BANGKOKIN HOTELLISUOSITUS

11/01/2018

Marraskuisella Thaimaan matkalla sain ihan hurjan määrän kyselyitä hotelleistamme. Enkä ihmettele, sillä tuntikausien etsiminen ja arvosteluiden vertailu tuotti tulosta ja löysimme meille ihanat paikat yöpyä. Jo melko pienellä Koh Lantan saarella majoitusvaihtoehtoja oli mieletön määrä, mutta hitsit, niin oli suurkaupunki Bangkokissakin.

Bangkokissa hotellia valitessa kannattaa ensin päättää, että millä alueella siellä haluaa asustaa. Kaupunki on ihan hillittömän kokoinen ja välimatkat sen mukaisia. Paikasta toiseen liikkumisessa saattaa hyvin vierähtää tunti jos toinenkin. Kannattaa siis vähän katsella alueita sillä silmällä, että mitä reissultaan tahtoo, shoppailua, nähtävyyksiä, historiaa, paikallista tunnelmaa vai kalliita merkkiliikkeitä ja kimaltavia pilvenpiirtäjiä.

Itse halusin hotellin joen varrelta. Skytrainin lisäksi kaupungissa pääsee liikkumaan helposti jokilaivoilla ja sen varrella sijaitsee myös ehdoton nähtävyys Grand Palace sekä muutamia muita temppeleitä. Ajattelin että joen varrella saattaisi olla myös kivat maisemat, ja oikeassa olin.

Bangkokin hotellia aloin etsimään itseasiassa vasta kahta päivää ennen siellä yöpymistä. Onneksi en sentään jättänyt sitä ihan edelliseen iltaan, sillä se oli ilta jona jouduin vatsataudin vuoksi yöksi sairaalaan tiputukseen.

Hotellien hintataso yllätti hintavuudellaan, olin nimittäin kuullut Bangkokissa olevan paljon edullisempaa. Toisaalta korkeat hinnat saattoivat johtua high seasonista ja siitä että olin niin myöhään liikenteessä. Jouduin siis hieman nostamaan budjettiani, sillä halusin että hotelli sijaitsisi aivan joen rannalla, että siellä olisi hyvä aamupala, kivat huoneet ja iso allasalue. Kaikista hienoimmat ja kehutuimmat hotellit jouduin karsimaan niiden hinnan takia pois, mutta jäi minulle vielä useampi ”vähän parempi” vaihtoehto joita sitten jäin pyörittelemään.

Etsin halpoja hintoja Bookingin, Hotels.com, Trivagon, TripAdvisiorin ja Agodan kautta. Näiden lisäksi katsoin aina instagramista vierailioiden kuvia saadaakeni realistisen kuvan hotellista. Availin uusia nettivaraussivustejen sivuja uusista selaimista ja näin ollen sain kaivettua kaikista halvimmat hinnat. Laitoin myös suoraan sähköpostia kolmeen eri hotelliin, josta sitten muutenkin näistä yhdeksi suosikikseni valikoituneesta hotellista, Chatrium Riversidesta, sain vielä lähes satasen halvemman hinnan kolmelle yölle. Valinta oli siis vihdoin selvä.

Lähtöä edeltävänä päivänä tosiaan sairastuin, mutta pääsimme onneksi kuitenkin lentämään Bangkokiin ja kamalan, tunnin kestäneen taksimatkan päätteeksi hotellille. Hotellin edessä meitä odotti jo iso joukko työntekijöitä, yksi avasi taksin ovet, toinen otti pienet kassit, kolmas isot matkalaukut, neljäs oksennuspussini ja viides saattoi meidät vastaanottoon.

Itse aikoinani hotellin vastaanotossa työskennelleenä katsoin ihastellen kahden respan yhteistyötä. 36 kerrokisessa hotellissa huoneista ja vieraita varmasti riittää, joten joka asissa tulee olla tehokas. Sisäänkirjautumisen yhteydessä saimme vielä upgreidauksen huoneeseen josta oli kaupunkinäkymän sijasta suora näköala joelle.

