Kuten aiemmassa postauksessa kävi jo ilmi, kävin jälleen sunnuntaina Kaapelitehtaalla Design Marketilla.
Nämä kaksipäiväiset markkinat on järjestetty jo vuodesta 2005 ja kasvaneet joka vuosi. Suosio on on ollut suurta, kun valikoidut designmerkit ovat myyneet varasto, malli, kuvaus -ja muita tuotteitaan sekä kakkoslaatua edullisesti.

Myynnissä ja esitteyssä oli niin sistustustuotteita, kuten huonekaluja, lamppuja, mattoja ja sälää sekä vaatteita aikuisille ja lapsille, laukkuja, koruja ja muita asusteita. Osa tarjouksista oli mielettömän hyviä ja osa taas ei. Kivaa kuitenkin oli ja nähtävää paljon. Osastot oltiin jaettu selkeästi kahteen halliin, toisessa sisutustavara ja toissa vaatteet.

Yksi stalkkeri (heh heh) kertoikin jo nähhneensä minut tuolla, entäs oliko paikalla muitakin lukijoita?

Minttu

Mulla on huomenna synttärit, kääk. Arvatkaa paljonko täytän ;D

Lokakuussa tulee blogimaailmaan uusi Inspiration-konsepti, johon blogini on pyydetty mukaan!
Mihin tarkalleen, selviää lähiaikoina.

Inspiration tarjoaa lukijoille ennennäkemättömän tavan seurata blogeja kuvavirran avulla, tietokoneelta ja mobiililaitteilta. Lukija saa (tämän vielä salaisen) sivuston kautta seurattavakseen 300 mukaan kutsuttua laadukasta blogia, jotka tarjoavat inspiraatiota ja ideoita muodin, kauneuden, ruoan, sisustuksen ja lifestylen maailmasta.

Eli tämä blogi pysyy kutenkin jatkossakin täällä vanhassa tutussa osoitteessa, eikä sen suhteen mitään yllätyksiä ole tulossa. Luvassa on siis tulevaisuudessakin juttuja lapsista, vanhemmuudesta, arjesta, lastenvaatteista ja tarvikkeista, äidistä ja ehkäpä vähän enemmän koti ja sisustusjuttuja.

Kirjoitan tietysti itselleni ajankohtaisista aiheista ja kiinnostuksista, mutta toki tahdon myös tietää että mistä aiheista tahdotte minun kirjoittavan?

Blogissani tulee tästä päivästä lähtien näkymään TNS Gallupin toteuttama lukijatutkimus, jossa kartoitetaan blogin lukijoiden taustoja ja kiinnostuksen kohteita. Lukijatutkimus tehdään osana Inpirations-konseptia.

Halutessasi voit osallistua tutkimuksen pop-up –kyselyyn, johon vastanneiden kesken arvotaan palkinnoksi 10 kpl 50e superlahjakorttia. Lukijatutkimus näkyy jokaiselle lukijalle (IP-osoitteelle) vain kerran.

Minttu

Sellainen viikonloppu tällä kertaa. Kiva oli. Lauantaina jäi taas Siivouspäivä välistä, kävimme syömässä ja veimme Kaapon yllätyksenä katsomaan Hevisauruksen keikkaa. K on siis yksi suurimmista faneista ja jos saisi päättää, niin hän tykittäisi Hevisaurusta kotona täysillä aamusta iltaan. K asettelee sohvatyynyt rummuksi ja alkaa soittaa samalla kun katsoo musavideoita netistä.

Hevisaurus esiintyi Jäähallissa, Mersun tapahtumassa. Kuvittelin ettei siellä olisi välttämättä ihan hirveästi porukkaa, mutta toisin kävi. Paikka oli aivan tungokseen asti täynnä, pääsimme onneksi sisään viime hetkellä. Sillä muutama minuutti meidän jälkeen ovet suljettiin ja moni innokas pikkufani jäi ulkopuolelle. Muutenkin tapahtuma oli ehkä vähän huonosti organisoitu, ehkä he eivät osanneet odottaa näin suurta ihmisryntäystä. Kuulin myöhemmin että olivat mainostaneet Hevisaurusta aukeaman kokoisella ilmoituksella Hesarissa… Ihmisiä oli satapäin, lapsia, rattaita, näyteltyautoja sikin sokin ja vain kaksi ulko-ovea auki. Loput ovista oltiin teljetty kiinni köydellä. Erittäin järkevää ja paloturvallista sanoisin. Muuten oli kyllä hauska nähdä Hevisaurukset ja etenkin se pienten into ja hämmästys.

