23 – UIMAKOULU PIKKU JOUTSEN

23/12/2015

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Uimakoulu Pikku Joutsen on vauvauintiin ja pienten lasten uintiin keskittyvä uimakoulu, jossa toimitaan lasten ehdoilla. Uimakouluissa polskitaan koko perheen voimin, vauva keskipisteenä. Isompien lasten ryhmissä lapset ovat vedessä ohjaajan kanssa. Ohjauksessa käytetään paljon leikkejä, loruja ja musiikkia. Tavoitteena on, että lapselle syntyy hyvä suhde veteen. Uintiharrastuksen voi aloittaa missä vaiheessa tahansa 3 kuukauden iän jälkeen, vaikka sukellusrefleksiäkään ei enää ole. 0-7 vuotiaiden ryhmiin otetaan jatkuvasti uusia oppilaita. Uimakoulu Pikku Joutsen toimii Suomessa usealla eri paikkaunnalla, Helsingissä, Jyväskylässä, Porissa, Nakkilassa, Ulvilassa, Raumalla ja Laitilassa lisäksi ulkomailla Wenzhoussa Kiinassa ja Moskovassa Venäjällä.

23. luukusta arvon Pikku Joutsenen kuukauden vauvauinnit tai kuukauden uimakoulu-uinnit, oman valinnan mukaan. Vauvauinti on perheen yhteinen, iloinen leikkihetki lämpimässä ja puhtaassa vedessä. 2-7 -vuotiaiden uimakouluun  voi myös osallistua, vaikka ei olisi ollut aiemmin vauvauinnissa. Me kävimme Pikku Joutsenen kesäuimakoulussa, jossa Elviskin silloin oppi altaan mitan verran uimaan. 

Osallistu Uimakoulu Pikku Joutsenen arvontaan kommentoimalla alle. Kaikkien joulukalenterin luukkujen arvonta päättyy TÄNÄÄN 23.12 klo 23.59. Voit osallistua jokaisen luukun arvontaan yhden kerran. Levitä joulumieltä ja muista jakaa myös kavereille!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

KESÄUIMAKOULUSSA

4/06/2015

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Pojilla alkoi tällä viikolla kesäuimakoulu. Uimakoulu Pikku Joutsenesta kysyttiin tahtoisimmeko kokeilla heidän tuntejaan, ja joska pojat rakasvat uimista, niin tottakai haluttiin! Uimakoulu pidetään samoissa tiloissa Meilahden Allergiatalossa, jossa käytiin Kaapon kanssa aikoinaan vauvauinnissa. Ihana nostalginen tunneröyppy kun sinne pääsi uudestaan.

Kesällä uimakoulut pidetään viikon kursseina, tällä ja ensi viikolla. Opetusta järjestetään myös Jyväskylässä, Laitialassa ja Raumalla. Kesän jälkeen kurssit jatkuvast taas normaalisti. Kaapo ja Elvis ovat eri ryhmissä, mutta kätevästi samaan aikaan altaassa kuitenkin. Elvis on pienempien, uimataidottominen ryhmässä, jossa voi olla yksi tai kaksi vanhempaa mukana. Kaapo taas ryhmässä jossa osa osaa jo uida ja siinä mukana on vain opettaja. Allas on 140cm syvä, joten molemmissa ryhmissä lapset pitävät ainakin osan tunnista päällään kelluttavaa juoksuvyötä. Tavoitteena on, että uimakoululainen oppii kesäuimakoulussa nauttimaan vedestä, uimisesta ja liikunnasta. Tavoitteena on myös, että hän oppii uimaan tai parantaa uimataitoaan. Ohjelma sisältää vesileikkejä, loruja, lauluja ja yksilöllistä harjoittelua. Ohjelma on suunniteltu niin, että taidot karttuvat koko ajan, tekemisen kautta. Ohjelmassa on muun muassa välinevillitys, seikkailurata, Bay Watch-päivä, uimamerkkien suoritus. Odotan jo viimeistä päivää, jolloin lapset erittävät aikuisille taitojaan pinenen esityksen muodossa. Lopuksi jokainen saa uimakoulusta vielä oman tasoisensa uimadiplomin.

