Nyt sitä lupailemaani meikkipostausta. Aiemman hiuspostauksen yhteydessä vihjailin paljon kysellyn meikkipostauksen / luottotuotteideni esittelystä ihan pian.

Meikkaajana en ole mikään ihmeellinen. Harvoin lähden kokeilemaan mitään sen erikoisempia tyylejä, yleensä panostan joko rajauksiin tai huuliin. Spesiaalitapaukissa sitten molempiin. Mutta esimerkiksi luomiväriä aloin käyttämään vuosien tauon jälkeen vasta nyt joulunaikaan. Huomasin matkalla ollessamme sen tasapainoittavan kivasti päivettyneitä kasvoja, ei tule niin vahvaa panda-efektiä. Silmien sisänurkkiin ja kulmaluulle laitan vähän vaaleaa valoa tuomaan ja ulkonurkkiin sitten varjostukseksi tummemman ruskeaa.

Eyelinerista on vuosien mittaan tullut vähän kuin tavaramerkkini, eikä sen laittamiseen enään kulu puolta tuntia tai tuhraudu paketillista tosipuikkoja. Mutta se on todellisen harjoittelun takana. Etsin pitkään hyvää eyelineria, kokeilin kaikenlaisia enkä edes halua tietää kuinka paljon rahaa laitoin sen oikean etsintään. Lopulta se suosikki kuitenkin löytyi. Vähän odottomattomasta paikasta, nimittäin apteekista ja vain kolmen euron hintaan. Elf:in eylinerissa parasta on kunnollinen pigmentti, sopivan ohut ja käytössä hyvänä pysyvä sivellin sekä se, ettei väri kuivu nopeasti purkkiin – kuten monella muulla on tapana.

Olen kova punaamaan myös huulia, mutta jätin tästä postauksesta nyt huulet ihan tarkoituksella kokonaan pois. Ne, ja huulipunavarastoni, anstaitsevat ehkä joskus ihan oman postauksensa. Tässä minulla on kuitenkin huulissa ihan aavistuksen sävyttävää Blistexin kirsikantuoksuista huulirasvaa.

Koska usein maalaan silmät ja huulet niin vahavsti, tykkään pitää meikkipohjan kevyenä ja raikkaana. Ihoni on mielestäni ihan hyvä, vaikka välillä se saattaa reagoidakkin voimakkaisiin tuoksuihin tai pakkaseen. Suurimpana ongelmana pidän ihossani välillä mielestäni liian suuria ihohuokosia sekä punottavia poskia. Kerran kuussa kiusana saattaa olla yksi-kaksi hormoonifinniä, mutta onneksi sen suurempia iho-ongelmia ei kohdalleni ole sattunut.

Lähestyvä kolmenkympin ikä alkaa toki myös näkyä, ainakin omaan silmään. En ole aiemmin käyttänyt kiinteyttäviä voiteta, mutta hiljattain otin avuksi Lumenen kiinteyttävän pikakaunistajan. En tiedä onko sen tulokset oikeasti näkyvissä vai vain psykoligisia, mutta itse tykkään laittaa sen pohjustukseksi iholle. Jos posket, eli cuperosa alue, punottaa levitän myös muutaman tipan MUFE:in HD Primeria, jonka vihertävä sävy siis taittaa punaisuutta. Ja toimii se muutenkin hyvänä meikkipohjana. Tuossa Dermosilin silmänympärysvoiteessa taas on kiva metallinen pää, joka samalla viilentää ja mahdollisisesti lastee vähän simien pöhötystä. Mitään suosikkikosteusvoidetta en ole löytänyt, nyt käytössä on blogin kautta joskus saatu Hope In A Jarin luonnonkosmetiikka voide joka ajaa hienoti asiansa.

Eyelinerin lisäksi ehdoton luottotuotteeni on myös tuo MUFE face & body meikkivoide. Sitä saa levitettyä todella kevyen kerroksen, mutta tarvittaessa sitä voi laittaa vaikka viisi kerrosta eikä se silti ole liikaa. Kesällä testasin tätä myös ihan törkeään mustelmaan polvessani, toimi! Voidemaiset poskipunat ovat minusta myös parhaita, ja välillä käytän myös huulipunaa poskilla. Puuterit minulla tuppaavat hukkumaan tai hajoamaan, enkä siksi viitsi ihan hirveän suuria summia niihin panostaa. Tällähetkellä meikkupussissa kulkee Gina Tricostista ostettu vitosen kivipuuteri. Ajaa hyvin asiansa. Sitten kun olen vaikka lähdössä ulos tai haluan muuten panostaa vähän enemmän, käytän tuota HD mineraalipuuteria. Se on valkoista, hyvin hyvin pienijakoista puuteria jota tarvitsee laittaa vain ihan vähän. Se blokkaa kaiken kiillon pitkäksi aikaa, mutta tekee silti ihosta kauniin kuulaan. Tämän puuterin käyttö tosin vaatii hieman harjoittelua, sillä tietyssä valossa tai valokuvissa se näkyy iholla valkoisena jauheena jos sitä laittaa liikaa. Aurinkopuuteria sudin sitten vähän fiiliksen mukaan.

