PIENI MUISTUTUS: OLET IHANA!

15/04/2015

imageimageimageimageimage
Tänään aurinko paistoi, Töölönlahti oli jo aamusta täynnä reippaita lenkkeilijöitä ja töihin menijöitä. Ja minä olin yksi niistä. Mutta joskus ennenvanhaa en välttämättä olisi ollut. On ihan hullua ajatella, että joskus minulla on ollut kausi kun en olisi edes kehdannut mennä lenkille. Sillä ajattelin että kaikki katsoisivat halveksuen rapakuntoista puuskuttajaa. Mielummin jäin kotiin tuttuun sovannurkkaan sulkaalevyn kanssa.

Nykyään en enää tunnista itseäni tuosta tytöstä. En silloin kokenut että olisin omannut mitenkään huonon-itsetunnon, vaikken ollutkaan tippaakaan tyytyväinen itseeni. Näin jälkeenpäin on ihan kauhea ajatella että miten olen voinut kohdella itseäni niin huonosti. Jopa tämän tekstin kirjoittaminen tekee pahaa. Mutta niinhän se on, jos jotain ei osaa arvostaa niin kuinka sitä voisi kohdellakkaan hyvin.

On vaikea nähdä itseäni siinä ihmisessä. En juurikaan nähnyt kavereitani, en ostanut ikinä mitään itselleni, halusin olla vain kotona. Elämä oli kyllä ihan kivaa, ei siinä mitään, mutta onhan se nykyään sata kertaa parempaa. Elämänlaatu parani huimasti sillä yhdellä hetkellä kun sen tajusin, minä olen ihana juuri tälläisena. Siitä hetkestä halusin alkaa pitää myös itsestäni parempaa huolta. Koska minähän ansaitsen vain parasta. Niinkuin jokaikinen meistä.

Miksi kirjoitan tätä nyt? Miksi kirjoitan tätä vaikka vanhan muisteleminen tuntuu pahalta? Koska tätä asiaa ei voi mielestäni toitottaa liikaa. Sitä että rakastakaa itseänne. Juuri sellaisina kun olette nyt, eikä vaikka viittä kiloa hoikempana tai kurvikkaampana tai silikonileikkauksen jälkeen tai treenatumpana tai yhtään minään muunakaan. Kirjoitan tätä myös siksi, että tänään päädyin sattumalta vuosi sitten tehtyyn haastatteluun Kilot Veks lehteen. Kopioin tuon Rosanna Marilan kirjoittaman haastattelun nyt suoraan tähän. Koska se on vaan niin hyvä. Hyvä muistutus itsellekkin välillä lukea.

”Päätin, että itseinho saa riittää”

Jo lapsena Minttu Mäntysalo inhosi kroppaansa ja uskoi, että laihtuminen ratkaisisi elämän kaikki ongelmat. Laihtuminen onnistui vasta, kun hän kyllästyi vatvomiseen ja julkaisi netissä vähäpukeisen kuvan itsetään.

Yksi napin painallus muutti kaiken. Minttu Mäntysalo istui tietokoneellaan, lisäsi kirjoittamaansa blogitekstiin kuvan itsestään aamu-unisena pelkissä alusvaatteissa ja napsautti enteriä. Samalla hetkellä, kun oma, kaksi lasta synnyttänyt vartalo raskausarpineen rävähti kaikkien nähtäville, katosi taakka Mintun harteilta. Taakka, jota hän oli kantanut ala-asteelta asti.

– Olin eronnut aiemmin sinä vuonna pitkästä suhteesta ja lasteni isästä. Mietin, miten ikinä tulen kelpaamaan kellekään. Olo oli epävarma ja ajattelin, että mies, joka ei ole aiemmin nähnyt synnyttänyttä naista, saattaisi olla tällaisesta kehosta kauhuissaan. Jotain oli tehtävä.

Minttu oli lopen kyllästynyt siihen, että oli nuoresta saakka tuntenut paineita näyttää täydelliseltä siinä onnistumatta. Hän tajusi heittäneensä vuosia hukkaan pitäessään itseään rumana, läskinä ja vääränlaisena. Alusvaatekuvillaan Minttu halusi herättää keskustelua siitä, että elämä jättää jälkensä kehoon – eikä se haittaa. Kahden raskauden jälkeen hänenkin kehonsa oli muuttanut muotoaan ja vaatekoko vakiintunut numeroon 44.