Kaikki Chatriumin huoneet ovat itseasiassa sviittejä. Meidän 25. kerroksessa sijainneessa ihan ”perus sviitissämme” oli avokeittiö ja olohuone, iso parveke, kylpyhuone suihkulla ja ammeella sekä makuuhuone, josta avautui lattiasta kattoon olevista ikkunoista näymät joelle. Huone näytti vielä paljon kivemmalta mitä kuvissa, ja jääkapissa olevien virkokkeiden lisäksi huoneessa oli tuoreita hedelmiä.

Olin itse edelleen vielä aika sairas, joten tuntui tosi ihanalta päästä sivistyksen pariin, niin kivaan huoneeseen ja mielettömän hyvän palvelun hotelliin. Hotellissa oli kaksi ravintolaa, kahvila sekä Starbucks, joten meillä ei onneksi ollut tarvetta edes lähteä minnekkään. Vaikka olin kipeä, olin iloinen että sairastuin juuri tässä kohtaa, kun pojilla oli tilaa leikkiä olkkarissa, iso telkkari ja kaikki mahdolliset lastenkanavat ja minä sain levätä rauhassa makkarissa ja käydä välillä vaahtokylvyssä (jossa oli oma tyyny!). Myös jos olisin joutunut uudestaan lääkäriin, täällä ne olisivat todennäköisesti olleet vähän modernimmat mitä edellisessä saaressa oli..

Seuraavana päivänä vointikin oli jo vähän parempi, joten vietimme aurinkoisen ja kuuman päivän hotellin isolla allas-slueella. Illalla uskallauduttiin syömään jo muualle, joten otimme hotellin oman lautan ja matkasimme sillä viiden minutin päähän päälaiturille, jonka läheisyydestä löytyikin vaikka mitä ruokapaikkoja ja ostosmahdollisuuksia. Hotellilla on siis oma laituri, josta kulkee ilmainen lautta kymmenen minutin välein päälaiturille, josta pääsee liikkumaan eteenpäin niin lautoilla kun skytranillakin.

Kolmantena päivänä oltiin jo vähän aktiivisempia ja lähdimme jokiveneellä katsomaan suurta temppeliä. Turist Boatiksi nimetyllä lautalla oli todella helppo ja vaivaton matkustaa paikasta toiseen ja se toimi myös hop on hop of-tyylisesti, jos osti päivälipun. Me kuitenkin ostimme vain yhdensuuntaiset liput, sillä tiesin etukäteen temppelillä menevän ainakin jotain tunteja ja tahdoimme kaikki myös takaisin nauttimaan hotellin altaasta. Päivän päätteeksi kävelimme illalla jo pimeän tultua myös läheiselle iltatorille, joka oli enemmänkin valtava ulkona oleva ostoskeskus.

Hotellin arvosteluista luin myös todella ylistäviä kommentteja hotellin aamupalasta, eikä yksikään niistä ollut liioteltu. En ole eläessäni nähnyt niin hyvää ja kattavaa aamupalaa. Tai oikeastaan mitään seisovaa pöytää. Siellä oli ihan kaikkea mitä kuvitella saattaa ja vielä vähän enemmän. Perus leivät, leivonnaiset, myslit, jogurtit ja muut, mutta myös paljon erilaisia salaatteja, aasialaisia ruokia, kymmenillä eri tavoilla valmistettuja kananmunia, sushia, smoothieita ja ihan hillitön vohvelibaari.

Yövyimme hotellissa siis kolme yötä ja viimeisenä päivänä meille tarjottiin vielä myöhäistä chek outia kello kolmeen saakka, sillä lentomme lähti vasta alkuillasta. Toki Thaimaassa palvelukulttuuri on ihan toisenlainen kun täällä meillä, mutta reissumme kolmesta hotellista tässä sen pisti oikein eritysesti merkille. Vaikka kyseessä oli käsitykseni mukaan kuitenkin suht tavallinen 3-4 tähden hotelli, oli se suomen tasoon verrattuna jossain seitsemässä tähdessä.

Todella moni teistä kyselikin tästä hotellista ja että suosittelisinko sitä – kyllä ehdottomasti. Ihanaa luksusta verrattain suht pienellä rahalla. Meidän kolmen yön sviittiyöpyminen aamupalla maksoi yhteensä vähän yli kolmesataa. Suositus siis tälle jos Bangkokin reissu on edessä tai suunnitteilla!


