IHAN SAMA – MÄ OLEN HYVÄ NÄIN

23/05/2018

Kysyin muutama viikko sitten, että mikä raskaudessa on ihanaa?  Yksi vastaus kuului, että on vain jotenkin helpompi rakastaa itseä raskaana. Ja olen itse samaa mieltä – vaikkakin olen monet kerrat myös tuskaillutkin peilin edessä muuttunnutta ulkomuotoani ja sitä, kun minulla ei tunnu olevan mitään kivoja (sopivia) vaatteita.

Vaikka olen voinut kaikissa raskauksissani pahoin, paino on silti noussut. Ja paljon. Nytkin kiloja on jo tullut parisenkymmentä. Syön terveellisesti, välttelen sokeria minkä pystyn ja liikun lähes saman verran kun ennen raskauttakin. Silti paino vain nousee. Nyt kolmannen kohdalla ei auta kun hyväksyä se. Ja ennenkaikkea, hyväksyä se, että kehoni muuttuu. Kilot kyllä karisevat sitten kun vauva on syntynyt.

Toki olen ikänikin puolesta vuosi vuodelta armollisempi itseäni kohtaan, mutta myös jännitys siitä, mitä muut minusta ajattelevat on kaikonnut. Sen lisäksi että kasvavan vatsani lisäksi kilot näkyvät paksuuntuneissa reisissäni ja käsivarsissani sekä pyöristyneissä kasvoissani, myös esimerkisi selluliitti on lisääntynyt. Luulen, että vaikka kymmenen vuotta sitten näillä reisillä olisin vähintään verhoutunut kaiken peittävään maksimekkoon. Nyt kuljen tuolla jukisesti shortseissa ja pikkupikkubikineissä.

Toinen juttu josta en jaksa muiden takia enää niin välittää on ihokarvat. Käyn välillä sokeroinnoissa ja epiloin sääriä kun jaksan, mutta on ollut ihan hirveän vapauttavaa huomata, etteivät ihmiset juokse kirkuen pois jos en ole tätä tehnyt. Oikeasti kukaan ei edes huomaa. Minulla kasvaa navan alla puolitoistasenttistä karvaa, mutta koska en itse näe sitä, annan se olla. Ja silti pystyn ottamaan julkisesti vasta paljaana aurinkoa. Se tuntuu tosi hyvältä.

Välillä epätoivo meinaa kuitenkin iskeä. Painonnousu yhdistettynä raskauden tuomiin vaivoihin, kuten jumissa olevaan selkään, särkeviin lonkkiin ja etenkin siihen, ettei liikkuminen – edes kyljen kääntäminen, ole kovin sulavaa puhaa. Joskus sitä tuntee olevansa vain vaivainen parisataakiloinen hylje. Silloin muistutan itselleni mitä kaikkea ihmeellistä kropassani tapahtuukaan. Kasvatan siellä ihan oikeaa ihmistä, eikä mene kauaa kun olen taas oma itseni.

Ja vaikka oma itsetunto onkin onneksi hyvä, niin toki rakastavan ja ihailevan puolison tuki ja kehut pitävät sen myös siellä plussan puolella. Pakko myöntää että olisin kyllä muutamat kerran huonona päivänä verhoutunut siihen maksimekkoon tai kokouikkariin, ellei Osku päiväittäin kehuisi ja kannustaisi. On tärkeää olla omissa silmissä kaunis, mutta tuntuu hyvältä olla sitä myös rakkaansa silmissä.

Eli lisään myös vielä omaan raskauden parhaiden puolien listaan sen, että ihanaa on myös lisääntynyt armollisuus itseään kohtaan ja sen, että viimeistään nyt ei välitä yhtään siitä mitä muut minusta ajattelevat.

ps. En edes kirjoittanut tässä raskausarvista – koska en edes muistanut omistavani sellaisia!


UUSI ILME PIILAREILLA

11/05/2017
Kommentit pois päältä artikkelissa UUSI ILME PIILAREILLA

Tykkään leikitellä ulkonäöllä, vaatteilla, hiuksilla ja meikillä. En kuitenkaan ole mikään ihan hirveän taidokas meikkaaja. Mitä vähemmän meikkaan, sitä kivemmalta se näyttää. Mielestäni minulle kuitenkin sopii myös vahvemmat silmät, en itse vain osaa tehdä niitä kovinkaan siististi, näyttämältä suttuiselta.

Näyttävän meikin sijaan päätinkin kokeilla jotain muuta, nimittäin piilareita. Enkä mitä tahansa piilareita, vaan tuollaisia hieman silmää suurentavia linssejä. Lolita-muoti ei ole juttuni (vaikka siltä nämä piilarit taitavat käsitykseni mukaan alunperin olevan), mutta seuraan instagramissa yhtä streetvaatteisiin pukeutuvaa tyttöä, jonka tyylin kruunaavat aina anime-piilarit. Siitä erikoisesta (ja tosi mageesta) tyylistä inspiroituneena, minäkin päätin kokeilla.

Olen aina miettinyt, että olisi hauska kokeilla miltä näyttäisin vaikkapa sini -tai vihreäsilmäisenä, mutta koska tykkään eniten kuitenkin näistä ruskeistani, päätin pitäytyä ainakin näin alkuun siinä värissä. Kuitenkin omat silmäni ovat sen verran tummat, ettei yhtä tummanruskeita piilareita löytänyt. Niinpä ostin sitten mustat.

