FUGEN LEIKKIPUISTOT

19/05/2015

OLYMPUS DIGITAL CAMERAimageOLYMPUS DIGITAL CAMERAimageOLYMPUS DIGITAL CAMERAimageOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAimage

Yllättän moni lukijoista ja instaseuraajista on tulossa tai sunnittelee reissua myös tänne Malagan alueelle ja Fuengirolaan. Eikä tietystikkään mikään ihme, lähes varma auringonpaiste ja lapsiystävällinen kohdehan tämä kaikinpuolin on. Moni on siis pyytänyt minua vinkkaavan paikkoja, ravintoloita, shoppailupaikoja ja muuten vaan kivoja juttuja. En nyt läväytä kaikkea kerralla, vaan kerron aluksi muutamasta lemppari leikkipuistostamme!

Leikkipuistoja, tai ennemminkin leikkipaikkoja, löytyy täältä lähes jokaisesta kadunkulmasta. Suurinosa on niistä pieniä aitauksia joista löytyy muutama hökötys. Muistan vielä kun ensimmäistä kertaa täällä ollessamme, muutama vuosi sitten, lähdimme lasten kanssa leikkipuistoon hiekkalelut mukanamme. Meitähän katsottiin kuin hulluja, sillä ei täällä puistoissa ole hiekkaa kuten Suomessa. Hiekkaleikit kuuluvat rannalle ja leikkipuistot on vuorattu pehmustetulla matolla.

Muutenkin leikkipuisto-kulttuuri on täällä hieman toisenlainen. Arkisin, tai etenkään päivisin, puistoissa ei juuri paikallisia ole. Täällähän äitiysloma kestää vain kolme-neljä kuukautta ja koulukin alkaa jo kolmen vuoden iässä. Mutta iltaisin, etenkin kesällä, lapsia saattaa olla perheineen puistoissa helposti vielä puolenyön aikaan. Silloin ei ole niin kuuma. Viikonloppuisin sitten pynttäydytään, lapsille puetaan lakerikengät, parhaat röyhelömekot, hiukset koristellaan rusetein tai kammataan geelillä ja lähdetään puistoon. Silloin niissä kyllä riittää vilinää.

Leikkipaikkoja löytyy siis helposti, ne ovat lähes poikkeuksetta aidattu puna-kelta-sinisillä aidoilla, joten ne on myös helppo huomata. Monista vähänkin isommista leikkipaikoista löytyy myös vesipiste josta voi vettä juoda tai ottaa mukaan pulloon. Hauskaa on myös, että todella monesta puistosta löytyy suomalisen Lappsetin leikkihärveleitä. Rannalta löytyy myös tasaisin väliajoin lapsille joku pieni ”leikkipaikka”, pieni kiipeilyteline tai keinu yms. Yleinsä leikkipaikkojen yhteydessä on myös aikuisille kuntoilulaitteita.

Meillä on tässä keskustan tuntumassa kaksi ihan ehdotonta leikkipaikkasuosikkia. Ne ovat kokoluokaltaan myös kaikista puistoista ehkä suurimpia. Koon lisäksi ne ovat suosikkeja myös siksi, että molempien yhteydestä löytyy ravintola ja vessat. Ei muuten hassumpaa juoda rauhassa kahvia ja syödä jäätelöä kun lapset leikkivät. Molemmista saa myös lämmintä ruokaa, joten on kiva ettei sen puolesta ole ainakaan kiire kotiin. Perheet saattavat tulla näihin isolla prukalla ja istua pitkään. Kukaan ei katso pahasti vaikka ruoan kanssa ottaisikin oluen tai viiniä. On enemmän sääntö kuin poikkeus että vaikka smoothien tilatessa tarjoilija kysyy että, mitä viinaa sen joukkoon laitetaan 😀

Ensimmäinen näistä puistoista sijaitsee keskustassa, Kaupuingintalon aukion vieressä bussikadulla. Sinne on helppo löytää ja käydä piipahtamassa vaikka shoppailun lomassa. Erityisen hauskan puistosta tekee se, että vireisellä kadulla olevasta eläintarhasta kantautuu sinne eläinten ääniä sekä että papukaijat tekivät juuri pesiään puistossa oleviin palmuihin! Puisto löytyy kartasta: Parque Ayuntamiento de Fuengirola (Plaza España 1, Fuengirola).