IKÄVÄ IMEMÄÄN PIRTELÖÄ

28/11/2017

Thaimaan reissussa yritettiin syödä mahdollisimman Thaimaalaista ruokaa, mutta etenkin kaikki rannalla olevat paikat olivat selvästi suunnattu vähän enemmän turisteille. Kyllähän niistäkin toki sai perinteistä Thaikkuruokaa, mutta valitettavasti täytyy sanoa, että olin monesti vähän pettynyt ruokiin. Ehkä se oli vain huonoa tuuria, mutta yli puolet kerroista ruoka oli väärä tai osittain väärä tai sitten en vain pitänyt mausta. Myöskin kasvisruokaa oli tosi heikonlaisesti, yhdestäkään paikasta ei saanut tofua tai mitään vastaavaa ja lihaa tungettiin annoksiin vaikka kuinka pyysin ilman.

Syötiin muutaman kerran myös tienvarsikärrystä ja niissä olikin usein parhaimmat pöperöt. Kuumassa säässä meille kuitenkin maistui eniten ihan vain hedelmät sekä raikkaat smoothiet ja tuoremehut, joita sai lähes joka kadunkulmasta (tai no saarella on lähinnä vain yksi katu, mutta sen varrelta).

Myöskin näissä ei muuten niin hyvissä ravintoloissa smoothiet, mehut ja pirtelöt olivat kuitenkin tosi herkullisia. Kerroinkin aiemmin että aamupalalla (joka oli hotelleissamme tosi hyvä ja monipuolinen) tankattiin ja päivän aikana muuten juotiin vain parit pirtelöt kunnes söimme uudestaan vasta illalla pimeän tullen. Muutamana iltana ostettiin myös kaupasta vain leipää ja purkkinuudeleita, mutta jopa lapsille Nalle Puhin kuvalla markkinodut nuudelit olivat niin tulisia, etten edes itse meinannut pystyä syömään niitä.

Noissa turisteille tarkoitetuissa rantaravintoiloissa oli kuitenkin niin kiva istuskella (tai makoilla patjoilla) ja katsella merelle sekä ihastella auringonlaskua, ettei muutaman pennin kalliimmat hinnat haitanneet ollenkaan.

Ruoka oli todella halpaa, jopa kalliimmissa paikoissa. Minun oli tarkoitus laskea koko matkan aikana käyttämämme rahat ja katsoa paljonko ruokaan meni. Menin kuitenkin sekaisin laskuissa, unohdin että olin piilottanut rahaa useampaan paikkaan sekä hukkasin kuitteja. Villi veikkaukseni on että sen reilun kahden viikon aikana rahaa syömisiimme meni noin sata viisikymmentä euroa. Ei mielestäni kovin paljoa. Käytiin kuitenkin parit kerrat myös vähän kalliimissa paikoissa ja syötiin pitkän kaavan mukaan alkudrinkkejä ja jälkkreitä myöten.

Aloitin tänään sokerilakon ja ai hitsit kun tuli yhtäkkinen ja kova ikävä takaisin rannalle imemään Pina Coladaa.


MÖKKI RANNALLA – IHANIN HOTELLI

24/11/2017

Kuvasin etenkin matkamme ensimmäisenä päivinnä lähinnä videoita ja nyt vasta huomasin, ettei meidän ekasta hotellistamme ole juurikaan kuvia, mutta ehkä näistä saa jonkinlaisen käsityksen. Sainkin jo tuolloin heti instagramin videoiden kautta ihan hirveän määrän kyselyjä, että mikä ihana paikka hotellimme oikein olikaan – siellä kun sitä tosiaan näkyi enemmän. Ensimmäiset viisi yötä vietimme siis Koh Lantan vilkkaimmalla rannalla, Long Beach Chalet nimisessä resortissa.

Hotellin etsiminen, etenkin melko viime tingassa, olikin paljon vaikeampi tehtävä mitä olin etukäteen kuvitellut. Majapaikalla kun on itselleni ainakin suuri merkitys viihtyvyyteen. Joku voisi olla eri mieltä ja sanoa, että huoneessahan käydään vain nukkumassa, mutta kyllä me ainakin vietimme paljon aikaa myös ihan vain hotellilla – jos emme huoneessa niin ainakin sen melko välittömässä läheisyydessä.

