Kaupallinen yhteistyö Lovanna Lingerie kanssa

Uusi kotimainen ja vastuullisesti alusvaatteita valmistava Lovanna Lingerie on avannut tänään nettikauppansa.  Ennen kun kerron siitä lisää, haluan kertoa, miksi tämä yhteistyö heidän kanssaan tuntuu niin erityisen tärkeältä henkilökohtaisesti.

On nimittäin aika hurjaa, että muistan aloittaneeni ensimmäisen laihdutuskuurini ollessani neljännellä luokalla, eli siis kymmenvuotiaana lapsena. Harrastin tuolloin tanssia monta kertaa viikossa, tanssiporukassani oli itseäni myös vanhempia tyttöjä, katselin paljon musavideoita ja luulen siitä kaikesta kehittäneeni paineen olla kokoajan parempi ja laihempi.

Tuohon aikaan mediassa oli esillä pääosin langanlaihoja ja virheettömiä tyttöjä ja naisia. Nuoresta työstä asti sain mallin, että minun pitäisi olla samanlainen. Mutten ollut, ihoni ei ollut photoshopattu sileäksi, minulle alkoi kasvamaan karvoja, minä kasvoin ja naisellistuin kokoajan ja joka suuntaan. Vaikka olinkin lentoemäntä -tai kaalikeittodietillä ja tein 500 vatsalihasliikettä salaa huoneessani joka ilta.

Kehitin itselleni nuorena tyttönä hirveän vääristyneen suhteen ruokaan, liikuntaan ja etenkin omaan minäkuvaani. Ja lopulta myös kehoni alkoi kärsiä siitä, mutta ei laihtumalla vaan päinvastoin. Vuosikaudet tunsin itseni epäonnistuneeksi, pidin itseäni lihavana, vaikken sitä silloin ollut. Mutta minä uskoin niin ja jatkuvasti rankaisin kehoani mitä hulluimmilla laihdutuskuureilla, jota jopa nuortenlehdistäkin löytyi – niiden näin saat pyykkilautavatsan -jumppaohjeiden kanssa.

Kun on vuosikausia pitänyt kehoaan vääränlaisena, on siitä ajatusmallista vaikea päästä yli. Hullua kyllä, itse tulin sinuiksi itseni kanssa vasta kun kehoni oli kokenut mitä suurimman muutoksen ja muuttunut entisestään vielä kauemmas siitä niin sanotusti täydellisestä vartalosta. Raskaus kirjaimellisesti runteli kehoni, mutta samalla juuri se opetti minut hyväksymään sen juuri sellaisena kun se oli ja mikä tärkeintä, arvostamaan ja pitämään siitä.

Ei tämä tietenkään käynyt yhdessä yössä, vaan pikkuhiljaa, kahden lapsen saamisen jälkeen. Vei aikaa totutella ihan uuden malliseen vatsaan ja joka puolelta kehoa löytyviin raskausarpiin. Mutta siinä totutellessa tuo pehmeäksi muovautunut keho alkoi tuntua omalta ja tärkeältä. En halunnut enää rääkätä tai rankaista sitä, vaan pitää sitä hyvänä, pitää siitä huolta. Ja voi miten se teki minulle hyvää.

Välillä silti joskus turhautti. Kuten vaikka vaatekaupassa, jossa harvoja kivoja vaatteita löytyi koossani. Etenkin alusvaatteiden ostaminen oli aina tuskallista, sillä mitään omaan tyyliäni miellyttäviä kevyitä ja simppeleitä liivejä ei valmistettu koossani. Välillä se aiheutti ajatuksia, että ehkä minä en sitten kuitenkaan tällaisena olekaan muiden mielestä aivan sopiva.

Mutta pikkuhiljaa myös maailma on alkanut muuttumaan. Tärkein minulle tapahtunut asia oli oivallus omassa päässä, mutta myös viime vuosina etenevissä määrin mediassa näkyneet erilaiset naiskuvat ovat vahvistaneet omaa minäkuvaa. Lehdissä ei jaeta enää samalla tavalla vahingollisia laihdutuskuureja, vaan puhutaan kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista. Malleina näkyy eri kokoisia, näköisiä ja värisiä ihmisiä, joskus jopa ilman photosoppia, selluliitteineen, arpineen ja karvoineen. Luonnollisina, sellaisina kuten minäkin.

