UUSIOPERHEEN ASUNTOKUVIOT

7/08/2017

Moni onkin uteliaana kysellyt meidän asumisjärjestelyistä, nyt kun kerta naimisissa ollaan. Jos kaikessa muussa ollaan toimittu salamana, niin tässä asiassa ajateltiin mennä ihan pikkuhiljaa eteenpäin. Vaikka viettäisimme mielellämme kaiken ajan vuorokauden ympäri yhdessä, haluamme kuitenkin antaa lapsille aikaa sopeutua uuteen elämäntilanteeseen.

Vaikka lastenkin suhteen kaikki on mennyt hyvin, kaikki tykkäävät toisistaan ja meillä on kivaa yhdessä, on tärkeää että lapset saavat pikkuhiljaa totutella huomion jakamiseen. Ettei kaikki muuttuisi kerralla.

Koska uusioperheeseemme kuuluu omien lasteni lisäksi nyt myös kolmas ylä-asteikäinen lapsi, tarvitsee uudessa kodissamme olla myös tarpeeksi tilaa. Ja AINAKIN kaksi vessaa! Tämän lisäksi haluamme edelleen jatkaa asumista kanta-kaupungissa niin ettei kenenkään tarvitse vaihtaa koulua ja että ratikoiden kolina kuuluu sisälle ikkunasta.

Meillä molemmilla on lasten kanssa viikko-viikko systeemi joka ennen kesälomaa meni saatumalta vielä samoilla viikoilla. Se oli tosi hyvä niin, lapsivapaina viikkoina saimme olla ihan vaan kaksin ja lapsiviikkona sitten antaa huomiota lapsille ja lasten fiilisten mukaan sitten viettää silloin tällöin aikaa yhdessä.

Nyt kuitenkin alkaa tuntua siltä että se oma yhteinen koti olisi ihana. Kumpikaan ei jaksaisi odottaa enää yhtään, mutta yritetään vielä vähän jarrutella. Toisaalta kriteeriemme mukaisia asuntoja ei juurikaan ole, emmekä edes vielä tiedä vuokraammeko vai ostammeko asunnon. Molemmat luotamme kuitenkin siihen että kaikki menee omalla painollaan juuri niinkuin on tarkoitus, kuten tähänkin saakka.


MILLOIN ESITELLÄ UUSI PUOLISO LAPSILLE

27/06/2017

Yksi iso juttu uudessa suhteessa on tietenkin lasten esitteleminen uudelle puolisolle, ja olenkin saanut useamman kyselylyn tätä aihetta koskien. Monella lapsellisella sinkulla on varmasti pyörinyt mielessä samoja ajatuksia kun itsellänikin ennen tätä suhdetta. Osaanko enää olla kenenkään kanssa, miten uusi puoliso suhtautuu lapsiin, miten lapset suhtautuvat häneen, missä vaiheessa heidän edes kuuluu kohdata?

Olin jo jonkin aikaa, ehkä muutaman vuoden, ajatellut että jos elämääni vielä joku ihminen tulee, niin en välttämättä haluaisi edes ikinä muuttaa hänen kanssaan yhteen. Olin tottunut ja alkanut pitämään yksinolosta ja omasta seurastani. Toinen asia mistä olin ihan varma, oli etten sotkisi lapsia mahdolliseen juttuun mukaan mitenkään. Ihan hyvin ekat puolivuotta tai vuoden voisi olla niin ettei kukaan tapaisi toisiaan.

Toisin kävi. Itseasiassa lapset tapasivat jo alle viikon jälkeen sekä uuden poikaystäväni että hänen poikansa. Toki siis ihan vaan rennosti kaverina ja lapsille turvallisella maaperällä. Siinä kuitenkin hyvin huomasi sen, miten tällaisille asioille ei voi olla mitään tarkkoja sääntöjä tai aikatauluja, kaikki riippuu ihmisistä, tilanteista ja tunteista.

Pikkuhiljaa sitten nähtiin uudestaan, aina muutama tunti kerrallaan. Pojat alkoivat kyselemään ”kaverini” perään ja samalla lasten kanssa tuli puheeksi, että mitäs he olisivat mieltä jos tykättäisiin toisistamme vähän enemmän. Puhuttiin aikuisten seurustelusta, huomionosoituksista ja siitä miten kukaan ei olisi tulossa viemään kenenkään paikkaa uutena isänä tai äitinä. Saatiin pelkkää vihreää valoa ja kaikki lapset olivat oikeastaan tosi innoissaan. Sivusta seuraajan silmissä kaikki saattoi tapahtua todella nopeasti, liian nopeasti, mutta oikeasti kaikki meni vaan tosi luonnollisesti omalla painollaan ja juuri niinkun pitikin.

Yhdessä porukalla ollaan saatu koettua jo vaikka kuinka paljon ihania hetkiä, viettää kesälomaa ja touhuta arkisia asioita. Meidän tapauksessa olisi ollut ihan tyhmää odottaa, ikävöidä ja olla yksin, kun vaihtoehtona olisi kaikki tämä kiva yhdessä. Porukalla ollessa ollaan myös pyritty huomioimaan lapsia erikseen ja välillä jakauduttu niin, ettei kukaan tuntisi oloaan syrjäytetyksi. Muutenkin lasten parissa työskentevä poikaystävä onneksi lukee poikia tosin hyvin, ja se on varmasti myös yksi syy siihen, miksi kaikki on mennyt ihanasti ja helposti.

Tilanteita ja perheitä on niin monia, ettei tähän tosiaan ole mitään yleispätevää ohjetta. Samoin tapoja esitellä uusi puoliso on yhtä monta kuin ihmisiä. Me itse emme tehneet asiasta suurta numeroa, menimme vaan fiiliksen mukaan, pikkuhiljaa (mutta salamavauhdilla) ja kaikilla on kokoajan ollut tunne, että uudet kivat ihmiset ja onni elämässä ovat iloisia asioita. Lapset ovat saaneet uusia turvallisia ihmisiä elämäänsä, päässeet tekemään kivoja juttuja ja nähneet äitinsä onnellisena. En koe että kiirehdimme liikaa asian kanssa, oikeastaan ennemminkin lapset ovat sitä mieltä että oli jo aikakin!


KESKIKESÄLLÄ KESÄSAARESSA

25/06/2017

Juhannuksena ollaan:

– Käyty nälkäkiukkuisina Citymarketissa
– Syöty lounasta McDonaldsissa
– Heitetty talviturkki meressä
– Kerrottu satuja laiturilla
– Pelastettu etanoita
– Syöty raparperia suoraan puskasta
– Vihdottu saunassa
– Käyty uusperheenkasvatuskeskustelu
– Juotu aamukahvia auringossa
– Syötetty lampaita
– Katsottu leffoja
– Grillattu
– Tehty kokko grilliin
– Käyty jäätelöllä kyläkaupalla
– Pelattu muistipeliä
– Leikitty pihalla
– Nukuttu myöhään
– Piirretty ja väritetty
– Tehty kukkaseppele
– Otettu rennosti

Mitäs te teitte?