THAIMAAN MATKAN SUUNNITTELUA

18/01/2017

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAtparatiisi-ranta-khao-lak-pakarag-OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Hupsista, taisin ostaa lennon itselleni ja pojille Thaimaahan. Olen todella huono miettimään asioista kovin pitkälle, mutta ekaa kertaa elämässäni ennakoin ja lennot ovat vasta marraskuulle. Tai no ihan hetken mielijohdehan tämä oli, löysin nimittäin niin hyvän tarjouksen, joka oli voimassa enää muutaman tunnin. En vaan voinut jäättää sitä välistä.

Rupesin kuitenkin vähän sen jälkeen  miettimään, että apua, mitä sitä tulikaan nyt tehtyä. Lähteä nyt yksin lasten kanssa reppureissaamaan noin kauas. Toisaalta, lapset ovat tuolloin jo 6 -ja 8-vuotiaita, että ehkä me pärjätään? Ja Thaimaassa on muutenkin kai lasten kanssa aika helppoa. Ainakin viimeksi muutama vuosi sitten oli, jolta nuo yllä olevat kuvatkin ovat. Silloin meillä tosin oli suorat lennot ja pakettimatka sisälsi majoituksen lisäksi myös kuljetukset ja ruoat ja mukana oli myös muita aikusia.

Lennot meillä on nyt yhdellä välilaskulla Bangkokiin. Aika kentällä lentojen välissä 2-3 tuntia. Olen tässä nyt muutaman illan tutkaillut vähän paikkoja ja tällä hetkellä alustava suunnitelma olisi sellainen, että viettäisimme Bangkokissa kaksi yötä ja lähtisimme sitten kolmantena yöbussilla kohti Krabia. Krabilta sitten matkaisimme vielä Koh Lantalle. Siellä sitten viettäisimme  loppu loman, eli vähän alle pari viikkoa ja sieltä lentäen Krabin ja Bangkokin kautta takaisin kotiin.

Kuulisin kuitenkin enemmän kun mielelläni vinkkejä ja kokemuksia teiltä, jotka olette tuolla reissanneet. Tai kommenttia, että kuulostaako suunnitelma edes yhtään järkevältä? Ajattelin myös varailla kaikki majoitukset etukäteen ja niiden valinnassa olisi tosi kiva saada myös apuja!

Bangkokissa olisi kiva yöpyä ihan keskustan hulinoissa, niin että olisi helppo ja nopea liikkua. Hotelli saisi olla tietysti tosi kiva ja persoonallinen, mutta ei liian kallis. Lapsille sopiva uima-allas pitäisi myös löytyä. Samoin vinkkejä nähtävyyksistä, kivoista paikoista ja kauneimmista temppeleistä oli mahtava kuulla! Samoin jos löytyy kokemusta busseista ja yötä vasten matkustamisesta.

Koh Lantalta olisi tarkoitus löytää myös joku aivan ihana (tietysti) hotelli. En halua sellaiseen jättisuuren kompleksiin, vaan oikeastaan mahdollisimman pieneen. Sen tulisi sijaita aivan rannalla, siinä pitäisi olla allas, wifi, hyvä aamupala sekä edes muutama ravintola ja kauppa kävelymatkan päässä. Onko ideoita? Kaikki vinkit tästäkin paikasta sekä päiväretkistä otetaan ilolla vastaan!

Reissuun on tosiaan vielä kymmenen kuukautta, mutta jännitystä helpottaisi vähän se, että saisi suunnitelmia hieman selvemmiksi. Juurikin eniten jännittää nuo pitkät välimatkat ja ihan uudet paikat. Tavallaan tuntuu ihan hölmöltä suunnitella reissua jo näin paljon etukäteen, mutta yksin lasten kanssa matkustaessa uskon että se on ihan järkevää.