Sopivia alusvaatteitakin on alkanut löytyä paremmin ja mikä parasta, tästä päivästä lähtien myös kotimaisia ja vastuullisesti tuotettuja sellaisia. Lovannan idea syntyi vaikeudesta löytää istuvia ja kauniita alusvaatteita sopivassa koossa – en siis todellakaan ole ollut ainut tämän asian kanssa painiskeleva! Monella naisella ongelma on ollut se, että kuppikoot loppuivat kesken tai että kapeaa ympärysmittaa oli harvoin saatavilla. Tai jos sopiva koko löytyy, ei se muuten miellytä.

Lovannassa yhdistyy laaja kokovalikoima, kaunis itsevarmuutta luova ulkonäkö ja vastuullisuus. Nykypäivänä tuo vastuullisuus onkin ihan välttämättömyys ja se on otettu huomioon alusvaatteiden materiaaleissa, jotka on valittu painottaen valmistustavan ekologisuutta ja materiaalien myrkyttömyyttä, sekä tuotteiden kestävyydessä. Näissä ensimmäisen malliston alusvaatteissa materiaaleina on käytetty sertifioituja kierrätyskuituja sisältäviä kankaita: meshiä, polyamidineulosta ja pitsiä.

Itse ihastuin eritysesti kuvissa minulla päälläni oleviin pehmoisiin ja kevyisiin kierrätyspolyamidista valmistettuihin liiveihin sekä korkeavyötäröllisiin alushousuihin. Korkeavyötäröiset mielletään joskus vähän mummomaiseksi, mutta minä rakastan korkeaa mallia aina vaan. Lovannan pöksyjä ei muutenkaan voi millään kutsua mummomaiseksi, leikkaus näissä on korkea, etenkin takaa, joka saa pepun näyttämään tosi hyvältä. Värienkin puolesta nämä ovat oikeat hyvän mielen alusvaatteet ja kohottavat ehdottomasi itsetuntoa, sillä ne päällä on hyvä olla.

Viime viikolla vilautinkin jo mystisesti vähän näitä alusvaatteita instagramissa ja sen perusteella todella moni teistäkin on odottanut kotimaisia ja vastuullisesti tuotettuja alusvaatteita. Lovannan mallistoon kuuluu erilaisia malleja monessa eri koossa, kuppikoot B-G.

Koodilla MINTTU saatte 15% alennuksen tilauksistanne Lovannan verkkokaupassa. Sivuilta löytyy myös kattavat ohjeet oikean koon valintaan. Lovannan verkkokaupan pakkaukset on valmistettu valkaisemattomasta kartongista ja kotimaan lähetyksissä käytetään hiilineutraalia kuljetusta.

Tuntuu, että siitä olisi vasta muutama kuukausi, kun kirjoitin Black Fidayhin liittyvän postauksen – mutta se olikin jo tasan vuosi sitten. Se on edelleen hyvin ajankohtainen, ja siksi haluankin kirjoittaa samasta asiasta myös uudestaan. En kuitenkaan viitsi liiaksi toisella samoja asioita, joten käy ihmeessä lukemassa myös viime vuotinen postaus, joka pureutuu etenkin pikamuodin ongelmiin.

Vaikka en tittelistä niin pidä tai itseäni sellaiseksi kutsu, niin bloggaajan ammattini vuoksi olen myös vaikuttaja. Minulla on valta vaikuttaa parhaimmillaan kymmenien tuhansien ihmisten ajattelumalliin, mielipiteeseen tai ostokäyttäytymiseen. Toki siihen liittyy paljon kaikkea muutakin, mutta kuluttamiseen ”kannustaminen” on yksi osa työtäni. Sillä olen osittain yhden naisen mainostoimisto. Se mahdollistaa sen, että voin kustua bloggaamista työkseni, eli saan siitä palkkaa. Samalla minulla on iso vastuu siitä, mitä ja millä tavalla mainostan.

