8 – SOPHIE LA GIRAFE COSMETICS

8/12/2017

Sophie la girafe cosmetics ihonhoitosarjan takana on suomalainen perheyritys Alva Organics. Korkealaatuiset Sophie la girafe Baby -tuotteet ovat luonnon- ja luomukosmetiikka, jotka kantavat Ecocert-tunnusta, mikä takaa paitsi sen, että tuotteiden aineosat ovat vähintään 95% luonnollista alkuperää, myös tuotantoketju ja -materiaalit ovat ekologisia ja eettisiä. Sarja on myös täysin vegaaninen eikä tuotteissa ole käytetty mitään allergeeneja. Tuotteet sopivat siis herkkäihoisista vastasyntyneistä vauvoista alkaen ihan koko perheelle. Tuotteet sopivatkin hienosti myös lahjaksi, kaikki jälleenmyyjät löytyvät täältä.

Tämän vauvasarjan ylelliset aineosat päihittävät useat aikuistenkin tuotteet. Luomulaatuinen valkoinen tee, jojobaöljy, laventelivesi – ja uute sekä pohjoinen mustikkaöljyuute hellivät niin vauvan kun vanhempienkin herkkää ihoa. Tuotesarjaan kuuluu SOS Cream suojavoide, joka on mahtava tuote pakkasen puremaan ihoon, suojaamaan tuulelta, haavoille, rohtumille ja naarmuille sekä vesirokon kelloille. Face Ceam kasvovoide, Body Lotion vartalovoide sekä Baby Oil vartaloöljy hoitavat herkemmänkin ihon. Bubbel Bath taas sopii nimensä mukaisesti kylpyvaahdoksi, mutta se toimii ihan mielettömän hyvin myös meikinpesussa! Lisäksi sarjaan kuuluu hoitava shampoo ja vartalopesuaine Hair & Body Wash sekä uutuutena fluoriton hammastahna Natural Tooth Gel maitohampaiden pesuun. 

Kahdeksannesta luukusta minulla on ilo arpoa teille kaikki Sophie la girafe cosmeticsin tuoteet. Tuotepaketin arvo on noin 150 eur.  Osallistu arvontaan kommentoimalla sinua eniten kiinnostava tuote tai jokin suosikkisi sarjasta.

Jokaisen joulukalenterin luukun arvontaan voi osallistua yhden kerran ja kaikkien luukkujen arvonta-aika päättyy la 23.12. Iloista joulunodotusta!


ALL MY FRIENDS ARE HAVING A BABY AND I’M LIKE…

27/03/2017

Jos loppuvuodesta tuntui olevan babyshowereita joka viikonloppu, niin nyt ollaan päästy sitten juhlimaan urakalla syntyneiden vauvojen uusia hienoja nimiä. Viime viikonloppuna oli vuorostaan ystäväni Miian pojan, Voltin, vuoro. Tapani mukaan tuli taas kyynelehdittyä, mutta tällä kertaa ei sentään jännittänyt niin paljon kun viimeksi, sylikummina ollessani.

Juhlissa oli kaunis vihreä teema ja tuo Tapanilan puutaloalueen keskeltä nouseva vanha kivikirkko tosi kaunis. Itsehän en kirkkoon kuulu, mutta en koe niissä käymistä millään tapaa kiusalliseksi. Varsinkaan näin ihanissa tapahtumissa. Kirkosta löytyy myös iso liikuntasali, jossa kaikki lapsivieraat saivat juosta ja pelata sählyä. Ihanan rento tunnelma ja aivan perheen näköiset juhlat.

En meinannut oikein keksiä mitään lahjaa, sillä tiesin vauvalla olevan varmasti jo yllinkyllin vaatteita ja leluja. Ehdotinkin sitten, että ottaisin juhlissa kuvia ja koostaisin niistä lahjaksi valokuvakirjan. Niin harvoin tulee kuvia enää teetettyä, joten ehdotukseni otettiin ilolla vastaan. Alan ehkä jatkossakin tarjoamaan tätä lahjaideaa!

Omasta vauva-arjesta alkaa olemaan jo todella kauan aikaa. Oikeastaan vähän ihmeissäni kuuntelin kahvipöydässä muiden pienten lasten vanhempien tuskailuja päiväuni -ja ruokailuajoista sekä muista pikkulapsiaikaan liittyvistä asioista. Miten se maailma voikaan tuntua jo niin vieraalta. En meinannut edes osata pitää vauvaa sylissä! Pystyn nykyään niin samaistumaan niihin ”all my friend are having a baby and im just like..”- meemeihin, jossa muilla on sylissään vauva ja sitten sillä yhdellä ikisinkulla hellässä syleilyssä skumppapullo.


TÄSSÄ ON SELMA

6/03/2017

Oho hups, tuli ihan vahingossa pidettyä monen päivän bloggaamistauko. Loppuviikkoon mahtui flunssan parantelemista, paniikinomaista juhlavaatteiden etsintää, lapsien kuljettamista harrastuksiin ja kyläpaikkoihin, kirppiksellä myymistä sekä kaverin yllätyskolmikymppisten juhlimista. Viikon kohokohta oli kuitenkin eilen, kun minusta tuli ihan virallisesti kummitäti!

Olin ihan tosi otettu kun yksi vanhimmista, rakkaimmista ja parhaimmista ystävistäni pyysi minua tyttärensä kummiksi. En tiedä onko se tämä ehkä hassu haave, mutta olen aina haaveillut kummitytöstä. Ja nyt pääsin parhaan sellaisen sylikummiksi. Ihana kunnia!

Omassa kaveripiirissäni ei ole vielä hirveästi lapsia, joten tällaiset kummitehtävät eivät ole kovin yleisiä. Monet lapselliset kaverit ovat tulleet elämään omien lasten kanssa, mutta näistä vanhoista ystävistä harvalla niitä vielä on. Se on tosi erilaista kun oma paras kaveri saa ensimmäisen vauvansa.

Kaksi kuukautta vanha sinisilmäinen kummityttöni sai siis eilen nimekseen Selma ja en vaan kestä miten ihana se on. Minä ja pojat jo kovasti odottellaan yökyläilyjä, leffailtoja ja Linnanmäelle menoa yhdessä. Itsehän en kuulu kirkkoon, ja minusta kummin tärkein tehtävä on juurikin olla läsnä ja olla sellainen turvallinen aikuinen johon voi luottaa ja tarvittaessa turvautua. Olla sellainen joka muistaa muulloinkin kun syntymäpäivinä. Ja jonka luona yökylässä ja saa valvoa liian myöhään ja syödä jäätelöä aamupalaksi.