Katsoin muutamia vuosia sitten Thomas Balmèsin dokumenttielokuvan Babies / Vauvat. Dokumentissa seurataan neljän vauvan ensimmäistä ikävuotta syntymästä ensiaskeliin eri puolilla maapalloa. Vaikka sen jo valmiiksi tiesinkin, niin koin valtavaa liikutusta ja rakkautta rinnassani, huomatessani miten kaikki nämä neljä vauvaa olivat synnyinpaikastaan huolimatta niin samanlaisia. He kasvoivat, kehittyivät, leikkivät, oivalsivat, liikkuivat, jokeltelivat ja harmistuivat kaikki ihan samalla tavalla. Omat lapseni ovat olleet myös aivan samanlaisia saman ikäisinä. Kansalaisuudesta, ulkonäöstä tai perhetaustasta huolimatta olemme kaikki samanlaisia, eli yhtä tärkeitä ja arvokkaita.

Minut on pienestä saakka opetettu olemaan reilu ja hyvä ja hyvä kaveri. Ja tiedättekös miten tämä opetus on tapahtunut? No, sillä tavalla miten lapset muutenkin parhaiten oppivat. Esimerkillä. Minulle ei ole tullut mieleenkään arvostella, haukkua, kiusata tai lokeroida ihmisiä vaikkapa heidän ihonvärinsä perusteella. Koska vanhempanikaan eivät tehneet niin. Lapset eivät ole ennakkoluuloisia, ennen kun heidät opetetaan olemaan.

Olen kokenut olevani onnekas saadessani varttua monikulttuurisessa koulussa. Olen päässyt matkustelemaan ja innolla oppinut minulle vieraista kulttuureista. On suuri rikkaus saada ympärilleen erilaisia ihmisiä ja päästä näkemään sen oman pienen kuplan ulkopuolelle. Vaan huomatakseen sen, että erilaisuudesta huolimatta meillä kaikilla on loppupeleissä aivan samat tarpeet ja haaveet. Elää onnellisena, rakastaa ja tulla hyväksytyksi omana itsenämme.

Vanhemmalla iällä olen valitettavasti päässyt myös näkemään ja kokemaan kiusaamista ja rasismia. En kuitenkaan olisi uskonut, että ennakkoluulot ja toisten ihmisten kohtelu on tällä mallilla vielä 20 vuotta myöhemmin. Olen ollut järkyttynyt viimeaikaisista maahanmuuttoon ja pakolaisiin liittyvistä keskusteluista ja tapahtumista. On käsittömättömän vaikea ymmärtää miten ihminen voi kohdella toista ihmistä niin huonosti. Miten aikuiset voivat uhata jopa lapsia, vain siksi että he tulevat erilaisista oloista, kulttuurista tai näyttävät erilaiselta kun he itse. Miksi edelleen vuonna 2016 on niin vaikea käsittää että suomalaisuus ei tule pelkästä vaaleasta tukasta ja sinisistä silmistä? Tai sitä miksi ihminen haluaa selviytyä, pysyä hengissä ja paeta sodan jaloista? Tai etenkään sitä miksi vaikeassa tilanteessa olevaa kanssaihmistä pitäisi auttaa ja tukea? Toivoisit varmasti samaa itsellesi ja lähimmäisillesi?

Lasten ei ole vaikea tajuta näitä. Nämä asiat ovat heille itsestäänselvyyksiä. Siis ennen kun he kuulevat vihapuhetta tai kokevat rasismia. Kukaan lapsi ei synny ennakkoluukoisena. Haluammeko että lapsemme joutuvat kuitenkin elämään ennakkoluuloisessa maailmassa? Maailmassa jossa erilaisia ja heikompia sorretaan ja pelätään. Maailmassa jossa suvaitsevaisia, toisia auttaville ihmisille toivotaan pahaa. Maailmassa jossa viha vaan kasvaa ja jossa lähimmäisen rakkautta ei enää lopulta ole.