Hotellia valitessa kriteereitäni oli, että huone näyttäisi kivalta sekä kylppäri olisi siisti, se sijaitsisi kivalla alueella, kävelymatkan päässä olisi ravintoloita, hotellissa tulisi olla uima-allas eikä siellä saisi olla valkosia muovituoleja. Halusin myös että hotelli olisi suht pieni ja persoonallinen ja että siellä olisi hyvä aamupala.

Monta iltaa selasin hotelleja sekä kuvia ja arvosteluja niistä. Perinteisten hotellien bookkaussivustojen lisäksi kokemuksia luin TripAdvisiorista sekä etsin ihan paikkahaulla sekä tägiellä kuvia instagramista. Pikkuhiljaa minulle alkoi hahmottua mille alueelle tahtoisin ja minkälaista ja minkä hintaista tarjota siellä olisi.

Vaikka hotelleja saarelta paljon ja moneen hintatasoon löytyikin, olin yllättynyt että meidän kriitereitämme vastaavia (edes jotenkin järkevän hintaisia) oli vain muutama. Myös koska olin niin viime tingassa, oli monessa paikassa jo täyttä tai ainakin ne edullisimmat huoneet menneet.

Alusta saakka olin ihastellut tätä ihan hiekkarannalla sijaitsevaa resorttia, joka koostui nimensä mukaan tuollaisista pienistä mökeistä. Osa sijaitsi vehreässä puutarhassa ja osa sitten ihan rannalla. Rannan mökeissä osassa oli vielä oma kylpyamme maaterassilla. Paikka oli ihan liian kallis ajattelemaani budjettiin, mutta en saanut sitä mielestäni.

Lopulta päätin että hitto, mennään sinne edes osaksi reissua – niin ihanalta se näytti. Ja onneksi mentiin. Löysin vielä jostain hyvän tarjouksen ja olisinkin mielelläni ollut tuolla lopulta koko reissun, mutta tämäkin oli sitten loppupäivät täynnä. Onneksi saimme asua siellä edes ensimmäiset viisi yötämme.

No mikä teki tästä paikasta sitten niin erityisen ihanan? Meillä oli mökki rantanäkymällä ja olihan se vain niin luksusta käppäiltä omalta terassilta suoraan perhmoiselle hiekalle tai istua terassilla (huoneeseen kuuluvaa ilmaista, huom) kokista hörppien ja kuunella meren pauhetta. Huoneemme ei ollut eritysen suuri, mutta se oli kaunis ja käytönnöllinen. Aatojen ääneen oli ihana aamulla heräillä tunnelmallisen hyttysverkon alta.  Hotelliin kuului kaksi uima-allasta, toinen rannalla ja toinen puutarhassa. Koko hotellin alue oli todella hienosti hoidettu ja siellä oli paljon kivoja yksityiskohtia sekä kasveja ja kukkia. Hyvänä yksityskohtana kaikilla teraisseilla oli myös oma suihku, jossa hiekkaiset jalat oli mukava pestä ennen sisälle menoa.

Koko viitenä päivänä olimme hotellin ainut lapsiperhe, joten pojat saivat todellakin osansa henkilökunnan huomiosta. Ja henkilökuntaa hotellilla muuten oli tosi paljon ja kaikki olivat todella ystävällisiä. Huonesiivojaat taiteilivat päivittäin uudet hauskat pyyhe-eläimet sängyllemme ja toivat pojille extraherkkuja huoneeseen. Vaikka hotelli oli ihan täynnä, oli tunnelma niin altaalla kuin rannallakin hyvin hilajinen – miltein unenomainen. Etenkin päiväsiakaan ihmisiä oli aina vain ihan muutama.

Huonehintaamme kuului myös aamiainen, joka syötiin tietysti myös ihan rannan tuntumassa. Aamuapala oli todella hyvä ja runsas ja söimmekin siellä itsemme aina niin täyteen, että tarvitsime seuraavan kerran kunnon ruokaa vasta auringon laskiessa illalla. Hotelliin kuului myös toinen ravintola, josta kuvia onkin näkynyt myös täällä blogin puolella. Hiekalla olevasta ravintolasta me lähinnä ostimme smoothieita ja pirtelöitä ja joimme niitä lököillen joko hiekalla olevilla sohvilla, säkkituoleilla tai riippumatoissa.

