Kohta on viikko jo vierähtänyt reissussa, mutta onneksi reilu pari vielä edessä. Itselläni ei tälle matkalle ollut sen kummempia suunnitelmia, kun vain viettää aikaa perheen ja sukulaisten kanssa ja nauttia auringosta. Lapset saavat päättää mitä päivisin tehdään ja se tekeminen on pääasiassa koostunut uimisesta.

Laskeskelin, että tämä on poikien kuudes tai seitsemäs kerta täällä. Ekoista kerroista he eivät varmaankaan enää paljoa muista, mutta näistä viime kerroista jo varmasti enemmän. Jotenkin ihana ajatella, että tässä tehdään heille loppuelämän muistoja.

Lomalla on mielestäni myös turha pitää liian tiukkoja sääntöjä. Valvoa saa myöhään ja iltapalaksi on ihan ok syödä kolme palloa jäätelöä. Uimisen ja jäätelön syönnin lisäksi lapsilla on kolmas toive loman suhteen. Nimittäin nukkua pommiin. Mielestäni ihan hyvät suunnitelmat lomalle!

Muistan ainakin omasta lapsuudesta juurikin parhaiten sen, miten kivaa oli kun sai lomalla lomalla valvoa ja leikkiä pihalla myöhään. Kaikki lomamatkat ovat jääneet mieleen jo ihan pienestä pitäen. Mites teillä?

_{Poikien uikkarit ja uudet kylpytakit saatiin Mini Rodinilta. Ne tulivat eilen myyntiin ja ovat i h a n i a. Tykkään kovasti Rodinin uikkareista, ei vain kuosiensa puolesta, vaan siksi että ne on valmistettu lähestulkoon pelkästään merestä kerätystä muovista.}

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

On jotenkin hassua miten muka kaupunkilaiseksi sitä on muuttunut. Nuoruudenkotiini mentäessä puhun nykyään aina, että mennään mökille tai maalle. Ei sitä silloin siellä asuessa yhtään ajatellut niin. Se on kuitenkin omakotitalo viidentoista kilometrin päässä keskustasta, okei se on saaressa, mutta sinne menee silta sekä tavallinen bussi kerran tunnissa. Toisaalta, on tosi ihana, että noinkin helposti voi päästä totaaliseen landetunnelmaan.

Lähdettiin poikien kanssa perjantaina siis mummolaan ja palattiin vasta äsken kotiin. Tai minä kävin kyllä välissä kaupungissa työhommissa ja kaverin tupareissa. Harvoin sitä mökiltä pääsee niin helposti vain käväisemään kaupungissa. Maalla me kävimme uimassa (merivesi oli jo kaksikymmentä asteista!), ihmeteltiin luontoa ja ötököitä, järjestettiin etanoiden rallikisat, rapsuteltiin naapurin lampaita, syötiin hyvin ja nukuttiin päikkäreitä.

Kahden viikon päästä pojilla alkaa kesäloma. Varmasti käydään mökkeilemässä vielä loppukesästä, kun palataan reissusta. Juhannukseksi kun lähdetään sitten vähän toisenlaiseen mummolaan, eli Espanjaan.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Oltiin hiljattain koko perheen voimin polskimassa Indiedaysin kampanjan myötä Flamingon kylpylässä. Vesipuisto on meille kaikille entuudestaan tuttu, ollaan käyty siellä monen monta kertaa. Ja itseasiassa vietettiin jopa Joulu siellä jokunen vuosi sitten. Me kaikki tykkäämme tosi paljon uimisesta, jos ette vielä tienneet, ja mikä onkaan kivempaa kun viettää päivä pohjoismaiden suurimmassa sisävesipuistossa!