Kuvien julkaisusta käynnistyi A Beautiful Body -haaste, jossa Minttu rohkaisi omalla esimerkillään muita naisia julkaisemaan itsestään kuvan blogissaan alusvaatteissa. Jo muutaman tunninkuluttua haaste alkoi levitä. Parissa päivässä osallistujien määrä oli jo sadoissa. Mintulle tulvi yhteydenottoja, kehuja, haastattelupyyntöjä ja koskettavia tarinoita kehoistaan ennen epävarmoilta naisilta. Haasteesta tuli ilmiö, ja keväällä se palkittiin blogigaalassa Vuoden blogitekona.

Minttu oli pyörityksestä häkeltynyt, mutta ennen kaikkea innoissaan. Eniten hän iloitsi siitä, että niin moni nainen sai kehonsa paljastamisen myötä saman helpotuksen kuin hän itse.

– Haastetta suunnitellessani päätin, että nyt tämä itseinho saa riittää. Päätin olla itselleni armollisempi ja hyväksyä itseni tällaisena kuin olen. Koko elämäni oli pyörinyt laihduttamisen ympärillä, ja päätin vihdoin katkaista kierteen. Blogikirjoituksen myötä kaikki vihdoin kirkastui. Kielteiset ajatukset itsestäni katosivat.

Repsahduksia ja itsesyytöksiä

Heikko minäkuva ja painonvaihtelut olivat seuranneet 28-vuotiasta Minttua jo ala-asteelta. Ensimmäisen kerran hän päätti laihduttaa neljännellä luokalla Teini-iässä epävarmuus itsestä ja omasta painosta kärjistyi entisestään, vaikka Minttu oli tuolloin normaalipainoinen.

– Oli hirvittävän kuluttavaa, kun koko elämä pyöri oman ulkonäön ja laihdutuksen ympärillä. Osaltaan siihen on varmaan vaikuttanut oma äitini, sillä hänkin oli jatkuvalla laihdutuskuurilla. Nuorena sitä on niin epävarma ja altis muiden esimerkille. Olin kurvikas, mutta valitettavasti tuolloin kuvittelin sen tarkoittavan lihavaa.

Minttu kokeili trendidieettiä toisensa perään. Listalle pääsivät niin kaalikeittodieetti, lentoemäntädieetti kuin nälkäkuurikin, jonka aikana Minttu söi vain yhden porkkanan päivässä.

– Atkinsin dieetin muistan selvästi. Sen aikana olin niin väsynyt, etten jaksanut kävellä koulun porteista sisään.
Dieettien avulla paino kyllä laski, mutta tuli pian takaisin korkojen kera. Laihdutusyrityksistä puuttui myös pitkäjänteisyys. Minttu jaksoi tsempata viikon, kunnes herkkujen kutsu kävi ylitsepääsemättömäksi. Suklaaseen ja sipsipussiin tarttuminen sai hänet heti soimaamaan itseään, ja kierre jatkui.

– Repsahdukset tuntuivat aina hirvittävän rankoilta. Ne saivat ajattelemaan, että olen ihan huono, kun en pysty pysymään päätöksissäni. Yhden pitsapalan jälkeen olikin sitten ihan sama hotkaista kerralla koko pitsa.

Tyytymättömyys heijastui suhteeseen

Minttu oli 23-vuotias, kun hän sai ensimmäisen lapsensa Kaapon. Kahden vuoden kuluttua syntyi toinen poika Elvis. Raskaudet jättivät jälkeensä arpia ja lisäkiloja. Tyytymättömyys omaan kroppaan sai Mintun lohduttautumaan syömisellä, joten kiloja tuli lisää. Ajatuskin rannalle menosta uikkareissa oli poissuljettu vaihtoehto, ja helteelläkin hän käytti vain pitkiä housuja.

Suklaalevyistä löytyi helpotusta niin omaan tyytymättömyyteensä kuin rankkaan pikkulapsiarkeenkin.