Varsinkin viimeisten muutaman vuoden aikana olen havahtunut siihen, että valtaan liittyy myös iso vastuu. Siksi olenkin entistä tarkemmin valikoinut yhteistyökumppanini, vähentänyt fyysisten tavaroiden mainostusta ja pyrkinyt kannustamaan vastuulliseen kuluttamiseen ja kotimaisen suosimiseen. En ole missään mielessä täydellisen kuluttajan esikuva, mutta kokoajan parempi ja mielestäni on silti tärkeää tuoda esille niitä hyviä ja oikeita asioita sekä tapoja siitäkin huolimatta, että olen vasta matkalla sinne.

Viimeisten muutamien vuosien aikana on tuntunut myös hullulta seurata sivusta miten ilmastokriisistä ja ilmastoraporteista huolimatta kulutamme kokoajan vain entistä enemmän. Hesarin atikkelin mukaan suomalaiset tilaavat halpaa krääsää Kiinasta 15 miljoonaa pakettia vuodessa – ja tahti vain kiihtyy. Lisäksi halpiskamaa myyvä Wish kertoo Suomalaisten tilaavan kuukausittain 500 000 kertaa. Halvat hinnat sekoittavat ihmisten päät ja huonolaatuinen tavara päätyy nopeasti roskiin, eikä kukaan halua miettiä niitä ongelmia, jotka liittyvät halvan tavaran tuotantoon.

Black Friday tuntuu olevan kulutuksen huipentuma. Paitsi että enää ei ole pelkkä musta perjantai, vaan koko viikko on nimetty Black Weekiksi, jolloin joka päivä ennen pääpäivää some, sähköposti ja lehdet ovat täynnä toinen toistaan parempia alekoodeja ja tarjouksia. Eikä kaikki toki lopu perjantaihin vaan myös viikonloppuna shoppaillaan Black Weekendinä ja maanantaina pistetään viimeisetkin hilut haisemaan Cyber Mondayn crazyissä aleissa.

Pikkuhiljaa tämä on myös alkanut kääntyä itseään vastaan – ehkä vielä aika pienellä mittakaavalla, mutta joka tapauksessa on ja hyvä niin. Jo viime vuodesta muistan todella monen käyneen Black Fridayn kulutushysteriaa vastaan ja kyseenalaistamaan sen, mutta etenkin tänä vuonna myös entistä useammat yritykset ovat päättäneet olla lähtemättä alesekoiluun mukaan.

Jotkut yritykset ovat ilmoittaneet, etteivät alenna nyt perjantaina mitään tuotteita tai jaa alekoodia, jotkut kivijalat ovat jopa pistäneet ovensa täksi päiväksi kokonaan säppiin. Näinpä sellaisenkin Black Friday kampanjan, jossa kaupasta voi ostaa tänään yhden tuotteen kahden hinnalla, päivän tuotto laitetaan hyväntekeiväisyyteen, mihin myös vastareaktioksi tehty #brightfriday kampanjan perustuu.

Tärkeintä olisikin taistella turhaa ja vastuutonta kuluttamista vastaan joka päivä. Miksi ei Black Fidayn tarjouksia hyödyntäisi jos jokatapauksessa pitää ostaa jotakin uutena, kunhan pitää huolen, ettei klikkaa ostoskoriin mitään ylimääräistä mukaan halvan hinnan vuoksi. Sillä ostelulla vain halvan hinnan (tai ostelusta saatavan huvin) takia on loppujen lopuksi hyvin suuri hintalappu.

Ostamalla vain tarpeeseen, etsimään käytettynä, lainaamaan, suosimalla kotimaisia ja vastuullisesti ja ekologisesti tuotettuja tuotteita on suuri merkitys. Meillä on etenkin halvan pikamuodin vuoksi aivan vääristynyt käsitys tuotteiden todellisista hinnoista, jonka vuoksi myös kaappimme tursuavat turhasta tavarasta. Onneksi tiedän, että te kaikki siellä ruudun takana tiedätte tämän!

