Hellepäivä Turun saaristossa. Ihan ok.

ps. Huomaako joku mun hiuksissa jotain erikoista? 😀

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Saana ja Olli ovat palkittu suunnittelijapariskunta Turusta. He tekevät omaa hampputekstiilimallistoa, joka valmistetaan läpinäkyvästi ja paikallisesti Lounais-Suomessa. Saana ja Olli myös suunnittelevat kuoseja ja konsepteja samat arvot omistaville asiakkaille. Työssään he arvostavat vilpittömyyttä, ajattomuutta ja ihmisläheisyyttä. Hiljattain he suunnittelivat mattosarjan kotkalaiselle Finartelle. Mallistossa yhdistyy käsin piirretty viiva sekä ajaton linjakkuus. Materiaalina matoissa käytetään tekstiiliteollisuuden ylijäämää ja matot ovat kierrätetystä puuvillasta käsin kudottuja.

Kahdeksannesta luukusta arvon Saanan ja Ollin kauniin Aitta-maton. Kierrätyspuuvillasta käsin valmistettu matto on kooltaan 80×150 cm ja sitä on saatavilla kahdessa eri värissä. Ja löytyyhän toki myös Saanan ja Ollin nettikaupasta vaikka mitä ihanaa itselle ja lahjaksi.

Osallistu Saana ja Olli Aitta-maton arvontaan kommentoimalla alle. Kaikkien joulukalenterin luukkujen arvonta päättyy 23.12 klo 23.59. Voit osallistua jokaisen luukun arvontaan yhden kerran. Levitä joulumieltä ja muista jakaa myös kavereille!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Kuten alkukesästä Sideways festareilla, myös H2Ö vieraat olivat toinen toistaan tyylikäämpiä ja persoonallisesti pukeutuneita. Oli oikeasti tosi ihana vain istuskella ja katsella ohi käveleviä ihmisiä. Kun sanoin että kysessä oli hurjan kaunis festari visuaalieneen, niin sitä olivat myös vieraat. Tässä vain pieni pala niistä kivan näköisistä ihmisistä, jotka kohdalle viikonlopun aikana sattuivat.

Muistan hyvin festarit kymmenen vuoden takaa, maailman humalaisin porukka oli verhoutunut lähinnä sadetakkeihin ja niihin maailman kamalimpiin, jättimäisiin Don Huonot-festarihattuihin. Itse luotin tälläkin kertaa mustan voimaan, mutta nautin täysillä niistä kaikkein hullunkurisempien väri-ja kuosiyhdistelmien näkemisestä. Lisäksi minäkin olen vihdoin alkanut lämpeämään tuolle bohohenkiselle hippityylille, voitteko uskoa! Itselläni on ollut parin kuukauden aika myös hirveä halu värjätä hiukset, joko ihan shokkikeltaisiksi tai kirkkaan oransseiksi – eikä joka toisen festari-ihmisen upeiden ja kreisien hiuksien näkeminen ainakaan helpottanut sitä kuumetta.

Vaikka musta ihan suosikkiväri vaatteissa on, ja tulee varmaan olemaan, huomasin selkeästi inspiroutuneeni tästä viikonlopusta. Eilen metsäretkellä päällä olikin sitten vähän kreisimpi ja värikkäämpi asu, kuten instasta ehkä joku huomasi. Tai siis kreisi nykyiselle mustalle-minulle, kun oli väriä ja kukkakuosia. Ehkä sitä Flowhun vihdoin viitsisi sitten verhoutua johonkin muuhun kuin mustaan. Vaikka nuo perjantaina festareilla jalassa olleet mustat samettipökät kehuja saivatkin.

Mikä on muuten teidän KAMALIN festarivaate-muistonne? Itse en edelleenkään pääse varmaan ikinä yli niistä hatuista…

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Kesän toinen festariviikonloppu takana ja sehän tapahtuikin Turussa H2Össä. Hauskaa että tämän vuoden festarit on kaikki ollut itselleni ihan uusia. Ensin oli Sideways, joka järkättiin ihan ekaa kertaa, ja nyt tämä itselleni muuten vain ihan uusi, toista kertaa H2Ö nimellä järkätty festari.