Keikan jälkeen koimme hurjan raekuuron ja vesisateen. Virkistävää. Kaapo lähti yllättäen yökylään ja me muut nukuimme keveät neljän tunnin päikkärit. Illalla käytiin kolmisin kävelyllä, kaupassa ja hakemassa pitsaa. Tosi rentoa.

Tarkoituksenani oli mennä heti lauantaina Kaapelille Design Marketiin, eli pohjoismaiden suurimpaan design – varastomyyntiin. Finnish Design Shopilla oli ainakin myynnissään halvalla malli – ja kuvauskappaleita tuotteistaan. Tiesin etukäteen yhden näistä tuotteista olevan keltainen Muuton lamppu. Tätä lamppua olen miettinyt jo ainakin vuoden poikien huoneeseen. Tulin kuitenkin lopulta sellaisiin ajatuksiin, että ostan lampun vasta kun minulla on sata euroa täysin ylimääräistä rahaa, jolle en keksi muuta käyttötarkoitusta. Eli unohdin lampun (tavallaan, nyyh) ja satojen ihmisten seassa tapahtumaan jonottamisen ja saavuin paikalle vasta sunnuntaina.

Sunnuntaina Kaapelilla oli suht väljää, Oltiin Elviksen kanssa kaksin liikenteessä rattailla. En ollut siis haukkana ostelemassa, vaan enemmän katselemassa. Törmäsin vai kahteen tuttuun, joista toinen oli suloinen Marjo Pulu Designista. Kaikenlaista pientä melkein ostin, mutten kumminkaan.  Himoitsin kylläkin vaikka mitä, esimerkiksi hurjilla alennuslapuilla varustettuja Lumin laukkuja. Ihan tyhjin käsin en kylläkään lähtenyt, Dekon vuosikerta oheis-kaupanpäälisiin sekä &Brosin tyynyliinat takertuivat ihan pakolla matkaan.

Ihanan kirpakka syyssää, raukea, tyytyväinen syötetty ja kuiviin vaihdettu lapsi rattaissa reippailin auringossa vielä Hietsun kirppikselle josta tein muutaman loistavan pikkulöydön.

Mun ja Lassen rakkaustarina on aika söpö. Ensimmäinen kohtaamisemme on ollut ylä-asteella, sen jälkeen olemme törmänneet milloin missäkin. Olemme asuneet samalla pihalla ja käyneet vielä myöhemminkin toista samaa koulua. Silloin tutustuimme hieman paremmin, moikkasimme ja jäimme välillä juttelemaan. Kävelimme ainakin kerran samaa matka koululta, Lasse kutsui minut keikalleen ja muutama tekstiviestikin tuli aikoinaan vaihdettua.

Kesti kuitenkin kymmenen vuotta ensi näkemästä ennen kuin rakkaustarinamme kunnolla alkoi. Se tapahtui eräänä kesäisenä iltana, keskellä katua Kruunuhaassa. Välillä voi näköjään kestää vuosia rakastua ensisilmäyksellä, mutta niinkin voi siis käydä. Siitä alkoi siis suloinen, pieni suuri rakkaustarinamme. Pieni kaikkien muiden maailman ihanien rakkauksien joukossa, mutta hyvin suuri meille.

Arki on lyönyt päin kasvoja jo aikaa sitten, joten on hyvä välillä muistella niitä suloisia ensimmäisiä aikoja, korviaan myöten ihastuneena ja rakastuneena. Ja mitä kaikkea hyvää ja upeaa se onkaan vuosien mittaan tuonut tullessaan. Pienen muistelun jälkeen arkikaan ei enään tunnu  niin raskaalta vaan ihanalta ja upealta asialta jonka me kaksi olemme saaneet aikaan. Ja näin rullataan toivon mukaan onnellisina vielä piiiiiitkän aikaa.

Lambi keräsi alkuvuonna Facebook-sivunsa tykkääjiltään lyhyitä elämäntarinoita. Kaikkiaan noin 50 erilaista, yhden arkin mittaista pienoiskertomusta on nyt painettu Lambin WC- ja talouspapereille.

Ja lisää tarinoita on tulossa, nyt rullaavien rakkaustarinoiden muodossa! Lambin facebook sivulle voi vielä ensi viikon käydä kirjoittamassa oman pienen suuren rakkaustarinansa. Nyt kerättävät tarinat päätyvät papereille ja kaikkien luettavaksi ensi vuoden tammikuussa.

Rakkaustarinakampanjan kummina toimii kirjailija-käsikirjoittaja Sari Luhtanen. Hän jakaa Lambin Facebook-sivulla kirjoitusvinkkejä ja on kirjoittanut sinne myös muutaman oman rakkaustarina. Kaikkien tarinansa jättäneiden kesken arvotaan 50 kappaletta Luhtasen pokkareita!