Eli apua!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

JOULUKSI AURINKOON

6/12/2016

esimage6es10885108_10152933668554609_9080779663281587742_nes10868153_10152933190524609_1207939641603160751_nesimage11esimage16esimage29esimage30esloma-10402052_10152845669209609_3732953442925887623_nOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Aivan uskomattoman hyvää, kaunista ja aurinkoista Itsenäisyyspäivää kaikille! Tulipa hieno keli hienolle päivälle. Jotenkin ristiriitaista, että juuri tänään päätin kertoa täällä blogissa joulusuunnitelmistamme. Me lähdemme nimittäin pois Suomesta, lämpöön ja aurinkoon sitä viettämään.

Tykkään tosi paljon joulusta. Kuusen tuoksusta, kynttilöistä ja tunnelmassa, perinteisistä ruoista, yhdessäolosta, villasukissa peiton alla olosta, verkkaisesta kiireettömästä tunnelmasta.

Tykkään myös tosi paljon valosta, auringosta, siitä ettei tarvitse kokoajan palella. Tykkään vain ottaa ja lähteä. Ja ihmetellä sitten, että mitäs.

Olimme toissa jouluna Thaimaassa, ja se oli tosi ihanaa. Syksyllä rupesinkin sitten tosissani suunnittelemaan reissua taas jouluksi. Pari kaveria on lähdössä Balille ja ajattelin että se olisi ihanan helppo kohde lasten kanssa. Rantaa, uima-allasta, kavereita, löhöilyä ja syömistä. Mikäs sen ihanempaa. Sitten aloin katselemaan lentoja. On kuulkaas aika kallista lystiä tuo kolmelle hengelle lentolippujen ostaminen yhden ihmisen palkasta. Se suunnitelma jäi siis aika lyhyeen.

Pari päivää sitten sain kuitenkin ihanan etukäteisjoululahjan. Nimittäin lentoliput! Emme kuitenkaan lähde Balille, vaan vielä parempaa, sukuloimaan Espanjaan. Viime kerrasta tuntuukin olevan taas ihan liian kauan.

Olen tosi tosi innoissani. Viime vuonnahan menimme sinne heti joulunpyhien jälkeen, mutta nyt pääsen viettämään joulua ihan oikeasti isäni kanssa – en edes tiedä kuinka monen vuoden jälkeen. Lisäksi siellä on tietysti myös kaikki muut siellä asuvat sukulaiseni.

Syksy on ollut minulle todella raskas ja stressaava. Oma ja Kaapon koulun aloitus on joinakin päivinä tuntunut ihan ylivoimaiselta taakalta. Uuteen elämään totutteleminen on ollut yllättävän vaikeaa. Kun kaikessa haluaisi onnistua täydellisesti ja silti olla se iloinen, rento ja kokoajan läsnä oleva äiti. Joten tämä parin viikon breikki tekee varmasti hurjan hyvää.

Ja jos teille tulee jotain postaustoiveita reissusta, niin laittakaa! Olen aiemmin ainakin kirjoitellut vinkkejä lasten kanssa matkustamiseen, Fuengirolan leikkipuistoista, lempikahvilastani, Rondasta ja perhospuistosta. Mutta välillä sellaisia itselleen itsestäänselvistä asioista ei tule kirjoitettua, vaikka ne saattaisivat kovasti teitä kiinnostaa.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

PIENET UIMARIT

28/01/2015

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Taisinkin ehkä jo aiemmassa postauksessa kertoa että Kaapo oppi Thaimaan matkallamme uimaan.
Itseasiassa jo heti ekana päivänä.

Kun Kaapon kanssa aloimme, hänen ollessa 3 kuukauden ikäinen, käymään vauvauinnissa, uumoilin että tästä pojasta tulee varmasti aikamoinen vesipeto. Vauvauinnissa käytiin reilu vuosi, mutta sitten alkoivat korvatulehduskierteet ja kun minäkin aloin odottamaan Elvistä oli vain helpoin lopettaa harrastus. Vaikka se olikin ollut tosi kivaa, kaikki me tykkäsimme.