Hotellin sijainti oli myös siinä mielssä hyvä, että vieressä olevalla päätiellä oli ihan minutin kävelymatka ruokakauppaan, automaatille, pesulaan… Ravintoiloita löytyi myös monenlaisia, niin rannalta kun päätien puoleltakin. Long Beach on nimensä mukaisesti saaren pisin ranta, muistaakseni noin kolme-neljä kilometriä. Sen kerrotaan olevan myös kaikista vilkkain. Matkan aikana kävimme myös monilla muilla rannoilla ja tämä oli mielestäni kivoin siinä mielessä, että sen vieressä oli hyvä majailla, sillä kaikki tarvittava löytyi kävelymatkan päästä. Ranta oli myös sopiva lapsille, ei kovin äkkisyvä, eikä kiviä kuten saaren monilla muilla rannoilla on. Ja saari itsessään, etenkin rannat, ovat todella rauhallisia, lähes autioita – joten villkaalla rannalla tarkoitetaan tässä nyt sitä että siellä saattaa törmätä myös muihin ihmisiin.

Auringonlaskut saaren jokaisella rannalla olivat joka ilta ihan mielettömiä. Pimeää tuolla tuli iltaisin jo kuuden jälkeen, mutta onneksi jokaisesta huoneesta löytyi myös taskulamppu. Iltaisin rannalta olikin hauska bongailla erilaisia rapuja taskulampun valossa. Kylmä ei tullut edes öisin, alin lämpötila taisi koko kaksiviikkoisen aikana olla 28 astetta.

En yleensä ole sellainen ihminen joka tahtoisi lomallaan aina samaan paikkaan ja samaan hotelliin, mutta jos tuonne Ko Lantalle vielä menen niin ehdottomasti tähän hotelliin! Ensi kerraksi täytyy myös opetella ajamaan mopolla niin pystyy kokemaan saarta vielä paremmin.

Tästä hotellista jatkoimme viikoksi matkaa Chaw Ka Cher Tropic nimiseen paikkaan, mutta tämän ekan hotellin jälkeen se tuntui vähän mitäänsanomattomalta. Allas-alue sekä ulkona oleva kylpyhuone olivat sen paikan parhaat puolet, sekä iltaisin kurnuttavat sadat sammakot. Mutta koko sen viikon kaipasin takaisin tänne ensimmäiseen paikkaamme.


SEIKKAILUPÄIVÄ

22/11/2017

Meidän koko matkamme oli kyllä yhtä suurta seikkailua päivästä toiseen, mutta yksi näistä päivistä oli vähän yli kaikkien. Lähdimme nimittäin tutkimaan lähisaaria pitkähäntäveneen kyydissä yhdeksi päiväksi.

Kaikenlaisia opastettuja ja valmiiksi suuniteltuja retkiähän tuolla Koh Lantalla riittää. Retkiesitteitä on kaikkialla. Vaikka saarella asuu paljon paikallisia, niin myös turismi on siellä hyvin vahvassa osassa. Eikä ihme, sillä saarilla pääsee tuntemaan hyvin paikallisen elämän ja luonto tuolla on ihan mielettömän kaunista – siis ihan oikeasti henkeäni salpasi useaan otteeseen kun näin omin silmini sen kirkkaan turkoosin veden ja vedestä kohoavat kalliot, valkoisen hiekan, värikkäät kalat ja korallit sekä taivaalla liitelevät kotkat.

Isomalla porukalla tuolla matkaileva voisi vuokrata veneen ja kuskin päiväksi, ja mennä juuri sillä aikataululla niille saarille mille tahtoisi, mutta itse koin helpommaksi varata meille valmiin retkipaketin. Koska en varannut sitä hotellin tai matkatoimiston kautta, sain neuvoteltua meille suoraan sähköpostin kautta vielä pienen alennuksenkin.