Toinen puisto on paljon puhuttu laivapuisto eli merirosvopuisto eli Parque de Poniente. Se löytyy taas keskustasta hieman Miramarin ostoskeskuskeen päin, Paseo-rantakadun päästä. Kartasta se löytyy luultavammin osoitteella Av de Santa Amalia. Nimensä mukaan puistossa on siis jättimäinen laiva, joka on juurikin Lappsetin valmistama. Siinä on tuhannesti erilaisia kiipeilyjyttuja, siltoja, likumäkiä..kaikkea. Kuulin myös että sunnuntai-aamupäivisin puistossa olisi ohjattua toimintaa, ilmapalloja yms. Samaisesta puistosta löytyy myös ihan pienille oma aidattu leikkialue. Tuossa merirosvopuistossa on hauska aaltomainen pehmustepohja. Lisäksi nurmikkoeluetta, jossa pitää vaikka piknikiä. Niin ja se ravintola. Toimii myös hyvänä väli(ja väsytys)etappina, jos menee lasten kanssa viereiseen ostoskekukseen shoppailemaan.

Itselleni nuo leikkipuistot ovat olleet ainakin pelastus. En nimittäin ymmärrä mistä noilla lapsilla riittää virtaa. Vaikka he uisivat koko päivän altaalla, tai oltaisiin rannalla, ei meno tunnu rauhoittuvan millään. Leikkipustossa saa itse hetken hengähdystauon, istua yksin alas, kun toiset juoksetvat päät hiestä märkänä.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

SITTEN KESÄLLÄ

17/05/2015

Kuvankaappaus 2015-5-17 kello 21.30.33Kuvankaappaus 2015-5-17 kello 21.28.16image42Kuvankaappaus 2015-5-17 kello 21.33.22Kuvankaappaus 2015-5-17 kello 21.26.13Kuvankaappaus 2015-5-17 kello 21.35.23Kuvankaappaus 2015-5-17 kello 21.35.42

En voi uskoa että meidän reissu alkaa lähestyä loppuaan. Paluulennot on siis varattu ensi viikonlopulle. Byäääh. Uskomatonta miten nopeasti kuukausi voikaan vierähtää. Niinkai se olisi kotonakin mennyt, mutta näin reissun päällä sen huomaa vielä selkeämmin. Vaikka matkan päättyminen aiheuttaakin haikeutta, on kotiin myös kiva palata. Ja ennenkaikkea suomen kesään. Saatoin kyllä olla hieman liian optimistinen paketessani kaikki takitkin säilöön ennen matkalle lähtöä. Ei siellä ehkä ihan helle vielä ole, mutta aina saa toivoa.

Tässä jo valmiiksi Espanjaa ikävöidessä oli pakko kääntää mieli positiiviselle vaihteelle, joten (jo uuden syksyreissun suunnittelun lisäksi) olen tehnyt listaa mitä kaikkea aion kesällä tehdä. Viime kesä meni suomessa vähän ohi. Eka oltiin täällä espanjassa, sitten vietettiin maailman kylmintä kesäkuuta, jonka jälkeen taas lähdettiin tänne espanjaan. Tulevan kesän aionkin viettää nyt tiiviisti suomen kamaralla – ehkä muutamaa pikapyrähdystä naapurimaihin lukuunottamatta. Toiveissa on tietysti lämmin ja aurinkoinen kesä.

