Viime kesänä, 10 kk neuvolassa, saimme kuulla jotain pelottavaa: Pojat oppivat kuiviksi keskimäärin vasta 3-4 vuotiaina ja siksi onkin erityisen tärkeää aloittaa HETI potalla käynti vähintään 10 kertaa päivässä! Siis kymmenen kertaa. Pelkotunne katosi pian ja jäljelle jäi ihmetys (sen verran uskomattomalta kaikki tämä kuulosti). Ihanko totta, pojat oppivat kuivaksi vasta 4-vuotiaana ja alle vuoden ikäisen kanssa on istuttava puolet päivästä vessassa?
No meillä oli kuitenkin jo potta ja olimme sitä testailleet. Ihan hyvin oli mennyt. Pissoja ja kakkoja oli tullut. Neuvolan jälkeen sain kuitenkin motivaatiota säännöllisempään pottailuun. Ja kuinka ollakaan, kaksi viikkoa putkeen kakka tuli pottaan aina aamupalan jäljeen! Mahtavaa, lapseni on nero ja minä olen superäiti ajattelin.
Sitten se pikkuhiljaa lyssähti. Unohdin viedä lasta ruokailujen ja unien jälkeen potalle. Vatsa lopetti tomintansa kellontarkkaan. Lapsi ei halunnutkaan istua potalla. Saimme naapurilta pöntönsupistajan, lapsesta siinä oli kivempi istua, vanhemmilta puuttui edelleen motivaatio. Jatkoimme siis linjaa että veimme potalle / pöntölle aina kun muistimme. Jonain päivinä unohdimme kokonaan.
Huomasin että muutama samanikäinen lapsi käy potalla säännöllisesti. Meidänkin on siis pakko, sain taas vähän potkua siitä. Mutta mitäs kun lapsi ei suostu istumaan? Eihän sitä voi pakottaa, sitten se ei ikinä suostu istumaan siinä. Pottailun pitää olla hauskaa! Sain idean pitää vessassa (maailman hirveintä) soivaa ja vilkkuvaa lelua. Muuten sillä ei saanut leikkiä kuin potalla. Ja kuinka ollakkaan, se toimi! Pottailumme alkoi taas sujumaan paremmin. Viimeistään tässä vaiheessa vaipassa oleva kakka (jättimäinen köntsäpökäle) ja sen pesu alkoi ällöttämään kunnolla. Siitä sai taas lisäpuhtia syöksyä lapsi kainalossa potalle aina kun näkyi pieniäkin merkkejä mahdollisesta tulevasta kakasta (vetäytyminen piiloon, punainen naama yms).
Pahimman raskauspahoinvoinnin aikana pottailut sitten aikalailla jäi (paitsi jos kakka oli tulossa), hyvä kun sain vaipan vaihdettua muutaman kerran päivässä. Kevään mittaan tuli sitä sitten taas enemmän harrasteltua. Ja aika hyvin sujui, pitkään Kaapo tuli ilmoittamaan kakkahädästä, kuinka mahtavaa! Otti kädestä kiinni, sanoi kakka ja näytti peppua. No valitettavasti tämkin oli jonkinlainen vaihe (ja niitähän riittää), nykyisin sinne potalle täytyy pakkottaa kakalle.
Tämän ikäiseen lapseen tehoaa parhaiten uhkailu ja lahjonta. Pottailun kanssa olemme harrastaneet jälkimmäistä. Lähinnä sinne potalle meno on ollut viimeaikoina se haasteellisin juttu. Pitkään toimi se että lupasin taputtaa jos hän menee potalle ja pissaa sinne. Pisut tuli, taputettiin, Kaapo sai kaataa pissan potasta pönttöön ja kaikilla oli niin muu-kaa-vaa. NO, viehtätys siihenkin hommaan meni ja nyt ollaan alkupisteessä. Pissat ja kakat tulee vaippaan eikä potalle tahdota mennä. Edelleenkään en tahdo pakottaa, ettei siitä tule ikävää juttua. Telkkaria katsellessa, olkarissa siinä potalla ehkä pystytään hetki.
Tämä kesä olisi otollisinta aikaa kuivaksi opetteluun. Pyykkiä tulisi vähemmän ja mökillä, omalla pihalla yms voi olla kokonaan ilman housuja. Jotenkin ei vaan jaksa panostaa, vaikka pitäisi ja haluaisin. Lasta voi lahjoa potalle vaikka tarroilla tai pikku herkulla mutta entäs äitiä ja isiä? Kai siitä sitten tulisi normaali rutiini osaksi entistäkin kun vähän aikaa vain jakaisi yrittää.
Stockalla on tämän kuun kanta-asiakas tarjouksena harjoitteluhousut. Sellaiset meillekkin ostettiin, mutta ei olla vielä testattu. Onko kellään kokemusta vastaavista? Jos tulee pissat kastuuko myös vaatteet?
Nyt mietin, että miten tästä eteenpäin. Jatketaanko samaa ”mennään potalle kun lapsi suostuu / vanhemmat muistaa” vai nyt vaan kotona houst ja vaippa pois ja potta vaikka keskelle olkkaria..?
Miten teillä muilla on mennyt / menee potalla käynnit ja kuivaksi opettelu? Vinkkejä, niksejä ja kokemuksia kaivataan!
Minttu