Muistatteko kun kerroin pari kuukautta sitten vanhan Lundian kunnostuksesta. Perinteisesti kirjahyllynä tomiva hylly päätytikin meillä keittiöön astioita kannattelemaan. Mietin tuolloin, että mitenhän avuhyllyt mahtavat tässä tarkoituksessa toimia. Pölyyntyvätkö tai rasvoittuvatko astiat nopeasti. Nyt parin kuukauden käytön jälkeen voin todeta että, toimii eikä pölyynny!

Suurin osa astioista kun on meillä päivittäisessä käytössä, ei pölyä ehdi kerääntyä. Vinkistänne käänsin kuitenkin lasit ja kupin nurinpäin. Viinilasit voi hyvin varmuudeksi huuhtaista ennen käyttöä, mutta eipä sillekkään ole oikeastaan ollut tarvetta. Joku kertoi että hänellä keittiön avohylyssä astiat kesärivät pinnalleen hyvin nopeasti pölyisen rasvakerroksen, mutta tämä hylly kun on ihan toisella puolella keittiötä, kuin hella, ei sitä rasvaa kulkeudu sinne saakka.

Nättien astioiden lisäksi avohyllyssä on kiva pitää esillä muita kauniita esineitä. Mutta sen lisäksi meillä tämä systeemi on hurjan käytännöllinen. Lapset kun ylettyvät nyt itse hakemaan astiat, auttamaan pöydän kattamisessa ja Kaapo myös laittaa molemmille itse aamu ja iltapalan nykyisin.

En oikeastaan edes aiemmin ajatellut pitävän Lundioista, ennen kun tuon hyllyn ostin. Nyt haluaisin kotiin sitä lisää. Keittiöön on suunnitteilla pikkuista hommaa vielä, ajattelin maalata luonnon valkoiset kaapinovet niin että ne olisivat vähän kiiltävämmät ja valkoisemmat. Mietin niihin aluksi myös vanerilevyjä, mutta se ajatus taitaa olla kuopattu. keittiön tason ajattelin pinnoittaa betonilla, katsotaan kuinka siinä käy. Myös tiskokone on edelleen hankintalistalla. Niin ja matto… Sitten mietin vielä että teenkö lapsille keittiöön pienen leikkikeittiönurkkauksen, vai siirtäisinkö työpisteen olkkarista sinne. Mitä te sanotte, onko kokemusta lasten leikkipaikasta keittiön puolella?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Joskus sitä on vaan ansainnut kunnon selkääntapukset ja kimpun kukkia itseltään. Turha kainostella jos on saanut aikaan jotain mistä on ylpeä. Itse olen tosi ylpeä siitä, että sain lattianmaalausprojektin valmiiksi vihdoin viime viikolla.

Urakastahan teki haastavaa se, että maalasin lattioita samalla kun asuimme täällä. Moni onkin kysynyt että oliko maalaaminen työltästä. Ei sinänsä. Lattioiden maalaaminen oli loppupeleissä melko iisiä hommaa, mutta haastavaa siitä teki huonekalujen jatkuva siirtely huoneesta toiseen. Yhden huoneen maalaamiseen meni 4-5 päivää, jonka jälkeen annoin sen kuivua vielä muutaman päivän ennen kalusteiden siirtämistä.

Maalaaminen oli helpointa tehdä itse, mutta isompien huonekalujen siirtelyyn sentään viitsin pyytää apua. Tai no sen jälkeen kun olkapääni oli ruhjeilla ja kädet ja jalat mustelmilla. Olen kirjaimellisesti DIY-ihminen, en tykkää pyytää apua vaikka tiedän että kaikki mielellään auttaisivat. Tämän remppaprojektin myötä olen päässyt myös harjoittelemaan sitä.

Suurin työ on siis takana ja se tuntuu mielettömän hienolta. Vielä on pientä hommaa, kuten kylppärin ja keittiönkaappien freesausta, mutta niitä ehtii pikkuhiljaa sitten kesän mittaan puuhastella. Kerroin aiemmin myös suunnittelevani parven rakennustamista, senkin ajatuksen annan nyt rauhassa vielä muhia päässä. Ei tässä mikään kiire ole.

Olen luvannut jo pariin otteeseen kertoa tarkemmin tuosta lattian, ja nimenomaan laminaattilattian, maalaamisesta. Tarkempi postaus, maaleineen, hintoineen, ohjeineen yms yms on kehitteillä! Mutta sen voin tässä vaiheessa sanoa että työ oli kaiken vaivan arvoista. Rakastan tuota valkoista lattiaa! Ja maali on ainakin tähän saakka pysynyt siinä hyvin.

Joskus sitä vaan kannattaa ruveta vähän hullultakin kuulostaviin juttuihin, vaikka järki sanoisi mitä.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.