Tulevana kesänä aion ainakin:

– ajaa kaikkialle uudella laatikkopyörällä
– ostaa kausikortin uimastadkalle
– käydä aamu-uinneilla
– ihastua ja pussailla
– kävellä yöreinnoilta kotiin kun aurinko nousee
– lähteä roadtripille asuntoautolla
– koluta kaikki helsingin ilmaistapahtumat ja puistokeikat
– nukkua teltassa
– soutaa
– olla rohkea
– nukahtaa nurmikolle
– syödä hirveästi mansikoita, kirsikoita ja herneitä
– seikkailla suomenlinnassa
– tehdä ihania aamupaloja
– käydä kaikissa linnanmäen laitteissa
– mökkeillä perinteisesti
– bailata mökillä
– olla lasten kanssa aamusta iltaan ulkona
– käydä uimassa jossain pienessä lammessa keskellä metsää
– riekkua festareilla (sideways, ruisrock, h2ö, flow)
– sisustaa kotia
– ostaa kukat, hedelmät ja vihannekset torilta
– puistojoogata
– tehdä kukkaseppeleen
– kokeilla (ehkä) sinisiä hiuksia
– myydä kirppiksellä
– kastua kesäsateessa
– käydä suppaamassa
– syöttää lampaita
– nauttia jokaisesta auringonsäteestä
– kävellä korkokengillä
– ottaa tatuoinnin
– tehdä mansikkakermakakun
– laskea vesiliukumäestä
– katsoa mitä tuleman pitää ja sanoa mahdollisimman usein kaikkeen kyllä

Mitäs te meinaatte tehdä kesällä? Puuttuuko omasta listastani jotain ihan välttämätöntä?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

ELVIKSEN UUDET HIUKSET

16/05/2015

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Käytin Elvistä viikonloppuna täällä parturissa. Olin jo pitkään miettinyt hiustenleikkaamista, mutta asia oli vain jäänyt. Toisaalta myös huomasin että tukka alkoi taas vähän kihartumaan mitä pidemmäksi se kasvoi. Ehkä myös sen takia lykkäsin parturille menoa. Osa teistä varmaan muistaakin millaiset hiukset Elviksellä syntymästä oli. Iso kiharapilvi. Hiukset leikattiin ekan kerran vasta vuosi sitten, kun kiharan sijasta päästä alkoikin kasvaa suoraa tukkaa. Olihan se aika haikeaa, mutta myös helpottavaa – kiharat kun olivat niin vaikeahoitoiset ja jakuvasti takussa.

Parturointi sujui jo lähes rutiinilla ja mikä parasta, kampaamosta löytyi lasten oma autotuoli! Siinä oli kiva istuskella ja rattia käännellä samalla kun kone surrutti hiukset kyhyiksi. Elviksellä on hurjan paksu tukka ja täällä helteessä nuo uudet hiukset ovat varmasti myös paljon mukavemmat. Ikinä hänellä ei ole noin lyhyitähiuksia ollut, syntyessäkin ne olivat pidemmät!

Katselin vähän poikien hiusmalleja netistä ja tuollainen päältä vähän pidempi oli minusta kiva. Luulen että kasvaessaankin se näyttää ihan kivalta, eikä sitä pidä olla kokoajan saksimassa. Kampaaja kuvaisi mallia ananastukaksi, kaverini muotitukaksi ja äitini hipsterhiuksiksi.

Tuossa mallissa kivaa on myös se, että sen saa kammattua siististi sivuun, jätettyä villisti pehoksi, kammattua taaksepäin, eteenpäin tai pistettyä nutturalle. Miten vain, niin hurjan isolta hän näyttää!