Omia, pieniä suuria rakkaustarinoita saa myös ilomielin jakaa alle blogin kommenttikentään, tiivistelmän voi vaikka sitten halutessaan käydä kirjoittamassa Lambin sivulle. Olisi nimittäin ihana kuulla teidän tarinoitanne, miten olette puolisoidenne kanssa tavanneet ja miten rakkaus kestää lapsiperhearjen keskellä. Ja tammikuussa voi sitten testata että miten se rakkaustarina kestää takapuolen pyyhkimisen, heh. Tietysti rakkaustarinapapereilla kuivataan myös onnenkyynelten kastelemat silmät.

Minttu

Reilu viikko sitten päätimme unohtaa lapsentahtisuuden. Elvis söi rintaa noin 10-15 kertaa päivässä, joista vähintään puolet näistä kerroista yöllä. Aloitimme siis unikoulun / lopetin yöimetykset.

Elvis aloitti kiinteät reilun 6kk iässä ja on aina syönyt niitä melko huonosti. Ruokaillun aikana alas menee muutama lusikallinen – vajaa desi. Hedelmäsosetta useimmiten vähän enemmän, eli se desi. Ja päälle vähän sormin syötävää. Maitoa hän tankkasi sitten senkin edestä, eikä ulospäin todellakaan huomannut ettei ruoka maistuisi, vaikka painokäyrä vähän laskikin.

Maito toki on alle yksivuotiaan pääasiallinen ravinto, mutta tulisi tässä iässä mielestäni syödä jo myös muutakin. Lisäksi yöt alkoivat tuntua raskailta ja levottomilta jatkuvan syömisen takia. Elvis nukkui suurimman osan yöstä välissämme ja imetysten välillä myös jouduimme vahtimaan, ettei hän liikkuisi unissaan kovasti ja putoaisi jalkopäästä lattialle.

Puolivuotisneuvolassa terveydenhoitajamme jo kehotti meitä pitämään unikoulun. Seuraavan kerran pääsimmekin neuvolaan vasta muutama viikko sitten, eli Elviksen ollessa 10 kuukautta. Taas puhuttiin unikoulusta ja yöimetyksen lopettamisesta, syömisjutuista lähinnä. Ja päätimme aloittaa heti samana iltana.

Tärkein askel unikoulun aloittamiseen on varmaan sopia yhdessä mahdollisen puolison kanssa taistelutekniikka. Me sovimme että minä nukun sohvalla, eikä ruokaa tipu ennen klo viittä aamulla ja sekin puuroa, sitten vasta maito. Ajattelimme että samoihin valvomisiin voisimme hoitaa myös Kaapon unikoulun, eli siirtymisen meidän makkarista nukkumaan omaan huoneeseensa uuten kerrossänkyyn. Ja niin että hän nukahtaisi itsekseen. Tähän saakka hän nukkui siis omassa sängyssään mutta makkarissamme, ramppasi yöllä sängystään meidän sänkyyn ja iltaisin nukuttamiseen saattoi mennä jopa kaksi tuntia. Lasse siis otti hoitaakseen Elviksen, minä Kaapon.

Ensimmäisenä iltana Elvis nukutettiin omaan sänkyynsä, kuitenkin niin ettei hän jäänyt yksin huoneeseen. Hän oli tähän saakka lähes aina tottunut nukahtamaan rinnalle. Itku kesti reilu puoli tuntia – lähemmäs tunnin, sitten hän nukahti.

Kaapo taas oli hätää kärsimässä eikä olisi millään halunnut jäädä yksin, omaan huoneeseensa. Hän oli niin hätääntynyt, että en voinut jättää häntä yksin. Eikä hän olisi siellä pysynytkään. Huudollaan hän olisi ennen pitkää herättänyt myös Elviksen, joten jäin huoneeseen. Lopulta hän, vähän rauhoituttuaan suostui jäämään sinne, minä vieressä kunnes hän nukahti. Yön aikana Kaapo heräsi muutaman kerran itkien ja halusi mennä meidän makkariin. Yli puolet yöstä vietinkin sohvan sijasta joko lastenhuoneen nojatuolissa tai Kaapon vieressä 150cm pitkässä kerrossängyssä…

Aamuyöstä Elvis alkoi sitten heräilemään ja itkemään enemmän ja pidempään, ja lopulta tasan klo viisi nousin ylös ja annoin hänelle puuron. Ihan iloisena hän söi vähän puuroa, jonka jälkeen maitoa ja nukahti uudestaan (tai siis kiipesi itse sohvalle ja kävi siihen nukkumaan). Muutamaa tuntia myöhemmin herättyään hän sai vielä hedelmäsosetta ja päivän mittaan ihan normaalisti ruokaa, eli lounaan, välipalan, iltaruoan ja iltapalan joiden päälle aina maito. Hän söikin heti paljon paremmalla ruokahalulla.