Vaikka uimassa ja vesiliukumäkiä laskemassa onkin tuolla tullut oltua, niin en ollut ennen nyt viime kertaa käynyt ikinä kylpylän puolella. Olin jännä astella reihakkaan ja nauruntäyteisen vesipuiston puolelta seesteiseen kylpylään. Siellä vastassa oli itämainen, hämyinen tunnelma. Pariskuntia lillumassa terapoivissa altaassa drinkit kourassa. Kun vesipuiston puolella viiletetään virran vietävinä ja juostaan aina uudestaan ja uudestaan hurjiin mäkiin, niin kylpylän puolelle astuttaessa tunsi heti akkujen alkavan lautautumaan. Saunoista tulvi vienoinen aromaattinen tuoksu ja kaikkialla oli vaan todella tunnelmallista. Kylpylän puolella pääseekin helposti zen-tilaan, se on nimittäin tarkoitettu vain aikuisille.

Ensimmäisenä suuntasin kylpylän hoitolaan, jossa minulla oli varattuna ylellinen yrttipallohieronta. Itä-aasialaisessa vartalon erikoishoidossa käsitellään kehon energiaratoja. Iholle levitetään lämmintä öljyä ja keho käsitellään käsin ja kuumilla yrttipalloilla hieroen. Hoito rentouttaa lihaksia ja mieltä sekä vilkastuttaa aineenvaihduntaa. Ja mitä tuosta hoidosta voisi muuta sanoa kun että ihana. Menisin uudestaan. Koko päiväksi, kiitos.

Hieronnan jälkeen istuskelin hetken lämmitetyllä divaanilla vettä, teetä ja hedelmiä nauttien jonka jälkeen suuntasin siten takaisin kylpylään. Oli samaan aikaan ihanaa ja outoa olla siellä yksin, sillä toinen aikuisista oli vesipuistossa lasten kanssa. Päätin kuitenkin olla potematta huonoa omaatuntoa nautiskelusta, joten testasin kaikki ihanat altaat sekä istuin extrapitkään aromaattisessa höyrysaunassa. Aijon kyllä ehdottomasti mennä tuonne vielä uudestaan, ehkäpä jonkun kaverin kanssa. Käytäisiin yhdessä vaikka kasvohoidossa ja otettaisiin lasit kuohuvaa mineraalialtaan reunalla. Siinä muuten myös ihana lahjaidea.

Rentouttavan kylpylähetken jälkeen jaksettiin polskutella poikien kanssa vesipuistossa vielä useampi tunti. Vesipuiston kahvila oli muuten uusiutunut ja menu on nykyään tosi hyvä, joten tyhjin vatsoin ei todellakaan tarvitse pitää hauskaa. Ja älkää käsittäkö väärin, myös vesipuiston keskellä voi saada hyvän zen-tilan päälle. Lasten kanssa peuhatessa ei arkihuolet paina, vaan siellä on helppo olla länsä ja elää juuri siinä hetkessä myös. Tätä vesipuistoharrastusta ei missään nimessä unohdeta myöskään, vaikka äiti hurahtikin K20 kylpylään.

Kaiken materialismin ohella tässä oiva lahja pukinkonttiin. Flamingo Spahan voi ostaa erilaisia lahjakortteja, joko tietynlaisia paketteja tai niin että lahjansaaja saa itse pakettinsa valita. Ostamalla 150 euron lahjakortin saa itselleen myös kaupan päälle 39e arvoisen kylpylälahjakortin K20 Spahan. Kylpylälahjakortti on hauska joululahjaidea niin lapsiperheelle, sinkulle, pariskunnalle- tai oikeastaan kenelle vaan, joka kaipaa hemmottelua. Ja kukapa nyt ei kaipaisi?

Näitä kuvia kylmässä asunnossa hytisten katsellessa aloin heti kaipaamaan takaisin tuonne kylpylän lämpöön. Se yrttipallohieronta oli oikeasti vaan niiiiiiin ihana. Onko teistä moni käynyt tuolla? Huomaattehan, että kylpylälippujen arvontaan osallistuminen tapahtuu TÄÄLTÄ.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Pojilla alkoi tällä viikolla kesäuimakoulu. Uimakoulu Pikku Joutsenesta kysyttiin tahtoisimmeko kokeilla heidän tuntejaan, ja joska pojat rakasvat uimista, niin tottakai haluttiin! Uimakoulu pidetään samoissa tiloissa Meilahden Allergiatalossa, jossa käytiin Kaapon kanssa aikoinaan vauvauinnissa. Ihana nostalginen tunneröyppy kun sinne pääsi uudestaan.