Viime matkaa varten laitoin ripsipidennykset, vaikka tiesinkin niiden vahingoittavan omia ripsiäni. Ja niinhän siinä sitten (taas) kävi että omat ripet katkeilivat ja irtosivat. Ostinkin nyt tuollista ripsiä hoitavaa uutetta sisältävää ripsiväriä, jos vaikka sillä saisi ripset nopeammin taas vanhaan mittaansa kasvamaan. Ripset minulla on aika tönköt ja suorat, joten hyvä taivutin on tärkeä. Olenkin kuullut paljon hyvää sellaisesta lämmöllä toimivasta, olisi kiva kuulla onko jollain teillä sellaisesta kokemuksia?

Meikkaajana olen tosi rento, en juurikaan käytä mitään siveltimiä, vaan niin meikkivoiteet, poskipunat kuin luomiväritkin laitan ihan sorenpäillä. En todellakaan meikkaa näin joka päivä – vaan saatan laittaa vain ripsaria tai huulipunaa tai sitten en mitään. Ja toisena päivänä sitten taas panostaa, vaikken olisi edes mihinkään menossa. Minua ei hirvitä käydä kaupassa meikittömänä, ja usein niin teenkin, mutta mielelläni sipaisen edes huulipunaa ovesta ulos lähtiessä.

Minkäslaisa luottotuotteita teidän meikkipusseistanne löytyy ja minkälainen on teidän perusmeikki?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Kun pojat olivat viime vuoden kesällä malleina Aarrekidin uuteen katalogiin (KURKKAA TÄÄLTÄ), sain jo vähän vinkkiä siitä että mitä kivaa olisi luvassa tälle keväälle. Moni kuvat nähdessään jo ehtikin ihastella mustavalkoista pöllöpaitaa, josta tulikin sitten ihana harmaa-turkoosi versio viime syksyn Owls-mallistoon. Mutta nyt tosiaan seuraavaksi olisi tuon mustan vuoro.

Sen lisäksi että tykkään älyttömästi tuosta pöllöpaidasta, tulee paras uutinen kuitenkin tässä: kevääksi ei tule uutta kuosia, vaan Aarrekidin ylivoimaisesti suosituin printti, Pia Kedon suunnittelema, Satumetsä tekee paluun! Itse olen tästä todella innoissani, sillä tämä on myös oma lempparini ja nuo kuvassa olevat, jo pieneksi käyvät, housut ovat tällä hetkellä ainut omistamamme vaatekappale tuota kyseistä kuosia. Kevään Classics-malliostoon kuuluu niin hupparia, mekkoa, paitaa, leggaria, peittoa ja pipoakin. Sen verran esimerkiksi nuo paidat kuitenkin poikkeavat vanhoista, ettei niissä ole enää pitkiä resoreita hihojen suussa. Vaan ihan tuollaiset tavalliset, kuten pöllöpaidassa.

Ihan tarkkaa päivämäärää ei malliston ilmestymiselle ole vielä annettu, mutta helmi-maaliskuun vaihteesta on alustavasti ollut puhe. Ja syksyksi sitten taas jotain ihan muuta 😉

Mitäs olette mieltä tästä uutisesta? Itse ainakin ajattelen että kiva käyttää hyödyksi jo vanhoja, tykättyjä juttuja, ei sitä pyörää tarvitse joka kausi uusiksi keksiä.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Lähdin mukaan Indiedaysin ja CocoVin kampanjaan, jonka tarkoituksena oli kerätä kasaan joukko bloggareita joille superfoodit eivät ole entuudestaan kovin tuttuja. Sain paketin joka sisälsi paljon erilaisia, osa tuttuja ja osa täysin tuntemattomia, tuotteita ja niitä olenkin tässä nyt viikon ajan testaillut.

Superfoodeista minulla on aina ollut positiivinen mielikuva, vaikka olenkin ajatellut niiden käytön aloittelijalle hieman hankalaksi sekä makujen paikoitellen oudouksi tai jopa pahoiksi. Mutta näin viikon testaamisen jälkeen on todettava että mitä vielä! Etenkin erilaisia jauheita, kuten vaikkpa proteiinia ja tärkeitä rasvahappoja sisältävää hamppuproteinia tai runsaskuituista psyllium-kuitujauhetta on helppo lisätä vaikkapa aamusmoothieeseen. Sen lisäksi että näistä jo heti aamusta energisen ja hyvän startin aamuun, ei lounaalla pikaisesti keitetyistä pussinuudeleista tule enää niin huono-omatunto. Eivätkä nämä todellakaan ole pahoja, karkit ja muut herkut ovat ainakin itselläni jo saaneet hyvän kilpailijan taateleista, pähkinöistä ja marjoista valmistetuista super-patukoista.

