HÄN

19/03/2018

Ja heti toinen raskausaiheinen postaus toisen perään, toivottavasti ette kyllästy – lupaan myös postailla välillä muustakin. Olen kuitenkin niin täpinöissäni täällä ja päivittäiset ajatukset pyörivät aika paljon tulevassa vauvassa, että pakkohan sen on blogissakin näkyä.

Viime perjantaina meillä oli kauan odotettu ja todella jännittävä päivä, saimme nimittäin tietää vauvan sukupuolen! Meillä oli itseasiassa ihan vain tätä tarkoitusta varten sovittu käynti tutun kätilön luokse. Käynti oli heti aamusta ja ihme kyllä, sain ihan hyvin nukuttua edellisenä yönä.

Aamu valkeni ihanan aurinkoisena ja meillä molemmilla oli hymy herkässä. Kuunneltiin musaa, syötiin vähän kiireellä aamupalaa ja kaivettiin kaapista meidän uudet samanlaiset pariskunta-lenkkarit ja lähdettiin kävelemään suloisessa pakkasilmassa kohti Naistenklinikkaa.

Vauva liikkui kohdussa kovasti, mutta aluksi jalkovälistä ei meinannut erottaa mitään. Kunnes sitten! Sen jälkeen ei siitä ollut epäilystäkään, niin selkeästi sen näki. Koska aiemmissa raskauksissa en ole halunnut tietää sukupuolta, tuntui tämä jotenkin ihan eritysen ihmeelliseltä.

Jotenkin koko raskaus ja vauva konkretisoutui 110% uutisen jälkeen. Siis meille IHAN OIKEASTI tulee vauva, ihan oikea ihminen. Ihan kun olisi tehnyt raskaustestin uudestaan. En todella olisi uskonut miten vahvasti sukupuolen tietäminen voisi vaikuttaa omiin fiiliksiin ja miten todemmalta kaikki sen jälkeen tuntuisi.

Päätimme myös ettemme paljastaisi sukupuolta, emme ainakaan vielä. En oikein osaa selittää miksi haluan tehdä niin. Olin alunperin ajatellut että julaistaisin sen kyllä sitten isosti somessa, vitsiain jopa gender reveal-juhlista, tai ainakin että tekisin pojille jonkun yllätyksen sen tiimoilta. Pinkillä tai sinisellä flitterillä täytetyt ilmapallot, jotka he saisivat puhkaista tai kakun jonka täyte paljastaisi sukupuolen.

Tiedon saatuamme päätimme kuitenkin että voimme ehkä kertoa muutamille harvoille ja valituille, mutta mikään kiire tai tarve meillä ei ole julistaa sitä koko maailmalle. Pojillekin kerroin asiasta ihan vaan kesken pyykkien ripustamisen.

Lapsen saaminen itsessään on niin ihana asia, ettei vauvan sukupuolella ole väliä. Kumpi vaan niin olisin yhtä iloinen. Juurikin sukupuolen tiedon jälkeen minulle konkretisoitui että kyseessä on ihan oikea ihminen, ei se että hän on tyttö tai poika. Sitä pääsee jotenkin lähemmäs lasta tiedon saatuaan, luulen että lapsillekin on nyt helpompi kuvitella tuleva sisarus. Meidän vauvalla on itseasiassa jo etunimikin.

Ei siis mitään tyttö tai poika hössötystä täällä, ainakaan vielä. Ehkä asia jossain vaiheessa tahalleen tai vanhingossa paljastuu, tai sitten ei. Nähtäväksi jää! Halusitteko te muuten tietää tulevan vauvanne sukupuolen etukäteen ja kerroitteko sen muille, vai pidittekö synnytykseen saakka jännityksessä?


MITÄ TAVAROITA VAUVA TARVITSEE

4/03/2018

Ihan käsittämätöntä, että muutaman viikon päästä raskauteni on jo puolessa välissä. Ihan muutamia vaatehankintoja lukuunottamatta, meillä ei ole vauvalle vielä oikeastaan mitään. Sanon aina ettei pieni vauva tarvitse paljoakaan, mutta kun aloin listaamaan asioita mitä mielestäni olisi jo kätevä löytyä kotoa valmiina kun vauva syntyy, oli lista sittenkin melkoisen pitkä. Aion itse ottaa äitiysavustuksen pakkauksen sijasta, eikä minulla ole poikien vauva-ajasta tallessa oikein mitään – joten kaikki pitää hankkia itse sukista ja lakanoista lähtien. Vaikka äitiyspakkaus on minusta ihan mieletön ja hieno juttu, haluan mielummin hankkia sellaista meidän näköistä tavaraa joka sitten varmasti tulee myös käyttöön.

