TÄLLAISINA PÄIVINÄ

30/03/2015

Processed with VSCOcam with f2 presetOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAProcessed with VSCOcam with f2 presetOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAloska elo-kelluntaOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAloska lasten-kanssa-espanjassa-fuengirola-costa-del-sol-ranta-OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAloska lomalla-pojat-altaallaOLYMPUS DIGITAL CAMERAloska uv-suojavaatteet-rannalla-lapsi-polarn-o-pyret

Tällaisina päivinä sitä tekee mieli vain käärityä viltiin, pistää tuli takkaan ja katsella vanhoja lomakuvia. Voin kertoa että menoliput Malagaan polttelevat jo kovasti sähköpostissa. Lähtö kolmen viikon päästä.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

NO VOIHAN MANDARIINI

29/03/2015

imageimageimageimage

Tänään ravintolan pöydässä oli lappu, jossa luki:

Et voi päättää milloin hedelmä on kypsä. Jonain päivänä huomaat: se putoaa syliisi.

Aluksi ajattelin, että juuri näinhän se on. Olipa kauniisti sanottu.

Mutta entäs jos mieli muuttuukin ja haluaakin toisen hedelmän? Tai jos ei olekkaan silloin paikalla. Tai se maistuukin pahalta. Tai on jopa mätä. Äh!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

VAPAAPÄIVÄ

28/03/2015

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Välillä sitä vaan haluaa herätä ilman kiirettä, puuhailla kotona, leikkiä, syödä edellispäivän makaroonilaatikkoa, pestä pyykkiä, rauhoittua päikkäreille. Onneksi joskus on mahdollista ottaa tällaisia päiviä. Kuten eilen. Ilmoittaa päiväkotiin että vietämme vapaapäivää. Tulee ihan ne kotiäitivuodet mieleen.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

DUPLO ARVONTA

27/03/2015

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Pääsiäinen merkitsee monelle mukavaa yhdessäoloa perheen kanssa, leikkiä ja läsnäoloa. Kenties pääsiäispupu tuo lapsille muunkin yllätyksen kuin suklaata, sellaisen jolla voi leikkiä tuntikausia ja oppia uusia asioita? Itseasiassa pupu toi meille jo sellaisen ja yhdelle lukijalle olisi samanmoinen setti jemmassa myös!

Lego Duplpo on juuri tuonut markkinoille uuden MY FIRST-sarjan perheen pienimmille. Ajatus näiden tuotteiden takana on se, että lapset oppisivat leikkien asioita arkielämästä, vuorovaikutuksessa vanhempiensa kanssa. Itse olen ainakin huomannut että leikki on paras tapa oppia. Olen myös udeasti kertonut, että legot ja duplot ovat oikeastaan ainuita leikkejä joita jaksan heti tuskastumatta lasten kanssa leikkiä.

Arvon siis kuvissa näkyvät Ensimmäinen Maatilani sekä Ensimmäinen Traktorini-setit yhdessä. Ne on monemmat kehitetty tukemaan pienten lasten oppimista leikin kautta. Molemmat sarjat sisältävät värikkäitä ja kuvioituja palikoita, joista rakentuu hauskoja tarinoita elämästä maatilalla. My First-leikit tukevat myös kielenkehitystä sekä värien sekä numeroiden oppimista.

Tutkimuksen osoittavat, että leikkisä oppiminen on erittäin tehokas tapa oppia (vielä aikuisenakin!), sillä siinä oppiminen tapahtuu käsillä tekemisen kautta. Käsillä puuhastellen myös ajatus pysyy mukana. Leikkisän oppimisen avulla lapsella on mahdollisuus tutustua uusiin asioihin sekä nähdä maailma uudesta näkökulmasta. Keksiä uutta ja ratkaista erilaisia pulmia. Lapsi pääsee käyttämään kekseliäisyyttään, omia ideoitaan ja omaperäisyyttään ongelmanratkaisuun. Vanhempana tätä on hienoa seurata vierestä.

Laitetaan siis heti opettavainen ja hauska pääsiäisarvonta käyntiin. Kommentoi alle mikä on Elviksen lempihedelmä (oikea vastaus löytyy alla olevasta videosta), kaikkien osallistujien kesken arvon Ensimmäinen Maatilani sekä Ensimmäinen Traktorini-setin. Arvonta aikaa on tiistaihin, 31.3.15 saakka! Iloista viikonloppua!

