IHANAT PAMPULAT

25/05/2019

Kaupallinen yhteistyö Aarrekidin kanssa

Olen rakastunut kesäiltoihin, nurmikon kasteeseen, kauniisiin pikkukukkiin, itse kerätystä kuusenkerkästä valmistettuun teehen ja uuteen neuleeseeni. Vaatekaapistani on pitkään puuttunut laadukas luottoneule jota voi käyttää monessa tilanteessa, mutta ei puutu enää! Rakastan tietysti pukeutua myös mustaan (jos joku ei ole sitä vielä huomannut) mutta en tylsästi. Vaatteessa pitää olla aina joku juju, pieni yksityiskohta, joka tekee siitä kiinnostavan.

Kotimaisen Aarrekidin hauska Bubble-mallisto kasvoi ihanalla puuvillaneuleella, jota löytyy niin naisten kun lastenkin koossa. 100% luomupuuvillasta valmistetun neuleen hauskoina yksityiskohtana ovat kohokuvioiset pampulat. Kohopallojen lisäksi rakastan sitä, miltä neule tuntuu. Se on pehmeä, ryhdikäs ja laadukas. Juuri sellainen vaate, jota haluaa pitkää joka päivä. Pitkän mallista neuletta voikin yhdistää ainakin housuihin, hameisiin, mekkoihin, shortseihin ja legginsseihin. Olen ollut se päällä niin leikkipuistossa, iltakävelyllä kun synttäreilläkin.

Erityisen suloinen neule on lasten päällä. Laadukkaita ja luonnonmateriaaleista valmistettuja kutittamattomia paksuja neuleita löytyy tosi vähän lapsille, mikä on harmi. Siksi meidän poikien vaatekaapista ei sellaisia juuri koskaan ole löytynytkään, sitten vauvavuosien ja mummon kutomien vaatteiden jälkeen. Lasten vaatteissa laadun ja turvallisuuden lisäksi tärkeää on tietysti myös käyttömukavuus. Vaatteiden kanssa täytyy pystyä leikkimään, juoksemaan, painimaan tai vaikka kiipeämään puuhun.

Ihanaa että juuri meidän näköinen vaate löytyi tutulta ja kotimaiselta merkiltä. Aarrekidin toiminta on hyvin läpinäkyvää, mikä on itselleni nykyään hyvin tärkeä kriteeri vaatteita ostaessa. Vaateiden täytyy olla vastuullisesti tuotettuja. Nykyisin olen myös entistä enemmän hysteerisempi kemikaaleja kohtaan, joten siltäkin osin haluan tietää mistä vaate tulee ja että sille on myönnetty Öko-Tex tai vastaava myrkyttömyydestä kertova sertifikaatti.

Uutta vaatetta hankkiessa on syytä miettiä sen käyttöikää. Lasten vaatteissa tykkään rentoudesta, joten heille tulee normaalistikin ostettua vaatteet aina vähän reilummassa koossa. Näin ne ovat käytössä myös pidempään. Myöskään jos vaate ei rajoitu vain tiettyihin tilaisuuksiin tai vuodenaikoihin, tulee sille luonnollisesti myös useampia käyttökertoja – mikä on hyvä! Tämä pampulaneule on ihana myös nyt näin kesällä, lämmittää viileällä säällä ja toisaalta taas tuulenvire käy kivasti sen läpi, jos alle ei pue muuta.

Ja entäs sitten nuo kaksi vähän isompaa pampulaa! He ovat kanssani aivan yhtä innoissaan lähipuistomme kukkaloistoista ja kirpeistä kuusenkerkistä. Elvis on alkanut kiipeilemään korkealle puihin ja minä yritän olla olematta se äiti, joka kauhuissaan huutaa kokoajan että varo! – mutta se on taas jo ihan toinen juttunsa.


MALTILLISET JOULUJÄRJESTELYT

23/12/2018

Vaikka tykkään joulusta ja paljon, en ikinä ole ollut se tyyppi joka aloittaa glögin hörppimisen ja joululaulujen kuuntelun viimeistään marraskuussa. En aloita sitä vielä edes joulukuussa, vaan fiilisten täysillä mielläni ihan vain ne viralliset päivät.

Joulu ei siksi myöskään näy kotonamme kovinkaan vahvasti, etenkään ennen pyhiä. En omista erillisiä jouluverhoja tai väkerrä itse joulukransseja. Itseasiassa minulla on yksi laatikollinen mummoni vanhoja olkisia kuusenkoristeita sekä muutamat vuosien mittaan mukaan tarttuneet jouluvalot. Siinä kaikki.

