PIINAPÄIVÄT

14/08/2018

Optimistisesti tosiaan päivät, vaikka voihan tässä perjatteessa mennä vielä pari viikkoakin ennen kun vauva syntyy. Näin uudelleensynnyttäjänä olin aivan varma siitä, että tämä kolmas lapsi kyllä syntyisi hyvissä ajoin ennen laskettua aikaa. Tiedän tottakai sen, että lapsi syntyy kun syntyy, eikä siihen mitkään poppaskonstit auta – mutta mikä ihme kestää!?

Viimeisen reilun viikon kroppani on sanonut minulle, että ihan kohta. Selvästi vähän kipeämpiä supistuksia ja polttoja on tullut, mutta hyvin satunnaisesti. Olen ollut ihan järjettömän huonolla tuulella – joka enteilee kuulemma lähestyvää synnytystä. Minua on oksentanut – joka enteilee kuulemma lähestyvää synnytystä. Olen nukkunut huonosti – joka enteilee kuulemma lähestyvää synnytystä. Ja olen nukkunut myös hyvin – joka sekin kuulemma enteilee lähestyvää synnytystä. On bongaitu limpatulppaa ja jopa käyty sairaalassa käyrillä vauvan liikkeiden vähentymisen vuoksi – kaikki nämäkin enteilevät muuten sitä synnytystä! (mikä on tosi jännä juttu, kun laskettu aika on kahden päivän päästä)

Piinavaksi tilanteen tekee juuri se, kun en pysty itse saamaan asiaa pois mielestäni. Kokoaja sitä kuulostelee omaa kroppaansa ja olojaan. On jatkuvasti vähän varpaillaan, että joko nyt? Ja samaan aikaan olen ihan luovuttanut että tämä syntyisi ikinä täältä. Siinä ei paljoa kohduta muiden lohkaisut siitä, miten ”kukaan ole ikinä jäänyt sinne asumaan, eh heh”. Molemmat pojat ovat syntyneet neljä päivää ennen laskettua aikaa, miksi tämä ei?

Pikku lisästressi on myös vauvan koosta. Kerroinkin että sain vasta muutama viikko kuulla raskausdiabeteksestäni ja että minulta mitattiin nyt vasta ensi kertaa myös sf-mitta, joka nykyään huitelee jossain ihan pilvissä. Silti en saa neuvolasta lähetettä painokontrolliin, en edes diabeteshoitajalle. Ja viime neuvolakäynnilläni terkkakin oli sitä mieltä, että ei se sokereiden mittailu nyt niin tarkkaa ole jos menee vähän yli. Ja kun kerta olen jo aiemmin synnyttänyt niin hyvin sieltä mahtuu vähän isompikin vauva tulemaan. Tämä on varmaan ihan totta, mutta halusin siti tietää ja varautua jos näin on. Lisäksi myös raskaudiabetes voi käsittääkseni vaikuttaa istukan toimintaan, joten olisi mieltä helpottavaa jos nämä asiat edes tarkistettaisiin. On myös kummallista miten paljon käytännöt vaihtelevat nevoloittain ja sairaaloittain. Jossain muualla raskautta ei edes päästettäisi yliaikaiseksi minun tilanteessani, nyt vaan mennään ja katsotaan kuinka käy.

Toisaalta meillä ei vieläkään ole todellakaan asiat täällä valmiina vauvaa varten. Ei ole vaippoja tai pakattua sairaalakassia, saatika mitään hoitopöytiä tai vimosen päälle sisustettua vauvan nurkkausta. Ehkä tämä tyyppi onkin sitten vähän vaativampi tapaus, eikä meinaakkaan tulla ennen kun mobile kiikkuu katosta ja sänky on pedattuna.

Kuten mainitsinkin, näihin piinapäiviin kuuluu ilmeisen yleisesti tuo huonotuulisuus. On ihan käsittämätöntä miten kärttyinen voinkaan olla. Äsken huusin radiolle (joka olin itse hetkeä aiemmin laittanut päälle), että OLE JO HILJAA! Meni vähän myös tunteisiin, kun lapsi yksi päivä kysyi että ”äiti, miksi olet niin vihainen”, kun räpätin siitä MITEN NE LEGOT KUULUU SIIVOTA (he kuitenkin sentään siivosivat)! Onneksi saan nämä viimeiset päivät viettää ihan yksinäni kotona, voin rauhassa raivota ärsyttävälle itsestään päälle menevälle liesituulettimelle ja paskalle pussilakanalle jossa ei ole käsiaukkoja.

Piiiii-naaaaaa-vaaaaa.


VALMISTAUDUTAAN VAUVAA VARTEN

9/07/2018

Tein alkukeväästä listaa hankinnoista, jota vauvaa varten kannattaa tehdä. Omaa kokemusta itselläni on jo kahden lapsen verran ja on aina kiinnostavaa huomata, miten vaikka joku meille itsestäänselvä ja paljon  käytetty tavara on jollekin toiselle aivan täysi turhake – ja toisinpäin.