Kampaajalla käynti täällä Espanjassa on halvempaa kuin Suomessa, mutta tämän parturoinnin hinta kyllä yllätti täysin. Se oli nimittäin ilmainen! En tiennyt aikaa varatessani, mutta kampaamossa oli juuri meneillään tarjous jossa kaikki hiustenleikkuut olivat täysin ilmaisia… ?!?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

LAMINAATTILATTIAN MAALAAMINEN

15/05/2015

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAlaminaatin maalaaminen tikkurila 9Processed with VSCOcam with f2 presetOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Noniin, nyt vihdoin reilun kuukauden hyvin vahvasti arjessamme näkyneeseen aiheeseen, eli laminaattilattian maalaamiseen. Muutimme siis maalikuussa uuteen kotiimme, johon ennen muuttoamme vaihdettiin kostausvaurion takia uusi lattia. Vanha lattia oli muovimatto, eikä sen alla oleva lautalattia ollut valitettavasti enää kunnossa. Lattia vaihdatettiin taloyhtiön puolesta laminaattiin. Väriin en harmikseni pystynyt vaikuttamaan, sillä heiltä löytyi yhtä ja samaa vaaleaa tammiviilua valmiiksi varastosta. Koska halusin uuteen kotiin joko aidon puulattian tai valkoiseksi maalatun lattian, ei auttanut alkaa kun itse hommiin.

Omakustanteisesti lautalattian tai parketin laittaminen olisi ollut järjetöntä (ja järjettömän kallista) juuri laitetun laminaatin tilalle. Laminaatti olisi toki ollut edullisempi vaihtoehto puulle, mutta myöskin kaikki omaa silmää miellytävän väriset laminaatit olivat hintavia, ja silti niissä olisi häirinnyt se muovinen fiilis. Asiaa hieman selviteltyäni päädyin siis laminaatin maalaamiseen, joka näistä kaikista oli myös selvästi halvin vaihtoehto.

Moni varmasti elää siinä uskossa ettei laminaattia voi maalata. Niin minäkin ennen. Moni teistä on myös varmaankin kuullut otepohjamaalista? Sillä voi maalata lähes mitä pintoja, myös muovia, jonka jälkeen maali pysyy niissä yhtä tiukasti kuin puussakin. Tutkin asiaa netistä, josta löysin ihan muutamia kokemuksia. Lähinnä maalaamisesta, mutten niinkään käytöstä. Juteltuani Tikkurilan maalilinjan kanssa vakuutuin lopullisesti että näin voi oikeasti tehdä.

Nähtyäni uuden laminaatin muuttopäivänä myönnän kyllä epäröineeni hetken. Vaalea tammilaminaatti oli oikeasti aika nätti, leveät ”lankut” ja kaunis vaalea sävy. Luonnonvalossa. Mutta illan hämärtyessä, keinovalossa se näyttikin sitten tosi muoviselta, väri kellertävävä – tietyssä valossa jopa vaalenpunaiselta. Myös jokainen rätinpyyhkäisy näkyi siinä rumasti. Joten posotettuani muuton jälkeen 11 tunnin yöunet, ryhdyin hommiin.

Aloitin olkkarista ja eteisestä. Ihan ensimmäiseksi imuroin ja pesin lattiat ja listat hyvin maalarinpesulla. Maalasin siveltimellä ensin seinänvierustat valkoisella Otex tartuntapohjamaalilla, ja sen jälkeen loput varrellisella telalla. En levittänyt kovin paksua kerrosta, mutta kuitenkin niin että lattia peittyi kauttaaltaan. Otepohja kuivuu nopeasti, mutta seuraavan maalikerran maalaamisen väliin kannattaa jättää reilusti väliä, ainakin 12 tuntia.

Seuraavana päivänä aloitin sitten varsinaisen maalaamisen monien suosittelemalla Betolux Akvalla. Ennen maalauksen aloittamista tarkistin vielä ettei lattiassa ollut roskia. Maalasin taas samantapaan, ensin pensselillä seinänvierustat sekä tälläkertaa myös listat, varrellisella telalla loput. Betolux akva kuivuu kävelukuivaksi reilussa tunnissa, mutta samaan tapaan annoin maalin kuivua vähintään 12 tuntia ennen seuraavien kerrosten välissä.

