Luovuutta syövät välillä stressi ja kiire. Ja sitten joskus myös ilkeät ihmiset. Viikon päästä blogini muuttaa Indiedaysille, enkä voisi olla asiasta enempää innoissani. Mutta sen seurauksena bloggaamistani myös vaikeutetaan toiselta suunnalta. Minulla on oikeasti fyysisesti ihan huono olo kaikesta mitä olen joutunut ottamaan vastaan. Niin se raha ja ahneus vain muuttaa ihmisiä. Tai sitten olen kokoajan nähnyt vain pelkän kuoren. En ole ikinä ymmärtänyt kateutta tai sitä miksi toisen onni olisi muka toisilta pois. Surullista, niin surullista jokatapauksessa.
Pahoittelen että kirjoitan näin mystisiesti, enkä ollenkaan suoraan. Tapanani ei ole ollut, eikä ole nytkään puhua muista pahaa (enkä uskaltaisikaan, viimeksi tänä aamuna kun minua on uhkailtu mm lakimiehillä). On vaan pakko jollain tapaa edes vähän purkaa tätä oloa ja selittää miksi en nyt pysty blogia päivittämään.
Intoa puhkuen odotan syksyn uusia tuulia, muuton tuomaa lisäboostia kirjoittamiseen. Sitä kun kirjoitettavaa ja kuvia on enemmän kun aikaa niitä postata. Mutta juuri nyt takki on ihan tyhjä. En osaa sanoa palaanko blogin pariin jo heti huomenna, vai vasta viikon päästä. Halusin vain tulla kertomaan että päällä on tosi ikävä tilanne, ja eiköhän tässä vielä jotkut itkutkin tirauteta päivän pääteeksi. On aina vaikea päästää irti, nyt blogimuuton myötä irtaannun myös muutamasta ihmisestä. Se jos joku on haikeaa. Mutta miksi pitäisin lähelläni ihmisiä jotka eivät arvosta tippakaan, lyttäävät itsetunnon ja vievät ne viimeisetkin luovuuden rippeet. Sehän ei taas hyödytä ketään, päinvastoin on heille itsellensäkkin vastaan.
Vähän iloisempia fiiliksiä ja ensi viikkoa siis odotellessa. Me taidetaan painua poikien kanssa tuonne ihanaan aurinkoiseen ja kirpsakkaan syysilmaan ja käydään syömässä jotain hyvää lounaaksi. Viikonloppukin häämöttää. Joten täältä kyllä noustaan taas ja toivottavasti pian! Pus!
Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.