NÄÖNTARKASTUKSESSA

12/02/2015

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kaapon neljävuotisneuvolasta saakka, puolitoista vuotta sitten, on epäilty että näössä olisi ehkä jotain vikaa. Itse en mitään ole huomannut, enkä ollut huolissani, ajattelen enemmän aina niin että tuolla neuvolassa mielummin vähän liiottelevat kun ohittavat epäilyt. Mikä on tietysti ihan hyvä.

Joulun aikaan näköä tutkittiin taas, eikä tulos ihan vieläkään ylettänyt oikealle tasolle. Itse epäilin että kyse oli vain siitä ettei Kaapo jaksanut keskittyä testiin, mutta neuvolan puolesta haluttiin testata näkö vielä uusiksi.

Tänään sitten oli taas näkötestin vuoro. Aamulla matkalla neuvolaan tuli oikeasti ekaa kertaa mieleen, että mitäs jos oikeasti näössä on vikaa. Kuinka se vaikuttaa tulevaan, saako näön helposti pelkillä silmälaseilla korjattua? Entäs mistä ja millaiset lasit? Kuinka ne vilkkaalla päiväkotilaisella pysyy ehjänä ja tallessa? Entäs kiusataanko silmälasien takia myöhemmin koulussa?

Kaikki oli kuitenkin hyvin. Tulos vastasi ihan normaalia viisivuotiaan näköä. Täytyy kyllä olla kiitollinen neuvolajärjestelmästä, vaikka välillä käyrät ja seurannat vähän liiottelulta tuntuukin. Jatkossakin siis vain leikitään leikkirilleillä, ainakin toistaiseksi.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

AURINKO AURINKO

11/02/2015

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tietysti on ihanaa kun aurinko vihdoin taas paistaa ja pitkän ja pimeän talven jälkeen valoa taas riittää. En edes muistanut mihin kaikkiin asuntomme kolkkiin ne auringonsäteet uloittuivatkaan. Auringosta saa energiaa, uutta puhtia, ideoita ja hirveän vimman päälle tehdä kaikkea uutta. Samaan aikaan se on todella väsyttävää.

Oikeasti, olen ihan poikki. Kevään ja auringon myötä tulee myös hirveästi kaikkea tekemistä ja jos jokaisesta auringonsäteestä ei nauti täysillä tai käytä hyödyksi, tulee kaiken päälle vielä huono-omatunto. En turhasta yleensä stressaa, mutta nyt en oikein voi muuta. Stressi muutosta ja kaikesta siihen liittyvästä on sekoittanut ihan koko kropankin. Tässä on kuulkaa tehty raskaustestiä ja epäily syöpää ja vaikka mitä, kunnes tajusin että tosiaan kaiken takana on stressi. Ja tuo ihana aurinko jostain syystä vain pahentaa sitä.

Oma tapani paeta stressiä ja alati kasvavaa tehtävälistaa on nukkuminen. Ja se onneksi onnistuu. Oikeastaan vähän liian hyvinkin. Nukkuessa pääsee hetksi lepuuttamaan väsynyttä mieltä, mutta samalla menee tehokasta puuhailuaikaa hukkaan. Ja sekös taas stressaa lisää. Mutta yritän olla itselleni vähän armollinen, jos tuntuu että herkkä mieli ei enää kestä tavararöykkiöitä niin saan sitten luvan pitää aivot narikkaan, vaikka niiden päikkäreiden avulla.

Toivottavasti ette ota tätä valitusvirtenä. Itsehän olen muuttoni järkännyt, uudessa kodissa odottaa vielä lattioiden maalaus operaatio ja olen haalinut vielä hirveästi kunnostettavia huonekaluja tähän kaiken päälle. Niin ja muuttoa edeltäviksi viikoinlopuksi on toki vielä reissut toisiin kaupunkeihin. Ja tulevatpa ne koulun pääsykoetehtäätkin juuri sopivasti tähän samaan. Ainiin ja avoimen kurssi alkaa kaksi päivää ennen muuttoa. Niin ja oliko meillä joku omakin elämä ja arki tässä samassa, pitääkö mun silti pestä pyykkiä, siivota, tehdä töitä ja ruokaa tämän kaiken keskellä? Mutta en siis valita. Halusin kirjoittaa tästä siksi, että varmasti joku muukin tunnistaa itsessään saman. Onko se nyt kevätväsymys vai mikä. Se on jännä, kun valoa ja aurinkoa on odottanut ja sitten kun se vihdoin tulee, se onkin väsyttävä ja raskas asia. Tai juuri sen auringon ja kevään koittaessa halii innoissaan itselleen hirvästi uutta tekemistä, tai pyöräyttää koko kodin ylösalaisin ja sitten huomaakin ettei energia riitäkkään.