Olen miettinyt paljon mitä omalta osaltani voin asialle tehdä. Toki antaa lapsilleni samanlaista hyvää esimerkkiä mitä itse olen saanut. Puuttua väärin kohteluun jos sellaista näen, puolustaa, auttaa sen minkä pystyn. Nämä tuntuvat kuitenkin niin pieniltä jutuilta tämän hetkiseen maailmanmenoon verrattuna. Mutta oikeasti ei se ole pientä. Se ei ole pientä jos me kaikki teemme niin. Jos me kaikki muistaisimme että olemme tärkeitä, arvokkaita ihmisiä. Ja näyttäisimme sen. Viha kasvattaa vihaa, mutta menee se onneksi toisinkin päin. Minulle on opetettu pienenä että toista tulee kohdella niinkun tahtoisin itseään kohdeltavan. Saman olen opettanut lapsilleni. Pieni juttu, mutta äärimmäisen tärkeä.

Eilen pistimme pystyyn perhebloggaajaporukalla Vanhemmat Rasismia Vastaan sivuston. Haluamme tällä kiinnittää huomiota rasismin vastaiseen taisteluun ja kannustaa teitä kaikkia siihen mukaan. Katkaistaan vihdoin tämä vihan ja pelon kierre, annetaan lapsillemme arvokasta esimerkkiä ja puututaan rasismiin jos sitä kohtaamme. Voitte jakaa omia ajatuksianne, kokemusksianne ja idoitanne somessa tägillä #vanhemmatrasismiavastaan. Mitä me voimme tehdä, jotta kaikilla lapsillamme olisi hyvä olla, mahdollisuus elää tasa-arvoisesti ja rakastaa itseään sekä toista tällä yhteisellä maapallolla?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Tällä kertaa esittelen blogin ystäväkirja-sarjassa ystäväni Tarun, jonka sain pakotettua kesken työpäivän nähin kuviin. Onneksi poseeraminen ei ole Tarulle ihan vierasta, hän on nimittäin yksi suomen ihan ekoja suosittuja muotibloggaajia ja suunnannäyttäjiä. Silloin kun minä en edes tiennyt mitä blogi tarkoittaa. Muunmuassa kuitenkin uusien kiinnostavien työkuvioiden myötä Tarun bloggaaminen loppui, kunnes hän ihan hiljattain perusti tulevan aviomiehensä Mikon kanssa yhteisen sisustus -ja ruokablogin Keittiö ja kolme kerrosta. Olen huomannut että tuolla blogin kommenttioisoissa ollaan oltu tosi iloisia Tarun palaamisesta blogimaailmaan, olisipa ollut kiva myös itse päästä lukemaan vanha blogia.

Emme ole Tarun kanssa tunteneet kovin kauaa. Mutta on tosi vaikea sanoa milloin olemme tutustuneet, tuntuu kun Taru olisi ollut elämässäni vuosikausia. Taruun olen tutustunut ystäväni Riikan kautta ehkä muutama vuosi sitten, mutta en yhtään muista tarkalleen miten se kävi. Jotenkin rupesimme Tarun kanssa vain pitämään yhteyttä ja näkemään kahdestaan. Yksi varhaisimpia muistoja taitaa olla ainakin yksi perjantai-ilta reilun vuoden takaa, kun Taru kutsui minut laulamaan Sing Staria työpaikalleen.

Tarun kanssa on helppo olla. Hän on vahva, paljon mielipiteitä omaava ja puhelias. Tarun kanssa ei ole vaikea viihtyä eivätkä jutunaiheet ainakaan lopu kesken. Miehistä voi näemmä siis puhua loputtomiin 😀 On ollut ihana olla mukana Tarun ja Mikon elämässä, ei ihan alkuajoista, mutta kuitenkin niin että heidän suhde on ollut vielä melko tuore. Olen saanut seurata sivusta kihlautumista sekä ensimmäisiä talokauppoja. Ja ensi viikolla pääsen sitten tanssimaan heidän häihinsä! Se on todella ihana osoitus siitä, että vaikkemme ole tunteneet kovin kauaa, emmekä välttämättä aina ehdi näkemään, koki Taru minut kuitenkin sen verran tärkeäksi ystäväksi, että sain kutsun häihin.