Yhteistyö / Duplot saatu

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

5 PÄIVÄÄ / 5 PÄIVÄÄ

26/03/2015

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Saan tasaisin väliajoin blogiin kysymyksiä lasten isästä ja huoltajuusasioistamme. Olen niistä aina välillä kertonut, mutta koska aihe koskettaa muitankin henkilöitä kun vain minua, en ihan hirveästi näistä huutele. Vaikka eihän tässä mitään salailtavaakaan ole. Yksi syy minkä takia kuitenkin haluan olla tästä asiasta avoin, on se että olen saanut paljon kiitosta, kun olen näistä kertonut. Niin moni kun teistä lukijoista on samassa tilanteessa tai saa meidän ratkaisuistamme ehkä suuntaa tai vertaistukea niihin omiin kuvioihinsa.

Ainakin vähän pidempiaikaiset lukijat tietävät lastenhuoltajuushommasta sen verran, että erosimme tosiaan lasten isän kanssa reilu pari vuotta sitten, lapset asuvat pääasiallisesti luonani, mutta toinen koti heillä on myös isänsä luona. Jonka kanssa meillä on yhteishuoltajuus. Emme ole ikinä käyneet missään lastenvalvoljalla tai minkään muun viranomaistahon luona asiaa sopimassa, vaan hyvässä hengessä saimme heti aikaan ratkaisun joka oli meille molemmille hyvä. Tätä toki edesauttoi se, että erosimme hyvinä ystävinä, eroon ei liittynyt draamaa, muita osapuolia tai riitoja. Ja että olemme edelleenkin ystäviä ja lähes päivittäin tekemisissä.

Muutaman vuoden meillä siis meni homma niin, että pojat olivat jomman kumman luona menojemme mukaan. Tämä toimi, sillä molempien työ, harrastukset ja elämä ylipäätään oli melko epäsäännöllistä. Pojat olivat isänsä luona keskimäärin 2-4 yötä viikossa, välillä yö-pari kerrallaan tai kaikki yöt putkeen. Kuulostaa ehkä sekavalta, mutta homma toimi kaikkien puolesta hyvin.

Kuitenkin nyt poikien kasvaessa, päiväkodin sekä meidän opiskelujemme myötä alkoi tuntumaan, että myös tätä hoitojärjestelyä pitäisi muuttaa säännöllisemmäksi. Isä ehdotti viikko-viikko systeemiä, itse en kuitenkaan ollut vielä valmis ihan siihen, joten päädyimme kompromissiin 5 päivää / 5 päivää.

Yksi syy minkä takia en halunnut vielä lähteä viikko-viikkon on ikävä. Pelkään että minulle tulee kauhea ikävä, lapsille tulee ikävä, että ollessaan toisella vanhemmallaan he aina ikävöisivät sitä toista. Viikko on oikeasti pitkä aika. Pelkään myös sitä, että viikko yksin koko rumban pyörittämistä kävisi liian raskaaksi. Viimeisinä päivinä sitä olisi vain väsynyt ja kiukkuinen, samaan aikaan kun toinen vanhempi olisi yksinäinen ja kaipaisi jo lapsia luokseen.

Viisi päivääkin on pitkä aika. Ainakin minulle. Olin juuri viisi kokonaista vuorokautta ilman lapsia. Näin heistä unta, ikävöin, mietin heitä, hippailin iltaisin kuin he olisivat nukkumassa. Hulluinta oli nähdä vilaus tutusta piposta ikkunasta. Siitä kun näkee päiväkodin pihalle.

Tänään pojat palasivat kotiin. Tänne toiseen kotiin. Ihan muina miehinä, kuten aina. Kiitän joka päivä sitä, miten hyvin nuo kaksi ovat tämän kahden kodin välillä asumisen ottaneet. Se on heille normaalia. Äitinä sitä taas potee syyllisyyttä asiasta. Tuntuu että on huono-äiti, kun ei ole lastensa kanssa päivittäin. Vaikka oikeasti tiedän olevani hyvä-äiti, sillä en vaadi lapsia itselleni, vaan annan heidän yhtälailla elää isänsä kanssa, jota he yhtälailla tarvitsevat ja joka on yhtä tärkeä. Mutta tällaista syyllistymistähän tämä äitiys useasti on. Sen verran kuitenkin helpotin tuskaani, että ilmoitin päiväkotiin poikien olevan vapaalla huomenna ja vielä maanantaina.

Ikävöinnistä huolimatta tämä viisi ja viisi päivää tuntuu tosi hyvältä ratkaisulta. Viiden päivän oman ajan jälkeen sitä on niin täynnä taas energiaa, akut ovat latautuneet, pinnat löystyneet ja sitä vaan tuntee olevansa niin seesteisempi. Lasten kanssa jaksaa ja haluaa touhuta paremmin, olla oikeasti läsnä. Kaikki me vain tankkaamme toistemme läheisyyttä, istutaan sylikkäin, leikitään, luetaan, jutellaan, askarrellaan, tehdään ruokaa. Ollaan täysillä yhdessä se aika kun ollaan.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.