Kesällä uimakoulut pidetään viikon kursseina, tällä ja ensi viikolla. Opetusta järjestetään myös Jyväskylässä, Laitialassa ja Raumalla. Kesän jälkeen kurssit jatkuvast taas normaalisti. Kaapo ja Elvis ovat eri ryhmissä, mutta kätevästi samaan aikaan altaassa kuitenkin. Elvis on pienempien, uimataidottominen ryhmässä, jossa voi olla yksi tai kaksi vanhempaa mukana. Kaapo taas ryhmässä jossa osa osaa jo uida ja siinä mukana on vain opettaja. Allas on 140cm syvä, joten molemmissa ryhmissä lapset pitävät ainakin osan tunnista päällään kelluttavaa juoksuvyötä. Tavoitteena on, että uimakoululainen oppii kesäuimakoulussa nauttimaan vedestä, uimisesta ja liikunnasta. Tavoitteena on myös, että hän oppii uimaan tai parantaa uimataitoaan. Ohjelma sisältää vesileikkejä, loruja, lauluja ja yksilöllistä harjoittelua. Ohjelma on suunniteltu niin, että taidot karttuvat koko ajan, tekemisen kautta. Ohjelmassa on muun muassa välinevillitys, seikkailurata, Bay Watch-päivä, uimamerkkien suoritus. Odotan jo viimeistä päivää, jolloin lapset erittävät aikuisille taitojaan pinenen esityksen muodossa. Lopuksi jokainen saa uimakoulusta vielä oman tasoisensa uimadiplomin.

Itsestäni on ollut tosi kiva kun ryhmäkoot ovat sen verran pieniä, että jokainen lapsi ehtii saamaan myös yksilöllistä opetusta. Esimerkiksi Elvis on päässyt myös uimaan ilman vyötä ja sitten taas vedelle enemmän aremmat lapset saaneet toisenlaista huomiota. Kaapo on sitten taas päässyt harjoittelemaan erilaisia uima -ja sukellustyylejä. Olen ollut hurjan tyytyväinen! Tälläinen viikon kurssi on myös aika hauska. Että pyhittää yhden viikon sille että iltaisin käydään uimassa. Ja ai että miten kivasti tulee uni aina tämän jälkeen!

Jos kesäuimakoulu kiinnostelee niin ensi viikon ryhmissä on vielä tilaa. Lisätietoja uimakouluista löytyy esim täältä. Ja uimakoulut tosiaan jatkuvat sitten myös kesänkin jälkeen!

Onko teidän lapset käyneet uimakoulussa? Miten ne on järjestetty? Mitä olette tykänneet? Mikä on ollut parasta tai oletteko jääneet kaipaamaan jotain?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Taisinkin ehkä jo aiemmassa postauksessa kertoa että Kaapo oppi Thaimaan matkallamme uimaan.
Itseasiassa jo heti ekana päivänä.

Kun Kaapon kanssa aloimme, hänen ollessa 3 kuukauden ikäinen, käymään vauvauinnissa, uumoilin että tästä pojasta tulee varmasti aikamoinen vesipeto. Vauvauinnissa käytiin reilu vuosi, mutta sitten alkoivat korvatulehduskierteet ja kun minäkin aloin odottamaan Elvistä oli vain helpoin lopettaa harrastus. Vaikka se olikin ollut tosi kivaa, kaikki me tykkäsimme.