– Jälkikäteen olen huomannut, että tuolloin todella moni Facebook-päivityksistäni käsitteli syömistä. Julkaisin siellä kuvia herkuista ja huokailin, kuinka ihanaa on, että lapset nukkuvat ja minulla on hetki omaa aikaa. Herkuttelu oli pieni pako arjesta, kun rankan päivän jälkeen sain heittää aivot narikkaan.

Epävarmuus omasta kehosta säteili myös Mintun parisuhteeseen.

– Mietin, olenkohan puolisoni mielestä ihan kauhea, vaikka hän onkin aina suhtautunut vartalooni myönteisesti.

Seitsemän vuoden seurustelun jälkeen pari erosi. Mintun mukaan suhde oli muuttunut ystävyydeksi. Ero oli kova kolaus, vaikka väit lasten isään pysyivät asiallisina. Samalla se kuitenkin sysäsi liikkeelle jotain uutta.

Melko pian eron jälkeen Minttu katseli valokuvaaja Jade Beallin kauniita, mustavalkoisia valokuvia synnyttäneistä naisista. Silloin hän keksi A Beautiful Body -haasteen.

Tempauksesta tuli paljon palautetta myös miehiltä. Ilokseen Minttu huomasi, etteivät nämä olleet moksiskaan, vaikkeivät hänen ja muiden haasteeseen osallistuneiden naisten vartalot täyttäneet huippumallin mittoja. Kaikenikäiset miehet kehuivat kuvia ihaniksi. Myös Mintun ex-mies kannusti ja kehui Mintun rohkeutta.

Kehut lämmittivät, mutta lopulta niillä ei ollut väliä – Minttu kun oli vihdoin sinut itsensä kanssa.

– Koko elämäni olin keskittynyt siihen, mitä muut minusta ajattelevat. Luulin, että jos vain laihdun, elämästäni tulee täydellistä. Mutta eihän se niin mennyt. Kielteisistä ajatuksista irtipääseminen tuntui ihanan vapauttavalta.

Pääosassa hyvä olo

Kun oman pääkopan sisältö oli kunnossa, Minttu alkoi miettiä myös kroppansa tilaa ja terveyttä. Hänestä alkoi tuntua, että ehkäpä kehokin voisi paremmin, jos hän katsoisi tarkemmin, mitä suuhunsa laittaa. Minttu päätti vähentää valmisruokien käyttöä ja lisätä ruokavalioonsa keittoja, salaatteja ja hedelmiä.

– Enää en alkanut laihduttaa ulkonäön takia, vaan lähdin ennen kaikkea tavoittelemaan hyvää oloa. Ajattelin, että jos samalla laihdun, se on plussaa. Suurin motivaationi oli päästä irti sokerikoukusta.

Entisenä liikunnanvihaajana Minttu päätti ottaa härkää sarvista ja alkaa etsiä itselleen sopivaa urheilulajia. Blogin kautta Mintulle tarjottiin mahdollisuutta osallistua juoksukouluun Nelosen Jaksa paremmin -ohjelman kautta.

Lenkeille Minttu lähti lähes nollasta: alkuun hän juoksi puoli minuuttia kerrallaan, sitten yhden korvanapeissa soivan musiikkikappaleen ajan, sitten jo kolmen kappaleen.

Minttu alkoi käydä myös tanssitunneilla – mutta sitten nyrjähti nilkka. Entinen Minttu olisi heittänyt hanskat tiskiin, mutta nykyinen Minttu päätti lähteä salille treenaamaan sen verran, mitä vammaltaan pystyi.

– Salille lähtö oli tosi suuri kynnys. Ajattelin, että kaikki varmaan katsovat, mitä tuo läski tuolla yrittää, mutta ei kukaan ollut moksiskaan, Minttu nauraa.

Liikunnasta tuli viikoittainen tapa, ja nykyään Minttu pyrkii urheilemaan kolmesti viikossa. Poikien päiväkoti sijaitsee kahden kilometrin päässä, jonka Minttu juoksee työntäen poikia rattaissa. Päiväkodilta hän tekee vielä reilun viiden kilometrin mittaisen lenkin takaisin kotiin, käy suihkussa ja aloittaa työpäivänsä.