Itsestäni on ollut tosi kiva kun ryhmäkoot ovat sen verran pieniä, että jokainen lapsi ehtii saamaan myös yksilöllistä opetusta. Esimerkiksi Elvis on päässyt myös uimaan ilman vyötä ja sitten taas vedelle enemmän aremmat lapset saaneet toisenlaista huomiota. Kaapo on sitten taas päässyt harjoittelemaan erilaisia uima -ja sukellustyylejä. Olen ollut hurjan tyytyväinen! Tälläinen viikon kurssi on myös aika hauska. Että pyhittää yhden viikon sille että iltaisin käydään uimassa. Ja ai että miten kivasti tulee uni aina tämän jälkeen!

Jos kesäuimakoulu kiinnostelee niin ensi viikon ryhmissä on vielä tilaa. Lisätietoja uimakouluista löytyy esim täältä. Ja uimakoulut tosiaan jatkuvat sitten myös kesänkin jälkeen!

Onko teidän lapset käyneet uimakoulussa? Miten ne on järjestetty? Mitä olette tykänneet? Mikä on ollut parasta tai oletteko jääneet kaipaamaan jotain?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

KESÄ KESÄ KESÄ KEEESÄÄÄÄÄ

1/06/2015

OLYMPUS DIGITAL CAMERAimageOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAimageOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAimageOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAimageOLYMPUS DIGITAL CAMERAimageimageOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAimageOLYMPUS DIGITAL CAMERAimageOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Se olis sitten kesä ihan noin virallisestikkin. Kesäisempiä säitä toki toivotaan, mutta eiköhän ne aikanaan sieltä tule. Olen jotenkin ihan hurjan fiiliksistä tulevasta kesästä. Ehkä sen takia, ettei sen kummempia suunnitelmia (suoritettavaa) ei ole, vaan menen minne nenä näyttää. Tai siis onhan mulla se lista, muttei nekään suunnitelmat siinä niin kovin vakavia tai tarkkoja ole. Koitan nyt vaan elää hetkessä ja opettaa lapsille samaa. Sen verran pitää kuitenkin katsoa taaksepäin ja todeta että herranjestas, kesäkuu – juurihan tämä vuosi vaihtui!

Jos keväällä yhtäkkiä hurjasti lisääntyvä valo vei puhdin pois ja aiheutti jonkin sortin kevätmasista, on homma nyt ihan päinvastoin. Energiaa olisi vaikka muille jakaa! Siitä kertoo muunmuassa viime yönä vaihdettu asunnon järjestys…

Yllä vielä kesäisiä kuvia Espanjasta. Oli kyllä mainio aloitus tälle kesälle tuo reissu. Koska täällä meillä on vielä vähän liian kylmä maauimaloihin, saatika sitten luonnonvesiin, ilmoitin pojat viikon kestävään kesäuimakouluun. Se alkaa kohta ja kestää koko viikon, joten heippa!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

PIENET UIMARIT

28/01/2015

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Taisinkin ehkä jo aiemmassa postauksessa kertoa että Kaapo oppi Thaimaan matkallamme uimaan.
Itseasiassa jo heti ekana päivänä.

Kun Kaapon kanssa aloimme, hänen ollessa 3 kuukauden ikäinen, käymään vauvauinnissa, uumoilin että tästä pojasta tulee varmasti aikamoinen vesipeto. Vauvauinnissa käytiin reilu vuosi, mutta sitten alkoivat korvatulehduskierteet ja kun minäkin aloin odottamaan Elvistä oli vain helpoin lopettaa harrastus. Vaikka se olikin ollut tosi kivaa, kaikki me tykkäsimme.

