It’s a little bit funny
this feeling inside
I’m not one of those
who can easily hide

And you can tell everybody this is your song
It may be quite simple but now that it’s done
I hope you don’t mind
I hope you don’t mind that I put down in words
How wonderful life is while you’re in the world

Tuo laulu on soinnut koko Juhannuksen päässäni. Siitä saakka kun kaverini Paju lauloi kello puoli viidestä huolimatta sitä kauniisti aitan parvella kitaran säestäessä. Takana on ihana Juhannus. Elämään on tupsahtanut taas huikeita uusia ystäviä, ja oikeasti ihmettelen ettei sixpäkki jo näy kaiken sen nauramisen  tuloksena. Juhannus oli myös hyvin erilainen siinä mielessä, etten ole viettänyt sitä ilman lapsia heidän syntymänsä jälkeen. Enkä muutenkaan ole oikeastaan koskaan ennen viettänyt villejä juhannusbileitä pelaamassa tuntitolkulla paljussa pullonpyöritystä. No, nyt olen tehnyt senkin.

Kaiken naurun ja ilon lisäksi viikko on ollut hyvin haikea ja paikoitellen myös raskas. Lapset lähtivät isänsä kanssa viikoksi mökille ja olen ikävöinyt heitä enemmän kuin koskaan. Se että he ovat monen tunnin matkan päässä, puuhailemassa juttuja joista minä jään paitsi tuntuu pahalta. Tuntuu pahalta koska ei sen näin pitänyt mennä. Ikävöin entistä elämääni. Tai siis sitä millaista kaiken piti olla. Suunnittelin onnellista arkea ehjässä perheessä. Elämä kun on siitä hassua, että se harvoin menee suunnitelmien mukaan.

Nyt olo on ollut haikea ja katkera, hiton maailmankaikkeus miksi tämä homma meni näin. Mökiltä, ihmisten keskeltä, palattuani tyhjään kotiin oli vaikea pidätellä kyyneleitä. Olisi rakkautta annettavana, mutta ei ketään joka ottaisi sitä vastaan. Ihan tyhmää. Sillä kaikkea muuta on kyllä yllin kyllin, mutta se on nyt vain tämä hassu tunne – ja sille on vaikea mahtaa mitään kun se tunne iskee. Jos koskaan, niin nyt katkeransuloinen on täydellisin sana kuvaamaan tätä oloa.

Huomenna lapset vihdoin palaavaat kotiin. Heillä on kesäloma alkanut ja se jatkuu kunnes eskari alkaa. ESKARI. Siinä on toinen asia mitä olen viime viikolla nyyhkinyt, esikoisvauvani menee eskariin. Mä en ala.

Kiitos vielä ihanat mökkikaverit! Paju, Peeta ja Kaisu, jolle myös kiitos tuosta vikasta kuvasta <3

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Pidettiin viime viikonloppuna brunssia kavereiden kanssa. Jokainen toi ruokapöytään jotain ja minä tein pitkästä aikaa perunasalaatin yhdellä lempparireseptilläni. Ihanaa kun uudet perunat ovat tulleet kauppoihin, noi pikkupotut sopivat niin kivasti kokonaisina tuohon.

Mulle tuli taas kauhea himo tähän ja ehkäpä teenkin salaatin taas Juhannuksena, tässä teillekkin resepti siihen:

Tarvitset:

2 kg pieniä perunoita
1/2 dl oliiviöljyä
3 rkl valkosipulimurskaa
suolaa ja pippuria
2 pikkupurkkia pieniä kaprsiksia
nippu rucolaa
2 dl kermaviiliä
4 rkl dijon-sinappia

Keitä potut, silppua rukolat ja sekoita kaikki ainekset keskenään. Valmista!

Ihanaa Juhannusta toivottelen teille! Pojat lähtivät mummolaan mökille ja me lähdemme kaveriporukalla ajelemaan aamulla Turkuun päin.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Mulla oli viikonloppuna täällä iso joukko ystäviä kylässä, osa ekaa kertaa. Ja mitäs sainkaan kuulla heidän jokaisen suusta. No että TÄÄ NÄYTTÄÄ KUVISSA PALJON PIENEMMÄLTÄ! Ja totta kai se on, onhan esimerkiksi tätä korkeutta vaikea tallentaa kuviin. Eikä asiaa varmaan auta että tykkään kuvailla yksityiskohtia läheltä, en niinkään koko huonetta kerralla. Oli jännä kuulla miten erilaiset mielikuvat ystävillä oli ihan huonejärjestyksestä ja huonekalujen sijainneista blogin kuvien perusteella.