Minttu elättää itsensä bloggaamisella. Hän kirjoittaa uusia postauksia elämästään poikien kanssa lähes joka päivä. Palkka koostuu kuukausikorvauksesta, jota Mintun palkannut blogiportaali hänelle maksaa. Lisäksi Minttu saa korvauksia blogiyhteistöistä yritysten kanssa, kun hän testaa vaikkapa lasten välipaloja ja raportoi kokemuksista blogiin.

Myös ruokavalio on mennyt remonttiin. Minttu korvasi pastan ja riisin kasviksilla, perunan bataatilla ja juureksilla. Hän vähensi myös maitotuotteiden syömistä. Jugurtit vaihtuivat soijaversioihin ja Minttu opetteli juomaan kahvinsa mustana. Myös viljojen käyttöä, kuten leivän puputusta, hän vähensi.

– Ruokavalion muutos ei todellakaan ollut mitään rakettitiedettä. Syömme lasten kanssa ihan samaa ruokaa, sillä minulla ei edes olisi aikaa kokata kaikille eri sapuskoja.

Nyrkki mahtui rintsikoihin

Kaloreita Minttu ei missään vaiheessa laskenut. Vaakaa hän ei omista, vaan punnitsee itsensä silloin tällöin uimahallin yleisvaa’alla.

Vaatteiden väljentymisestä Minttu kuitenkin huomasi, että kiloja oli alkanut karista. Kun hän eräänä päivänä puki päälleen A Beautiful Body -haasteen kuvassa käyttämänsä rintaliivit, kuppeihin jäi tyhjää nyrkin verran.

Myös ystävät ja tutut huomasivat Mintun ulkomuodossa muutoksen. He kehuivat häntä säteileväksi. Ja kun Minttu kerran punnitsi itsensä, kiloja oli pudonnut lähemmäs kymmenen. Sen jälkeen paino on jatkanut putoamistaan, ja vuodessa niitä on Mintun arvion mukaan lähtenyt 15. Vaatekoko tippui neljä numeroa kokoon 38/40.

– On hassua, että pystyn nykyään ostamaan kaikki vaatteeni normaalilta puolelta, sillä plussamallistojen pienimmätkin koot ovat minulle liian suuria.

Minttu haluaa edelleen jatkaa laihtumista, mutta tärkeintä on pysyvä elämänmuutos.

– Ennen suklaata saattoi mennä levy illassa ja siihen päälle vielä sipsiä ja jäätelöä. Enää en edes pystyisi syömään sellaisia määriä. Olenkin saanut sokerinhimoni kuriin. Se ei silti tarkoita, ettenkö aina välillä herkuttelisi. Kyllä jokainen on ansainnut palan suklaakakkua silloin tällöin.

Tärkeä oivallus Mintulle on ollut myös se, etteivät itsensä hyväksyntä ja laihtuminen sulje toisiaan pois. Itsestä saa pitää kiloineen päivineen, mutta silti on ok elää terveellisesti.

– Toivoisin, että naiset oppisivat olemaan itselleen armollisempia. Ei tarvitse ajatella, että voin olla tyytyväinen itseeni vasta sitten, kun olen saanut painoni kuriin. Vaikka itsekin hyväksyn itseni, haluan silti pitää itsestäni huolta.

Minttu on edelleen sinkku. Tänä vuonna hän on käynyt useilla treffeillä ja ihastunutkin pariin otteeseen.

– En voi kieltää, etteikö jotain vipinää olisi, Minttu virnistää.

Mintulle on myös tärkeää, millaista esimerkkiä hän antaa lapsilleen, nyt 3- ja 5-vuotiaille pojilleen. Minttu ei halua voivotella peilin edessä lasten silmien alla eikä puhua laihdutuksesta heidän kuultensa.

– Haluan katkaista kierteen ja muuttaa sen, mitä omassa teini-iässäni olen kokenut. En halua, että omat lapseni ajattelevat itsestään samoin kuin minä aikanaan. Tykkään mieluummin näyttää heille esimerkkiä, että olen hyvä juuri tällaisena kuin olen, Minttu sanoo.

