SUOSIKKINI SATUMETSÄ

25/06/2013

aarrekidmetsä2aarrekidmetsä7

aarrekidmetsä4

Kerroinkin jo joskus aiemmin että oma suosikkini Arrekidin printeistä on Aarremetsä. Kuten oikeastaan kaikki printit, tässäkin on jotain hyvin sadunomaista, kuten nimikin jo kertoo, kuvia katsellessa voi kehitellä ihan omanlaisen tarinansa. Vaalealla pohjalla hajanaisesti sijoitellut mustat yksityiskohatiset kuvat, sekä siellä täällä ripaus oranssin punaista sekä turkoosia taitavat olla syy siihen miksi juuri tämä on suosikkini. Toki myös kuvituksen tyyli, sympaattiset eläinhahmot iskevät.

Satumetsän on suunnitellut Piia Keto jonka ihania eläinhahmoja ja metsätunnelmaa löytyy myös Arabian Piilopaikka-sarjasta. Lisäksi Piia on toinen KaksTvå-vaatemerkin perustajista ja suunnittelijoista.

Satumetsä on tällä hetkellä Aarrekidin mallistossa pysyvänä kuosina, sitä löytyy paitoina, bodynä, legginsseinä, mekkona, pipoina, tumppuina, huivina ja peittona. Tuo peitto onkin ihan suosikkini, en yhtään häpeile paljastaa että se roiukkuu rattaissamme enemmänkin vain koristeena – vaikka se tarpeellinekin onkin. Aarrekiditä meiltä löytyy muutamia vaatteita myös Avaruusmatka sekä rannalle -kuoseissa, ihania tietysti ovat nekin. Syksyn uutuuskuosista, The Roosteristä sekä Aarrekid Juniorista kirjoittelinkin jo aiemmin TÄÄLLÄ.

Nämä kuvat olisi voinut ottaa myös ihanasti jossain metsessä, eikä pölyisinä laittialta noukittuna matkalla bussipysäkille. Noh, ensi kerralla. Postauksessa näkyvät huivi ja pipo saatu.


PALUU KAUPUNKIIN

24/06/2013

kaupunkiin97kaupunkiin79kaupunkiin50kaupunkiin01
kaupunkiin667

Yllä tyylinäytteitä viime päiviltä. Täällä sitä taas ollaan, ikkunasta kuuluu ratikkakiskojen kolinaa, linnanmäeltä kantautuu hilpeää kilujumista, lokit kirkuvat ja hektinen meno tarttui hetkessä kotimatkalla.

Niin ihanaa kuin rauhallisessa saaristossa, lähes mökkitunnelmissa olikin, on ihana myös palata kotiin. Se lähtemisen tuska vain tuntuu olevan kerta kerralta pahempi. Mökkifiilikseen pääsee helposti – senkun vaihtaa päälle virttyneen villapaidan ja hengittää kerran syvään raikasta ilmaa. Mutta kun tulee aika lähteä ihmisten ilmoille on se paljon hankalampaa. Viidessä päivässä tukka on takkuntuunut merituulessa, metsässä, saunomisen ja rannalla loikoilun jälkeen ihan uusiin ulottuviiksiin. Ulkonaolo näkyy naamasta eikä multaisesta vaatekastasta löydy mitään järkevää päälle puettavaa.

Olen jo jonkin aikaa haaveillut jonkilaisesta omakotitalo-asumisesta. Talon pitäisi olla joku ihana mummonmökki keskellä metsää tai saaressa – mutta kuitenkin 20 minuutin ratikkamatkan päästä keskustasta. Tällaiseen ei ehkä ihan lähitulevaisuudessa ole rahkeita, mutta jos olisi niin varmaan erakoituisin sinne. Toisaalta, ehkä mökkeily tuntuu aina niin ihanalta kun sitä ei tule tehtyä joka päivä. Välillä on myös kiva pukea päälle jotain siistiä, laittaa hiuksia ja meikata, juosta aamulatte kädessä kiireellä ratikkaan – seuraava kun tulee vasta kuuden minuutin päästä.