KAMALAT KAKARAT RAVINTOLASSA

21/05/2016

Processed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with hb1 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 preset

En ole ikinä ymmärtänyt sitä lapsivihaa, johon edelleen Suomessa tulee törmättyä lähes viikottain. Oli kyse sitten lapsen riemunkiljaduksesta tai itkupotkuraivareista, sitä saa lähes poikkeuksetta osakseen silmien pyörittelyä, syviä huokauksia tai pahoja katseita. Järkyttävän moni ihminen tuntuu olevan sitä mieltä, etteivät lapset kuulu julkisille paikoille. Aikuiset saavat kyllä mekastaa, käyttäytyä huonosti ja sekoilla kännissä, mutta auta armias jos lapsi pudottaa haarukan lattialle ravintolassa. Voi sitä vihaisesti kääntyvien päiden määrää.

Yllättävän moni tuntuu kuvittelevan lasten olevan vain minikokoisia aikuisia. Jos lapsi ei istu hiljaa kädet sylissä kahta tuntia paikoillaan ravintolassa, hän käyttäytyy huonosti. Mutta kun ei. Hän käyttäytyy kuten lapsi. Oppien samalla pikkuhiljaa miten erilaisissa tilanteissa ja paikoissa kuuluu sitten aikuisena olla.

Siinä missä aikuisellakin, lapsellakin on oikeus saada elämyksiä, kokemuksia, nähdä ja tutustua uusin paikkoihin ja asioihin. Samalla myös vanhemmalla on oikeus viettää aikaa ja tehdä asioita perheensä kanssa. Kuten vaikka käydä ravintolassa syömässä. Joillekkin ihmisille tuntuu vain olevan mahdoton käsitää että miksi. Olen aina ollut sitä mieltä että lasten kanssa saa ja pitää mennä. Lapset KUULUVAT ravintoloihin, julkisille paikoille ja kulkuvälinesiin, kauppaan, museoon… ihan siinä missä aikuisetkin. On myös lasten oikeus käydä ulkona syömässä muuallakin kun Hesburgerissa siinä missä kulttuuriakin on kivempi kokea välillä vaikkapa Kiasmassa niiden ainaisten päiväkotikavereiden maalauksien ihastelun lisäksi. Tietysti maalaisjärkeä käyttäen.

Onnekseni olen silti huomannut tässä vuosien mittaan silti Suomen ravintolakulttuurin muuttuneen pikkuhiljaa suvaitsevampaan suuntaan. Lapsiystävällisiä ravintoloita ja kahviloita on selvästi enemmän kun vaikkapa viisi vuotta sitten. Silti lapsia voitaisiin edelleen arvostaa enemmän myös asiakkaina, ei pelkästään asiakkaan mukana tulevana ylimääräisenä vaivana. Lasten ruokalistoilta soisin myös jatkossa löytyvän muutakin kuin nakkeja, nugetteja ja ranskalaisia. Olemme edelleen hyvin hyvin kaukana rakastamastani keski-eurooppalaisesta ravintolakulttuurista, mutta onnekseni näillä meidän (muutenkin hyvin suvaitsevaisilla) hoodeilla jo askeleen lähempänä sitä.

Torstaina meillä oli herätys aamuviideltä, matkasimme lehdistömatkalle Tallinnaan jossa lapsiperheille oli suunniteltu paljon ohjelmaa. Itseäni vähän jännitti, miten lapset jaksaisivat koko pitkän ja tiukasti aikataulutetun päivän. Erityisesti ravintola-osuudet vähän ahdistivat etukäteen. Oli kuinka lapsiystävällinen ravintola tahansa, en tieten tahtoen halua silti mennä tuskastuttamaan ja huudattamaan valmiiksi väsyneitä lapsia sellaiseen.

Meille oltiin kuitenkin valittu lounaspaikaksi niin ihana ravintola Mustaltamäeltä, että tekee tulevaisuudessa tiukkaa käydä enää missään muualla. Umami on täydellinen paikka niin kahden keskeiselle romanttiselle illalliselle, polttariporukalle kun perheillekkin. Ruoka on hyvää, laadukasta ja tulee läheltä. Samoin juomapuoli on monipuolinen ja listalta löytyy paljon pienpanimoiden erikoisuuksia. Hyvällä säällä iso puutarha on paras paikka ruokailulle tai drinkeille ja mikä parasta, sieltä löytyy oikeasti kunnon kokoinen leikkipaikka lapsille. Samoin kun sisältä, kauniisti ja mielenkiinoisesti sisustetusta, vaaleansinisestä puutalostakin. Ilman pienintäkään Rosso-fiilistä.