Sen lisäksi että Tarun kanssa voi jauhaa ja jauhaa loputtomiin syvällisiäkin juttuja, on hän myös mitä parhainta bailuseuraa. Tämä mirmeli se sitten jaksaa tanssia! Vastapainoksi häntä kuitenkin kiinnostaa myös pitkät metsälenkit koirien kanssa. Ihailen Tarua siinä, miten tiiviit ja läheiset välit hänellä on perheeseensä. Se kertoo paljon ihmisestä. Mikä Tarussa yllätti, oli se, miten monet hänen (tai oikeastaan kai lähes kaikki) vaatteensa on ostettu kirppiksiltä. Tarulla on upea ja persoonallinen tyyli sekä mieletön muuntautumiskyky aina söpöstä tomistostomummostan superkuumaksi sexybeibeksi. Sellainen on minun tuntema Taru. Ja tässä vielä jo tutut kysymykset ja vastaukset:

Lempinimi: Tarde, Tartsa, Tarmo ja mitä näitä nyt on
Ikä: 30v
Horoskooppi: leijona
Perhe: kotona avomies ja kaksi koiraa, lisäksi omat siskot, äiskä sekä isi hyvin läheisiä
Siviilisääty: kihlattu, hetken päästä avioliitossa – tirsk
Mistä pidät eniten: ruoasta. Bassosta. Metsälenkeistä ja kunnon mummokirppareista
Luonteesi: mä sanoisin ite, et vähän hankala, temperamenttinen mut hauska, mut kysyin vielä varmuuden vuoksi mieheltä tätä, ja vastaus kuului: räväkkä, sanavalmis, iloinen, määrätietoinen, sydämellinen ja hyväntahtoinen. Eli vähän hankalalta pakeltilta kyllä kuulostaa….
Lempiaineesi koulussa: historia
Inhokkiaineeesi koulussa: matematiikka
Inhokkiasia nyt: koulu- ja kaikki muukin kiusaaminen. Puolustuskyvyttömien väärinkohtelu.
Toiveammattisi nuorena: varmaan jonkin sortin maailman napa -ammatti, uskoisin et joku näyttelijä/laulaja.
Ammattisi / koulutuksesi nyt: varsinaista koulutusta ei oikeastaan ole, paitsi Laajasalon opiston crossmedialinja. Ammattina avainasiakaspäällikkö media-alalla.
Paras muistosi: uskoisin tämän liittyvän ruokaan, tai nyt 4-vuotiaaseen siskonpoikaani :,,,)
Kenet haluaisit tavata: jonkun liian nuorena kuolleen muusikko-/näyttelijäparan, jonka ottaisin huomaani. Siis ennen sitä kuolemaa. Ja oman vaarini myös haluaisin tavata, hän myöskin kuoli liian nuorena.
Lempiruokasi: pho-keitto, itse tehty kuivaliha, tartar ja boquerones.
Paras biisi juuri nyt: en voi uskoa et kirjoitan tämän, koska house yleensä ei uppoa, mut
Ådå – unsympathy
Lempïvärisi: harmaa ja kaikki haalean vaaleat pastellivärit
Maailmankatsomuksesi: Tiedänköhän mä edes mitä tuolla maailmankatsomus-käsitteellä tarkoitetaan…
Mitä inhoat: herne-maissi-paprikoita
Mistä haaveilit nuorena: vähän liikaa pojista
Mistä haaveilet nyt: valmiista kodista ja pihasta, perheen terveydestä ja työonnistumisista ja siitä, että onnistun tiputtamaan pari kiloa häitä ja häämatkaa varten
Pysäyttävin hetki elämässäsi: varmaankin tuo vaarin kuolema ja muutama muu rankka hetki elämäni aikana
Mistä olet ylpeä: työstäni, ammattitaidostani ja kodistani. Ja miehestäni. Ja muutamasta kirpparilöydöstä!
Missä olet hyvä: työssäni. Puhumisessa, muiden neuvomisessa ja määräilemisessä. Kävelemisessä!
Ihmisissä minua kiinnostaa: vahva luonne ja persoona, aitous. En voi sietää epäaitoja, epäluotettavia hissukoita ja turhaudun sellasten seurassa hyvin nopeasti
Elämän tarkoitus: syödä ja nauraa.
Kerro jotain yllättävää itsestäsi: hirveetä, mä en tiedä onko mussa mitään yllättävää! Ehkä se etten oo koskaan lotonnut? Tai et liikutun TOSI helposti.
Mitä sanoisit nyt 15-vuotiaalle itsellesi: en mitään, koska se menisi täysin kuuroille korville
Parasta ystävyydessä on: rehellisyys, hauskuus, läsnäolo.

