12FLOWLOOKS13FLOWLOOKS14FLOWLOOKS15FLOWLOOKS16FLOWLOOKS17FLOWLOOKS18FLOWLOOKS19FLOWLOOKS21FLOWLOOKS23FLOWLOOKS24FLOWLOOKS25FLOWLOOKS26

No moi pitkästä aikaa. Arvanette ehkä viikonlopun yli kestäneen blogihiljaisuuden syyn Kyllä, eli Flow. Takana on mahtavat kolme päivää – ei edes väsytä kauheasti! Tässä päivän aikana olen plärännyt läpi viikonlopun aikana ottamiani kolme tuhatta kuvaa! Flow-postauksia on tulossa siis varmasti lisää vielä pitkin viikkoa.

Olen ollut pitkään jo vähän kriisissä tukkani kanssa. Vuoden verran olen minäkin haaveillut ah niin trendikkäästä hattaratukasta. Ongelmani kuitenkin on, ettei vaalea tukka sovi mulle sitten yhtään. Tuossa kesän alussa aloin haaveilemaan myös ihan keltaisesta tukasta, ja Flowssa ihmisiä katsellessani huomasinkin että niin moni muukin. Keltainen on just nyt varmaan trendikkäin hiusväri mitä voi olla. Shokkivärin lisäksi olen myös miettinyt oman värin kasvattamista. Siinä vaan kestäisi ihan ikuisuus. Uumailen nimittäin myös perus vaaleanruskean (maantien harmaan) paluuta. Ja eipä tarvitsisi murehtia juurikasvuista.

Kävin kuitenkin perjantaina laittamassa myös oman Flow tukan kuntoon. Vaalennettiin aika reippaasti latvoja, mutta pidettiin tyvi tummana. Vaalean päälle sekoiteltiin persikkainen oranssi vaalenpunaisesta ja oranssista colourmaskista. Tykkään kovasti, vaikka vaaleaan tukkaan totutteluun meni hetki. Tumma tyvi kuitenkin helpottaa ja hiukset ylös nostamalla saa vaaleaa vähän piiloon, jos haluaa.

Koska tämä tukka-asia on ollut pitkään pinnalla, kiinnitän nyt paljon huomiota myös muiden hiuksiin. Koska en ole ollut ihan varma mitä haluan, olen yrittänyt ammentaa jotain inspistä sitten muista. Tästä uudesta persikkaoranssista kyllä tykkään, ja nyt saa hetkeksi omat hiuspulmat jäädä. Olen muuten viime aikoina jättänyt hiukset useasti suoristamatta! Ihme on siis tapahtunut. En ole oikein ikinä pitänyt taipuisasta ja pörröisestä tukastani. Käytän silottavia tuotteita ja tosiaan suoristan sen joka päivä. Mutta nyt selkeästi olen päässyt tästä tavasta – ei aina tarvitse olla niin sliipattu!

Kuvia Flowssa tuli tosiaan otettua paljon ja tässä osa bongaamistani mageista hiuksista, jotka on ehdottomasti jaettava kanssanne. Mitäs tykkäätte? Ja minkä ennustatte olevan seuraava hiustrendi näiden hattaratukkien ja shokkivärien jälkeen? Itse ajattelen että se voisi juurikin olla ne luonnolliset omat värit.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

MUN PÄIVÄ

14/08/2015

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

MUN TORSTAI 13.08.2015

7.30 Herätys. Herätyskello oli jäljessä ja olkkarissa yön yli latauksessa ollut puhelimen kello herättää ensin. Noustessani huomaan, että sängyssäni on poikittain kaksi ihmistä liikaa. Olen aika väsynyt, sillä olen valvonut edellisyönä liian myöhään googlaillessani koiranpentuja.

7.45 Lapset syövät aamupalaksi muroja ja minä käyn suihkussa. Kaikilla leppoisa ja hyväntuulinen fiilis.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

8.34 Ulkona kodista. Koska pojat jatkavat päiväkotipäivän jälkeen isälleen ja illalla on myös ekat tanssitunnit, lastaan laatikkopyörän täyteen mm. vaihtovaatteilla ja rattaat. Ehdimme jo lähteä pihasta, kun huomaan puhelimeni kadonneen. Myös Kaapo haluaa ottaa lelun mukaan eskariin. Riennän takaisin kotiin etsimään näitä. Puhelinta ei löydy. Palaan pyörälle ja puhelin löytyy rattaiden kuomusta.

