Pähkäilin jo alkukeväästä mitkä rattaat ottaisin matkallemme mukaan. Donkeyt tupalana, johon saisin molemmat lapset kyytiin vaiko Cameleonit joissa Kaapo joutuisi olemaan seisomalaudalla. Yksin lapsetn kanssa mennessä helpoin olisi ollut ehkä laittaa vain molemmat tupliin, etenkin kun he molemmat nukkuvat vielä päikkärit. Teinkin jo tavallaan päätöksen, ja teistä moni myös suositteli tuplia. Mutta lopulta kuitenkin päädyin viimehetkellä ottamaan vain yhden istuttavat ja seisomalaudan. Enkä ole joutunut katumaan kertaakaan!

Uskon että olisimme joutuneet moniin vaikuksiin täällä leiveiden kärryjemme kanssa. Suurinosa kävelyteistä on täällä todella kapeita, ja välillä tavallisten rattaidenkin kanssa joutuu koukkaamaan autotien kautta kun vaikka lyhtypylväs on pätetty sijoittaa kivasti keskelle tietä. Busseilla kulejttaessa olisi varmasti tullut vastaan seuraava ongelma, vaikka ne ovatkin matalalattiasia kuljetaan sisään rattaidenkin kanssa etuovesta. Myöksin kaikki pienet putiikit olisi voinut unohtaa, sillä ulos en uskaltaisi rattaita, etenkään nukkuva lapsi kyydissä, jättää.

Päikkärit tosin Kaapolta ovat jääneet lähes päivittäin välistä. Reissun aikana hän on nukkunut ainostaan muutaman erran esim rannalla. Harmi ettei tuohon bugaboon lautaan ole enään saatavilla sellaista penkiä, mutta näköjään ihan hyvin voi laudalla istuskella muutenkin jos jalkoja alkaa väsyttämään.

Loistavasti on siis mennyt näin. Ja alkaahan tuo Kaapo olla aika iso rattaissa muutenkin istumaan, täyttää syksyllä neljä. Kirjoittelinkin keväällä että viimeistään kesän jälkeen Donkeyt lähtee meiltä myyntiin, ja nyt kun mietin, niin olemme ehkä viimeisen kolmen kuukauden aikana käyttäneet niitä viisi kertaa. Voi haikeus tätä lupumisen tuskaa etukäteen, ovat ne kuitenkin tosi ihanat.

Ostin muuten tätä matkaa ja kesää varten tuon Bugaboon seatlinerin, jonka pitäisi pitää lapsi viileänä. Se onkin ollut tosi loistava ja helppo heittää tarvittaessa pesuun.

Bugaboon kuljetuslaukku on tosi näppärä, mutta meiltä ei sitä löydy. Ajattelinkin että pärjäämme ilman sitä ja pakkasin rataat kuplamuoviin ja elmukelmuun. Ehjänä pysyivät ja lentokentällä kehuttiin että on hyvin pakattu. Joten ilman kulejutslaukkuakin pärjää hyvin!

Täällä reissussa ollessa ollaan käyty paljon leikkipuistoissa. Niitä tuleekin jatkuvasti kaupungilla kävellessä vastaan. Ihan eri tavalla kuin vaikka Helsingissä. Osa on isompia ja osa sitten vähän vaatimattomimpia, mutta niitä on paljon! Erikoista mielestäni on että yhdessä puistossa saattaa olla likumäki ja sadan metrin päässä toisessa puistossa taas keinut.

Leikkipusitot tunnistaa täällä jo kaukaa, ne ovat lähes poikkeuksetta aidattu samanlaisin värikkäin aidoin. Ahat eivät kuitenkaan ole kokonaan kiinni, joten tarkkana täytyy olla kokoajan! Paljon tuttuja vekottimia ollaan myös löydetty, valmistajana vanha tuttu Lappset.

Erikoista on mielestäni myös se, että puistot on tarkoitettu yli kolme vuotiaille. Isommista puistoista onneksi löytyy liukumäkiä ja keinuja myös tätä pienimmille. Kaikista vähänkin suuremmista leikkipuistoista löytyy aina myös vesipiste josta voi hörpätä huikat lähes lennosta tai täyttää oman vesipullon.

Tännepäin suuntaaville matkaajille suosittelen ainakin Fuengirolan kaupungintalon vieressä olevaa puistoa (bussikadulla). Sieltä saa varmasti leikkikavereita ja vanhempia varmasti houkuttaa puiston yheydessä oleva terassiravintola.

Niin ja hiekkalaatikoitahan täällä ei taida olla ollenkaan. Vähänkö me varmaan näytettiin hölmöiltä kun marssiin ekaa kertaa lähipuistoomme hiekka (eli ranta) lelujen kanssa!

Etenkään vanhemmille lukijoille ei tule yllätyksenä tieto, että minusta on ennemmin söpöä kuin noloa pukeutua lasten kanssa samanlaisina vaatteisiin. Viimevuosina, lasten saannin jälkeen vaatehuonetta on valloittaneet myös lastevaatemerkkien vaatteet. Mikäs sen hauskempaa kun äiti ja lapset kökkimässä hiekkalaatikolla puettuna samalaisiin kuoritakkeihin ;-P

En siis voinut vastustaa kiusausta kun täältä löytyi eräästä outletistä kahdet kangaskengät vitosella. Etenkään kun kokoja oli niin isommille kuin pienemmillekkin tallaajille. Tykkään tällaisista yksinkertaisista kangastossuista, ovat kesällä helpot ja viileät, vaikkakin valitettavasti vain sen yhden kesän kestävät.

Nyt on sitten äidilla ja pojalla taas jotain uutta samisteltavaa, ja sehän ei haittaa vaikka lapsi ei aluksi suostunut kenkiä käyttämään kun nissä on kuulemma piikejä ja äidille tuli hirveät rakkulat jalkapöytiin – kunhan on söpöä.

Ja muuten tuosta vakavasta yhteiskuvasta huolimatta (ja siitä että olen päättänyt että Elviksen nimi vaihdetaan sopivammaksi, Damieniksi) on meillä oikeesti kivaa täällä.

Mijaksen (lausutaan Mihas) vuoristokylä on aivan ehdoton vierailukohde aurinkorannikolla lomaileville. Suloiseen pieneen kylään pääsee helposti, vaikka nopeasti 800 metrin korkeuteen kulkiessa korvat menevätkin lukkoon. Vanha valkoinen kylä upeine näkymineen Afrikkaan saakka on henkeäsalpaavan kaunis. Kaikkialla on kukkia, käsityöläaisten keramiikkaa ja nahkatöitä. Kylästä löytyy myös vanha kirkko, härkätaisteluareena, hurmaavia ravintoloita sekä historiaa. Kylää voi kierellä myös keppoisasti vaikka aasin selässä kulkien.

Tuntuu uskomattomattomalta miten kolme viikkoa on mennyt näin nopeasti. Sen verran on kuitenkin reissumme jo kestänyt ja reilun viikon viikon päästä palaammekin jo takaisin kotiin! Tosi paljon olemme kaikenlaista tehneet ja nähneet, ajattelinkin koota jonkinlaisen matkakatsauksen, joka voisi olla hyödyllinnen tänne päin lasten kanssa matkaaville. Kiinnostaisiko sellainen?

Kaiken tekemisen ja auringon keskellä ei bloggaamiselle ole jäänyt paljoakaan aikaa, suosittelenkin seuraamaan meitä myös Instragramin sekä facebookin puolella, joihin päivittäin jotain päivittelen.

Suomessakin on kuulemma ollut aurinkoa ja lämpöä, olisipa ihana palata suoraan sinne kesään.