Kiitos Taru <3

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Ystävät ovat aina olleet itselleni tosi tärkeitä ja isossa osassa elämääni. Etenkin, kohta kolme vuotta sitten tapahtuneen, eron jälkeen heidän merkityksensä on vain kasvanut entisestään. He ovat tuki ja turva, jota ilman en vain pystyisi olemaan. Ystäviäni vilkkuu blogissa, niin kuvissa ja teksteissä, tasaiseen tahtiin – mutta nyt ajattelin että olisi vihdoin aika esitellä heitä vähän paremmin täällä. Ystäväni ovat kaikki erilaisia, mutta kaikissa on yhteisenä piirteenä ainakin välittömyys ja aitous. Näitä rakkaita ja tärkeitä ihmisiä on tupasahdellut elämääni aina tasaiseen tahtiin. Jonkun kanssa ollaan oltu ystäviä päiväkodista saakka, toisiin olen tutustunut vasta hiljattain aikuisiällä. Osan kanssa pidetään tiiviisti yheyttä päivittäin, osan kanssa juttu jatkuu aina siihen mihin se vaikka vuosi sitten jäi – ja kaikkea tältä väliltä. Aidon ystävän tunnistaakin siitä, että tietää hänen olevan jossain siellä, vaikka ei ihan aina muistaisi soitellakkaan. Eikä kumpikaan pahastu siitä.

Ihan ekaksi esittelen todella rakkaan ystäväni Riikan. Ihan vaan sen kunniaksi, että törmättiin pitkästä aikaa viime viikolla. Olen tutustunut Riikkaan ihan pikkasen yli kolme vuotta sitten, olimme silloin molemmat blogiemme kautta Indiedaysin ja Marimekon muotikuvauskissa malleina. Kaikki muut mallit olivat muotibloggajia ja konkareita poseeramisessa, kun me taas emme tieneet yhtään miten päin olla. Kokemus yhdisti meitä ja huomasimme muutenkin tulevamme hyvin juttuun. Riikka asuu sadan kilsan päässä Hämeenlinnassa, mutta ruvettiin tämän jälkeen pitämään yhteytettä ja kyläilemään silloin tällöin toistemme luona. Pikkuhiljaa aloimme nähdä kokoajan vain useammin ja pidimme somen välityksellä yhteyttä päivittäin. Myös kaveripiirimme yhdistyi tiiviiksi porukaksi. Riikka on fiksu ja vahva nainen, kuuntelen aina suurella mielenkiinnolla hänen ajatuksiaan ja mielipiteitään. Hän on kuitenkin myös hyvin helposti lähestyttävä, rauhallinen pohdiskelija joka silti pursuaa energiaa ja uusia ideoita.

Meitä Riikan kanssa yhdistää ainakin intohimo musiikkiin, erityisesti räppiin. Tykkäämme molemmat fiilistellä musaa ja käydä keikoilla. Ollan yhdessä koettu monen monta ikimuistosta iltaa. Meitä yhdistää myös melkoisen hurtti huumori. Kai se on vain myönnettävä, että alapääjutut naurattaa. Vaikkakin Riikan kanssa helposti keskustelut menevät myös syvällisiksi. Riikka on hurjan fiksu ja pohtii paljon asioita. Riikka erosi miehestään noin vuosi sitten. Syyt eroon olivat osittain samoja kun minullakin aikoinaan, joten siitäkin ollaan puhuttu paljon ja lähennytty sen myötä. Ja nyt sitten taas sinkkuelämä puhututtaa molempia. Kasvatusalan ammattilaisena ja äitinä olen saanut Riikalta myös ajatuksia omaan kasvatukseeni. Ihailen Riikkaa suuresti ihmisenä kuin äitinäkin. Koska Riikan Siiri-tytär on Kaapoa tasan vuoden vanhempi, on ollut kiva aina kuulla ja nähdä että mitä itsellänikin on sitten seuraavana edessä.