Blogiurani aikana on ollut myös hienoa nähdä miten fiksua ja valveutunutta porukkaa siellä on. Välillä on kirpaissut kuulla kritiikkiä omista valinnoista, mutta osittain se on toiminut myös moottorina kokoajan entistä esimerkillisempään toimintaan.

Vaikuttajana olo on siinä mielessä myös vähän kinkkistä, että jotkut vaativat täydellisyyttä niiltä, joista näistä asioista puhuvat. Mielestäni on tärkeämpää että puhuu ja toimii sitten vaikka askel kerrallaan. Kunhan tekee jotain!

Itse sain hyvän vinkin joka toimii hyvin myös muulloinkin, kun vain tämän Black Fidayn kulutushyterian yhteydessä. Nimittäin kaikken sähköpostiin tulevien uutiskirjeiden perumisen. Niin monet kerrat olen löytänyt itseni vimmatusti selaavan netikkauppaa sieltä tulleen alennuskirjeen johdosta. Klikkaillut koriin tuotteita, joita en sitä ennen ollut tiennytkään tarvitsevani.

Tein jo aikaa sitten itselleni säännön, että jätän sivun auki, enkä vielä tilaa mitään. Jos en seuraavana päivänä ollut vakuuttanut itseäni siitä, että oikeasti tarvitsisin tuotteen klikkasin sivun kokonaan pois. Tätä tapahtui paljon ja en tullut juuri koskaan tilanneeksi mitään – usein en edes seuraavana päivänä muistanut mitä koko ostoskorissa oli! Ihan hullua. Tämä taktiikka toimii, mutta vielä paremmin toimii se, ettei koko nettikauppaa päädy selaamaan. Kiitos siis helposta ja tehokkaasta vinkistä Minni!

Tänä vuonna on ollut kiva huomata myös se, miten entistä enemmän annetaan käytettyjä tavaroita myös lahjaksi. Hienoa että se tapa on yleistymässä, eikä siinä toivottavasti nähdä pian enää mitään outoa tai alenna lahjan arvoa – päinvastoin. Tämänkin puolesta kampanjoi alkuviikosta Black Fridaytä vastustava White Monday.

Pikamuotia vastaan on liikkunut somessa tänä vuonna myös hyviä haasteita kuten #kestotyyli, #lempivaatteeni ja #300wears.

Toivoa siis on – toivottavasti taas vuoden päästä asiat olisivat edes hitusen järkevämmällä tolalla.

Lue myös: Musta perjantai / Finnwatch, Black Friday ei ole ratkaisu pinituloisten ongelmiin / Suvi Auvinen

Kaupallinen yhteistyö Aarrekidin kanssa

Olen rakastunut kesäiltoihin, nurmikon kasteeseen, kauniisiin pikkukukkiin, itse kerätystä kuusenkerkästä valmistettuun teehen ja uuteen neuleeseeni. Vaatekaapistani on pitkään puuttunut laadukas luottoneule jota voi käyttää monessa tilanteessa, mutta ei puutu enää! Rakastan tietysti pukeutua myös mustaan (jos joku ei ole sitä vielä huomannut) mutta en tylsästi. Vaatteessa pitää olla aina joku juju, pieni yksityiskohta, joka tekee siitä kiinnostavan.

Kotimaisen Aarrekidin hauska Bubble-mallisto kasvoi ihanalla puuvillaneuleella, jota löytyy niin naisten kun lastenkin koossa. 100% luomupuuvillasta valmistetun neuleen hauskoina yksityiskohtana ovat kohokuvioiset pampulat. Kohopallojen lisäksi rakastan sitä, miltä neule tuntuu. Se on pehmeä, ryhdikäs ja laadukas. Juuri sellainen vaate, jota haluaa pitkää joka päivä. Pitkän mallista neuletta voikin yhdistää ainakin housuihin, hameisiin, mekkoihin, shortseihin ja legginsseihin. Olen ollut se päällä niin leikkipuistossa, iltakävelyllä kun synttäreilläkin.

