YSTÄVÄ KALLIS KULLAN (JA KORTIN) ARVOINEN

12/02/2013

Posti mainostaa, että Ystävänpäivän kortit pitäisi lähettää viimeistään tänään. Ja minähän tottelen. Postilaatikkoon putosi juuri pieni nippu kortteja, muutamalle lähimmälle ystävälle. Yksi muutaman kilometrin päähän, toinen toiselle puolelle maapalloa (se tuskin ehtii tosi perille ylihuomiseksi) ja muutama siihen väliin.

Lähettelen todella vähän kortteja tai kirjeitä. Tykkäisin paljon tehdä itse, mutta viime vuosia kaikki käsin tekeminen on jäänyt valitettavan vähälle. Nyt kuitenkin sain postilta pinkallisen ystävänpäiväkortteja. Ja kun kotoa löytyi valmiiksi loppuvuodesta, omalla kuvalla, tilatut postimerkit, sain kerrankin jotain lähetettyä. Ja vielä ajoissa!

Kortteja kirjoittaessa tuli kauhea ikävä ystäviä. Mieleen tulvi hassuja muistoja ja sattumiuksia jokaisesta kortin saajasta. Toivottavasti ne aiheuttavat samanaisia iloisia tuntemuksia ja ajatuksia myös vastaanottajissa. Vaikka eivät olekkaan hienoja, itse kynnet verellä väkerrettyjä.


ARKI-RISOTTO

11/02/2013

Olen joskus postannut arkisesta soijaruohe-risotosta, joka ei ole oikeasti risottoa nähnytkään. Tänään tehtiin tuota superhelppoa, nopeaa ja edullista ristottoa lihaversiona.

Risottoa tuli iso kattilallinen ja sitä riittää toivottavasti useammaksi päiväksi.

Käytin tällä kertaa basmati-riisiä, joka sopii tuohon mielestäni hyvin. Risiistä tuli todella ylikypsää, kun piti hakea Kaapo kerhosta kesken ruoanlaiton. Makuun se ei vaikuttanut mietenkään, itseasiassa se olikin aika hyvä juttu. Kun riisi pysyi hyvin kasassa, ei sotkutkaan ollut niin suuri mitä usein riisiruokien kanssa on!

Kerhopäivien jälkeen mulla on usein tällaista pirteää lounasseuraa.

Jos joku tahtoo tarkemman ohjeen, niin tässä tämänpäivinen:

  • 800g naudan luomujauhelihaa
  • 2 sipulia
  • 5-10 valkosipulinkynttä
  • 4-5 dl riisiä
  • 4 porkkanaa
  • 600g pakastevihanneksia (herne, papu ja maissi)
  • maustamiseen mustapippuria, valkopippuria sekä soijaa

Keitä pilkotut porkkanat riisin joukossa. Paista sipulit ja jauheliha pannulla, lisää lopuksi pakastevihannekset ja sekoita riisin kanssa. Valmis!


VUOSI JÄRKKÄRILLÄ

11/02/2013

Vuosi sitten ostin ensimmäisen järjestelmäkamerani, Canon EOS 350D:n. Päädyin Canoniin parista syystä, minulla oli siitä hyvä mielikuva ja kaverini oli myymässä vanhaa kameraansa halvalla. Ostaessani kameraa en tiennyt järjestelmäkameroista mitään, siis yhtään mitään. Kaikki aukot, valotukset, objektiivit ja muut olivat minulle ihan uusia asioita

Pikkuhiljaa aloin vaan testailemaan kameran manuaaliasetuksia ja tajuamaan miten se toimii. Vielä vuodenkaan jälkeen en luonnollisesti ole ehtinyt/jaksanut lukea käyttöohjeita, mutta niinhän sitä sanotaan että tekemällä oppii. Myös lukemalla blogin kauuta saadun Vauvasi kuvassa -kuvausopas kirjasen, aloin hahmottamaan enemmän aukon kokoa, valotusiakaa ja iso-herkyyttä.

Loppuvuodesta kävin Canonin, bloggaajille tarkoitetussa pilottikokeilussa, muutaman tunnin valokuvaus/kamera kurssilla. Tällainen kurssi olisi ollut mahtava käydä heti kameran ostamisen yhteydessä, mutta tuli niitä ahaa-elämyksiä vielä vuodenkin käytön jälkeen.

Valokuvauskurssin lisäksi olen saanut Canonilta muutaman kerran kameran lainaan. Marras-joulukuussa minulla oli testissä uusin EOS 650D ja sillä otettuja kuvia näkyy esim tässä ja tässä postauksessa. Tuon lainan jälkeen on oma kamera tuntunut ihan antiikkiselta, vaikka ihan yhtä hyviä kuviahan se ottaa kuin ennenkin.

Nyt minulla on testissä Canonin uusi kompakti digijärkkäri, EOS M. Eli tuollainen ihan pikkuinen, tavallisen pokkarin kokoinen kamera, jossa on kuitenkin järjestelmäkameran laatu. Adapterin avulla siihen sopii myös kaikki canonin objektiivit.

Hyvää tuossa kamerassa on ehdottomasti sen pieni koko, muuten kamera on yllättävän painava. Kuvat ovat tarkkoja, taustat pehmeitä ja objektiivi on todella valovoimainen. Kuvat ja takennuspisteen voi helposti näpsäistä suoraan kosketusnäytöltä.