– Nykyään pukeudun paljastavampiin vaatteisiinkin kuin ikinä ennen, sillä en enää välitä siitä, vaikka selluliittia hieman vilahtaisi. Ei se muita ihmisiä oikeasti kiinnosta.

Elämänmuutoksensa myötä Minttu tuntee myös olevansa parempi äiti. Hän tuntee olonsa energisemmäksi, touhuilee poikien kanssa ulkona ja hermotkin pysyvät paremmin kurissa.

– Olo on kaikin puolin tasapainoisempi. Ihanaa, että voin olla vapaasti oma itseni, eikä ulkonäöstä tarvitse enää murehtia. Haluan yhä laihtua, mutten laihduta, vaan jatkaa tätä samaa rataa. Hitaampi tapa on minulle selvästi se oikea.

Mintun valinnat:

Rakastan: Hyvää ruokaa. Se on aina ollut intohimoni ja tulee varmasti olemaankin. Ravintolassakin voi syödä kevyesti ja terveellisesti, pyytää vain perunan tilalle kasviksia. Kevyt syöminen ei tarkoita, että ruoan pitäisi maistua pahalta.

Inhoan: Kiirettä ja stressiä, mikä perusarjen pyörityksestä helposti syntyy. Töiden, päiväkodin ja muiden arkirutiinien lomassa kun pitäisi joskus ehtiä siivotakin.

Haaveilen: Omasta yrityksestä, vaikken vielä tiedä millainen se olisi. Välillä olen ollut perustamassa shottibaaria, välillä turvehoitolaa. Toistaiseksi elätän itseni bloggaamalla.

Herkuttelen: Kaikella, mitä minun tekee mieli. Makeista herkuista jäätelö on nykyään suosikkini. Tykkään paljon myös kalasta, sillä siitä saa ihania, kauniin näköisiä salaatteja. Ruoka maistuu paremmalle, kun se näyttää kivalta.

Olen oppinut: Että tärkeintä on olla vähän itsekäs. Olin itsekäs, kun halusin erota, mutta se teki loppupeleissä hyvää kaikille. Se, että otan nykyään myös omaa aikaa, saa minut voimaan hyvin. Se säteilee positiivisesti ympärillenikin.

—–

Joten ihan ”pikku” muistutuksena vaan, olette ihania! Olen itse ihan super tyytyväinen ja kiitollinen itselleni että sen lopulta tajusin. Nyt voin nauttia elämästä, jokaisesta päivästä, pienistäkin jutuista ja tehdä itseni onnelliseksi – samalla toivottavasti myös muut ihmiset ympäriltäni.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

15 Responses to “PIENI MUISTUTUS: OLET IHANA!”

  1. Rousku sanoo:

    Ihana postaus!
    Näin teini-ikäiselle plussakoon tytölle joka opettelee tykkäämmään itsestään tämä postaus oli loistava muistutus siitä että itsestä saa ja pitää! tykätä.
    Kiitos.

    • Minttu MAMI GO GO sanoo:

      <3 Tämä oli niin ihana kuulla, toivottavasti opit päivä päivältä tykkäämään itsestäsi vielä enemmän !

  2. Minna sanoo:

    Hyvä Minttu! Oli tosi mukava lukea onnistumisprosessiasi. Aurinkoisella fiiliksellä ja kohti kesää! Tsemppiä arjen rumbaan 🙂

  3. Minna sanoo:

    Hieno ja kannustava kirjoitus! Jotenkin sen ymmärtäminen, että se pelkkä laihdutus ja ne numerot vaa’assa ei ole se juttu, vaan fiilis, kokonaisvaltaisempi hyvä olo, sen takia kannattaa panostaa itseensä. Minä en koskaan ole ollut hoikka, eikä neljä lasta ainakaan ole auttanut asiaa. Olen kuitenkin ollut painossa joka itselleni oli sopiva. Nykyisin en edes käy puntarissa kuin aniharvoin, yritän tehdä hyviä valintoja joka päivä ja jos välillä valitsen väärin, niin jatkan hyvien valintojen tekemistä heti seuraavasta valinnasta.