8.48 Pääsemme vihdoin lähtemään. Ensin Elvis päiväkotiin. Siellä on yllättäen vanha tuttu sijainen, josta tykkkäämme kaikki kovasti. Hän sanoo että näytän freesiltä (en ole) ja tulen hyvin iloiseksi. Eskarimatkalla törmäämme Kaapon bestikseen. Eskarissa Kaapo painuu heti koristelemaan tehtävävihkonsa kantta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

9.15 Olen takaisin kotona. Teen aamupalaa, syön ja kirjoitan edellisiltana aloittamani meikki-postauksen loppuun. Kuvittelen olevani valmis tunnissa, mutta… Meikkaan ja suoristan hiukset. Mekkoni on ryppyinen ja pistän sen pesukoneen silitysohjalmalle. Tämän ajan olisin voinut käyyttää järkevästi, mutta löydän itseni fecebookista.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

11.10 Vihdoin valmis!

image

11.13 Hyppään kolmosen ratikkaan jolla ajelen Karhupuistolle. Puhun matkan äitini kanssa puhelimessa. Käyn Kalliossa Sandrossa, sillä he olivat veloittaneet korttiani viikonloppuna brunssilla vahingossa tuplasti. Hyvityksesi saisin lounasta, mutten tällä kertaa ehdi jäämään.

11.35 Kävelen Hakaniemeen ja ysin spora tulee juuri sopivasti. Jään Kaisaniemessä ja käyn Beamhillissä. Löydän kivan paidan ja hameen, mutten osta niitä. Jatkan matkaa Torikortteleille päin. Nään vanhan Tinder-matchini (johon olen viime viikkona törmännyt kummallisen paljon), hätäännyn ja esitän etten huomaa häntä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAimage

11.55 Nään kaverini Cessin ja Tonyn. Käydään Basson Pop Upissa vaihtamassa Flow rannekkeet. Saadaan myös jäätelöä, jotka syödään ulkona ihanassa auringossa. Alkaa tulla vähän Flow-fiilis. Jatketaan matkaa Aleksille jossa eroamme ja minä lähden etsimään jotain vaattetta viikonlopulle. Matkalla törmään aurinkoiseen Idaan!

image

12.25 – 14.45 Monki, h&m, Lindex, COS, Stockmann, Gina Tricot, Stadium – huh!

14.45 Istuskelen Manskun ja Kalevankadun risteyksessä kaveriani Kaisua odotellen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

15.05 Safkaa skideille kirjan julkkarit. Saan ruokaa ja pidän melkein kokoajan toisen Hannan ihanaa vauvaa sylissä. Ja nään toki paljon muitakin tuttuja.

16.45 Hyvästelen Hannan ja kumppanit. Hanna usuttaa minut hyppäämään Teresa Välimäen kanssa kimppataksiin ja huruttelimmekin sillä Kaapelille IKEAn uuden kuvaston julkistamisdinnerille.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

17.02 Hurjasti tuttuja ja uusia tuttavuuksia. Ja hyvää ruokaa ja kivoja Ikea-uutuuksia. Ihme tapahtuu ja kieltäydyin viinistä moneen otteeseen. Pitää nimittäin säästellä kuntoa viikonlopulle…

19.40 Alan olemaan ihan loppu ja tekemään lähtöä kotiin. Osa jatkaa vielä Marimekon bileisiin. Törmään Ullikseen ja kävelemme yhtä matkaa kasin pysäkille.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

19.59 Vaihdan sporaa Töölöntorilla, melkein kotona! Puhelimesta loppuu akku.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

20.10 Kotona. Saan vihdoin riisuttua jalasta puoli numeroa liian pienet kengät. Pitää myydä ne.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

20.15 Laitan puhelimen lataukseen ja keräilen itseäni hetken sohvalla. Sitten pieni sometauko.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

20.30 Suunnittelen pyykkien viikkaamista ja kuvaan niitä. Laitan toisen koneellisen pyykkiä pyörimään.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

20.40 Sovittelen ostoksiani ja mietin viikonlopun vaatteita. Soitan Stadiumiin ja varaan sieltä huomiseksi sandaalit.

21.10 Ääniviestellen kavereideni Cessin, Peetan ja Pajun kanssa tulevasta viikonlopusta. Mihin etkoille mennään, kuka pistää mitäkin päälle huomenna ja miksi Monkiin ei ollut vielä tullut myyntiin kreisiä diskohametta jonka näin nettikaupassa.