Lähdimme matkaan samana aamuna, jona myös vaihdoimme hotelliamme, joten meidän piti ottaa kaikki tavaramme mukaan. Ensimmäiset sydämentykytykset saikinkin jo heti alussa, kun jännitin että olisivatko auton katolle ilman sen kummempaa kiinnittämistä heiteyt matkalaukkumme enää siellä kun pääsisimme satamaan. No, olivathan ne!

Ajelimme puolen tunnin verran Koh Lantan Old Towniin jossa siirryimme veneeseemme. Meitä retkelijöitä oli yhteensä parisenkymmentä, joista Kaapo ja Elvis ainoat lapset. Olin onneksi ottanut mukaan pojille omat snorkkelit, sillä sellaisia ei heille veneessä ollut. Ensimmäinen etappimme olikin noin tunnin ajon jälkeen snorklaus suoraan veneestä. Olin varautunut siihen, etteivät pojat ehkä uskaltaisi tulla kaloja kuhisevaan veteen, mutta molemmat olivatkin ihan tosi reippaita ja rohkeita. Elvis jopa putosi veteen melko korkealta, liukkaissa veneen tikkaissa – mutta ei ollut moksiskaan.

Snorklailun jälkeen siirryimme paljon odotetulle etapille, nimittäin Emerald Cave laguunille. Tämä paikka ei ulkoapäin eroa mitenkään muista vedestä nousevista kalliolohkareista, mutta sen sisälle pääseekin uimalla pimeän ahtaan luolan läpi.

Saimme pelastusliivit päälle ja sitten lähdimme seuraamaan otsalampulla varustunutta opastamme. Aluksi luolassa riitti vähän päivänvaloa ja sen tippukivimäisillä seinämillä oli tuhansittain kiinnittyneitä ja osittain kai kivettyneitä simpukoita. Pikkuhiljaa valo loppui ja tunneliin tuli pilkkopimeää. Aallot hakkasivat luolan sinämiin aiheuttaen aavemaista ääntä. Olin ihan varma että pojille tulisi paniikki, joku rupeaisi itkemään tai haluaisi pois – mutta ei, molemmat olivat aivan innoissaan!

Pikkuhiljaa valo alkoi taas kajastamaan ja yhtäkkiä edessämme siinsi turkoosina hohtava matala laguuni. Oli ihan mieletöntä uida pimeästä pelottavasta luolasta keskelle sellaista paikkaa, se ei tuntunut melkein todelliselta. Pientä valkeaa hiekkarantaa ja lähes kuumaa vettä ympäröivät korkealle nousevat kallioseinämät, jotka olivat aivan täynnä viidakkomaista kasvillisuutta. Keerotaan, että aikoinaan merirosvot ovat käyneet piilottamassa aarteitansa tänne.

Laguuni on nykyisin turistien suosiossa ja sinne saapuikin jatkuvasti letkassa lisää porukkaa. Osa ihmisistä vain istui vedessä ja ihmetteli ja ihasteli sitä taianomaista paikkaa. Pojat olivat aivan innoissaan ja leikkivät ja kahlasivat ihanassa sileäpohjaisessa vedessä. Pian meidän olikin aika jo jatkaa matkaa takaisin luolan kautta veneelle.

Ajelimme taas toiseen paikkaan snorklaamaan suoraan veneestä. Viihdyimme poikien kanssa lähes tunnin vedessä kaikenlaisia pieniä kaloja ja merisiilejä ihmetellen. Oppaat heittivät lähellemme vesimelonin paloja, jotka houkuttivat ihan hirveät määrät kaloja lähellemme. Elvistä jopa näykkäsi yksi kala jalasta, mutta ei hän siitäkään paljoa välittänyt. Olin edelleen aivan ihmeissäni (sekä ylpeä) miten molemmat olivat niin rohkeita ja reippaita, vaikka päivä oli pitkä ja fyysisestikin rankka.

Viimeinen etappimme oli Koh Ngain lähes autio saari, jossa myös söimme lounaan. Ruokailun jälkeen jokainen hommaili omiaan ja valkealla paratiisirannalla oli ihanan raukea ja pysähtynyt tunnelma. Vesi tuntui täälläkin lähes liian kuumalta ja minä keskityin lähinnä kokikseeni sekä poikien leikkien seuraamiseen. Maisemat rannalta olivat huikeat. Kauempana merellä näkyi ukkosmyrksy, joka maalasi taivaan epärealistisen siniseksi.