Moni teistä varmaankin tuntee Riikan entuudestaan hänen ihanasta Hunajaista-blogistaan. Riikalla on oma tunnistteva tyylinsä sisustuksessa sekä pukeutumisessa ja olenkin saanut häneltä paljon inspiraatiota. Riikka taitaa olla myös Suomen kovimpia Marimekko-faneja. Mutta sitäkin aivan hurjan tyylikkästi. Tullessaan luokseni yökylään, Riikalla on mukana aina oma pyyhe, peitto ja tyyny. Monesti myös jopa patja. Minusta se on aivan hurjan suloista. Riikka puolestaan on ihan tosi vieraanvarainen. Hänen luonaan kyläillessä saa tuntea olosa aina todella tervetulleeksi. Riikka tekee myös aina ruokaa, vaikka tiedän ettei hän liiemmin ruoanlaitosta kauheasti pidä, tai ole omien sanojensa mukaan siinä mukamas hyvä. Riikan ex-mies Ville on myös aivan huipputyyppi. Onneksi he ovat hyvissä väleissä edelleen, joten häneenkin tulee törmättyä aina välillä.

Jokaiseen ystäväpostukseen ajattelin myös laittaa tällaisen ystäväkirjahenkisen haastettelun. Tässä siis Riikan vastaukset. Uusia kiinnostavia kysymyksiä saa myös ehottaa seuraaviin osiin!