Tällä kameralla kuvatessa ei oikeastaan tarvitse osata kuvata, sillä se tekee kaiken muun paitsi sommittelun puolestasi. EOS M -kameran älykäs näkymäautomatiikka analysoi kuvauskohteen värit, kirkkauden ja liikkeen ja tunnistaa, jos kuvassa on ihmisiä. Kamera valitsee näiden tietojen perusteella sopivat asetukset automaattisesti.

Automaattiset asetukset kuitenkin hidastavat kuvan ottamista. Etenkin lapsia kuvatessa tilanne on jo ehtinyt mennä ohi, ennen kuin kamera on analysoinut ja muuttanut asetukset sopiviksi. Kuten yllä voi eron nähdä, kuvat ovat kyllä parempilaatuisia tällä, mutta tuo pitkä tarkennusaika on todella suuri miinus.

On ollut kiva ja aika hyödyllistäkin päästä testailemaan muutamaa kameraa. Sillä nyt tiedän paremmin miten ja millä tahdon jatkossa kuvata. Tuo kompakti kamera on toki tosi näppärä ja pieni, mutta en ole tähänkään asti kokenut ongelmaksi ”raahata” isoa järkkäriä mukanani. Mielummin panostan nyt uuteen valovoimaiseen ja tarkkaan objektiiviin ja jatkan vanhalla rungolla. Haluan vähentää kameran automaattiasetuksen käyttöä, jota käytän etenkin lapsia kuvatessa, ja oppia manuaaliset säädöt. Ja vain kuvaamalla ne oppii, joten jatkossakkin siis kuljen kamera kädessäni ja jos ei muuta, niin kuvaan varpaitani.

Kuinka moni teistä kuvaa järkkärillä ja millaisia ajatuksia heräsi tästä kirjoituksesta? Olen nimittäin kuullut muiltakin että kameran manuaali on edelleen lukematta sekä että harjoittelu tekee mestarin. Moni myös päivittee sitä, miten ison ja painavan järkkärin mukana kantaminen ei houkuttele.


OMAKUVA

9/02/2013

Selailin facebookissa omia kuviani ja kiinnitin huomiota suureen määrään kuvia omista varpaistani! En oikeastaan nykyään ikinä ota itse itsestäni kuvia, julkisella paikalla en edes kehtaisi. Paitsi varpaista.

Me lähdetään viikonloppuna reissuun ja edessä onkin kahdet synttärit, 90v ja 2v. Blogissa on siis muutaman päivän hiljaisuus. Pääkupunkiseutulaisten kannattaa suunnata viikonloppuna tiedekeskus Heurukaan, jossa vietetään lasten lääketieteen päiviä, VAPAA PÄÄSY! Ja sunnuntaina tietysti pulkkamäkeen. Täällä meilläpäin on ainakin Alppipuistossa on kaikenlaista laskiaissunnuntain tapahtumaa. <3

MUOKS. Varvaskuvia löytyy varmasti muiltakin, ”haastakin” teidät tekemään omista kuvista kollaasiin. Linkatkaa sitten tänne, kiva nähdä kuinka monta niitä viikonlopun aikana tulee. Ainakin Elsa ilmoitti jo lähtevänsä mukaan!


ILTAKYLPY

7/02/2013

Niin kauan kuin muistan, meidän lasten iltarutineihin on kuulut kylpy. Talvisin ei ehkä ihan joka ilta, mutta usein kuitenkin. Elviksen ollessa vauva iltakylpy oli Kaapon kanssa sellaista kahdenkeskistä aikaa. Nykyään molempien on luonnollisesti saata ahtautua samaan ammeeseen. Vaikka molemmille olisikin omat.

Yritämme parhaamme mukaan rauhoittaa illat, jotta nukkumaan meneminen kävisi helpommin ja nopeammin. Kylpyiltoina se vain on sula mahdottomuus, sillä nuo innostuvat vedestä aina hurjasti. Ja omasta puolestani saavatkin usein riehua, loiskuttaa ja ruiksuttaa niin paljon kuin jaksavat. Sillä tuollaisten kylpyjen jälkee uni tulee silti nopeasti. Kai se vesi elementtinä vaan väsyttää jotenkin erilailla kun vaikka puoli tuntia sängyllä pomppiminen ja riehuminen.

Kun lapset olivat pieniä, teimme molemmille iltaisin vauvahierontaa, mutta se on jäänyt. Lasten iltarutiini taitaa meillä olla kovin samanlainen kun muillakin. Eli iltapuuro, iltapesu/kylpy, hammaspesu, yöpukujen laitto, marssiminen omaan huoneeseen (tämä on tärkeää ja samalla kuuluu laulaa marssilaulua), pusut, halit ja hyvän yön toivotukset, iltasatu/laulu ja uudet pusut, halit ja hyvän yön toivotukset. Edelleenkin Kaapon vierelle täytyy jäädä kunnes hän nukahtaa. Tästä toivosin pääsevämme pian eroon. Niin ja Elvis (kohta 16kk) nukahtaa maitopullon kanssa.. kröhöm..