35 VUOTIAANA

15/09/2021

Elämäni 35-vuotiaana ei tunnu juurikaan erilaiselta kuten vaikkapa 25-vuotiaanakaan. Halu jatkuvaan muutokseen ja uusiin kokemuksiin ei ole lakannut. Äitinä olen ollut nyt 12 vuotta. Unelmoin ja haaveilen, enkä vieläkään usko, ettenkö saisi joitain unelmiani vieläkin täyttymään, vaikka niiden toteutumisessa onkin kestänyt jo vuosikaudet, tai jopa kymmenet.

35-vuotiaana elämä ei ole tasaista tai helppoa. Uusia vastoinkäymisiä ja murheita tulee kokoajan. Tunnen kuitenkin itseni myös hyvin, tiedän että mistä vaan selvitään, tavalla tai toisella. Elämässä on myös hurjasti hyvää. Olen upeiden ja äärettömän rakkaiden ystävien ympäröimä. Minulla on perhe, jota olen aina halunnut. Aina on joku keneen tukeutua tai kenen kanssa nauraa.

Halu ja tarve elää juuri oman näköistä elämää, juuri itselleni on ollut aina vahvasti läsnä. Myös uskallusta siihen on riittänyt, sillä muuta vaihtoehtoa ei olekaan. Viime kuukausina olen taas paljon miettinyt mitä kaikkea haluan ja haluan paljon. En halua tyytyä, vaan elää täysillä ja onnellisena vaikka se olisi joskus pelottavaa.

En osaa yhtään sanoa missä olen vuoden tai varsinkaan viiden päästä, mitä vaan voi tapahtua ja suuressa kuvassa uskon, että se on jotain todella hyvää. Tunnen olevani kokoajan matkalla, mutta päämäärän ajatteluun sijasta yritän vain nauttia kyydistä.

Lapsena ajattelin, että 30-vuotias on vanha, nyt se naurattaa. Naurattaa, koska tunnen olevani ihan nuori ja naurattaa ajatella miten omat lapseni näkevät minut nyt, samoin kun joskus itse näin omat vanhempani. Uskon, ettei osa meistä lakkaa ikinä olemasta nuoria, minkä tahansa ikäisiä ovatkaan.

35 vuotta elettyä elämää näkyy minussa monella eri tavoin, mutta yhtä moni asia ei näy päälle päin. Iän tuomat ulkoiset muutokset ovat välillä omassa päässä isompia ja välillä taas vähäpätöisempiä asioita. Iän merkit symboloivat itselleni ennenkaikkea elämän kulkua ja usein hirvittää, miten nopeasti aika kuluu. Siksi sitä ei kannata jäädä miettimään liikaa, vaan elää vain yhtä täysillä mukana.


JA NIIN SEKIN MENI

1/11/2014

10734084_10152815780864609_7226820044930133996_n10354680_10152815781094609_1932603241913441325_n1902014_10152815791929609_1360201815271845173_n15287_10152815780914609_1979356775080136882_n10013571_10152815781114609_8020184914629714720_n12746_10152815785819609_7649727364539868632_n1510353_10152815786049609_8772047814510054427_n63405_10152815781119609_8343255364709440433_n10360441_10152815781089609_1484922056406189501_n10344843_10152815791719609_3364310464913776401_n10360441_10152815781074609_8449070740870238139_n10423760_10152815791739609_4344487762591151418_n10426848_10152815795514609_7884041756985544671_n10436086_10152815791944609_1225618891399825467_n10426888_10152815791934609_9155789108901001871_n10565169_10152815791734609_2142481909816537392_n10565169_10152815791749609_6157883229659716062_n10600599_10152815780874609_8915151470484878131_n10710822_10152815786094609_5076386689243013440_n

Lokakuu. Se meni hitusen kivuttovammin kun olin ajatellut. Edelleen, kuten joka kuun vaihde, ei voi muuta kuin ihmetellä ajankulkua. Juurihan tämä vuosi alkoi. Muistan selvästi kun oli tammikuu. Pian se on jo uudestaan. Tämä lokakuu on ainakin itselleni aina ollut vähän sellainen siirtymäkausi. Vihdoin hyväksyn että kesä on ohi, syksykin ihan pian, ja kaikki alkavat valmistautua talveen. Muuten tuntuu että tämä sama ajanjakso elämässäni vain jatkuu ja jatkuu. Ehkä olisi aika miettiä jotain opiskeluhommia tai osa-aika töitä. Tässä kuussa olen myös paljon miettinyt taas hetkessä elämistä, ja miten itse saisin taas ajatukset kasaan niin että osaisin nauttia tästä kaikesta mitä minulla jo on, enkä haikailla jotain mitä haluaisin. Jos viime kuu meni kunnon tunneryöpytyksessä niin tämä kuu ennemmin taas jossain sumussa turtana kulkien. On tämä naisen elämä vaan.. en edes tiedä, hullua. Jokatapauksessa, lokakuussa:

-sain serkun
-voitin blogigaalassa jaetun 3.sijan palkinnon
-tuli kuluneeksi tasan kaksi vuotta siitä kun tosissani sanoin exälleni että haluan erota
-edelleen tykkäsin pojasta josta tykkäsin jo kymmenen viikkoa sitten
-edelleen olen sinkku
-varasimme matkan thaimaahan jouluksi
-sain nimikkopipon
-kävin pariisissa
-oli sydänsuruja
-matkustin vantaalle ja jäin bussista väärällä pysäkillä
-sain uuden ystävän
-tajusin ettei iällä oikeasti ole enää merkitystä
-nukahdin baariin, kaksi kertaa saman illan aikana
-lemmikkikuume kasvoi niin kovasti että aloimme syöttämään lintuja keittiön ikkunalaudalta
-leikkasin itse otsahiukset traagisin seurauksin
-pikkuveljeni räppäsi usealle sadalle ihmiselle seksielämästäni
-katsoin sillan tokan tuotantokauden ja kuuntelin sen tunnarin ainakin sata kertaa
-istuin neljä tuntia kampaajalla blondaamassa hiuksiani
-huomasin vanhentuneeni
-vaihdoin kaikki kylppärin (vaikeat) halogeenit, ihan ite
-kävin keskustelun exäni yhdenyön jutusta, ikeassa
-näin enneunta
-sain kuulla että kantakahvilani on myyty uusille omistajille
-tuhlasin ihan liikaa rahaa
-haaveilin päivittäin uusista tatuoinneista
-koin ehkä yhden elämäni pahimmista vaatekriiseistä
-tinderissä oli todella hiljaista
-whatsappin ryhmäkeskustelu kävin ehkä kuumemepana kuin ikinä ennen
-löysin itseni muutaman kerran kerran sellaisista paikoista etten vaan olisi ikinä uskonut
-järjestin lastensynttärit
-minulla oli nimipäivät
-the walking dead alkoi vihdoin pitkältä tauloltaan
-matkustin taksilla noin miljoona kertaa
-kävelin monena maanantai-aamuna vaasankatua pitkin haikein mielin kotiin
-päätin ettemme muuta tästä asunnosta vasta kun on ihan ihan pakko

Kuukausilistauksen kuvat perinteisesti instagramista @mintturipakinttu

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.