Tykkäsin Umamista paljon myös sen takia, ettei lapsia tai lapsiperheitä kohdeltu alentuvasti tai sysätty kaikkia lasten kanssa ruokailevia samaan peränurkkaan. Siitä, että seurueeseen kuului yhdeksän lasta, ei tehty numeroa, vaan lapset olivat ihan yhtä tervetulleita ja tärkeitä asiakkaita, siinä missä me aikuisetkin. Ravintoloiden lapsiystävällisyys näkyy erityisesti henkilökunnan asenteista ja käyttäytymisessä. On aivan sama monta syöttötuolia ravintolasta löytyy, jos ei tunne oloaan tervetulleeksi lasten kanssa.

Tuolla Umamin nettisivuillakin lukee ihanasti: ”Children are also more than welcome, as they are our future, no doubt! They deserve great food.”

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

MISSÄ ME NYT TAAS OLLAAN

19/05/2016
Kommentit pois päältä artikkelissa MISSÄ ME NYT TAAS OLLAAN

Processed with VSCO with 5 presetProcessed with VSCO with 5 presetProcessed with VSCO with 5 presetProcessed with VSCO with 5 presetProcessed with VSCO with 5 presetProcessed with VSCO with 5 preset

Ennen kun sain edes purettua viime viikonlopun reissun kamoja, pakattiin jo uudestaan eri laukkuun ja lähdettiin poikien kanssa yöksi Tallinnaan. Takana on todella pitkä ja samalla myös tosi kiva päivä. Ja huomenna jatkuu taas! Liityn aivan hetken kuluttua noihin hotellin lakanoissa tuhiseviin tyyppeihin. Kello viiden aamuherätyksen eivät vaan ole juttuni.

Palailen toivottavasti jo huomenna takaisin asiaan. Viime päivinä on ollut taas ihan turhan kiire ja haluan ainakin ajatuksen kanssa vastailla kommentteihin ja jatkaa niissä keskustelua. Heti pikinmiten on aivan pakko jakaa kanssanne myös tämän päiväinen suosikkini. Nimittäin niin ihana ja lapsiystävällisin ravintola ikinä, etten ehkä k e s t ä. Puoliunisena mietin tässä samalla myös, että pitäisikö alkaa hillitsemään tuota viimeaikoina vähän lapsesta lähtenyttä(?) filttereiden käyttöä kuvissa? Mutta kaikki tämä nyt huomiseen! Tai ylihuomiseen. Ja kun tästä postuksesta tuli nyt tällainen sillisalaatti niin laittakaa vaikka pitkästä aikaa jotain postaustoiveita jos sellaisia on. Yritän parhaani mukaan niitä pitkästä aikaa toteutella myös! :-)

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

TALLINNA

24/08/2015

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Oltiin viime viikolla pienellä bloggari -ja toimittajaporukalla tutustumassa lähemmin Helsinki Design Weekin ja Tallinnan Design Nightin yhteistyöhön. Kierreltiin koko päivä niin opastetusti kun omatoimisestikkin Tallinnan putiikkeja ja tavattiin kiinnostavia Virolaisia suunnittelijoita. Päästiinpä keskelle rakennustyömaata vanhaan sähkölaitokseen, johon pian aukeaa uuden uutukainen kultuurikeskus. Hurjan mielenkiintoinen päivä!

Oli kiva päästä tutustumaan Tallinaan myös sen perintesen keskustan ja Vanhan kaupungin ulkopuolelle. Telliskiven alue oli kyllä todellakin tutustumisen arvoinen. Ei yhtään ihme, että moni kaveri on viime vuoden aikana sitä suositellut. Sitten toisaalta oli jännä nähdä kontrasti Helsinkiin. Hyljättyjä alueita ja taloja, rikkonaisia ikkunoita, kesken jääneitä rakennustyömaita – Neuvostoliiton ajan henki tuntui välillä todella vahvasti, esimerkiksi vanhalla juna-asemalla. Sitten toisaalta uutta rakennetaan paljon ja vanhaa kunnostetaan, keskustakin oli muuttunut viime käynnistäni taas paljon modernimmaksi. Kalamajan alueesta, vanhoine puisine kalastajien mökkeineen, tulee vielä todella trendikäs ja varmasti kallis paikka asua.

Virolaiseen designiin oli ilo tutustua paremmin, siellä on vaikka mitä ihania suunnittelijoita ja juttuja!! Näistä ajattelinkin koota pian esittelyn ja kartan. Eli kiinnostavimmat ostospaikat Tallinnassa sekä pari muuta mainitsemisen arvoista putiikkia ja ravintolaa. Pysykäähän kuulolla siis jos sellainen opas kiinnostaa!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.