Maalasin jokaisen huoneen samaan tapaan. Paitsi olkkarin ja eteisen jälkeen vaihdoin öljypohjaisen otexin vesiohenteiseen – näin ei tarvinnut kärsiä mistään hajuhaitoistakaan. Maalia levitin melko ohuet kerrokset ja yhteensä betoluxia maalasin 3-4 kerrosta, työnlaadusta riippuen. Listat maalasin vain kahteen kertaan.

Listoja en ollut aluksi ajatellut maalata, mutta huomasin että ne näyttäisivät paremmilta ollessaan samaa sävyä lattian kanssa. Betoluxin sävyksi valitsin paperin (F497). Yllätyin kuinka monta eri valkoista sävyä Tikkurilan värikartassa onkaan. Tuo paperi on ollut aivan nappivalinta, ei liian kylmä muttei kuitenkaan liian kellertäväkään. Halusin nimenomaan lattiasta valkoisen, en harmaata – ja liian valkoinen olisi taas saanut kaiken muun valkoisen näyttämään keltaiselta. Ihan täydellinen sävy siis.

Maalaaminen itsessään ei ollut kovin vaikeaa. Olen kuitenkin melkoisen suurpiirteinen ihminen ja jouduin etenkin ensimmäisllä maalauskerroilla muistuttelemaan itseäni keskittymään ja tekemään kaiken rauhassa ja kunnolla. Yhden huoneen maalaamiseen meni kerralla aina noin tunti, ja kuivumisen kanssa sellaiset neljä päivää. Maalauksen ollessa valmis odotin vielä muutamia päiviä ennen kuin siirsin kalusteet. Vaikka maali kuivuu nopeasti, saavuttaa se lopullisen kovuutensa vasta kahden viikon päästä. Mitään todella painavia kalusteita ei siis kannata heti maalatulle lattialle laittaa ja kaikkien alle kannattaa muistaa laittaa myös huopatassut! Aluksi varoin lattoita kauheasti, en uskaltanut edes kuljettaa imuria lattiaa pitkin, vaan kannoin sitä kädessäni. Huomasin kuitenkin pian että maali tosiaan pysyy hyvin ja lattian kanssa voi elää ihan normaalia elämää 😀

Olen todella todella tyytyväinen lopputulokseen. Vaikka valkoinen lattia ei enää mikään muodikkain vaihtoehto olekkaan, on se juuri sitä mitä halusin. Se avartaa, suurentaa ja tuo ihanasti lisää valoa asuntoon. Laminaatissa olevat ”puunsyyt” näkyvät kauniisti maalin läpi ja lattia näyttää ja tuntuu ihan oikealta maalatulta puulattialta. Tykkään että maali on hieman kiiltävä, mutta lattia ei silti ole yhtään sen liukkaapi kun vaikka laminaatti.

Kuukauden asumisen jälkeen maali kestää hyvin kulutusta. Mutta kuten puisessakin lattiassa, maali varmasti ajan saatossa kuluu paikoitellen, tulee kolhuja ja jälkiä. Se mielestäni vain kuuluu ja sopii vanhan talon tunnelmaan. Kerron ehdottomasti lisää käyttökokemuskista kun sellaisa kertyy.

Tässä vielä omat vinkkini laminaatin maalaamiseen, jos innostutte vaikka tekemään perässä:

– valitse siveltimiksi ja teloiksi laadukkaat tekokuituiset välineet
– pese välineet hyvin pensselipesulla maalausten välissä
– mitä kahreampi pinta, sitä paremmin maali tarttuu, voit siis käydä halutettasi teräsvillalla lattiat läpi ennen maalaamista
– ennen maalausta imuroi ja pese maalarinpesulla hyvin pinnat mutta myös esim seinät ja patterinvälit (ei ole kiva kun märälle maalille pöllähtää patterin takaa kasa roskaa)
– valitse vesiohjenteinen maali hajuhaittojen minimoiseksi, myös työvälineiden pesu käy silloin helpommin
– huolehdi ettei esim omia hiuksia pääse putoilemaan lattialle maalauksen aikana
– sekoita maali hyvin ja ohenna ohjeen mukaan
– maalaa suoraan, lattianmukaisesti
– älä maalaa liian paksusti ja anna maalin kuivua kunnolla maalauskertojen välissä
– imuroi tai pyyhi maalarinpesulla lattia tarvittaessa myös maalausten välissä
– anna maalin kovettua ennen painavien kalusteiden siirtämistä
– älä maalaa itseäsi nurkkaan
– tuuleta hyvin