Kotimatkalla kaikki oli ihan sinistä ja utuista, arvelin että sade ehkä osuisi myös kohdallemme, mutta yhtäkkiä olimmekin ihan keskellä kovinta kaatosadetta jota olen koskaan kohdannut. Aluksi se oli huvittavaa, mutta kun vene ei tuntunut pääsevän eteenpäin, moottori savutti ja jokainen aalto otti ikävästi vatsanpohjasta huomasin puristavani molempia poikia kainaloihini rystyset valkoisina. Huomasin että muutkin matkustajat alkoivat vakavoitumaan, kun vettä tuli aivan täysillä kun saavista ja salamat välkkyivät ympärillä. Katoksesta huolimatta olimme kaikki aivan litimärkiä.

Päivän suurin seikkailu olikin lopulta itse kotimatka ja tarkemmin ottaen laivasta poispääsy. Päästääksemme laiturille meidän piti ensin kiivetä aalloissa hyppivästä veneestä vieressä olevaan toiseen veneeseen. Koska satoi niin rankasti, ei eteensä edes meinannut nähdä. Toisesta laivasta meidän piti vielä kiivetä omistuisia ruostuneita metallitankoja pitkin simpukoilla vuorautuneille, vanhoille, osittain murentuneille betonirappusille. Minulla oli kainalossani varmaan viisikymmentä kiloa litimärkänä painanut iso kangaskassimme ja yritin vain olla putoamatta veteen samalla kun katsoin epäuskoisena miten Elvistä vain heitettiin edessäni mieheltä toiselle ylös laiturille.

Laiturilla meitä odotti auto, jossa olivat sisällä myös matkatavaramme. Koska auto oli täysi, pääsivät pojat kuskin kanssa etupenkille, mutta minä sain mennä taakse avolavalle. Sade alkoi pikkuhiljaa hellittämään mutta sydän vielä hakkasi aivan täysiä. Samalla kuitenkin nauratti. Auto kaahasi ihan hirveää vauhtia, kenelläkään ei toki ollut turvavöitä ja tielle hyppäsi eteen milloin ankkoja, milloin, vuohia, yksi apina ja mopoja joita näytti ekalla silmäyksellä ajavan vain pikkulapsi. Mutta olihan siellä takana sitten koko muukin perhe kyydissä.

Kun illalla kävelimme täydellissä pimeydessä vilkkaan autotien laitaa kilometrin lähimmälle ruokakaupalle sammakoiden hyppiessä jaloissamme pystyin vain toteamaan, että aikamoinen seikkailu. Muita mieleenpainuvia juttuja matkan aikana oli myös se kun törmäsimme lehmälaumaan matkalla uimarannalle ja yksi vasoista lähti seuraamaan meitä, toki yö sairaalassa oli myös ihan oma seikkailunsa, samoin kaikki paikasta toiseen matkustaminen ja kulkuneuvosta toiseen ehtiminen, eksyminen sivupoluille jonnekkin metsään sekä kansallispuistossa viidakossa käppäily. Noh, koko reissu oikeastaan.

Moni on kehunut sitä miten rohkea olen ollut kun lähdin yksin lasten kanssa matkaan, minä puolestaan olen kuitenkin todella otettu ja ylpeä siitä, miten mahtavia, reippaita, uteliaita, rohkeita, elämänjanoisia ja ennakkoluulottomia poikia minulla olikaan matkassa mukana <3


YÖ SAIRAALASSA

18/11/2017

Niinhän siinä sitten kävi, että edellisen kaikki on mennyt niiiin hyvin-postauksen jälkeen aloin voimaan huonosti. Mikään ruoka tai juoma ei pysynyt sisällä, ei oikeastaan edes maistunut, ja kaiken kruunasi kovat vatsakarampit, päänsärky ja lopulta myös kuume. Makasin horkassa peiton alla ja kun minulla ei ollut edes voimia soittaa lääkäriin tajusin, että nyt viimeistään olisi sen aika – ennen kun menen huonompaan jamaan. Seuraavana aamuna meillä olisi nimittäin aikaisin lähtö parin tunnin ajomatkan päässä olevalle kentälle ja siitä lentäen Bangkokiin. En ollut edes pakannut vielä.