Jouluperinteistä minulle tärkein on perheen kesken rauhoittuminen ja yhdessäolo. Viime vuosina sen merkitys on kasvanut entisestään, ja vaikka olemmekin välillä viettäneet joulua myös ulkomailla, tämä perinne ei onneksi ole kadonnut minnekään.

Itselleni joulussa tosi tärkeässä roolissa on myös ruoka. Kaikki perinteiset jouluruoat eivät ole mieleeni, mutta aika monet kyllä. Ja jouluruokaa täytyy olla paljon, jotta aaton ja joulupäivän voi vaan pyhittää pikkupurtavan mussuttamiseen sohvannurkassa.

Lapsille tärkeitä ovat tietysti lahjat, joiden määrää olemme tietoisesti yrittäneet kokoajan vähentää. Muistan omasta lapsuudesta sen, että lahjoja oli aina niin paljon, että niiden avaamiseen kului koko ilta. Olihan se kivaa, mutta nykyään kaikki liika yltäkylläisyys ahdistaa.

Tänä jouluna pojat saavat minulta paljon toivomansa Espanjan-matkan lisäksi vain yhdet paketit. Elvikselle (käytettynä ostettu) kännykkä ja Kaapolle eräs lelu/peli. Myyllekin on paketti ihan vain näön vuoksi, sisältä paljastuu jo useampi kuukausi sitten jo muualta lahjaksi saamamme puupalikat.

Etenkin Myylle jatkossa opetamme sen, että lahjoja tulee vain se yksi, sillä haluamme näyttää hänelle järkevämmän kuluttamiseen mallia.

Tämä joulu on aiemmista poiketen vähän erilainen, sillä vietän aaton ensimmäistä kertaa ilman poikia. Joulupäivänä kokoonnutaan kuitenkin kaikki yhdessä joulupuurolle.

Myy viettää ensimmäisen joulunsa Hangossa, mummolassa ja ainakin tähän mennessä joulunvietto on sujunut juuri niinkuin itse tykkään. Ollaan syöty, oltu, syöty lisää, lapset koristelleet kuusen, kynttilät palavat ja osa pelaa lautapeliä ja osa meistä loikoilee sohvalla, omissa oloissaan nenä puhelimessa – mutta sekin on mielestäni lomalla välillä ihan ok.

Tärkeää Joulussa onkin unohtaa kiire, liika suorittaminen ja stressaaminen. Tehdä kivoja asioita, olla ja rentoutua. Ja syödä suklaata.

Hyvää joulua!


TODELLISUUS TÄYDELLISYYDEN TAKANA

6/11/2016

Processed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 preset

Olen mukana Alkon #nofilter-kampanjassa, jonka tarkoituksena on haastaa meidät kaikki paljastamaan todellisuus täydellisten kuvien takana. Kampanjan kautta Alko haluaa avoimesti tuoda esille omaa vastuullisuustyötään, joka näkyy vahvana yhteiskuntavastuuna mutta myös esimerkisi vähemmän puhuttuna ympäristövastuuna.

#nofilter-ajatuksen pohjalta minäkin päädyin jälleen kerran pohtimaan vastuullisuuttani sekä omia vaikutusmahdollisuuksiani lähiympäristööni. Meistä jokainen kun voi vaikuttaa sekä sosiaaliseen että käsin kosketeltavaan lähiympäristöömme positiivisella tavalla. Bloggaajana, kymmenten tuhansien silmäparien alla, tunnen kuitenkin olevani jotenkin vielä enemmän vastuussa. Nimenomaan olemalla avoin ja kaunistelematta liikaa elämääni.

Jokainen meistä varmaan tähän mennessä ymmärtää sen, ettei kavereiden tai julkkisten laittamat kuvat someen ole koko totuus. Kenenkään meidän elämä ei ole täydellistä tai mene aina kuten haluaisimme. Niiden kuvien takana on hyvin usein myös muutakin. Mutta vaikka tiedämme sen, näemme silti herkästi kaverin kuvassa vain vaikkapa ne kauniisti puetut lapset siistissä kodissa.

Bloggaajana, ja somevaikuttajana ylipätään, olen halunnut tuoda esille mielestäni tärkeitä asioita. Rakastavaa ja hyvää kasvatusta, kasvissyöntiä, kierrätystä, hyväntekeväisyyttä ja itsensä rakastamista. Ja vaikka haluankin olla rehellinen, avoin ja näyttää että mekin elämme ihan tavallista arkea, ei sitä arkirealismia jaksa ihan kokoajan näyttää.