Monia supertuotteita voi myös tarjota lapsille. Esimerkiksi pulkkamäen jälkeiset kaakaot ollaan keitelty raakakaakaojauheesta ja tavallinen sokeri vaihdettu kookossokeriin. Lopussa vielä meidän poikien tämänhetkinen lempiherkku, eli superit banaaniletut.

Näin viikon testaamisen jälkeen voin ihmeessä suosittella ottamaan arkeen mukaan ainakin muutamia superfoodeja. Koko ruokavalioita ei tarvitse kertaheitolla vaihtaa, vaan pikkuhiljaa lisäillä niitä. Ihan jo vatsankin kannalta lempeä siirtyminen superfoodien maailmaan voi olla hyvä idea, sellaisia vitamiini ja kuitupommeja monet tuotteista kun tuppaavat olemaan.

Sain tosiaan ison tuotepaketin (jollaisen sinäkin voit voittaa TÄÄLTÄ), joka sisälsi muunmuassa erilaisia jauheita ja evässekoituksia suosituimmista superfoodeista. Yksi ihan uusi tuttavuus minulle oli paljon kuitua, proteiinia, antioksidantteja, vitaamiineja sekä mineraaleja sisältävät chia-siemenet. En ollut myöskään aiemmin tehnyt tuorepuuroja, joten päätin lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja testata chiatuorepuuroa. Ensimmäisestä kokeilukerrasta saakka se oli täyden kympin hitti ja sen jälkeen olenkin melkein joka ilta muistanut tehdä sen aamuksi valmiiksi jääkaappiin. Se on ihanan raikas, täyttävä ja pitää nälän poissa pitkään. Joukkoon mukaan pilkottu mansikka-patukka tuo siihen kivasti lisää rakennetta ja chaswew pähkinän muruset tuntuvat sulavan suuhun. Tässäpä siis teillekkin kehittelemäni resepti, sitä jo instagamin puoella kyseltiin:

SUPERCHIATUOREPUURO

2 dl vanljasoijamaitoa tai mantelimaitoa
2 rkl chia-siemeniä
1 dl maustamatonta jogurttia
1 mansikka super snack patukka
1/2 dl mustikoita

Pilko patukka pieneksi paloiksi ja mittaa kaikki ainekset yhteen ja sekoita kunnolla. Laita puuro suljetussa astiassa valmistumaan yön yli jääkaappiin, esim lasipurkkiin. Lisää aamulla hautessasi puuron päälle vielä tuoreita marjoja tai hedelmiä. Nauti!

Toinen helppokäyttöinen ja koko perheelle sopiva tuote on kookossokeri sekä tietysti kookosöljy. Öljy oli oikeastaan näistä tuotteista itselleni ainut entuudestaan tuttu. Olen käyttänyt sitä aiemmin mm puuron joukossa, mutta varsinkin kauneudenhoidossa – sitä kun voi sisäisen käytön lisäksi käyttää päästä varpaisiin. Aikaisen aamujen lenkkeihin saa myös puhtia kun syö yhden ruokalusikallisen ennen juoksemaan lähtemistä.

Näitä kahta supertuotetta testasin sitten monelle jo tuttuihin banaanilettuihin. Näitäkin on tässä viikon aikana tullut tehtyä sitten useamman kerran, niin hyviä niistä tuli. Baaniletut ovat vähän haastavia paistaa (ainakin omasta mielestäni), eikä ulkonäkö aina oikein vakuuta – mutta maku sitäkin enemmän. Kookossokeri sekä öljy tekevät näistä ”teveysletuista” herkullisia.

SUPERLETUT

1 banaani
2 luomukananmunaa
tippa luomusitruunamehua
kookosöljyä
kookossokeria
marjoja

Muussaa banaanit ja sekoita keskenään kananmunien kanssa, joko käsin tai blenderissä. Lisää joukkoon ripaus kookossokeria sekä tippa sitruunanmehua. Paista pienet lettut pannulla kookosöljyssä kunnes saavat tumman värin. Koristele marjoilla, nauti!

Onko superfoodit teille jo tuttuja tai onko teillä tuotteita joita kiinnostaisi testata? Cocovin kampanjasivulla voit käydä katsastamassa kaikkien meidän bloggareiden reseptit sekä osallistua huikean tuotepaketin arvontaan KLIK! Me jatkamme testailua ja ihan varmasti uusia reseptejä on vielä tulossa! Niitä saa myös vinkata, ainakin joku ihana suklaajuttu ja sitten suolaiset, esim joku leipä kiinnostaisi testata!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Minulla oli vapaa viikonloppu. Arvatkaa miten käytin eilisen lauantai-illan? No tietysti kavereita näkemällä, istumalla viinilasin äärellä ja bailaamalla pilkkuun saakka? No ehei, vaan nenä kiinni tietokoneessa. Villahousut jalassa pullaa syöden pääsin taas pitkästä aikaa Pinterestin makuun.

