Raskaus tuo mukaan vähän erilaisia vaivoja, joista yksi yleinen loppuraskauden riesa on huonosti nukutut yöt. Vaikka itselläni on laskettuun aikaan vielä kahdeksan viikkoa, alkaa vatsa jo haitata nukkumista kun mikään asento ei enää oikein tunnu hyvältä. Selällään en edes osaa nukkua, mutta sitä kannattaa etenkin loppuraskaudessa vältää. Samoin vatsallaankaan ei enää pysty nukkumaan. Kun vielä lonkat kipeytyvät kyljellään olosta, niin kovin paljoa vaihtoehtoja ei jää. Liitoskivuista kärsivät tietävät myös, ettei asennon, kuten vaikka kyljen vaihtaminen ole mikään helppo juttu – vaan vaatii aina hetken ähellyksen.

Viime öinä olen asentojen vaikeuden lisäksi kokenut myös hyvin yleisen loppuraskauden riesan, nimittäin unettomuuden. Mikään ei tunnu sillä hetkellä ärsyttävämmältä, kun se, että sinua väsyttäisi muttet vain saa unta tai heräilet ihan jatkuvasti. Tämän sanotaan johtuvan siitä, että keho valmistelee tulevaa äitiä yöherätyksiin. Minä sanon että paskat, antakaa minun nukkua vielä kun voin!

Raskaana ollessa monella myös unet vahvistuvaat paljon ja jokainen yö on ihan uusi seikkailunsa. Monesti unet tuntuvat todemmilta ja ne muistaa normaalia paremmin. On ihan yleisesti tiedossa, että raskaana oleva nainen voi helposti saada esimerkiksi oikean orgasmin ihan vain nukkuessaan. Itse olen usein hyvinkin väsynyt toiminnallisten unien jälkeen tai kuten tänäkin aamuna, heräsin jo valmiiksi pitkän to do-listan kanssa.

Vessassa ramppaaminen on myös hyvin yleistä öisin niin alku -että loppuraskaudessakin. Ei ole mitenkään erikoista nousta vessaan kerran-pari yössä, mutta jotkut joutuvat käymään siellä vielä useammin. Oma vauvani ei ole vielä kääntynyt pää alaspäin syntymisasemiinsa, joten onneksi paine virtsarakolla ei ole vielä niin suuri, joten tämä on tällä hetkellä vielä omista yöriesoistani pienin.

Onneksi raskaana ollessa saa hyvällä omalla tunnolla nukkua päikkäreitä (ne jotka siihen pystyvät, valitettavsti käsi ei nouse täällä) ja muutenkin ottaa vähän iisimmin. Unettomuudesta huolimatta illat ja yöt ja ovat minusta ihanaa aikaa, sillä usein silloin ainakin oma vauvani on aktiivisimmillaan – tai ainakin silloin sen huomaa kun on itse paikallaan ja rauhoittuneena. Ne ovat sellaista laatu-aikaa pienen kanssa, jolloin usein me molemmat vanhemmat tunnustelemme vauvaa ja sen liikkeitä ja mietimme että minkähänlainen pikkutyyppi sieltä kohta tulee elämäämme ilostuttamaan.

Muita unettomia jossain päin maailmaa?