SEIKKAILURETKI RANNALLE

29/12/2016

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Joka kerta vaan jaksaa yllättää, että miten uskomattoman kaunista täällä on! Täältäuvorilta on aivan mielettömät näkymät jonnekkin Afrikkaan saakka (vaikkei edes vielä ihan kauhean korkealla ollakkaan), takana vielä lisää nousevat vuoret ovat toki myös itsessään melko vakuuttavia. Sininen taivas, aurinko, turkoosi meri, vaaleat rakennukset, värikkäät kasvit ja kaikkialla hedelmiä täynnä olevat appelsiinipuut saavat haukkomaan henkeä.

Onhan täällä kesäisinkin upeaa, mutta näin talvella kaiken huomaa vielä paremmin ja toki täällä on nyt paljon vehreämpää. Samoin rannalla on ihana käppäillä kun se ei ole ihan täynnä ihmisiä. Auringon tehdessä laskua ja jonkun jännän mereltä tulleen sumun ansiosta saatiin myös aika hienoja kuvia tuossa yksi päivä! Päädyimme itseasiassa tuolle Arroyo de la Mielin rannalle vähän sattumalta. Päätimme lähteä pienelle seikailulle ja hyppäsimme poikien kanssa ensimmäisenä tulleeseen bussiin ja köröttelimme (eli kaahasimme täysillä) kaunista vuorenrinnettä (eli pelottavaa kiemuraista tietä) alas. En tosiaan yhtään tiennyt minne kyseinen bussi oli menossa, mutta pääsimmekin sillä suoraan rannalle ja itseasiassa kulmat olivatkin suht tutut, olemme nimittäin ajalleet useamman kerran autolla sieltä läpi.

Rannalla simpukkakaupan rakentamisen jälkeen suunnistimme (ilman nettiä!) vielä läheiseen puistoon, mutta siitä myöhemmin lisää! Seurailkaa ihmeessä meidän menoa snäpin kautta, @minttummm nimimerkillä löytyy!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

KATSO HARVINASET KUVAT!

3/08/2016

14226204

Olin tänään kirjoittamassa siitä, miten haastavaa on välillä olla yksinasuva bloggaaja. Nimittäin lapsia ja kotia tulee kyllä kuvailtua aika ahkerasti, mutta minusta itsestäni on näihin verrattuna aika vähän kuvia. Kukaan ei nimittäin ole ottamassa niitä!

Jalustan ja kaukolaukaisijan kanssa on mielestäni nolo heilua ihmisten ilmoilla, eikä moni kaverikaan jaksa kovin usein mitään kuvaussessioita. Enkä muutenkaan halua turhan usein pyytää ketään varta vasten kuvaamaan, sillä parhaat kuvat mielestäni tulevat muutenkin silloin, kun ei tiedä toisen kuvaavaan tai on samalla keskittynyt myös johonkin muuhun puuhaan.

Siksi olinkin tosi iloinen muistaessani, että kun viime viikolla teimme poikien ja kaveripariskunnan kanssa kesäretken kauniiseen Lammassaareen, räpsi kaverini minusta ja pojista samalla monen monta kuvaa. Ne olivat juuri sellaisia tilannekuvia joista tykkään. Minä ja pojat kävelemässä luonnon keskellä pitkospuita pitkin, ihmettelemässä ötököitä ja kasveja.

No missä ne kuvat sitten ovat? Enpäs tiedä, olen nimittäin hukannut kyseisen muistikortin! Vähän harmittaa, kerrankin olisi ollut harvinaislaatuista kuvamateriaalia. Onneksi muistot säilyy mielessä…jne :D Yllä oleva kännykkäkuva liittyy tavallaan tapaukseen. Siinä olemme me, just niin arkisesti ja aidosti kun olla ja voi. Taisi olla vainkolaukaus.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.