H2Ö on siitä mielenkiintoinen tapahtuma, että siellä oli hirveän paljon uusia, itselle tuntemattomia, esiintyjiä ja vieläpä ilman mitään genrerajoja. Siitä huolimatta festarivieraat olivat mielestäni tosi saman henkisiä, eikä meno ollut yhtään liian hippi, kuten vähän etukäteen jännitin. Alueella vallitsi tosi kiva tunnelma ja tuo Ruissalon telakka antoikin aivan mahtavat puitteet festareille. Visuaaliseen puoleen oltiin kiinnotetty paljon huomiota, paikka oli hurjan kaunis niin päivällä auringossa kun illalla valojen ja valoteosten loistaessa. Teemu Keisterin kyltteinä toimivat Ukkeli-hahmot olivat vaan ihan mahtavia ja toivat hauskaa särmää idylliseen merimaisemaan.

Fesrarialue oli isompi kun olin etukäteen kuvitellut, ja ihmisiä oli myös ihan ryysäksi asti. Jonot olivat välillä vessaan ja juomatiskeille tuskallisen pitkät, mutta niin ne taitavat vähän joka festareilla olla. Rajatut anniskelualeet tuottivat välillä myös vähän vaivaa, kun piti aina odottaa että porukan viimenenkin saa lasinsa tyhjäksi, ennen kun voitiin siirtyä toiseen paikkaan. Mutta itse paikka oli hurjan hieno ja uniikki. Vau.

Esiintyjiä ja ohjelmaa oli tosiaan laidasta laitaan ja musiikin lisäksi ohjelmassa oli teepaitatyöpaja, ruotsin alkeikurssi ja salatiedelaboratorio. Törmäsin myös yllättävän moneen tuttuun, joten aika kului ihan siivillä. Mutta sehän juuri kertoo että kivaa oli.

Tapani Kansalainen veti yllättäen mielestäni festareiden parhaan ja energisimmän keikan. Seksihullut eivät myöskään pettäneet odotuksia, huh. En tiedä oliko nyt niin kivaa että keikan aikana osa yleisöstä oli täysin alasti, mutta mieleenpainuvaa se oli ainakin. Harmiksi kamerasta loppui akkui juuri ennen tätä, hehe. Hyviä olivat myös Ruger Hauer, Asa ja lempparini Aivovuoto.

Nyt sunnuntaina väsymys on hieman painanut ja kengät ovat mutaistakin mutaisemmat. Myöskään ilman miesdraamoja ei vältytty, olen edelleen samalla kannalla edellisen tekstini kanssa. Lisäään kuitenkin sen, että kyllä me naisetkin osataan välillä olla aika vaikeita ja pilata juttuja… No, ei siitä sen enempää (paitsi jos joku tuntee Turusta sellaista kun Jukkaa-Pekkaa, tai Veli-Matti tai Juha-Veikko tai jotain sellaista, niin haluaisin pyytää siltä anteeksi). Onneksi tässä on nyt hetki aikaa palautua, ennen kun festarikesän päättää sitten Flow. Mutta voi, ihana viikonloppu takana. Sanoinko jo että tämä festari oli ihan huippu KAUNIS! Toivottavasti kuvista välittyy edes vähän tunnelmaa. Olisin mielelläni kuvannut jokaisen upean yksityiskohdan ja pamauttanut tänne. Mutta pakko oli vähän karsia, koko alue oli nimittäin yhtä suurta installaatiota. Tulossa on kyllä vielä kooste viikonlopun hienoimmista festarityyleistä!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Takana ihana kesäviikonloppu Turussa ja Ruisrockissa. Meidän matka alkoi juuri niin kun arvatakkin saattaa, puolimatkassa huomattiin että kaverin festarilippu oli jäänyt kotiin ja käännyttiin takaisin hakemaan se. Niin perus, ei siinä voinut kuin nauraa. Lopulta onneksi päästiin Turkuun ja hoteliin. Ruisrock on kyllä tosi kiva festari, yksi lemppareista. Oli ihana nähdä superidolini Lily Allen – huikea keikka! Myös eilinen Phoenixin keikka rannalla auringon laskiessa oli ikimuistoinen.

Muutenkin Turku on ihana kesäkaupunki. Kaikkialla oli ihmisiä ja kaikki olivat niin tyylikkäitä, hyvännäköisiä ja kauniita. Moni blogin lukijakin tuli moikkaamaan, se oli tosi kivaa. Selvästi kaikki olivat liikkeellä iloisin ja rennoin mielin. Ja eipä sitä muuten olisi voinut ollakaan, niin ihana sääkin.

Nyt pääsin juuri kotiin ja olo on kyllä kuin rekan alle jäänyt. Onhan tuo festaroiminen tosi rankkaa puuhaa. Aikamoisia sissejä ne jotka vetää festariviikonlopun leirintäalueella teltoissaan!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.