Maalaaminen tuli tosiaan edullisimmaksi vaihtoehdoksi, vähän alle 75m2 alueen maalaaminen maksoi kaikkine tarvikkeineen noin 560 euroa.

– Siveltimet, telat, maalialusta, maalarinpesu, pensselipesu 60eur
– Otex tartuntapohjamaali (noin 7 l) 100 eur
– Betolux akva (noin 25 l) 400 eur

Eli laminaattilattian tosiaan voi (ja kannattaa) maalata ja jopa tällainen huithaipeli saa sen tehtyä siististi. Tai no melkein.  Lisää kuvia maalatusta lattiasta näkyy esim tässä, tässä ja tässä postauksessa.

*maalit saatu Tikkurilta bloginäkyvyyttä vastaan 

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

OLI SIINÄ ELÄINTENRAKASTAJAT TAAS AIKA ONNESSAAN

13/05/2015

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kerroin muutama päivä sitten että kävimme siskopuoleni kanssa heppataleilla, jossa hänenkin hevosensa asuu. Hevosten, ponien ja varsojen lisäksi talleilla on koiria, kissoja, possuja, kanoja ja kukkoja. Ennen tallin lattialla viipotti myös marsuja ja viereisellä tilalla on iso vuohitarha ja toisella naapurilla taas härkiä. Näinpäs sellaisen vauvan käsivarren kokoisen heinäsirkakin… Pojat muistivat hyvin vuoden takaiselta käynniltään Amanda-ponin, jolla pääsivät ratsastamaan. Yhdestä tallista löytyi myös maailman suloisin, hiljattain syntynyt uusi vasa.

Jos jostain omassa kasvatuksessani olen erityisen ylpeä, niin siiä että olen opettanut lapset kunnioittamaan niin erilaisia ihmisiä kuin eläimiäkin. En kiellä etteivätkä he vaikka tuttuja koiria välillä käsittelisi vähän kovakouraisesti, mutta silloinkin näkee että että siinä on kovasti rakkautta ja välittämistä mukana. On ihana huomata että pojat tykkäävät tosi paljon kaikista eläimistä ja ovat kovasti kiinnostuneita niistä. Aivan mahtavaa kädsä heidän kanssaan vaikkapa juuri tuolla talleilla, mutta ihan kadulla kulkiessammekin he kyllä huomaavat jokaikisen koiran ja linnun ja kehuvat niitä söpöiksi.

Kuten olen aiemminkin kertonut, poden kovaa koirakuumetta ja oman koiran ottaminen on ollut vakavasti mielessä ainakin vuoden verran. Kuitenkin haluan tarjota parhaan mahdollisen elämän tulevalle lemmikillemme, enkä ole varma voiko vielä tässä elämäntilanteessa sellaista tarjota. Talleilla ollessamme löysimme niityltä hevosten joukosta nuoren koiranpennun. Naskalihampainen villikko vähän jännitti poikia, mutta itse olisin voinut napata sen vaikka heti mukaan (samoin kun mietin miten saisin huomaamattomasti salakuljetettua sikopuoleni koiran mukaan kotiin). Koiranpentu löysi lopulta kotiin, mutta koirakuumetta se ei totisesti helpottanut. Joku päivä vielä.

Vaikka tällaisia kaupunkilaishöpsöjä ollaankin, haluan ehdottomasti sälilyttää oman ja lasten yhteyden eläimiin ja luontoon aina. Elvis onkin ilmoittanut jo ryhtyvänsä isona eläinlääkäriksi.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.