KYMPIN REISSU

25/02/2018

Kuten kuvistakin voi päätellä, vietimme hiihtolomamme Tahkolla aivan mahtavassa säässä. Ainoastaan yhtenä päivänä alkoi aurinkoisen aamun jälkeen tupruttamaan vähän lunta, mutta muuten aurinko paistoi koko viikon siniseltä taivaalta (ja pakkanen sen myötä tuntui kunnolla luissa ja ytimissä).

Pojat olivat ihan ekaa kertaa laskettemassa, mutta he innostuivat lajista heti ensikokeilun jälkeen ja myöskin kehitys oli sen mukaista. He olisivat voineet olla mäessä aamusta iltaan ja eilen, vikana laskupäivänä, he vetelivät jo isoja mäkiä, hyppyreitä, reilejä ja metsäreittejä lähes itsenäisesti. Itse en suksille uskaltanut, joten tyydyin vaan ihmettelemään menoa lähinnä rinteiden juurelta.

Kelin lisäksi myös maisemat Tahkovuoren huipulta olivat hienot. Metsää oli silmänkantamattomiin ja taisin nähdä myös elämäni ensimmäiset tykkylumipuut livenä. Rinteestä toiselle piti välillä siityä autolla, sillä minä en voinut luonnolliseti mennä myöskään hissillä ilman laskettelukamppeita. Tuolla olikin paljon tunnelmallisia ja mielettömän kauniita metsäteitä, joiden läpi kurvailtiin musat täysillä.

Pakkasta koko viikon oli parisenkymmentä astetta ja minä aivan totaalisen jäässä. Luulen että hytiseminen johtuu osittain raskaudesta, mutta toki myös siitä etten liikkunut yhtä paljon kuin muut. Lisäksi minulla oli niin monta kerrosta vaatetta ja vaatteet olivat niin kireät, että jopa käveleminen tuntui hankalalta. Olinkin suurimmaksi osaksi aikaa sellainen punanenäinen, jäykkä ja jäinen michelin-ukko.

Vastapainoksi kylmettymiselle pojat jättivät yhden laskupäivän välistä ja suuntasimme kaikki Tahko Spa-kylpylään, jonne saimme heiltä vastineeksi some-näkyyvyydestä pääsyliput. Vaikka olinkin lähdes joka päivä edes osittain mukana rinteessä, oli se kivaa yhdessä tekemistä. Ja varmasti teki noille sinnikkäille laskijoille vähintään yhtä hyvää kun itselleni. Oltaisiin Erkin kanssa voitu jäädä asumaan sinne höyrysaunaan.

Koko reissu oli onnistunut ja mökkielämää oli hauska viettää myös talvella. Joka päivä saunottiin, poltettiin takkaa ja mentiin raukeina aikasin nukkumaan. Kaikista parasta lomassa ehkä oli kuitenkin nähdä poikien kehitys suksien päällä. Eikä niin että heitä oltaisiin painostettu tai tuputettu, enemmänkin päinvastoin – heidät piti joka päivä enneminkin pakottaa lopettamaan. Mahtavaa miten kaikista kaatumisista huolimatta molemmat nousivat joka kerta ihan yhtä iloisina ylös ja jatkoivat laskujaan.

Miten teidän muiden hiihtoloma meni vai onko jollain vielä loma vasta edessä?