Enpä olisi uskonut että stressi saa koko kropankin näin sekaisin. Ei ihme että muuttoa kutsutaan yhdeksi elämän stressaavimaksi asioiksi. Enkä ikimaailmassa olisi uskonut että ihana rakas aurinko saa olon näin väsyneeksi. On tämä elämä vaan kummallista, aina vaan se jaksaa yllättää. Onneksi kuitenkin tästä kaikesta seuraa jotain hyvää. Pitää vaan muistaa että kaikki on meillä ihan tosi hyvin ja ihania asioitahan nämä ovat. Saadaan ihana uusi koti ja minä pääsen vihdoin opiskelujen ohessa tapamaan uusia ihmisiä ja jumppaamaan aivoja.

Onko muillakin keväyväsymystä ilmassa tai vaikuttaako kevätaurinko teihin väsyttävästi?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

MAANANTAIN ME&MOMENT

10/02/2015

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Eipä voisiviikko alkaa leppoisammin kun hitaalla aamupalalla aikuisten kesken, meikkauksella, hiusten laitolla ja stailauksella. Sitten taas vähän lounasta kiireettömästi. Jälkkäriksi kahvia ja suklaata. Näin alkoi meidän eilinen Meandin me&moment hemmottelu ja kuvauspäivä. Kun meandilta ehdotettiin minulle, Emilialle ja Elisalle tällästä päivää lukijoidemme kanssa, ei kukaan meistä todellakaan miettinyt kahta kertaa.

Sen lisäksi että tosiaan saimme viettää kiireetöntä päivää vain itseämme hemmotellen, kuvattiin yllämme myös meandin kevään naisten malliston vaatteet. Kunhan saan vain kuvat käsiini tulee tänne blogiinkin vielä aivan ihana arvonta niiden tiimoilta, joten pysykäähän kuulolla jos uusi vaatekerta kiinnostaa 😉

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

LISTOJA

8/02/2015

imageimageimageimageimageimageimageimageimageimageimageimageimageimageimageimageimageimage
Koska en ole pitkään aikaan tehnyt rakastamani listoja, tein nyt muutaman lyhyen.

IHMETYKSEN AIHEITA
-tinder
-oharit
-sekopäät
-ihmiset
-elämä

ASIAT JOTKA OVAT NAURATTANEET
-kaverin kultaketjuilla koristeltu silmälappu
-tinder
-sekopäät
-ystävät
-lapset

SURULLISET ASIAT
-ikävä
-menettämisen pelko
-mustasukkaisuus

STRESSAAVAT ASIAT
-muutto
-aikataulut
-kiristävät farkut
-kiire

IHANAT ASIAT
-kainalossa nukkuminen
-pinaatti-feta pasta
-turhista tavaroista eroon pääseminen
-uusi koti
-ystävät
-yllättävät kohtaamiset
-fiksut ja huumorintajuiset lapset
-söpöt pojat ja miehet
-musiikki
-pussailu taksin takapenkillä
-neljältä iltapäivällä paistava aurinko
-kesän miettiminen

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

LÄSKITAKKI

7/02/2015

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mulle tuli viime talvena blogiin kommentti joka meni suunnilleen näin ”kamala toi sun takki, tekee susta ihan hirveen läskin näköisen, ei kannattaisi käyttää tuollaisia epäimartelevia vaatteita”. Ja tiedättekö mitä, sillä hetkellä ihastuin jo valmiiksi tykkäämääni takkiin vielä vähän enemmän. Jonkinsortin pieni anarkisti minussa varmaan asuu, sillä sen kommentin jälkeen halusin käyttää takkia vaan entistä useammin.

Ei ole mitään väliä miltä jokin vaate näyttää, onko se juuri omalle vartalotyypille sopiva, jos se päällä tuntuu hyvältä ja itsevarmalta. Ihan naurettavaa että isompikokoisten ihmisen pitäisi aina kiinnittää huomiota siihen että vaatteiden leikkaukset imartelevat ja hoikistavat ja tuovat parhaat kohdat esiin tai vievät huomion niistä ”huonoista” muualle. Miksi? Ettei muiden tarvitsi katsella? Höpönpöppöä. Minä ainakin kuljen leuka pystyssä läskitakissani ja ihan kaikissa muissakin vaatteissa missä haluan.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.