    • Minttu MAMI GO GO sanoo:

      Juuri näin, tärkeintä on se hyvä oli, oli sitten ihan minkä mallinen tai painoinen tai mitä vaan !

  4. Anna sanoo:

    Aika mahtavaan saumaan postasit tämän kirjoituksen!
    Olen joutunut nyt puoli vuotta vähentämään liikunnan melkein kokonaan pahojen kipujen takia. Kipujahan on herkkusuuna ja lohtusyöjänä helppo ”hoitaa” herkuilla. Eikä herkkujen syömisessä niinkään mitään väärää oo, vaan just niillä määrillä.
    Lihosin vaivalla laihuttamani viisi kiloa ja sekös masensi.
    Koko aamun oon miettiny itseni rakastamista, vaikka nyt onkin taas se 12kg ylipainoa. Tää sun teksti vahvisti mun mietteitä ja tuli kyllä kevyt olo! Miksi olisin kauniimpi 12kg laihempana? Kun koko ajan kiloistani huolimatta kaikki kehuu kauniiksi ja ihanaksi. Miksei siis saisi itsekin alkaa pitämään itseään kauniina ja ihanana.

    Kiitos siis sinulle! =)
    Ps. Säkin oot kaunis ja ihana!

  5. Elina koo sanoo:

    Mitään muutahan en tässä jutussa nähnyt kuin tuon kirjan! Aivan loistava! +1 hyvästä mausta 😀

    ps. olet ihana 🙂

    • Minttu MAMI GO GO sanoo:

      Hahhaa, se on kyllä loistava, vielä muutama sivu jäljellä 😉

      Kiitos!

  6. Inka sanoo:

    Voi juku. Tämä kolahti ja kovasti. Itse olen kasvanut myös sellaisessa perheessä jossa äiti voivottelee että ”voi kun näyttäisi tuolta, olispa tuollaiset rinnat, olispa, olispa….”. Pointtina se, että naisen mallini on ollut nainen joka ei ole tyytyväinen itseensä ja aina pitää verrata itseään muihin.

    Olen aina ollut isompi (”isoimmillani” myös n. 44-vaatekokoinen), siitä saakka kun murrosikä ja vartalon muutos alkoi…. Huonot ruokailutottumukset opittu kotoa ja tunnesyöminenkin opetettiin jo sieltä, kun on paha mieli, syödään hyvää. Minua on kiusattu koulussa painoni takia, minulla on ollut mt-ongelmia, huono itsetunto….. Minulla on ollut paljon paha mieli elämässäni. Viime vuoden aikana aloin tunnistaa tunnesyömis-ongelmaani ja päätin päästä viimeisestä minua häiritsevästä asiasta eroon itsestäni, siis ylipainosta.

    Nyt olen 20kg kevyempi, 38-vaatekokoinen ja paljon tyytyväisempi itseeni, vaikkakin uusi kroppa on myös hiukan hämmentävä. Karsin myös kaiken ”ylimääräisen” pois päivittäsestä ruokavaliostani ja lisäsin liikuntaa, ei se sen kummempaa ollut. Harmittaa kun kaikki kyselevät että miten oikein tein sen ja onko minulla pt ja vaikka mitä. Ihan kuin ihmiset eivät voisi pärjätä yksin missään nykyään….

    Päästin itseni kyllä vähän hölmöksi laihdutuksen suhteen ja nyt opettelen uudestaan että on ihan ok olla välillä liikkumatta tai ostaa karkkipussi. Kultainen keskitie siis hakusessa vielä. 🙂

    Tuli hyvä mieli tästä. Olet Minttu ihana!

  7. Ida sanoo:

    Aivan ihana teksti. <3
    Olet kyllä niin inspiroiva ihminen, vaikka en tunnekaan sinua muuten kuin blogistasi 🙂
    Vedet silmissä ja pala kurkussa tätä luin. Osu ja uppos.
    Käytiin samaa ala-astetta (Mainingin koulu) olin sua pari luokkaa nuorempi ja "ihannoin" sua jo silloin. Toiset ihmiset näkevät eritavalla toiset kuin itse itsensä.
    Toivon että itsekin jonain päivänä pystyn hyväksymään itseni sellaisena kuin olen.
    <3

Kommentoi