Erityisen suloinen neule on lasten päällä. Laadukkaita ja luonnonmateriaaleista valmistettuja kutittamattomia paksuja neuleita löytyy tosi vähän lapsille, mikä on harmi. Siksi meidän poikien vaatekaapista ei sellaisia juuri koskaan ole löytynytkään, sitten vauvavuosien ja mummon kutomien vaatteiden jälkeen. Lasten vaatteissa laadun ja turvallisuuden lisäksi tärkeää on tietysti myös käyttömukavuus. Vaatteiden kanssa täytyy pystyä leikkimään, juoksemaan, painimaan tai vaikka kiipeämään puuhun.

Ihanaa että juuri meidän näköinen vaate löytyi tutulta ja kotimaiselta merkiltä. Aarrekidin toiminta on hyvin läpinäkyvää, mikä on itselleni nykyään hyvin tärkeä kriteeri vaatteita ostaessa. Vaateiden täytyy olla vastuullisesti tuotettuja. Nykyisin olen myös entistä enemmän hysteerisempi kemikaaleja kohtaan, joten siltäkin osin haluan tietää mistä vaate tulee ja että sille on myönnetty Öko-Tex tai vastaava myrkyttömyydestä kertova sertifikaatti.

Uutta vaatetta hankkiessa on syytä miettiä sen käyttöikää. Lasten vaatteissa tykkään rentoudesta, joten heille tulee normaalistikin ostettua vaatteet aina vähän reilummassa koossa. Näin ne ovat käytössä myös pidempään. Myöskään jos vaate ei rajoitu vain tiettyihin tilaisuuksiin tai vuodenaikoihin, tulee sille luonnollisesti myös useampia käyttökertoja – mikä on hyvä! Tämä pampulaneule on ihana myös nyt näin kesällä, lämmittää viileällä säällä ja toisaalta taas tuulenvire käy kivasti sen läpi, jos alle ei pue muuta.

Ja entäs sitten nuo kaksi vähän isompaa pampulaa! He ovat kanssani aivan yhtä innoissaan lähipuistomme kukkaloistoista ja kirpeistä kuusenkerkistä. Elvis on alkanut kiipeilemään korkealle puihin ja minä yritän olla olematta se äiti, joka kauhuissaan huutaa kokoajan että varo! – mutta se on taas jo ihan toinen juttunsa.

Vaikka tykkään joulusta ja paljon, en ikinä ole ollut se tyyppi joka aloittaa glögin hörppimisen ja joululaulujen kuuntelun viimeistään marraskuussa. En aloita sitä vielä edes joulukuussa, vaan fiilisten täysillä mielläni ihan vain ne viralliset päivät.

Joulu ei siksi myöskään näy kotonamme kovinkaan vahvasti, etenkään ennen pyhiä. En omista erillisiä jouluverhoja tai väkerrä itse joulukransseja. Itseasiassa minulla on yksi laatikollinen mummoni vanhoja olkisia kuusenkoristeita sekä muutamat vuosien mittaan mukaan tarttuneet jouluvalot. Siinä kaikki.

Jouluperinteistä minulle tärkein on perheen kesken rauhoittuminen ja yhdessäolo. Viime vuosina sen merkitys on kasvanut entisestään, ja vaikka olemmekin välillä viettäneet joulua myös ulkomailla, tämä perinne ei onneksi ole kadonnut minnekään.

Itselleni joulussa tosi tärkeässä roolissa on myös ruoka. Kaikki perinteiset jouluruoat eivät ole mieleeni, mutta aika monet kyllä. Ja jouluruokaa täytyy olla paljon, jotta aaton ja joulupäivän voi vaan pyhittää pikkupurtavan mussuttamiseen sohvannurkassa.

Lapsille tärkeitä ovat tietysti lahjat, joiden määrää olemme tietoisesti yrittäneet kokoajan vähentää. Muistan omasta lapsuudesta sen, että lahjoja oli aina niin paljon, että niiden avaamiseen kului koko ilta. Olihan se kivaa, mutta nykyään kaikki liika yltäkylläisyys ahdistaa.