Siitä sainkin idean esitellä kotimme näin huone kerrallaan. Pohjapiirustuksenhan näytin jo aiemmin. Tässä ekaksi esittelyssä olkkarimme. Ihan siksi että se oli tänään kotimme siistein huone. Olkkarimme ikkunat ovat itään päin ja huone tulviikin valoa aamusta saakka. Näin kesällä ikkunoista näkyy lähinnä vain vehreitä puita, mikä on aika ihanaa keskellä kaupunkia asuessa. Olkkariin avautuvat eteisestä vanhat pariovet ja huoneesta pääsee kulkemaan suoraan myös vaatehuonevälikön kautta makkariin. Omasta mielestäni ihaninta olohuoneessa ovat korkeiden ikkunoiden lisäksi tuo toimiva pönttöuuni.

Olkkari, kuten koko asunto edelleen, on siustuksen kannalta vieläkin vähän kesken. Mutta asuttava ja kodikas jo. Pääsenpähän sitten vielä myöhemmin esittelemään ainakin uutta mattoa, sohvaa ja verhoja teille. Jos joku ei huomannut, olen nykyään aika hullaantunut tuohon valkoiseen. Juuri nyt tykkään tosi simmppeleistä jutuista ja kylmistä sävyistä, mutta myöhemmin tohon valkoiseen pohjaan kun pystyy sitten helposti sekoittelemaan vaikka mitä värejä ja kuvioita. Pikkuhiljaa.

Viime viikolla vaihtui olkkarissa myös järjestys, ja tämä uusi on paljon toimivampi. Lastenhuoneeseen löytyi vanha lipasto lelukaapiksi ja nuo Malm-lipasot olivatkin sitten täydelliset tuohon seinälle jossa ennen työpisteeni sijaitsi. Tilaa on nyt hyvin myös vähän isommalle sohvalle, vaikken aluksi sellaista ajatellut tarvitsevamme. Sohvapöytää meillä ei lapsuudessakaan ikinä ollut kotona, enkä oikein osaa nytkään sellaista meille ajatella. Tykkään kun huoneessa on tilaa liikkua, temmeltää ja tanssia hassusti peilin edessä. Niin, uusi hankinta on myös tuo suuri peili. Voitteko uskoa että elin yli 3kk ilman kokovartalopeiliä!

Tällainen on siis olkkarimme tällä hetkellä. Minkäs huoneen tahtoisitte nähdä paremmin seuraavaksi?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Kuvittele puoli viiden iltapäiväruuhka Alepan kassajonossa.

Kuvittele sitten Elvis laulamassa isoon ääneen tuiki tuiki tähtösen melodialla:

”Äitillä ei ole pippeliä, äiti pissaa suoraan pyllystä”

Kuvittele sitten naamani punaisuusaste.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Viime viikonloppuna vietetiin kavereiden kesken kesän ekoja festareita. Uuden uutukainen Sideways järkättiin nyt ekaa kertaa ja festarialueena toimi Helsingin Teurastamo. Ihan uusien tapahtumien kanssa saa usein vähän jännittää, että mitehkän kaikki siellä toimii, mutta tässä tapauksessa kaikki toimi oikein hienosti. Ensinnäkin tuo Teurastamon alue on kiva ja tunnelmallinen ja selvästi oikein mainio myös vähän isommille festareillekkin. Tapahtuma oli loppuunmyyty, mutta silti kokoajan oli mukavan väljää eikä mitään ihmisryntäyksiä tai ruuhkia ollut. Toki vessaan sai välillä jonottaa, mutta se nyt olikin odotettavaissa. Perinteisten keikkojen lisäksi tarjolla oli myös puheohjelmaa, bingoa, pelihalli, taidenäyttely ja pingistä. Ja se ruoka! Festareiden ruokatarjonta oli huippua (ja hyvää). Niin hyvää ettei yhtäkään kuvaa ruoista näköjään olla maltettu ottaa.

Musatarjonta oli luonnollisesti myös hyvä ja kiinnostava. Ja sopivan monipuolinen. Kyllähän me keikkoja käytiin katsomassa, mutta tällä kertaa ei juostu kello toisessa ja ohjelma toisessa kädessä lavalta lavalle, vaan fiilisteltiin enempi kavereiden kanssa vaan mahtavaa säätä ja toistemme seuraa. Oli kiva törmätä lisäksi vielä niin moneen tuttuun!

Oikein ihana festarikesän aloitus siis. Viikonloppu meni ohi taas aivan liian nopeasti. Onneksi näitä reissuja tulee vielä kesän mittaan. Ja toivottavasti Sidewaysiä järkätään myös jatkossa, sillä 5/5.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.