21.20 Siirrän kuvat koneelle ja valitsen niistä tähän postaukseen käytettävät kuvat. Muokkaan kuvia, samalla chättäilen samojen kavereiden kanssa. Peeta kirjoittaa CVtä ja jahtaa sääskeä, Cessi yrittää miettiä mitä piti muistaa ja Paju on väsynyt. Naapuri grillaa vielä pihalla ja mietin inhoanko vai tykkäänkö sisälle kantautuvan sytytysnesteen tuoksusta.

22.30 Alan kirjoittamaan postausta. Välillä jään roikkumaan faceen tai ryhmächattiin. Löydän itseni googlailevan milloin koiranpentuja, milloin jonkun kiinnostavan jäbän wikipediaa.

23.40 Tajuan että kello on ihan sairaan paljon.

0.12 Tämä postaus on valmis.

0.13 Muistan ne pyykit.

0.14 Istun edelleen sohvalla ja mietin niitä pyykkejä.

0.15 Viikkaan pyykit, mutten laita niitä paikoilleen.

0.18 Ripustan märät pyykit koneesta kuivumaan

0.24 Muokkaan vielä vähän postausta, lisään linkit ja säädän kuvien paikkoja. Toki samalla edelleen chataten. Poistan vahingossa kaikki kuvat ja aloitan alusta.

0.47 Postaus on valmis ja mulla on nälkä. Syön nektariinin.

0.59 Hammaspesu ja meikit pois

1.04 NUKKUMAAN (pyörin sängyssä tunnin ennen kun nukahdan, ei olisi pitänyt juoda sitä kahvia dinnerillä!)

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

LUONNOLLINEN KESÄMEIKKI

13/08/2015

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Moni tietää että olen näyttävien eyelinereiden ja räiskyvien huulien ystävä. Kesällä tulee kuitenkin meikkailtua vähemmän ja varsinkin nyt kun kärsin järkyttävästä siitepölyallergiasta. Silmät kutiavat ja vuotavat niin, etten voisi kuvitellakaan vetäväni niihin paksuja rajauksia.

Arki menee ihan iisisti ihan vaikka kokonaan meikittömänä, mutta viikonloppuisin kavereita nähhdessä ja ulkona käytäessä sitä haluaa kuitenkin vähän laittautua. Pari viimeistä viikkoa olenkin liikkunut ihmisten ilmoilla ilman rajauksiani. Hui! Asia on vaatinut totuttelua ja kaverini ovat saaneet usempaan kertaan vakuutella, että ei, silmäni eivät näytä kaljuilta. Joten hyvä, pieni vaihtelu onkin kivaa ja ajattelin tulevan flowkun vetää näin hyvin naturellina.

Luomivärejä en ole oikeastaan ikinä käyttänyt, eikä niitä meikkipussista muutamaa, jostain kummasta sinne joutunutta, lukuunottamatta löydykkään. Joten seuraavana palkkapäivänä aion panostaa ainakin sellaisiin! Tässä luonnolisessa meikissä luomivärin levitän muuten vain tuohon pikkuluomelle, en koko yläluomelle kaikkien meikkioppaiden vastaisesti.

Mitään varjostuksiakaan en kasvoille ole ennen jaksanut tehdä. Kunnes kerran tein ja huomasin että ehkä kannattaisi. Se tuo kasvon piirteet paremmin esiin eikä naama silloin muutenkaan ole yksi luonnoton tasavärinen pallo. Mikään sen kummempi hifistely ei kuitenkaan jaksa kiinnostaa. Varjostukeen sopii mielestäni mikä vain matta ja sopivan tumma väri, omassa tapauksessa käytän oikeasti luomiin tarkoitettua väriä. Korostukset hoituu hyvin edullisella valokynällä.