Normaaleista piilolensseistä poiketen, nämä suurentavat Circle-linssit ovat hieman isompia kun tavalliset. Suurentavia linssejä ei ole värjätty vain silmän iiriksen peittävältä alueelta, vaan myös linssin ulkokehältä. Linssin värjäys saa iiriksen näyttämään isommalta ja luo vaikutelman suurista, anime-tyylisistä, silmistä. Linssin keskiosa on yleensä läpinäkyvä ja tarpeeksi suuri, jotta näkö pysyy terävänä.

Näissä minun linsseissäni värjätty on ainoastaan tuo ulkoreuna, joten se oma ruskeakin näkyy sieltä keskeltä, etenkin kuvissa tuossa valoisan ikkunan äärellä. Pimeässä silmät kylläkin näyttävät lähes kokonaan mustilta. Suurentavat linssit ovat useinmiten pelkästään kosmeettiset ja niiden käyttöä kannattaa harkita tarkkaan. Piilolinssien käyttäminen väärin voi aiheuttaa vakavaa haittaa, kuten pysyvää näön heikkenemistä. Suurentavien piilolinssien osalta ongelmat liittyvät usein linssien sopivuuteen silmille. Monet tilaavat piilolinssit netistä, eikä niiden laadusta voi silloin aina olla takeita. Piilolinssien sopivuus pitäisi aina ensin tarkistaa optikolla.

Itse en ole käyttänyt aiemmin piilareita ja näiden laittamisen kanssa onkin vielä opettelemista. Joka kertaa menee kyllä vähän paremmin. Aikaa siihen kannattaa varata kuitenkin paljon ja meikata ehdottomasti vasta kun linssit on saatu silmiin ja vuotaminen sekä inhottava tunne kadonnut. Aluksi minusta aina tuntuu, kun silmissä olisi roska, mutta se menee onneksi hetkessä ohi. En missään nimessä käyttäisi näitä kuitenkaan päivittäin. Jossain erityistilanteissa, kuten juhlissa, näillä saa kuitenkin aika hauskan ja erilaisen lookin. Vai mitä olette mieltä?


”HIENON NAISEN” KYNNET

14/09/2016

Processed with VSCO with hb1 presetProcessed with VSCO with hb1 presetProcessed with VSCO with hb1 presetProcessed with VSCO with hb1 presetProcessed with VSCO with hb1 presetProcessed with VSCO with hb1 presetProcessed with VSCO with hb1 presetProcessed with VSCO with hb1 presetProcessed with VSCO with hb1 preset

Minulla ei ole ikinä ollut, muutamaa kertaa lukuun ottamatta kaupassa itse liimalla laitettavia, tekokynsiä. Olen oikeastaan vähän ihmetellyt kokoajan lisääntyviä kynsisalonkeja ja niissä istuvia asiakkaita. Mielikuva akrylli -ja geelikynsistä on ollut muovinen, hankala ja kallis. Eikä asiaa ole auttanut ystäväni, joka kutsuu kyseisiä kynsiä munakynsiksi. Liittyy siis jotenkin pornoteollisuuteen. Sillä alalla työskentevillä kun on ilmeisesti hänen ajatuksensa mukaan kyseiset kynnet.

Pikkuhiljaa ystäväpiirissäni kuitenkin kynsien laittaminen alkoi yleistymään. Oikeastaan niitä näkyi tosi monella, teineistä vanhempiin naisiin. Aivan hurjan pitkistä ja hengenvaarallisen näköisistä raatelukynsistä  kauniisiin, elegantteihin jopa ihan lyhyisiin kynsiin.

Omat kynteni ovat lähinnä aina näyttäneet samalta kun viisivuotiaan, itse juuri lakkaamaan oppineen (kaksi viikkoa sitten), lapsen kynsiltä. Sen lisäksi että olen laiska lakkaamaan ja poistamaan vanhat lakat, kynteni ovat paperimaista jonka takia ne katkeavat ja lohkeavat helposti. Ellen ole ehtinyt niitä ensin pureskelemaan.

Eilen kuitenkin päätin, että nyt testaan niitä kynsiä. Sain ajan vielä samalle illalle ja nyt sormenpäitäni koristavat tällaiset munakynnet. Kynnen malli on vähän villi, mutta väri taas herkkis. En ole kokenut ikinään olevani mikään ”kynsityyppi”, mutta tykkään näistä tosi paljon. Tulee jotenkin elegantti ja hieno-nainen olo :D

En tiedä yhtään kuinka usein näitä pitää käydä huoltamassa, mutta eiköhän sekin selviä aikanaan. Vähän myös pelottaa, jos lyön kynnen johonkin ja koko oma kynsi irtoaa samalla. Toivotaan kuitenkin, ettei mitään vakavia onnettomuuksia kynsien kanssa tapahdu. Yllättävän hyvin tekstailu, farkkujen jalkaan vetäminen ja muut arkiset asiat, joihin ei ole lyhyiden kynsien kanssa kiinnittänyt sen kummempaa huomiota, onnistuvat.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.