Lempinimi – Päiväkodilla kutsutaan Timpaksi, ystävät kutsuvat Riksuksi ja musiikkipiireissä jotkut räppimammaksi 😀
Ikä – 35
Horoskooppi – Oinas
Perhe – Minulla on 7-vuotias tytär Siiri. Itse tulen nelihenkisestä perheestä, äidin ja isän lisäksi minulla on 5 vuotta nuorempi pikkuveli Karri. Exä-Ville on edelleen tärkeä osa perhettäni
Siviilisääty – Sinkku
Mistä pidät eniten – Minulle tärkeimpiä asioita on musiikki, hip hop ja rap-musiikki. Pidän myös työstäni luonnossa lasten parissa ja ystävät näyttelevät todella tärkeää osaa elämässäni.
Luonteesi – Olen rauhallinen, mutta räväkkä yhtä aikaa. Syyllistyn toisinaan kaikkimullehetinyt-ajatteluun. Olen temperamenttinen suuttuessani, kuitenkin äärimmäisen positiivinen ja ajattelen aina hyvää ihmisistä ja näen tunnelin päässä valoa – aina. Olen levoton sielu, haluan elää täysillä. Olen myös haaveilija, joskus tässä hetkessä eläminen on vaikeaa. Olen innostuvaa tyyppiä, minun on joskus vaikea saattaa asioita päätökseen. Viihdyn ihmisten parissa ja tarvitsen ihmisiä ympärilleni. Silti viihdyn yksin ja kaipaan myös omaa rauhaa kun “malja on täynnä”.
Lempiaineesi koulussa – Koulussa lempiaineitani olivat filosofia, historia, matematiikka, äidinkieli, uskonto ja psykologia
inhokkiaineeesi koulussa – Koulussa inhosin aina liikuntatunteja, mutta oppinut sittemmin tykkäämään liikunnasta.
Inhokkiasia nyt – Yksinäisyys ja ihmisten epärehellisyys ja itsekeskeisyys
Toiveammattisi nuorena – Halusin olla luokanopettaja, läheltä kuitenkin liippaa nykyään
Ammattisi nyt – Olen esiopettaja metsäeskariryhmässä. Vaellan metsässä lapsiryhmäni kanssa vuoden jokaisena päivänä ja kaikilla säillä luontoa tutkien ja opetellen esiopetukseen liittyviä asioita luonnon kautta.
Paras muistosi – Parhaita muistojani ovat ehdottomasti Villen tapaaminen, rakastuminen ja Siirin syntymä tietysti. Hyviä hetkiä liittyy niin ystäviin kuin perheeseen, jaetut ilot ja olo, että tapahtuu jotain ainutlaatuista.
Kenet haluaisit tavata – Haluaisin tavata unelmieni miehen, tulevan rakkauteni. 😀
Lempiruokasi – Pidän avian perus kotiruoista ja kiinalaisesta safkasta.
Paras biisi juuri nyt – Tällä hetkellä kolahtaa Iisan biisi Kukaan ei oo kenenkään tai Chisun Tuu mua vastaan sekä Pyhimyksen Ote
Lempïvärisi – Musta ja valkoinen
Maailmankatsomuksesi – Kuulun kirkkoon, mutta en tiedä uskonko Jumalaan tai Jeesukseen. Uskon, että uskontoni ja sen kirjallisuus on luotu elämänoppaaksi tarinoidensa puolesta. Uskon, että ihmisissä ja luonnossa on myös sellaisia ulottuvuuksia, joita voimme vain vaistota. Metsässä tunnen, että energia täyttää minut, ja itse luonto on jumalainen ja hyvin ihmeellinen. Heikkoina hetkinä on helppo tyydyttäytyä uskoon, että on kohtalo on olemassa ja kaikki asiat tapahtuvat jotta olemme valmiita jotain suurempaa päämäärää varten. Uskon myös, että elämää voi olla monessa ulottuvuudessa, niin ajassa kuin paikassa.
Uskon, että hyvyys luo hyvyyttä. Karmaan ikäänkuin. Olemalla toiselle hyvä, onni palaa myös itselle.
Mitä inhoat – Inhoan epäjärjestystä ja kiirettä. Levoton luonteeni kaipaa ympärilleen struktuuria.
Mistä haaveilit nuorena – Haaveilin nuorena aikalailla niistä asioista , mitä olenkin saavuttanut. Perheestä, rakkaudesta, hyvästä työstä, matkustelusta.
Mistä haaveilet nyt – Haaveilen tällä hetkellä uudesta rakkaudesta ja siitä, että Siiristä kasvaa tasapainoinen ja ihana ihminen.
Pysäyttävin hetki elämässäsi – Pysäyttävä hetki on ollut ehkä vaarini kuolema ja sen yllätyksellisyys. Myös tällä hetkellä työn alla oleva ero on pysäyttänyt miettimään, mitä haluan elämältäni tulevaisuudessa.
Mistä olet ylpeä – Olen ylpeä siitä, miten ihanan lapsen olen saanut. Olen ylpeä siitä, että erosta huolimatta olen pärjännyt itsekseni ja selvinnyt vaikeista ajoista. Olen ylpeä itsessäni siitä, että olen positiivinen ja empaattinen ihminen, eikä maailma/elämä ole koskaan saanut minua luopumaan toivosta paremmasta huomisesta tai kyynistymään.
Missä olet hyvä – Olen hyvä innostamaan ihmisiä, olen käynnistäjä-tyyppi ja uskon olevani hyvä luomaan uutta. Olen luova. Ystävät kääntyvät usein puoleeni, osaan mielestäni auttaa ja kuunnella.
Ihmisissä minua kiinnostaa – Olen kiinnostunut ihmisissä siitä, miten he toimivat ja miksi. Olen kiinnostunut ihmisten ajatuksista ja maailmankatsomuksesta. Pitkät henkevät keskustelut toisen ihmisen kanssa ovat parasta.
Elämän tarkoitus on – elää hyvä elämä, kuten itse sen hyväksi näkee. Olla hyvä itselleen ja muille sopivassa suhteessa.
Kerro jotain yllättävää itsestäsi – Minulla on hyvin ronski huumorintaju
Mitä sanoisit nyt 15-vuotiaalle itsellesi – Sanoisin, että ole rohkeasti oma itsesi vain. Ja käskisin luottamaan omiin fiiliksiin siitä, mikä on oikein omalla kohdalla. Luottamaan omiin haaveisiin. Ja tunnistamaan ne asiat, mitkä tuottavat ahdistusta ja poistamaan ne omasta elämästä.
Parasta ystävyydessä on – Asioiden jakaminen niin arjessa kuin juhlassa, myötäeläminen, yhdessä nauramien ja yhdessä sureminen. Pitkät keskustelut. Ystävät peilaavat rehellisesti sitä, kuka olen. On ihanaa olla luotettava ystävä ja myös luottaa, että ystävä on aina lähellä, minua varten, niin hyvinä kuin heikkoina hetkinä.