Toinen yö menikin jo paljon paremmin molempien osalta. Elvis nukahti nopeasti ja Kaapokin meni nätisti omaan huoneeseensa. Jonkin verran he molemman yöllä heräilivät, mutta vähemmän kuin edellisenä. Aamulla Elvis heräsikin vasta vähän ennen seitsemää aamupalalle ja päivä meni tosi kivasti ja E söi ekaa kertaa isoja annoksia. Jippii!

Kolmas yö olikin Elviken kanssa aika järkky. Vaikka nukuinkin edelleen sohvalla. Hän aloitti puolen yön aikaan itkemisen, huusi 40 min, nukkui 10 min, huusi 40 min, nukkui 10… ja tätä jatkui ihan aamuun, kuuteen saakka.

Neljäs yö meni taas paremmin ja viideskin, nämä nukuin vielä sohvalla. Parina iltana uskallauduin laittamaan E:n nukkumaan, ja hän nukahti sänkyynsä ihan hetkessä. Mutta sitten pojat tulivat kipeiksi. Ja Elvikselle tuli lisää hampaita.

Unikoulua tai muita suuria muutoksia ei missään nimessä kannata tehdä montaa samaan aikaan, eikä silloin kun lapsi on kipeä tai (kivuliaasti) tekee hampaita. Mutta tässä vaiheessa oli mielestäni turha ottaa askel taaksepäin. Muutenhan kaikki edellinen olisi ollut ihan turhaa ja lapsikin varmaan olisi hämillään.

Jatkoimme siis samaa, yöitkut lisääntyivät, univelka kasvoi eikä Elvis taaskaan oikein syönyt kiinteitä. Hermot paloivat helposti, mm eräänä iltana lähdin ovet paukkuen kauppaan ja löysin itseni lähibaarista meikit levinneenä, verkkarit jalassa, tukka likaisena siiderituopin äärestä yksin. Mutta se pieni irtiotto teki tosi hyvää. Muutama yö sitten olin tosin jo niin väsynyt, etten muistanut yhtään sitä että olin nostanut Elviksen viereemme. Tai mitään muutakaan yöstä. Toisena yönä taas havahduin siihen että olin jo kaivanut tissin esiin ja tajusin tekoni ihan viime hetkellä. Mutta siitäkös taas huuto syntyi.

Edellisyö meni kuitenkin taas paremmin. Elvis alkaa olemaan jo terveempi. Tänään se söi jo paljon paremmin. Odotan seuraavilta öiltä hyviä unia ja päiviltä iloisia, reippaasti syöviä lapsia. Aina saa toivoa.

Unikoulut ja yöimetyksen lopettamiset vaativat, neuvolasta kuulemani mukaan, keskimäärin kolme yötä ja pisimmillään pari viikkoa. Tämä meidän tyyli tuntuu meille toimivalta, se että pistetään yöimetys kerrasta poikki ja näin saadaan lapsi syömään päivällä enemmän ja hyvä kierre on valmis. Sillä Elvis söi öisin niin paljon, ettei hän ollut päivisin juurikaan nälkäinen. Muutama maitotilkka ja kurkunpalanen silloin tällöin riitti.

Kaapo tulee edelleen öisin vielä meidän viereen, mutta menee kiltisti takaisin omaan sänkyynsä jos hänet vain (jaksaa) saattaa sinne takaisin. Nukahtaa hän ei vieläkään tahdo yksin, mutta nukkumaanmeno käy paljon nopeammin ja viimeaikoina hän on nukahtanut kesken iltasadun. Joten nukkumanlaitto ei tunnu enää rasitteelta. Lähitulevaisuudessa siirrämme Elviksenkin nukkumaan lastenhuoneeseen.

Viime aikoina olen monesti miettinyt sitä, että kuinka paljon helpompaa ja mukavampaa kaikki (siis elämä) olisikaan jos lapset vain nukkuisivat ja söisivät kunnolla. Pystyisi keskittymään lapsiin, arkeen, tekemisiin ja yhdessäoloon paljon paremmin ja pidemmällä pinnalla. Toivoa on.

Kertokaahan omia kokemuksianne ja ajatuksia erilaisista unikouluista, nukkumisjärjestelyistä ja yösyömisten lopettamisesta. Niitä on aina tosi mielenkiintoista lukea ja niistä saa hyviä vinkkejä ja näkökulmia. Itselleni ainakin sellainen vinkki että: mene hyvä ihminen ajoissa nukkumaan!

Minttu