Meni heti ennen kun pääsimme taas kunnolla testailemaan uimista. Menimme uimahalliin. Ja se ei ollut kovin kivaa. Kaapo ei halunnut syvälle, vedessä oli kyllä kiva läträtä ja leikkiä, kunhan vesi ylettyi alle polven. Tosi pitkään jatkui näin, oli kyse sitten uimahallista, rannasta tai maauimalasta niin vedessä oli kyllä kiva leikkiä, mutta yhtään syvmpään altaaseen oli ihan turha yrittää. Siitä seurasi vaan kauhea itku ja huuto.

Viime vuoden kevällä sitten Espanjan lomallamme pikkuhiljaa syvään altaaseen kellukuiden ja aikuisen kanssa meneminen ei ollut enää niin pelottavaa. Mutta tässä asiassa edettiin todella hitaasti, edellisellä lomalla vuotta aiemmin pojat läträsivät puhallettavassa lasten altaassa uima-altaan vieressä… Kotosuomessa jatkoimme sitten kahlailua lastenaltaissa ja pikkuhiljaa kellukeitakin vähennettiin. Kesällä kylpylässä Kaapo jopa uskalsi ottaa kellukkeet hetkeksi pois (roikkuen aikuisen kaulassa). Itse ajattelin vähän että ihan sama koko uintiasiasta, mutta äitini aina hanakasti yritti Kaapoa saada uimaan. Hän myös osti perinteiset selkään tulevat kellukkeet, joiden avulla oikea uima-asentokin paremmin löytyy.

Loppukesästä lähdimme taas kuukaudeksi Espanjaan. Siellä lähinnä asuttiin altaassa, mutta pojat kellukeidensa kanssa. Enää kukaan ei pelännyt vettä tai uimista ja se oli ihanaa. Sillä mikäkin tykkään polskia tai altaan reunalla makoilla.

Kesän ja Thaimaan matkan välissä kävimme ehkä korkeintaan kaksi kertaa uimahallissa. Lasten altaassa Kaapolla ylettyi jalatkin pohjaan ja polskuttelu siellä nyt muutenkin on sellaista leikkimistä vain. Edelleen ne kellukeet tiukasti selässä, sen kummemmin stressaamatta. Mitä nyt mietin että pitäisikö keväällä katsella jotain uimakouluja.

Thaimaassa sitten perille päästyämme suuntasimme toki heti altaalle. Hetken siellä oltuamme äitini otti Kaapolta kellukkeet pois. Ensin oli pientä vastustelua, sitä tuttua huutoa ja itkua. Mutta hei, hän uikin samointein pari metriä. Sitten kolme metriä. Neljä. Seuraavana päivänä kymmenen. Sitten kaksikymmentä, altaan päästä päähän. Sen jälkeen en edes tiedä paljonko. Aikamoista. Niin se vain esikoiseni oppi uimaan. Tuosta noin vaan. Hän hyppeli pommeja veteen, nousi pinnalle, ui ja sitten vesiliukumäkeen…

Elvishän sitten innoistui tästä myös niin että halusi kokoajan harjoitella myös. Hän heitti kellukkeet pois, sanoi että harjoittelen vähän ja hyppäili kielloista huolimatta altaan pohjaan. Silmät punaisia hän varmaan vietti enemmän aikaa siellä veden alla kun pinnalla. Mutta kiva että tykkäsi.

Tässä myös huomaa lasten luonne-erot, Kaapo tosiaan tarvitsee aikaa ja hänelle pitää antaa tilaa tehdä asiat omaan tahtiinsa maltillisesti kannustaen. Elvis sitten taas heittäytyy ihan täysillä heti kun vaan saa isoveljeltä siihen esimerkin. Pienet uimamaisterini <3

Oletteko te muuten vieneet lapsianne uimakouluun, minkä ikäisinä? Vai miten teillä ollaan uimaan harjoiteltu? Muistanko oikein omasta lapsuudesta että eskarissa ja ekalla luokalla ainakin käytiin porukalla uimakoulussa? Onkohan tällaista enää?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.