Isoimpia hankintoja vauvalle yleensä on vaunut sekä nukkumispaikka. Vaikka vauva tulee varmasti nukkumaan suurimmaksi osaksi vieressäni, ajattelin nyt ensimmäistä kertaa testata pinnasängystä tehtävää sivuvaunua oman sängyn viereen. Näin sitä saa varmaan itsekin nukuttua ehkä vähän paremmin ja vauvan siitä viereen kuitenkin nousematta. Pinnasängyn lisäksi päiväasikaan käytettäväksi voisi olla pyörillä liikuteltava sänky tai kantokahvallinen kori. Lisäksi sitteri on mielestäni ihan edoton, sen avulla valveilla olevan vauvan voi helposti ottaa vaikkapa keittiön pöydälle katselemaan kun itse tekee ruokaa tai mukaan suihkuun.

En ole vielä ihan varma että millaisen pinnasängyn tahtoisin. Joko sellainen ihan mahdollisimman simppelin, perinteisen tai sellaisen retron (jollainen itsellänikin oli pienenä) missä on muutamassa pinnassa isot pyörivät puuhelmet vai sellaisen jota voi myöhemmin jatkaa isomman lapsen sängyksi. Sängyssä pitää kuitenkin olla mahdollisuus säätää korkeutta sekä irroittaa toinen laita. Minkälaisia pinnasänkyjä teillä on?

Yhdet ihanat pellavaiset vauvalakanat meiltä jo löytyy, mutta kokemukseni mukaan lakanoita kannattaa kyllä olla useammat. Pari vauvanpeittoa meiltä muuten taitaa poikien jäljiltä vielä löytyä, ne ovat varmaan ainoa vauvakama mitä on enää tallessa. Ajattelin myös, että pikkuinen vauva voisi tuntea olonsa turvallisemmaksi ja nukkua paremmin unipesässä. Myös kapalointi toimi ainakin aiemmin meidän pojilla hyvin, mutta sellaiseen käy nyt melkein mikä vaan ohut peitto.

Vaunu-asia minulle on melko selvä, sillä olen uskollinen Bugaboo-käyttäjä ja sellaisena aijon pysyä jatkossakin. Tälläkertaa kuitenkin vähän isompipyöräinen Buffalo-malli kiinnostaa eniten – kokomustana tietysti. Meidön talossa ei ole hissiä, joten parvekkeelle täytyy myös keksiä jotkut toiset vaunut tai mahdollisesti joku vähän huonokuntoisempi Buffaloiden runko, johon kopan voi kiinnittää parvepäikkäreiden ajaksi. Emme tuskin tule paljoa autolla liikkumaan, mutta turvakaukalo pitää silti olla. Kätevin ehkä sellainen joka saa myös rattaisiin kiinni ja ehkä sellainen missä olisi pieni kuomu suojana.

Vaatteita ajattelin ostella pääosin kirppiksisltä, heti kun saan tietää vavan sukupuolen. Vaikka tykkään muutenkin sukupuolineutraaleista vaatteista, helpottaa tieto vähän hankitojen tekoa. Muutenkin ajattelin etsiä mahdollisimman paljon käyetettynä tavaraa, nuo vauvakamat kun yleensä ovat käytössä vain hetken ja siksi pysyvät hyväkuntoisina myös seuraaville käyttäjille.

Toivon että vauvan hoitopöytä saadaan sijoitettua kylppäriin, vaikkapa pesukoneen päälle, lähelle vesipistettä. Se minusta kätevin ratkaisu, eikä meidän makkariin muutenkaan pinnasängyn lisäksi taida enää mahtua muuta.

Näiden isompien juttujen lisäksi ostoslistalla on ihan hirveä määrä pientä ja vähän isompaa sälää kynsisaksista kylpyammeeseen. Ihan meinaan hengästyä kun luen tuota allaolevaa listaani.

Rintaleikkaukseni takia ei voi yhtään tietää, että onnistuuko imetys vai ei. Aijon nyt kuitenkin olla optimistinen sen suhteen ja varautua niin, että se tulisi onnistumaan. Vaikka imetys onnistuisi toivon että vauva oppii myös juomaan pullosta, myös tuttia ajotaan tarjota jossain vaiheessa.

– pinnasänky
– liikuteltava sänky tai kehto
– unipesä
– petivaatteita
– peitto
– kapaloliina
– pinnasängyn reunapehmuste

– kantoliina tai reppu
– vaunut
– lämpopussi vaunuihin
– turvakaukalo
– sitteri

– tutti
– tuttiketju
– tuttipullo
– rintapumppu
– nännivoide
– liivinsuojukset
– imetystyyny

– hoitoalusta / hoitopöytä
– harsoja
– hiusharja
– vaippoja
– pyyhe
– kylpyamme
– lämpömittari
– nenäfrida

– tumput
– sukkia
– kietaisubodyja
– housuja
– sukkahousuja
– yöpukuja
– myssyjä
– villavaatteita
– haalari

– leikkimatto / lelukaari
– leluja
– mobile

Puuttuuko listasta vielä mielestänne jotain oleellista? Mitkä tarvikkeet teillä olivat ihan must ja mitkä taas aivan turhia?