Yksi tämän vuoden parhaista kosmetiikkaostoksista on ehdottomasti Cliniquen Pore Refinig Solutions – joka siis siloittaa ihon pintaa ja pitää sen mattana. Pieni nokare t-alueelle riittää koko päiväksi. Meikkivoidettakin olen käyttänyt yleensä hyvin harvoin, mutta nyt olen löytänyt sopivan kevyen ja luonnollisen tuotteen MUFE:lta. Näiden päälle riittää sitten ihan ripaus väritöntä puuteria, joka vain estää ihon kiillon. Näin iho pysyy sopivan kuulaana eikä esimerkisi kovalla työllä hankitut pisamat häviä kokonaan paksun pakkelikerroksen alle. Poskipuna on ihan must, se antaa iholle sen viimeisen silauksen. Tekee ilmeestä terveen ja freesin.

Jos katsetta haluaa terävöittää ja tuoda silmiä esiin ilman näkyviä rajauksia, on siihen hyvä kikka laittaa veden kestävää kajaalia ripsien alle! Ilme pysyy luonnolisena, mutta katseeseen tulee lisää intensiivisyyttä. Ripset kannattaa muistaa taivuttaa myös huolellisesti ja luonnolliseen meikkiin sopivasti sipaista ripsaria sopivasti.

Olen hurahtanut myös punaaviin huulirasvoihin. Pieni puna huulilla tuo kasvoihin väriä, mutta luonnollisesti. Tähän meikkiin tosin sopii myös vaikkapa kirkkaan punaiset huulet jos niin haluaa.

Hassua, että vaikka tämä meikki näyttääkin luonnollisemmalta kun tuttu megaeyelineripläjäys, niin tämän tekemiseen menee  kauemmin aikaa. Mutta ehkä se siitä, kun opin ottamaan rennommin noiden luomivärien kanssa. En ole ikinä pitänyt meikkaamista minään rakettitieteenä, mutta kyllä uuden opettelu aina ottaa aikansa. Ja varsinkin totuttelu peilikuvaan.

Tajusin juuri että Flow alkaa huomenna, enkä tiedä yhtään mitä pistän päälle!! ÄÄÄÄÄK! Tai ehkä pistäkin jonkun perus mustan turvakaavun ja vedän naamaan vaan ihan kreisit meikit?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

ILMAN APUPYÖRIÄ

12/08/2015

ilman apupyöriä 6ilman apupyöriä 9ilman apupyöriä 3ilman apupyöriä 8ilman apupyöriä 5ilman apupyöriä 7ilman apupyöriä 2ilman apupyöriä 4ilman apupyöriä1

Kuulostaa hullulta, mutta ehdittiin vasta eilen aloittaa pyäräilyharjotuksen ilman apupyöriä. Uusi isompi pyörä hankittiin jo alkukeväästä, mutta tähän saakka se on vain koristanut rappukäytäväämme. Miten sitä voikin olla muka niiin kiire. No, toisaalta sateessa pyöräileminen ei ole niin hauskaa ja sadetta tähän kesään on mahtunut.

Äitini itseasiassa löysi tuon ihanan vanhan Ponin nettikirppikseltä mielestäni ihan pilkkahintaan. Olin juuri aiemmin kauhistellut monien satasten Jopoja, hyvä että tuo tuli vastaan! Retro Tunturissa on kaikki alkuperäiset osat tallella, myös siis tuo aivan ihana penkkimäinen satula. Satulassa on muuten vielä tuollainen pieni kahva, joten pyöräilyn harjoitteleminen oli vieläkin helpompaa.

Pyöräilyharjotukset jatkuvat vielä, pihalla juoksentevat kaverit kun olivat tällä kertaa kiinnostavampia kun ilman apupyöriä oppimaan ajaminen. Luulen kuitenkin, että tässä mennään samalla tavalla kun uimisenkin kanssa. Eli sitten kun se asia tarpeeksi kiinnostaa tai jaksaa keksittyä niin se onnistuukin ihan itsestään. Ei nimittäin eilen kaukana ollut, että olisin voinut päästää irti.

Toisaalta, itselleni ei olisi mikään kiire tuon kanssa – mutta onhan pyöräily hyvä asia osata viimeistään ennen koulua. Vai mitä olette mieltä? Itselleni sopisi kyllä rullailla laatikkopyörällä lapset kyydissä, oikeastaan mielummin niin. Hirvittää nimittäin tämä liikenne täällä ja etenkin päästää lapsi tuonne käveliöiden, lenkkelilöiden, pyöräilijöiden, koirien ulkoiluttajien, skeittaajien, mopojen, bussien, ratikoiden ja autojen joukkoon – vaikka itse vieressä polkisikin.

