KUN STRESSAA, NUKU PÄIKKÄRIT

29/03/2017
Kommentit pois päältä artikkelissa KUN STRESSAA, NUKU PÄIKKÄRIT

Pillahdin tänään itkuun pankkivirkailjan edessä. On taas vähän kiirettä pitänyt. Aamu alkoi sillä, kun juoksin ensin hiki hatussa Elviksen päiväkotikeskusteluun, sieltä matkalla postiin nappasin sentään kahvin mukaan.

Yksi inhokkihommaani on käydä postissa, joka jostain syystä on aivan kaupungin toisella laidalla. Yksi tärkeistä paketeista oli kadonnut, sitä ei löytynyt mistään. Kaksi muuta pakettia olivat taas aivan liian suuria ja painavia yksin kannettaviksi. Satuin myös vilkaisemaan säköpostiani kaiken hässäkän keskellä. Olin kokonaan unohtanut yhden työasian! Tässä vaiheessa alkoi tuntumaan, että korttitalo romahtaa ihan just. En voinut kun pahoitella ja luvata tekeväni unohtuneen homman mitä pikimmin.

Heti sen jälkeen muistin, että minunhan piti käydä vielä pankissa. En ole saanut muutamaan viikkoon mitään laskuja maksettua, sillä en yhtäkkiä muista käyttäjätunnustani! Tunnusta joka minulla on ollut ihan sama siitä saakka kun tili minulla on ollut, eli aina. Uusi tunnus pitäisi hakea sieltä, ennen kun puhelin, sähkö ja vuokasoppari olisivat seuraavaksi poikki.

Ratikkamatkalla sitä ehti sitten murhetia kaikkia niitä tekemättömiä koulutehteviä, ryhmätyötä joka on saanut minut repimään hiuksia päästäni sekä kaikkia muita 28654830282 asiaa jotka pitäisi hoitaa. Keskustaassa oli aivan liikaa ihmisiä ja mieluiten olisin vain mennyt johonkin hämärään nurkkaan hengittelemään paperipussiin. Lounasiakaan pankissa oli tietenkin tunnin jono. Olisipa mukana ollut lounasta. Tai aamupalaa.

Niin no se itku sitten. Sehän alkoi, kun vihdoin tiskille päästyäni selvisi, etten voikkaan saada tunnusta heti mukaani. Se lähetetään minulle postilla ja uudet pankkitunnukset sen jälkeen noin viikon päästä. Hain pää painuksissa kaupasta salaatin mukaan ja istuin koko ratikkamatkan suupielet alaspäin kääntyneinä ja aurinkolasit silmillä.

Kotona tsemppasin vielä unohtuneen työjutun kanssa ja sain kun sainkin sen tehtyä. Sitten kaikkeni antaneena oli vaihtoehtonani alkaa itkeä kovempaa, alkaa heittelemään kiukkuisena tavaroita tai kerätä itseni. En valinnut näistä vaihtoehdoista mitään, vaan menin päikkäreille. Unohdin laittaa herätyksen ja nukuin kaksi tuntia. Maailma näytti taas vähän paremmalta unien jälkeen.

Täyspäiväisen opiskelun yhdistäminen täyspäiväiseen työhön saattoi olla omien voimavarojen liioittelua. Herkkä mieli ja päässä aamusta iltaan pyörivät ideat eivät välttämättä ole paras yhdistelmä. Tarvitsen paljon tilaa ja aikaa ajatella, ja välillä tämä kaikki tuntuu ihan liian ylivoimaiselta. Mutta onneksi vain välillä. Stressi saa minut todella hajamieliseksi, asian unohtuvat, kasaantuvat ja kierre on valmis.

Päikkäreiden nukkuminen ehkä vie pari tuntia työskentelyaikaa, mutta en usko sen olevan kovinkaan tehokasta aikaa ennen akkujen lataamista. Jollain muulla stressinhallintakeinona voi olla rentoutusharjoitukset, luonnossa kävely tai liikunta. Itselleni toimii selvästi parhaiten kaikken hommien lopettaminen hetkeksi ja unten maille meno.

Ihan vielä en ole valmis menemään lukemaan luokamme ryhmächatin 572 lukematonta viestiä, mutta muuten tuntuu että kyllä mä tähän pystyn! Tottakai mä pystyn. Mutta vasta huomenna, koska nyt aijon mennä takaisin nukkumaan.

Niin ja muistan sen käyttäjätunnuksen taas!