Nyt kun vauva saattaa saapua maailmaan ihan mikä lähiviikko tahansa, otin tarvikelistan uudelleen esille. Vauvahan nyt sinänsä pärjää alkuun, ainakin perjaatteessa, ihan vain tissillä ja muutamalla vaatteella. Mutta kun arkea alkaa alkaa tarkemmin miettimään, niin kyllähän moni asia helpottaa sitä aika paljon. Ensimmäiset päivät haluan myös muhia ihan rauhassa vain kotona vauvan kanssa, joten on kivempi myös hankkia mahdollisiman moni asia etukäteen eikä sitten säntäillä heti kaupoille.


Tämä yhdeksän kuukautta on mennyt todella nopeasti, vaikka alkuvuodesta vielä tuskailin sen hirveän pahoinvoinnin kanssa ja olin aivan varma, etten tulisi ikinä selviämään siitä. Tässä sitä kuitenkin ollaan vauva lähestulkoon valmiina, joten korkea aika myös aloittaa täällä kotona valmistelut.

Innostuin myös ajatuksena kasvivärjäyksestä, mutta en ole tehnyt asian eteen mitään. Kassillinen harsoja siis odottaa tuolla myös vielä värjäystään. En ole myöskään osannut päättää, että minkä värisiksi peppuharsot haluan ylipäätään värjätä.

Myöskään tutin käytöstä emme vielä ole ihan päässeet Oskun kanssa yhteisymmärykseen. Itse koen tutin hyvänä juttuna, kunhan sitä tarjoaa vauvalle vasta kun imuote on muuten kunnossa. Tiedän myös sen, etteivät kaikki vauvat edes huoli tuttia. Mutta jos huolii, on se mielestäni hyvä rauhoittaja silloin kun vauvalla ei oikeasti ole nälkä, mutta hän tarvitsee turvaa imeemisestä. Ymmärrän samalla myös sen kannan, että ei tuttia vauvalle.

Myöskään imetyksen onnistumisesta ei ole mitään takeita, etenkin kun minulle tehtiin viime syksynä rintojen piennnnysleikkaus, jossa myös osa rinnan hermoista ilmeisesti vaurioitui. Mietin aiemmin myös sitä, että haluanko edes leikatuilla rinnoilla yrittää imetystä, sillä jokainen imettänyt tietää ettei sen jälkeen paluuta entiseen terhakkuuten ole. Päätin kuitenkin, että yritän kyllä ja jos maitoa ei vaikka riitä, mikä on yleistä leikkauksen jälkeen, niin yritän ainakin osaimettää ja pumpata niin paljon kun mahdollista. Nämä ovat asioita joihin ei ihan hirveästi voi vaikuttaa, ainakaan näin etukäteen, mutta helpottaa kovasti jos kotoa löytyy varmuudeksi sitten tarvittavat välineet kuten se rintapumppu tai tuttipullo.

Itse olen varautunut muutamilla imetysrintsikoilla sekä liivinsuojuksilla. Lakanoita myös omaan sänkyyn voisi vielä ostaa ehkä yhdet, sillä muistelisin että perhepedissä niiden vaihtoväli etenkin aluksi on melko tiheä. Itseasiassa olen miettinyt myös koko sängyn päivittämistä hieman leveämpään, mutta tykkään niin paljon tuosta vanhasta että ehkä mennään nyt ainakin aluksi vielä sillä.

Kuten sanottu, vauva pärjää oikeasti hyvin pienellä määrällä mitään, mutta omaa arkea vauvan kanssa helpottaakseen monet näistä tarvikkeista ovat ainakin itselleni tärkeitä. Vauva ei myöskään välitä kodin muusta sisustuksesta, mutta silti minulla on kuitenkin paineet vielä saada pari seinää maalattua, laittetua lamppuja kattoon, hankkia sälekaihtimet, päiviettyä niin sohva kun ruokapöytäkin sekä saada vihdoin ja viimein makuuhuoneen vaatesäilytys kuntoon sekä poikien huoneen hyllyt seinälle.

Hommaa siis riittää vielä, virallinen äitiysloma alkaa muutaman päivän päästä!

Fabelabin tuotteet saatu Gerffer Groupilta


SAIRAALAKASSIN SISÄLTÖ

19/06/2018

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ – POLARN O. PYRET

Lähestyvä synnytys käy mielessä päivä päivältä useammin ja päässä pyörii jatkuvasti myös ne asiat, joita ennen vauvan saapumista olisi kiva saada valmiiksi. Rattaat meillä odottaa kellarissa kasaamista ja pikkuisia vaatteita on tullut hamstrattua, mutta siinä se sitten onkin. Onneksi minulla on selkeä visio siitä, mitä tarvikkeita tulee vielä hommata, joten eiköhän se käy sitten nopeasti. Ja onneksi pieni vauva ei vielä paljoa tarvitse.

Ennen lähestyvää synnytystä on hyvä alkaa miettimään myös sairaalakassin pakkaamista. Sitten on ainakin yksi murhe vähemmän, kun tietää että valmiin kassiin voi napata mukaan kun lähtö synnyttämään koittaa. POPin sivuilta löytyy tosi hyvä vinkkilista siitä, mitä sairalaakassiin kannattaa pakata mukaan. Etenkin kaikki vauvan tarvikkeet, eli lähinnä vaatteet, voikin pakata sinne jo hyvissä ajoin.