Kuvat: lämpöpussi Elodie Details, mobile Ferm Linving, lelukaari Simply Child, sänky Sebra, korisänky Numero 74, vaunut Bugaboo, turvaistuin Britax, sitteri Baby Björn, tuttiketju Raskauskeiju, pinnasängyn pehmuste Numero 74, unipesä Vanilla Copenhagen, lelu Sebra, tutti Naturesutten, villasukat Roerstromsk, imetystyyny NG Baby, myssy Rouheaknits, pyyhe Badcape Baby, tuttipullo Lifefactory, villa-asu Roerstromsk, lelu Kongessloejd, harja Bebe Jou, taitettava amme Stokke.


MISTÄ VAUVAT TULEVAT?
– KIRJASUOSITUS

28/02/2018

Kun sain lapsia huomasin että minulla on heikkous – lastenkirjoihin! Monet niistä ovat kiinnostavia jopa aikuselle ja kuvitukset vielä sitäkin hienompia. Tykkään lukea lapsilleni paljon, mutta silloin kirjan on oltava oikeasti hyvin kirjoitettu. Kirjat ovat mielestäni myös kiva sistustuselementti lastenhuoneessa, niinpä niitä on tässä vuosien varrella kerääntynyt meille varsinkin kirppiksiltä aikamoiset pinot.

Kirjainnostukseni on myös tarttunut lapsiin, jo ennen kun he osasivat itse lukea. Nyt Elviksin oppi hiljattain lukemaan ja kirjojen lisäksi he ovat kovin innostuneita myös sarjakuvista. Lisäksi kirjastoon pitäisi päästä myös usein, koska eihän meillä satu justiinsa olemaan sitä suomen historista kertovaa kirjaa, joka sillä hetkellä kiinnostaisi ihan hirveästi. Koulun ja eskarin kanssa pojat pääsvätkin lähes joka viikko lainailemaan myös siltä kirjoja.

Tästä syystä kirjoja on siis paljon! Vanhassa kodissamme meillä oli ihan hauskan näköinen, mutta ei niin käytännöllinen ratkaisu kirjojen säilytykseen. Ne olivat nimittäin kahdessa pinossa piippuhormien syvennyksessä. Tällöin niitä ihan alimmaisia kirjoja oli tosi hankala ottaa ja siksi niistä moni jäikin lukematta.

Nyt muuton yhteydessä karsin yli puolet kirjoista pois jolloin jokosta paljastui paljon sellaisia kirjoija, noidenka olemassaolon olon olin jo melkein unohtanut. Yksi niistä kirjoista on tämä Vuokko Hurmeen kirjoittama ja Sanna Pelliccionin kuvittama Pikkurillin Käsikirja.

Tämä hauska lasten tietokirja kertoo kaiken oleellisen lapsista. Miten ne syntyvät, kasvavat ja kehuttyvät. Millaista lasten elämä on ollut aikoja sitten ja miten maailman lapset eroavat toisistaan vaikkapa aamupalamieltymysten mukaan.

Kirja tukee hienosti sitä, mitä minäkin olen kasvatuksessa omien lasten kanssa pyrkinyt tekemään – eli kertomaan asiat niinkuin ne ovat. Lapsen ikätasoon suhteutettuna toki. Meillä on, joskus ehkä vähän kiusallisiin, ”mistä vauvat tulevat?”-tyyppisiin kysymyksiin vastattu aina rehellisesti. Emme ole satuilleet haikaroista tai muista, vaan perhmeän laskun kautta selvitetty asiaa aina vähän tarkemmin lasten kasvaessa. Myös tässä kirjassa asiat kerrotaan ihanan rehellisesti, selkeästi ja yksinkertaisesti. Mutta niin, ettei se ole järkytys lapselle.

Etenkin juuri tuo vauvan kehitys soluista alkioksi ja sikiöksi, vauvan aika vatsassa ja syntymä sekä sen jälkeinen pikkuvauva-aika on meidän perheessämme hyvin ajankohtaisia asioita. Pojista on ollut tosi mielenkiintoista katsoa kuvien kautta mitä on jo tapahtunut ja mitä on vielä tulossa. Ja samaan aikaan ”muistella” omaa aikaansa vastassa ja vauvana.

Yhteisten lukuhetkien lisäksi tämä kirja antaakin myös paljon aiheita yhteiseen pohdiskeluun ja menneiden muisteluun. Iloisten kuvitusten avulla lasten on lisäksi helpompi käsittä ehkä vähän oudolta tai jopa pelottavilta tuntuvia asioita turvallisesti ja hauskalla tavalla. Ainoastan kutituksessa minua jäi vähän kaivelemaan, että miksi tässä ei ole ruskeita lapsia, vaan tummat hahmot on piirretty sinisiksi. Se on hölmö juttu muuten ihanasti kuvitetuun ja värikkääseen kirjassa. Mutta muuten, kaikinpuolin ihan tosi ihana kirja, suosittelen kaikille!