Harvemmin sitä sitten kuitenkaan tulee kerrottua kuinka sain ihan hirveän raivarin aamukiireessä tai kuinka olin yksi ilta niin väsynyt että annoin lasten pelata pädillä tuntikausia putkeen. Tai kuinka söin synttäreillä palan salamipizzaa enkä silloin kerran jaksanutkaan huuhdella sitä jogurttipurkkia, vaan heitin sen vaan sekajätteisiin. Tai kuinka useasti sanon feissareille ettei minulla ole aikaa, vaikka olisikin, tai kuinka joskus jaksan kaikkea muuta kun hymyillä itselleni hyväksyvästi peilin edessä.

Mutta minä luotan siihen, että te ymmärrätte että minunkin elämässä on tällainen puoli. Vaikka mielummin kannustan ja luon positiivista ilmapiiriä, tiedätte etten ole mikään yli-ihminen. En pahemmin kaunistele tai filtteröi totuutta, mutta mielummin sitä toki näyttää niitä kivoja juttuja.

Koska lukijakuntani koostuu pääosin aikuisista, täysi-ikäisistä ihmisistä, en ole kokenut että minun täytyisi jättää myöskään mitään aiheita blogista pois. Lapset ja alkoholi eivät tosiaan sovi mielestäni mitenkään yhteen, mutta koska tämä onkin lifestyle-blogi, en näe miksi se pitäisi rajata aiheiden ulkopuolelle. Kokisin sen tekopyhänä ja jopa muita syyllistävänä.

Ajatukseni alkoholista ja sen käytöstä ei ole muuttunut mitenkään lastensaannin jälkeen. Olen aina ollut sitä mieltä, että lasten ei kuulu nähdä aikuisia humalassa tai edes krapulassa. Kännejä ei ole ok juoda edes silloin kun lapset ovat nukkumassa. Vaikka itse olen huomannut olevani lähestulkoon aina nollalinjalla lasten seurassa, on kohtuukäyttö sensijaan minusta ihan fine. Kohtuukäytöksi lasten seurassa lasken lasin viiniä tai saunakaljan kerran-pari viikossa.  Samalla ehkä lapsetkin oppivat että mikä on normaalia alkoholinkäyttöä sitten joskus aikuisena.

Tavallaan sitten kuitenkin myös ymmärrän sen puolen, jos joku hyvin perhekeskeistä blogia kirjoittava tai elämää elävä ei tahdo esitellä edes sitä vähäistäkään alkoholin käyttöä. Vanhempia nimittäin helposti myös syyllistetään – olen kokenut sen omakohtaisesti.

Itse liitän alkoholin seurustelujuomaksi. En kiellä etteikö minusta olisi kiva nauttia viiniä kavereiden kanssa iltaa istuessa tai ottaa drinkki klubilla keikkaa kuunnellessa. Tähän yhtälöön kun ei sitten lapset kuitenkaan liity millään tavalla. Paitsi sillä että olen äiti. Pelkästään se saattaa aiheuttaa suurtakin närää. Ei ole väliä sillä asuvatko lapset sinä viikonloppuna juuri isänsä luona. Kun joidenkin mielestä hyvä äiti ei saisi käyttää alkoholia edes lapsi-vapaana iltana. Mutta onko asia oikeasti niin? No ei missään nimessä. Alkoholi on vain yksi pieni osa elämää, siinä missä kuntosalilla käynti tai pyykinpesu (teen molempia t o d e l l a harvoin).

Tämä on yksi syy miksi en edelleenkään filtteröi myöskään sitä osaa elämästäni pois.  Sillä niin kauan kun filtteröimme todellisuutta, vaikuttaa se myös yhteiskuntaan ja ohjaa sitä kautta asenteita ja käyttäytymistämme. Avoimuus ja rehellisyys toimii yleensä kaikessa, niin mielestäni myös tässäkin asiassa.

Haluatteko muuten kuulla totuuden ylläolevien kuvien takana? Minun piti tehdä ihan toista ruokaa tämän postauksen kuvia varten. Alkoi kuitenkin tulla jo hämärää, joten päädyin äkkiä sulattamaan pakkasesta eineskasvissosekeittoa. Keitto jäi kiireessä kuitenkin vähän haaleaksi ja lopulta sen jäi itseltäni syömättä kokonaan. Lapset lahjoin syömään karkilla. Tiskit jäivät yöksi pöydälle.

Olisi myös tosi hienoa kuulla teidän #nofilter hetkiä! Onko teidän arjessa aiheita joita tarkoituksella tai vähän vahingossa filtteröitte? Voitte jakaa hetkiä kommenttiboxin lisäksi myös muualla somessa nofilter-hashtagilla.

Indiedays + Blogirinki yhteistyö Alkon kanssa

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.