<3 kiitos Riikka

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Tässä vain muutama kuva eiliseltä reissulta heppatalleille. Siskopuolellani on hevonen tässä melko lähellä, ja olenkin kirjoitellut talleista myös viime vuonna. Se on vaan tosi ihana paikka. Toki hevosten ja muiden eläinten, mutta myös mielettömien maisemien ansiosta. Vuorilta kun näkee viikunapuiden yli merelle saakka. Aika jännää on käydä myös maastossa ratsastamassa, ikinä ei tiedä tuleeko kapealla vuoristotiellä vastaan satapäinen vuohilauma vai härkiä.

Eilen päästiin poikien kanssa katsomaan kun uudet ystävykset, Tietsu ja Lucas, leikkivät. Tietsu on siis siskopuoleni 8-vuotias ruuna ja Luca taas parivuotias, vielä vauvakarvainen, poni-poikanen. En oikeasti ole tiennyt että hevosetkin leikkivät keskenään niin rajusti. Jos siis noin kauheasti tykkäävät toisistaan kun nuo kaksi. Kierivät maassa, painivat – ihan kun koirat. Mutta vaan kymmenen kertaa isommin. Lievästi sanottuna hiekka vähän pöllysi. Leikkvät itsensä ihan hikisiksi. Vähän jännitti seurata vierestä. Ihana oli taas huomata ettei (tässäkään tapauksessa) ystävyys katso ikää tai kokoa tai muutakaan. Ja miksi pitäisikään jos vaan tulee hyvin juttuun. Ihant nuo kaksi villiä.

Ja oli siellä talleilla vaikka mitä muutakin ihanaa, mutta se kuvatulva sitten vähän myöhemmin 🙂

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Tämän vuoden aikana olen oppinut sen, että Lahdesta tulee kaikenlaista porukkaa ja että siellä on ihan erityinen meininki. Tänä vuonna kyseisen kaupungin Omppuhotellikin on tullut melkoisen tutuksi ja nykyän osaan jopa ihan itse kävellä Torvesta sinne eksymättä. Tänä vuonna olen myös oppinut että mitä siihen lihamukiin ihan oikeasti tulee ja että Lahtea ei saa sanoa Lahdeksi, vaan kirjaimia pitää tiputtaa pois. Esimerkiksi Lahi käy kuulemma hyvin. Tänä vuonna minulla on myöskin ollut käytössä, vuoden aikana oikein rakkaaksi käynyt, Löytö 2014 kalenteri. Ja tänään postista tipahti uusi, Yhdessä 2015 kalenteri.

Kaunis valokuvakalenteri on perinteisesti Lahden muotoiluinstituutin 2. vuosikurssin valokuvauksen opiskelijajoukon toteuttama. Vuoden 2015 kalenterin teemana on ystävyys, jota jokainen valokuvaaja on käsitellyt omasta näkökulmastaan. Kuvasarjat kertovat esimerkiksi veljesten välisestä suhteesta, lämminhenkisestä naapuriyhteisöstä, virtuaalimaailman pelikavereista sekä tosiystävyyden puuttumisesta.

Minusta on ihanaa kalenteria selatessa jäädä tuijottamaan kauniita kuvia, aistimaan niiden tunnelma, ne saavat hymyn huulille ja toisaalta miettimään kulmat kurtussa että mitä on tämänkin kuvan takana. Kalenterin lopussa onkin jokaisesta kuvasarjasta pienet selitteet. Selkeille sivuille on kiva menojen lisäksi kirjotella fiiliksiä tai päivän muita tapahtumia tai ajatuksia. Lopussa on hyvin tilaa muistiinpanoille, mikä on tärkeää.

Sen lisäksi että kalenteri nyt vain sattuu olemaan taas yksi kauneimmista, mielellään sitä tukee nuorten taitelijoiden työtä. Ja ystävyyskin on ollut teemana tässä tänä vuonna, toivottavasti myös tulevana joten jatketaan sillä!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.