Meni heti ennen kun pääsimme taas kunnolla testailemaan uimista. Menimme uimahalliin. Ja se ei ollut kovin kivaa. Kaapo ei halunnut syvälle, vedessä oli kyllä kiva läträtä ja leikkiä, kunhan vesi ylettyi alle polven. Tosi pitkään jatkui näin, oli kyse sitten uimahallista, rannasta tai maauimalasta niin vedessä oli kyllä kiva leikkiä, mutta yhtään syvmpään altaaseen oli ihan turha yrittää. Siitä seurasi vaan kauhea itku ja huuto.

Viime vuoden kevällä sitten Espanjan lomallamme pikkuhiljaa syvään altaaseen kellukuiden ja aikuisen kanssa meneminen ei ollut enää niin pelottavaa. Mutta tässä asiassa edettiin todella hitaasti, edellisellä lomalla vuotta aiemmin pojat läträsivät puhallettavassa lasten altaassa uima-altaan vieressä… Kotosuomessa jatkoimme sitten kahlailua lastenaltaissa ja pikkuhiljaa kellukeitakin vähennettiin. Kesällä kylpylässä Kaapo jopa uskalsi ottaa kellukkeet hetkeksi pois (roikkuen aikuisen kaulassa). Itse ajattelin vähän että ihan sama koko uintiasiasta, mutta äitini aina hanakasti yritti Kaapoa saada uimaan. Hän myös osti perinteiset selkään tulevat kellukkeet, joiden avulla oikea uima-asentokin paremmin löytyy.

Loppukesästä lähdimme taas kuukaudeksi Espanjaan. Siellä lähinnä asuttiin altaassa, mutta pojat kellukeidensa kanssa. Enää kukaan ei pelännyt vettä tai uimista ja se oli ihanaa. Sillä mikäkin tykkään polskia tai altaan reunalla makoilla.

Kesän ja Thaimaan matkan välissä kävimme ehkä korkeintaan kaksi kertaa uimahallissa. Lasten altaassa Kaapolla ylettyi jalatkin pohjaan ja polskuttelu siellä nyt muutenkin on sellaista leikkimistä vain. Edelleen ne kellukeet tiukasti selässä, sen kummemmin stressaamatta. Mitä nyt mietin että pitäisikö keväällä katsella jotain uimakouluja.

Thaimaassa sitten perille päästyämme suuntasimme toki heti altaalle. Hetken siellä oltuamme äitini otti Kaapolta kellukkeet pois. Ensin oli pientä vastustelua, sitä tuttua huutoa ja itkua. Mutta hei, hän uikin samointein pari metriä. Sitten kolme metriä. Neljä. Seuraavana päivänä kymmenen. Sitten kaksikymmentä, altaan päästä päähän. Sen jälkeen en edes tiedä paljonko. Aikamoista. Niin se vain esikoiseni oppi uimaan. Tuosta noin vaan. Hän hyppeli pommeja veteen, nousi pinnalle, ui ja sitten vesiliukumäkeen…

Elvishän sitten innoistui tästä myös niin että halusi kokoajan harjoitella myös. Hän heitti kellukkeet pois, sanoi että harjoittelen vähän ja hyppäili kielloista huolimatta altaan pohjaan. Silmät punaisia hän varmaan vietti enemmän aikaa siellä veden alla kun pinnalla. Mutta kiva että tykkäsi.

Tässä myös huomaa lasten luonne-erot, Kaapo tosiaan tarvitsee aikaa ja hänelle pitää antaa tilaa tehdä asiat omaan tahtiinsa maltillisesti kannustaen. Elvis sitten taas heittäytyy ihan täysillä heti kun vaan saa isoveljeltä siihen esimerkin. Pienet uimamaisterini <3

Oletteko te muuten vieneet lapsianne uimakouluun, minkä ikäisinä? Vai miten teillä ollaan uimaan harjoiteltu? Muistanko oikein omasta lapsuudesta että eskarissa ja ekalla luokalla ainakin käytiin porukalla uimakoulussa? Onkohan tällaista enää?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.