Mutta eikö ole aivan ihana tuo pyörä!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

VOISIHAN SITÄ VÄHÄN KEVENTÄÄ

11/08/2015

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Näin aamulla sellaista unta, että olin laihtunut viikossa seitsemän kiloa. Olin ihan innoissani tulossa kertomaan sitä tänne blogiin, sillä tarkoituksena oli juuri tänään muutenkin kirjoittaa samasta aiheesta. Mutta sitten heräsin ja muistin (karun) totuuden.

En ole usempaan vuoteen omistanut vaakaa ihan tarkoituksella. Sillä oikeasti oma olo ja vaikkapa se miten vaatteet istuu päälle, kertoo paljon enemmän kun vaa´an lukema. Oikeastaan puntarilla ramppaaminen aiheuttaa itsessäni ainakin vain enemmänkin ihan turhaa ahdistusta, sitä punnitsee itseään ihan liian usein ja miettii niitä lukemia jatkuvasti. Ja niinhän siinä taas kävi, kun lähes vuoden tauon jälkeen käväisin kaverillani vaa´alla. Tiesin kyllä että kesäkiloja oli varmasti kertynyt, mutta että kahdeksan kiloa viime käynnistä! Voi apua. Elelinkin tämän jälkeen viikon hieman kurinalaisempaa elämää (ja mietin KOKOAJAN ruokaa) jonka jälkeen kävin viime viikonloppuna taas samaisella vaa´alla. Ja mitä vielä, kiloja oli tullut vielä yksi lisää! Tyhmä vaaka.

Viime viikon tapaan aijon nyt vähän ryhdistäytyä näissä syömishommissa. Sitä nimittäin ollaan taas sokerikoukussa. Joka päivä on pakko saada jotain makeaa ja illat etenkin menee napostelun puolelle. En kuitenkaan koe tätä suurimmaksi ongelmaksi, sillä muuten syön kyllä mielestäni pääosin terveellisesti ja puhdasta ruokaa. Ongelmana on se, että ruoka on vaan niiiiin hyvää ja siitä johtuvat liian suuret annoskoot. Eikä nuo viikonlopun viininlipityksetkään tuota vyätäröä ainakaan kavenna. Toki myös muutto lähemmäs päiväkotia ja se, että päivässä tulee käveltyä 3 km vähemmän kun ennen vaikuttaa.

Päätin nyt jatkaa viime viikon tapaan keventämistä. Yritän jättää kokokonaan sokerin, lisätä kasviksia, vähentää hiilareita ja ulkonakin olen käynyt nyt jo pari kertaa ihan (melkein) vesilinjalla. Viime viikolla tunsin olevani jatkuvasti nälässä, mutta nopeasti pienempiin annoksiin tottuu. Sekä siihen, että muistaa juoda ja syödä pieniä määriä säännöllisesti.

Myönnän toki että osittain keventämisen motiivina on laskea vaa´an lukemaa, mutta edelleenkään en sellaista aijo hankkia. Sillä suurin syy on kuitenkin se oman hyvän olon parantaminen ja se, ettei nuo aiemmin sopivat vaatteet kinnaisi niin paljoa. Mihinkään dietille en aijo ryhtyä, tai kieltää kaikkea hyvää ja kivaa. Mutta uskon että ihan pieneillä teoilla on jo paljon merkitystä. Ja nyt kun poikien lomakin päättyi, pääsen taas käymään paremmin lenkillä yms. Missään nimessä en silti ole luopumassa itsensä hyväksymisen paasaajan roolia! Edelleen tykkään itsestäni, näinkin, mutta haluan silti voida kevyemmin.

Pakko muuten jakaa vielä herkullisen kaalipedin ohje teille. Eilen kaipailin tofupihvieni kanssa jotain muuta kun viime aikoina paljon syömääni kukka -ja parsakaalia. Paistoin pienessä määrässä oliiviöljyä sitten kevätkaalia, lehtikaalia, kevästsipulia sekä retiisiä – joukkoon vähän suolaa ja pippuria. Hyvää! (ps. söin silti vain puolet)

Mites te muut, tuijoteletteko paljon vaa´an lukemia vai onko juuri se oma hyvä olo teillä mittarina?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.