Huhtikuussa

-Ihastuin pitkästä aikaa
-Vihastuin yhtä nopeasti
-Kävin pari kertaa Lahdessa
-Join kevään ekat puistoskumpat
-Istuin maassa ilman takkia ja oli kuuma
-Kävin kolme kertaa lääkärissä vatsani takia
-Kuljin noin 19373640 kertaa taxilla
-Juhlin kantisclubini synttäreillä
-Googlailin liikaa sairauksia ja diagnosoin itseäni
-Olin tähystyksessä
-Löysin vihdoin täydelliset farkut
-Blondasin hiuksiani kolme kertaa
-Juhlin blogigaalassa
-Bailasin lasten diskossa
-Söin liikaa sokeria
-Kävin pikkuisen perheeni kanssa brunssilla keskustan kattojen yllä
-Suutuin tyhmille nettihaukkujille
-Lopetin snäppäämisen
-Nukuin liian vähän ja huonosti
-Olin kaksi viikkoa juomatta kahvia
-Lintsasin futismutsiudesta
-Olin elämäni ekaa kertaa (?) Myllypurossa
-Näin liian vähän kavereita
-Starttasin pyöräilykauden
-Tulin tosi tosi surulliseksi kun kouluprojekti ei mennyt suunnitellulla tavalla
-Poltin kolme tupakkaa ja joka kerta oli yhtä ällöä
-Tilasin aamulaten kotiinkuljetuksella
-Olin meikattavana
-Kävelin puolitahalteen yhden paikan ohi, jos sattuisin näkemään yhden tyypin ja näin sen ja panikoin ja esitin etten huomaisi sitä
-Kävin vain kerran koululla
-Sain uudet silmälasit
-Olin katsomassa isäni keikkaa
-Ostin neljä kiloa mansikoita
-Sain hyvää hoitoa sairaanhoitajalta, jota olin sanonut hulluksi kynsiepisodin takia
-Kävin äänestämässä yleisen painostuksen vuoksi
-Meinasin saada hermoromahduksen noin 763529 kertaa
-Olin ison rekka-auton kyydissä
-Ajoin elämäni ekan kerran trukkia
-En vastannut kenellekkään Tinderissä
-Rikoin aurinkolasini
-Tyhjensin lähes koko vaatehuoneeni
-Ostin hirveästi uusia sukkia
-Itkin ratikassa koska olo meni vaan niin tunteelliseksi

En yleensä valita täällä blogissa. Mutta. Tiedättekö sen tapahtumasarjan, kun jotain menee pieneen niin menee sitten kunnolla? Esimerkiksi että kaikki kodinkoneet hajoavat peräjälkeen ja sitärataa. Onko teille käynyt niin? Meillä tässäkin on ollut epäonnisten asioiden putki päällä, mutta erityisesti viimeisen kahden päivän aikana on jatkuvasti ollut fiilis ettei tiedä itkeä vaikko nauraa.

Tänään piti kirjoittaa uudesta sängystä. Sängystä jonka tilasin jo reilusti yli kuukausi sitten. Mittojen mukaan tilattuun sänkyyn liittyy vaikka mitä mutkia ja pääsinkin vasta eilen sitä kokoamaan. Sitä ennen piti kuitenkin käydä ostamassa uusia työkaluja ja vaikka mitä. Kokoamisen piti olla ihan helppo juttu, jotenkin sain siihen tuhrautumaan ainakin kolme tuntia. Kävi ilmi että osa ruuveista piti kiinnittää poralla. Eivätkä ruuvit edes olleet sellaisia tavallisia, vaan kummallisen kukkasen muotoisia. Taas olisi pitänyt lähteä työkalukauppaan. Kaapista löytyi onneksi tavallisia ruuveja. Kävi myös ilmi ettei ruuveja voi kiinnittää iskuporakoneella. Olkkari oli täynnä metallipölyä. Lopulta ruuvasin käsin niitä ruuveja kiinni. Se oli aika rankkaa kun mitään reikiä ei ollut valmiina. Mitäs nyt parista rakkulasta kämmenissä.

Lopulta sänky oli kasassa. Tässä vaiheessa mietin että okei, olisihan se mies talossa ihan kiva. Sitten alkoi painavan runkopatjan hilaaminen sänkyyn. Mutta kas, sänky joka mittojen mukaan oltiin tilattu, olikin muutaman millin väärän kokoinen. Jos meillä olisi takka, olisin pilkkonut koko höskän ja polttanut. Parvekkeelta en viitsinyt sitä heittää alas. Onneksi onneksi onneksi, pari pommihyppyä patjan päälle se on nyt jotenkuten siellä, ja sängyn saumat pullistelee.

Tänään oli siis tarkoitus kirjoittaa sängystä. Vähän kauniimmin. Sillä onhan se tosi nätti ja ihana että se on nyt tuossa. Mutta kamera hajosi. Sain pari kuvaa otettua. Radiosta soi sopivasti ”viereen viereen, kaikki menee pieleen”.

Tänään piti kuvata kuvat huomiseen, yhteen tosi kivaan juttuun. Tietysti tämä meni nyt näin. En tiedä mitä teen ilman rakasta kameraani. ONNEKSI on suklaata. Vaikea uskoa ettei ole maanantai. Kertokaa nyt edes jotain omia epäonnisia juttujanne.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.