Viimeisen viiden päivän aikana olen törmännyt kaksi kertaa ravintolassa ihmisiin, jotka ovat valittaneet liiasta meusta. He eivät taida pitää lapsista, tai ovat ainakin sitä mieltä etteivät he kuulu julkisille paikoille. Nämä ihmiset eivät ole olleet kanssa-asiakkaita, vaan henkilökuntaa joka tekee asiasta vielä astetta kamalamman.
Lapset ovat lapsia ja onkin täysin luonnonvastaista odottaa heidän istuvan tunnin – jopa kaksi täysin hiljaa paikoillaan. He voivat kuitenkin käyttäytyä hyvin, olla itkemättä, raivoamatta, heittelemättä ja niin edelleen. Ja jos meno yltyy yli ruokarauhan ja käytöstapojen kertoo vanhempi kuinka ravintolassa kuuluu käyttäytyä. Niinhän sitä sitten samalla opitaan, eikö! Ja jos lapselle tuleekin hetkellinen harmitus, riemun kilajahdus tai askeleet muutuvat juoksuksi, pilaako se tosiaan toisten ihmisen ruokahetken, päivän tai pahimmassa tapauksessa koko elämän?
Miksi Suomi on näin lapsivihainen maa? Ollaanko me niin tympeää porukkaa että ihan oikeasti pieniä ihania ihmisiä vihataan. Ja ollaan sitä mieltä etteivät lapset kuulu ravintolaan! Siis EIVÄT KUULU, minne hittoon ne sitten kuuluvat? Kotiin vai, neljän seinän sisään kunnes täyttävät x-vuotta? Jos on halu ja mahdollisuus liikkua lapsen kanssa muuallakin kuin kotipihassa, niin mikä ihme juttu on muiden ihmisten tulla siitä valittamaan tai mielensä pahoittamaan?
Enpä ole muissa maissa törmännyt vastaavaan. Useamminkin on tärkeää että raivintolassa on koko perhe paikalla, syödään ja seurustellaan ajan kanssa. Vieresistä pöydistä ei lentele murhaavia katseita eikä tarjoilija tule vaittamaan kuinka lapsen kengistä kuuluu liian kova kopina hänen kävellessään (kyllä, tarajoilia pyysi jos lapseni voisi kävellä äänettä, samalla kun olimme jo menossa ravintolasta ulos, sillä hänen talvikenkänsä kopisivat niin kovasti!!!).
Siinä missä aikuisellakin, lapsellakin on oikeus saada elämyksiä, kokemuksia, nähdä ja tutustua uusin paikkoihin ja asioihin. Samalla myös vanhemmalla on oikeus viettää aikaa ja tehdä aisoita perheensä kanssa, kuten vaikka käydä ravintolassa syömässä. Joillekkin ihmisille tuntuu vain olevan mahdoton käsitää että miksi. Saatika miksi joku hullu tahtoo vaikka matkustaa lomalle lasten kanssa! Ehtiihän sitä sitten yksikseen myöhemminkin.
Olen aina ollut sitä mieltä että lasten kanssa saa ja pitää mennä. Lapset KUULUVAT ravintoloihin, julkisille paikoille ja kulkuvälinesiin, kauppaan, museoon… Melkein minne vaan. Baariin, yökerhoon tai kännäysfestareille tietenkään ei. En veisi lastani myöskään ylihienoon gourmetravintolaan, ravintolan jossa tuskin itsekkään tuntisin oloani kovin rennoksi. Mutta kyllä lapsilla ja heidän perheillään on ihan samanlainen oikeus asioida muuallakin kuin Hesburgerissa, siinä missä muilla aikuisillakkin.
Miksi lasten pitäisi jäädä kotiin, miksi lastenvihaajat eivät jää yksin katkereoitumaan (lisää) ja jöröttämään himaansa. Tosissani toivon, että suomen ravintolakultuuri muuttuisi pian suvaitsevampaan suuntaan. Lapsia voitaisiin alkaa arvostamaan enemmän myös asiakkaina, ei pelkästään asiakkaan mukana tulevan ylimääräisenä vaivana. Lasten ruokalistoilta soisin myös jatkossa löytyvän muutakin kuin nakkeja, nugetteja ja ranskalaisia. Onneksi monessa paikassa saa normaalin annoksen puolitettua, tai seisosvasta pöydästä ruokailu maksaa esimerkiksi euro/ikävuosi. Mutta tämä nyt taas on jo ihan uusi aihe.
Vihaajat vihaa ja rakastavat rakastaa. Kumpi on kivempaa? Hyvää Ystävänpäivää! (Tekstin kuvat eivät liity tapauksiin)