Tänä jouluna pojat saavat minulta paljon toivomansa Espanjan-matkan lisäksi vain yhdet paketit. Elvikselle (käytettynä ostettu) kännykkä ja Kaapolle eräs lelu/peli. Myyllekin on paketti ihan vain näön vuoksi, sisältä paljastuu jo useampi kuukausi sitten jo muualta lahjaksi saamamme puupalikat.

Etenkin Myylle jatkossa opetamme sen, että lahjoja tulee vain se yksi, sillä haluamme näyttää hänelle järkevämmän kuluttamiseen mallia.

Tämä joulu on aiemmista poiketen vähän erilainen, sillä vietän aaton ensimmäistä kertaa ilman poikia. Joulupäivänä kokoonnutaan kuitenkin kaikki yhdessä joulupuurolle.

Myy viettää ensimmäisen joulunsa Hangossa, mummolassa ja ainakin tähän mennessä joulunvietto on sujunut juuri niinkuin itse tykkään. Ollaan syöty, oltu, syöty lisää, lapset koristelleet kuusen, kynttilät palavat ja osa pelaa lautapeliä ja osa meistä loikoilee sohvalla, omissa oloissaan nenä puhelimessa – mutta sekin on mielestäni lomalla välillä ihan ok.

Tärkeää Joulussa onkin unohtaa kiire, liika suorittaminen ja stressaaminen. Tehdä kivoja asioita, olla ja rentoutua. Ja syödä suklaata.

Hyvää joulua!

Olen mukana Alkon #nofilter-kampanjassa, jonka tarkoituksena on haastaa meidät kaikki paljastamaan todellisuus täydellisten kuvien takana. Kampanjan kautta Alko haluaa avoimesti tuoda esille omaa vastuullisuustyötään, joka näkyy vahvana yhteiskuntavastuuna mutta myös esimerkisi vähemmän puhuttuna ympäristövastuuna.

#nofilter-ajatuksen pohjalta minäkin päädyin jälleen kerran pohtimaan vastuullisuuttani sekä omia vaikutusmahdollisuuksiani lähiympäristööni. Meistä jokainen kun voi vaikuttaa sekä sosiaaliseen että käsin kosketeltavaan lähiympäristöömme positiivisella tavalla. Bloggaajana, kymmenten tuhansien silmäparien alla, tunnen kuitenkin olevani jotenkin vielä enemmän vastuussa. Nimenomaan olemalla avoin ja kaunistelematta liikaa elämääni.

Jokainen meistä varmaan tähän mennessä ymmärtää sen, ettei kavereiden tai julkkisten laittamat kuvat someen ole koko totuus. Kenenkään meidän elämä ei ole täydellistä tai mene aina kuten haluaisimme. Niiden kuvien takana on hyvin usein myös muutakin. Mutta vaikka tiedämme sen, näemme silti herkästi kaverin kuvassa vain vaikkapa ne kauniisti puetut lapset siistissä kodissa.

Bloggaajana, ja somevaikuttajana ylipätään, olen halunnut tuoda esille mielestäni tärkeitä asioita. Rakastavaa ja hyvää kasvatusta, kasvissyöntiä, kierrätystä, hyväntekeväisyyttä ja itsensä rakastamista. Ja vaikka haluankin olla rehellinen, avoin ja näyttää että mekin elämme ihan tavallista arkea, ei sitä arkirealismia jaksa ihan kokoajan näyttää.

Harvemmin sitä sitten kuitenkaan tulee kerrottua kuinka sain ihan hirveän raivarin aamukiireessä tai kuinka olin yksi ilta niin väsynyt että annoin lasten pelata pädillä tuntikausia putkeen. Tai kuinka söin synttäreillä palan salamipizzaa enkä silloin kerran jaksanutkaan huuhdella sitä jogurttipurkkia, vaan heitin sen vaan sekajätteisiin. Tai kuinka useasti sanon feissareille ettei minulla ole aikaa, vaikka olisikin, tai kuinka joskus jaksan kaikkea muuta kun hymyillä itselleni hyväksyvästi peilin edessä.