Viime synnytyksen jälkeen voimme vauvan kanssa niin hyvin, että saimme pyynnöstäni luvan lähteä kotiin jo heti seuraavana päivänä. Silloin en siis paljoa mitään tarvikkeita tarvinnutkaan tai ehtinyt kaivata. Pidin vauvaa paljon ihokontaktissa, sekä käytin niin itselleni kun vauvallekin sairaalan vaatteita, jottei minun tarvitsisi tuoda mukanani kotiin pyykkiä. Ymmärän kuitenkin niitä, jotka tahtovat vauvalle päälle heti ihan omat vaatteet.

Itse pakkaan sairaalakassiin tälläkin kertaa vauvalle vain kotiutumisvaatteet, mutta varmuudeksi kaksin kappalein. Sillä ikinä ei voi tietää… Oma lista näyttää tältä:

– 2x kietaisubody (koska ne ovat vastasyntyneen kanssa parhaat)
– 2x housut
– 2x sukat (käytän toisia tumppuina)
– ensimmäinen unilelu
– myssy
– peitto

Kaikki vaatteet ovat kokoa 50, tiedän että ne käyvät nopeasti pieneksi, mutta en halua vauvan hukkuvan ensimmäisiin vaatteisiinsa. Ja ne pikkuisimmat ovat vaan niin suloisia! Vastasyntyneen kanssa kanssa kannattaa ehdottomasti suosia kietaisumallisia vaatteita, etenkin jos kyseessä on esikoinen ja vauvan käsittely jännittää aluksi. Kietaisumalliset vaatteet on helppo pukea ja riisua. Vaatteita ostaessa kannattaa myös kiinnittää huomiota saumoihin ja mahdollisiin selkäpuoella oleviin nappeihin. POPin monissa vauvanvaatteissa on erityisen pehmeät tasosaumat, jotka eivät paina pientä vauvaa. Muutenkin vaatteissa on suosittu erityisen pehmeitä luonnonmateriaaleja ja useimmilla vaatteilla on myös ECO-merkintä, joka tarkoittaa tiukkaa kemikaaliseulaa sekä luomupuuvillan käyttöä ja valmistusta kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti.

Vauvan turvakaukalossa meillä on valmiina lämpöpussi, joten emme välttämättä tarvitse erikseen mitään haalaria kotimatkalle. Ostin kyllä kirppikseltä juuri POPin ohuen merinovillaisen haalarin, joten voi kuitenkin olla että napataan se varmuudeksi vielä kassiin mukaan, riippuen sen hetkisestä säästä.

Täytyy vielä kehua, näin kohta yhdeksän vuoden äityden kokemuksella, että POPin sukat ovat ihan parhaita! Pienet vastasyntyneen sukat kun putoavat helposti jalasta, mutta näissä on sen verran hyvä varsi (kuitenkaan painamatta liikaa), niin että ne pysyvät pikkuisenkin vispaavissa jalassa. Sen lisäksi pikkuisia ja pehmoisia sukkia voi mielestäni käyttää myös tumppuina, ettei vauva saa vahingossa raavittua itseään. POPin valikoimista löytyy tällä hetkellä todella paljon kauniita murrettuja ja pastellisia sävyjä vaatteiden lisäksi myös sukista. Ja POPin jarrusukathan ovat ihan klassikot!

Jos tulevan vauvan sukupuolta ei tiedä ennakkoon, tai tahtoo muuten pukea vauvan neutraalisti, löytyy POPilta tähän paljon hyviä vaihtoehtoja. Perinteiseen raitamallistoon on tullut sinisen ja punaisen rinnalle tuo kaunis harmaa, josta löytyy vaatteita aina koosta 44 alkaen. Harmaaraitaan on helppo yhdistää myös muita värejä. Nuo vaaleanvihreät housut ovat muuten pehmoisinta trikoota mitä olen ikinä kokeillut!

POPin vaatteet ovat myös ihanan ajattomia ja laadukkaita. Moni usein säästääkin vauvan kotiustumisvaatteet, vaikka muut menisivätkin kirppikselle myöhemmin kiertoon. Meillä nämä menevät säästöön ja kenties joskus saan sitten sylitellä lastenlastani näissä samoissa pikkuisissa vaatteissa.

Jos teillä on myös sairaalakassin kasaaminen ajankohtainen, kannattaa käydä kurkkaamassa parhaimmat vinkit sen kasaamiseen täältä. Olisi myös kiva kuulla, mitä tavaroita tai vaatteita te koitte tarpeellisiksi ja ei niin tarpeellisiksi sairaalakassissa. Itselläni jäi ainakin kaikki kirjat lukematta, kun halusin vain tuijottaa vauvaa. Hyvänä vinkkinä on myöskin kirjoittaa lista tarvikkeista, vaikka ei kassia vielä pakkaisikaan. Näin ollen joku muu voi pakata sen puolestasi jos vaikka lähtö sairaalaan tuleekin etuajassa tai nopeasti.