Meni heti ennen kun pääsimme taas kunnolla testailemaan uimista. Menimme uimahalliin. Ja se ei ollut kovin kivaa. Kaapo ei halunnut syvälle, vedessä oli kyllä kiva läträtä ja leikkiä, kunhan vesi ylettyi alle polven. Tosi pitkään jatkui näin, oli kyse sitten uimahallista, rannasta tai maauimalasta niin vedessä oli kyllä kiva leikkiä, mutta yhtään syvmpään altaaseen oli ihan turha yrittää. Siitä seurasi vaan kauhea itku ja huuto.

Viime vuoden kevällä sitten Espanjan lomallamme pikkuhiljaa syvään altaaseen kellukuiden ja aikuisen kanssa meneminen ei ollut enää niin pelottavaa. Mutta tässä asiassa edettiin todella hitaasti, edellisellä lomalla vuotta aiemmin pojat läträsivät puhallettavassa lasten altaassa uima-altaan vieressä… Kotosuomessa jatkoimme sitten kahlailua lastenaltaissa ja pikkuhiljaa kellukeitakin vähennettiin. Kesällä kylpylässä Kaapo jopa uskalsi ottaa kellukkeet hetkeksi pois (roikkuen aikuisen kaulassa). Itse ajattelin vähän että ihan sama koko uintiasiasta, mutta äitini aina hanakasti yritti Kaapoa saada uimaan. Hän myös osti perinteiset selkään tulevat kellukkeet, joiden avulla oikea uima-asentokin paremmin löytyy.

Loppukesästä lähdimme taas kuukaudeksi Espanjaan. Siellä lähinnä asuttiin altaassa, mutta pojat kellukeidensa kanssa. Enää kukaan ei pelännyt vettä tai uimista ja se oli ihanaa. Sillä mikäkin tykkään polskia tai altaan reunalla makoilla.

Kesän ja Thaimaan matkan välissä kävimme ehkä korkeintaan kaksi kertaa uimahallissa. Lasten altaassa Kaapolla ylettyi jalatkin pohjaan ja polskuttelu siellä nyt muutenkin on sellaista leikkimistä vain. Edelleen ne kellukeet tiukasti selässä, sen kummemmin stressaamatta. Mitä nyt mietin että pitäisikö keväällä katsella jotain uimakouluja.

Thaimaassa sitten perille päästyämme suuntasimme toki heti altaalle. Hetken siellä oltuamme äitini otti Kaapolta kellukkeet pois. Ensin oli pientä vastustelua, sitä tuttua huutoa ja itkua. Mutta hei, hän uikin samointein pari metriä. Sitten kolme metriä. Neljä. Seuraavana päivänä kymmenen. Sitten kaksikymmentä, altaan päästä päähän. Sen jälkeen en edes tiedä paljonko. Aikamoista. Niin se vain esikoiseni oppi uimaan. Tuosta noin vaan. Hän hyppeli pommeja veteen, nousi pinnalle, ui ja sitten vesiliukumäkeen…

Elvishän sitten innoistui tästä myös niin että halusi kokoajan harjoitella myös. Hän heitti kellukkeet pois, sanoi että harjoittelen vähän ja hyppäili kielloista huolimatta altaan pohjaan. Silmät punaisia hän varmaan vietti enemmän aikaa siellä veden alla kun pinnalla. Mutta kiva että tykkäsi.

Tässä myös huomaa lasten luonne-erot, Kaapo tosiaan tarvitsee aikaa ja hänelle pitää antaa tilaa tehdä asiat omaan tahtiinsa maltillisesti kannustaen. Elvis sitten taas heittäytyy ihan täysillä heti kun vaan saa isoveljeltä siihen esimerkin. Pienet uimamaisterini <3

Oletteko te muuten vieneet lapsianne uimakouluun, minkä ikäisinä? Vai miten teillä ollaan uimaan harjoiteltu? Muistanko oikein omasta lapsuudesta että eskarissa ja ekalla luokalla ainakin käytiin porukalla uimakoulussa? Onkohan tällaista enää?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.