Mutta minä luotan siihen, että te ymmärrätte että minunkin elämässä on tällainen puoli. Vaikka mielummin kannustan ja luon positiivista ilmapiiriä, tiedätte etten ole mikään yli-ihminen. En pahemmin kaunistele tai filtteröi totuutta, mutta mielummin sitä toki näyttää niitä kivoja juttuja.

Koska lukijakuntani koostuu pääosin aikuisista, täysi-ikäisistä ihmisistä, en ole kokenut että minun täytyisi jättää myöskään mitään aiheita blogista pois. Lapset ja alkoholi eivät tosiaan sovi mielestäni mitenkään yhteen, mutta koska tämä onkin lifestyle-blogi, en näe miksi se pitäisi rajata aiheiden ulkopuolelle. Kokisin sen tekopyhänä ja jopa muita syyllistävänä.

Ajatukseni alkoholista ja sen käytöstä ei ole muuttunut mitenkään lastensaannin jälkeen. Olen aina ollut sitä mieltä, että lasten ei kuulu nähdä aikuisia humalassa tai edes krapulassa. Kännejä ei ole ok juoda edes silloin kun lapset ovat nukkumassa. Vaikka itse olen huomannut olevani lähestulkoon aina nollalinjalla lasten seurassa, on kohtuukäyttö sensijaan minusta ihan fine. Kohtuukäytöksi lasten seurassa lasken lasin viiniä tai saunakaljan kerran-pari viikossa.  Samalla ehkä lapsetkin oppivat että mikä on normaalia alkoholinkäyttöä sitten joskus aikuisena.

Tavallaan sitten kuitenkin myös ymmärrän sen puolen, jos joku hyvin perhekeskeistä blogia kirjoittava tai elämää elävä ei tahdo esitellä edes sitä vähäistäkään alkoholin käyttöä. Vanhempia nimittäin helposti myös syyllistetään – olen kokenut sen omakohtaisesti.

Itse liitän alkoholin seurustelujuomaksi. En kiellä etteikö minusta olisi kiva nauttia viiniä kavereiden kanssa iltaa istuessa tai ottaa drinkki klubilla keikkaa kuunnellessa. Tähän yhtälöön kun ei sitten lapset kuitenkaan liity millään tavalla. Paitsi sillä että olen äiti. Pelkästään se saattaa aiheuttaa suurtakin närää. Ei ole väliä sillä asuvatko lapset sinä viikonloppuna juuri isänsä luona. Kun joidenkin mielestä hyvä äiti ei saisi käyttää alkoholia edes lapsi-vapaana iltana. Mutta onko asia oikeasti niin? No ei missään nimessä. Alkoholi on vain yksi pieni osa elämää, siinä missä kuntosalilla käynti tai pyykinpesu (teen molempia t o d e l l a harvoin).

Tämä on yksi syy miksi en edelleenkään filtteröi myöskään sitä osaa elämästäni pois.  Sillä niin kauan kun filtteröimme todellisuutta, vaikuttaa se myös yhteiskuntaan ja ohjaa sitä kautta asenteita ja käyttäytymistämme. Avoimuus ja rehellisyys toimii yleensä kaikessa, niin mielestäni myös tässäkin asiassa.

Haluatteko muuten kuulla totuuden ylläolevien kuvien takana? Minun piti tehdä ihan toista ruokaa tämän postauksen kuvia varten. Alkoi kuitenkin tulla jo hämärää, joten päädyin äkkiä sulattamaan pakkasesta eineskasvissosekeittoa. Keitto jäi kiireessä kuitenkin vähän haaleaksi ja lopulta sen jäi itseltäni syömättä kokonaan. Lapset lahjoin syömään karkilla. Tiskit jäivät yöksi pöydälle.

Olisi myös tosi hienoa kuulla teidän #nofilter hetkiä! Onko teidän arjessa aiheita joita tarkoituksella tai vähän vahingossa filtteröitte? Voitte jakaa hetkiä kommenttiboxin lisäksi myös muualla somessa nofilter-hashtagilla.

Indiedays + Blogirinki yhteistyö Alkon kanssa

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.