Sain tilattua lääkärin hotellille ja toivoin että saisin häneltä jotain lääkettä nestetasapainon palauttamiseen. Yllätys olikin suuri kun turkimuksen jälkeen meidät passitettiinkiin amulansiin ja ilmoitettiin että minun pitäisi olla tiputuksessa ainakin yksi yö, ellei jopa enemmänkin. Nappasin pojille iPadin mukaan ja sitten mentiin.

Aluksi sairaalassa kaikki tämä tuntui ihan hätävarjelun liitoittelulta, mutta yöllä kun kuumeeni nousi neljäänkymppiin ja vatsakrampit vain pahenivat, olin tyytyväinen siitä että olin hakeutunut hoitoon ajoissa. Tässä vaiheessa toivoin kyllä myös monta kertaa että voisin teleportata itseni suoraan kotiin. On tosi kurjaa sairastaa ulkomailla, varsinkin tuolaisessa ei niin kovin modernissa sairaalassa ja vieläpä yksin lasten kanssa.

Olin pyytänyt lääkäriä tulemaan jo viiden aikaan aamulla katsomaan, joskos voisin päästä pois ja voisimme jatkaa matkaa suunitellulla tavalla. Onnekseni voikin jo paljon paremmin. Olin saanut tiputuksessa myös antibiottia suoraan suoneen ja lääkäri epäilikin minulla olevan likaisesta ruuasta tai vedestä tullut suolistotulehdus. Sain luvan lähteä sillä ehdolla, että hakeutuisin heti uudestaan lääkäriin jos oloni menisi yhtään huonommaksi tai ei kohentuisi parin päivän sisällä.

Saimme ambulanssilla kyydin takaisin hoteillille jossa minulla oli puoli tuntia aikaa pakata kaikki tavaramme. Respassa autokyytimme kentälle jo odottelikin ja kahden tunnin matka ilmastoidussa vanissa menikin yllättävän hyvin. Lentokentällä aloin voimaan vähän huonommin, mutta sain sielläkin onneksi juotua elekrtolyyttijuomia, joten pysyin ihan voimissani. Myös puolentoistatunnin lentomatka meni hyvin ja sain siellä jopa syötyäkin vähän.

Taksimatkalla hotelliin kaikki alkoi kuitenkin mennä huonommin. Matka kesti noin 45 minuuttia, josta oksensin puolet. Molemmat lapset olivat onneksi juuri nukahtaneet, muuten hekin olisivat alkaneet yrjöämään. Osaksi huono-oloni juhtui ihan normaalista matkapahoinvoinnista ja siitä, että autoon porotti aurinko, ulkona oli 33 astetta lämmintä eikä autossa ollut lainkaan ilmastointia.

Onneksi hotellimme täällä Bangkokissa on ihan super ihana. Meillä on tälläinen vaatimaton 70 neliön yhden makkarin sviitti, joten lapset touhusivat omiaan olkkarissa, kun minä makasin illan sängyssä. Onneksi sängystä ja täältä 25. kerroksesta on ihan mielettömät näkymät joelle. Täällä kelpaa sairastaa kun jopa kylpyammeessa on oma tyyny. Muutenkin on jotenkin helpompi olla kipeänä täällä ”sivistyksen” keskellä. Autenttisessa Thaimaalaisessa saaritunnelmassa bambuhökkeiden keskellä oli ihanaa juuri niin kauan kun oli itse terveenä.

Tänä aamuna yöunien jälkeen olo on jo onneksi parempi ja sain jopa jotain syödyksi tuolla parhaimmalla hotelliaamupalalla mitä olen ikinä nähnyt. Kaikki Aasialainen ruoka tosin ällöttää, ja luulen että joudun kiertämään ne vielä vähän aikaa kaukaa, mutta saa täältä onneksi myös hyviä croissantteja ja vesimelonia 😀

Sairaalan joutumiminen yksin lasten kanssa reissatessa olikin ehkä se suurin huolenaiheeni – mutta nyt sekin on tapahtunut ja siitä on selvitty! Pojat ovat olleet niin uskomattoman reippaita ja ymmärtäväisiä että meinaan ihan liikuttua. Maailman parhaat reissukaverit! <3