OLE ROHKEA – HYVÄ SIITÄ TULEE

23/01/2017

Processed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetOLYMPUS DIGITAL CAMERAProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 preset

Minulla on onni olla lahjakkaiden ja rohkeiden perheenjäsenten sekä ystävien ympäröimänä. Milloin kukakin julkaisee kirjan, ryhtyy yrittäjäksi, lennätetään Cannesiin stailaamaan juhlat, saa aikaan somehitin, perustaa kauppoja ympäri euroopan, pyörittää omaa vaate-mallistoa, irtisanoutuu, julkaisee musiikkia tai mitä milloinkin. Kaikkia heitä yhdistää rohkeus. Rohkeus hypätä tuntemattomaan ja tehdä juuri sitä mikä itsestä tuntuu hyvältä.

Kai se on niin, että samanhenkiset ihmiset vain ajatuvat yhteen. He saavat toisiaan voimaa, inspiraatiota ja sitä rohkeutta. Toinen tärkeä asia on se, että tuemme toisiamme. Ollaan aidosti iloisia toistemme saavutuksista. Ymmärrämme, että toisen menestyminen ei ole pois itseltä. Nimittäin sellaiseen täällä Suomessa on tullut valitettavan usein myös törmättyä.

Ajattelenkin, että kateus johtuu usein siitä, ettei itse uskalleta. Se on myös hirveän kuluttavaa ja vie varmasti itseltä pois juurikin niitä voimia, joita siihen tekemiseen ja uskaltamiseen tarvittaisiin.

Meillä on onneksi todella hyvä meininki, niin kavereiden kun vähän etäisemmin tuttujen tyyppienkin kesken. Kaikki tsemppaa ja kannustaa. Ihaillaan toisiamme ja ollaan ylpeitä toisistamme. Tiedämme, että kun joku saa jalkansa oven väliin, on se jatkossa helpompaa myös itselle.

On ollut hienoa päästä seuraamaan ihan vierestä mitä erilaisempia menestystarinoita. Vielä hienompaa on ehkä ollut sen työn ja välillä epäonnistumistenkin näkeminen. Silloin se intohimo ja uskominen omaan juttuunsa näkyy parhaiten.

Tällaisia keveitä ajatuksia tuli tänään mieleen, kun käytiin kahvilla kavereideni Pajun ja Peetan kanssa. Kaikki me tehdään omaa juttuamme, tykätään siitä, ollaan hyviä niissä, uskotaan itseeme ja toisiimme. Meidän pöytään tupsahti hetkeksi vielä tuo GreenStreetin Johannes, jonka herkulliset raakakaut leviävät varmaan kohti ympäri maailman.

Joten siis, uskokaa itseenne, olkaa rohkeita, tehkää juuri sitä mistä tykkäätte ja kannustakaa toisianne! Hyvä siitä tulee.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

WEEKLY PLANNER

20/01/2017

Processed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 preset
Processed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetOLYMPUS DIGITAL CAMERAProcessed with VSCO with f2 preset

Tykkään ihan hieveästi kalentereista jotka ovat mahdollisiman yksinkertaisia ja selkeitä. Koko viikon on mahduttava aukeamalle ja jokaisen päivän kohdalla pitää olla riittävästi tilaa omille kirjoituksille.

Minulla on aiempina vuosina ollut Lahden muotsikan opiskelijoiden kalenteri, joka on hyvin ajanut takoituksena. Siinä pääosassa on kuitenkin ollut joka aukeamalla olevat valokuvat, jolloin kirjoitustilaa ei siis ole ollut niin paljon. Kun sitten näin kaverillani tämän Sasha Kretovan kalenterin, oli minunkin saatava se.

Nykyäänkän digiaikana kirjoitan kaikki menoni käsin kalenteriin. Samalla se toimii pienimuotoisena päiväkirjana. Minulle on tärkeää että kalenterissa on tilaa myös päiväkohtaisesti, että tarpeeksi tyhjiä sivuja lopussa varattuna muistiinpanoille. Loppuvuotta kohden kalenterini ovatkin ihan täynnä kirjoitusta, muistutuksia ja muistiinpanoja joista en itsekään saa kun puoliksi selvää.

Tässä A5 kokoisessa kalenterissa ihastuttaa yksinkertaisten sivujen lisäksi kalenterin taitto. Itseasiassa kaikki Sahsa Kretovan papeituotteet hän tekee itse käsin Helsingissä. Rakastan myös tuota kannen kaunista, uituista kuviota ja sitä, ettei kannessa lue missän isolla että KALENTERI tai 2017 tai vastaavaa.

Minkäslaisia kalentereita teiltä löytyy, vai käyettääkö joku ylipäätään enää edes paperisia kalentereita?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.