Vaikka asunnon etsiminen, muuttaminen ja remppa on steressaavaa, niin silti on ihana päästä suunnittelemaan uutta (ja haaveilemaan lottovoitosta). Pinterest on tähän hommaan aivan loistava. Sen lisäksi että sieltä saa hurjasti inspiraatiota, samalla selkiää että minkälainen se oma sisustusmaku nyt olikaan. Sitä kun parin tunnin pinnailun jälkeen katsoo sitä omaa seinäänsä ja huomaa että kappas, taidan tykätä aika paljon vaalenpunaisesta.

En ole vielä 100% päättänyt asuntoasiaa, mutta olen aika varma että repäisen ja muutetaan sinne aiemmin puhumaani asuntoon. Niin vahvasti se vain tuntui oikelta paikalta, vaikka sijainti vähän väärässä paikassa onkin. Ikinä ei tiedä mitä elämässä sattuu, mutta tulevasta asunnosta olisi ainakin tarkoitus tulla koti vielä moneksi vuodeksi eteenpäin. Siksi sen laittamiseen ja sisustamiseen haluaa panostaa vähän enemmän kun vaikka tähän nykyiseen. Samalla kuitenkin yritän toppuutella itseäni. Juurikin että kaikki tavarat saisivat rauhassa etsiä paikkansa ja uusia sitten hankkisin maltilla, pikkuhiljaa ja harkiten. Omalle luonteelle se on hankalaa, mutta kun muutenkin olen välillä aikamoinen tuuliviiri niin harmoonisen tunnelman takia luulen sen olevan kuitenkin parasta.

Tuota Pinterestiä selatessani huomasin myös että tosiaan se oma maku on mennyt vielä vähän rauhallisempaan suuntaan. Rakastan kaikkia 50 -ja 60 luvun retrojuttuja, mutta myös skandinaavista minimalismia. Uuden kodin sisustuksessa aion myös jättää pois kaikki nykyiset graafiset, etenkin mustavalkoiset, kuviot. Pastellia ja vanhoja huonekaluja. Se on se mun juttu.

Ja nähtäväksi jää, onhan nämä sistushommelit niin suureksi osaksi myös pelkkää haavelua. Vaikka sitä tietäisikin millaisen kodin haluaisi, on todellisuus yleensä silotelluista sistuskuvista aika kaukana… Mutta haaveilla saa aina, se tekee hyvää ja kyllä ainakin jotain niistä haaveistä välillä toteutuu. Itsehän ostelin myös yön pimeinä tunteina myös jo huutiksen tyhjäksi muunmuassa kaikista ihanista vaalenpunaisista retroruokailuvälineistä…

On muuten jännä juttu tuokin. Minlla on pitkä lista asioista jota uuteen asuntoon tulee ensimmäiseksi hankkia: pyykinpesukone, astianpesukone, tv, blenderi, palovaroittimia… Niin minä reippaana ostin sitten näiden aterimien lisäksi mm rikkinäisen levysoittimen. Naiset!

Käytettekö te paljon Pinterestiä ja jos niin millaisissa tilanteissa? Juurikin inspiksen takia vai muuten vaan kauniiden kuvien takia? Oletteko muuten huomanneet että myös näitä minun kuviani pystytte tuosta pinterest-napista halutessanne sinne pinnailla!

Ja niin, jos joku tieteää mistä löytäisin jonkun ihanan asteekkihenkisen ryijymaton pastelliväreillä niin kertokaa heti!!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Muutama viikko sitten kirjoitin päiväkirjamerkinnän:
Välillä mua kauheasti jännittää kaikki. Mun elämässä voi tapahtua mitä vaan. Aika siistii.

Ja niinhän se on, elämä yllättää juuri kun sitä vähiten odottaa. Se on tullut todistettua tällä viikolla jo ainakin kaksi kertaa. Ensin olin kaiken järjen ja suunnitelmien vastaisesti avain kourassa katsomassa tulevaa asuntoamme. Eilen illalla löysin itseni elämäni ikimuistoisimmilta treffeiltä. Tässä viime aikoina on itselleni tullut myös harvinaisen selväksi se, että mitään asioita ei kannata suunnitella etukäteen. Ei ne ikinä mene niin.

On se elämä vaan niin hassuu, välillä se antaa, välillä se ottaa ja välillä sitä jää vaan suu auki ihmettelemään että mitä just äsken tapahtui.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.