YHDEKSÄNVUOTIAANA

17/09/2018

Meidän synttäriputki jatkuu. Viikonloppuna esikoiseni täytti jo yhdeksän vuotta, mihin ihmeeseen tämä aika oikein menee? Luettiin yhdessä tänään aiemmin näitä edellisvuosien synttärihaastatteluja, vitsit miten hauskoja ne ovat! Onneksi ollaan alettu tekemään niitä, eikä tosiaankaan haluta rikkoa perinnettä, joten tässä tulee:

Isona minusta tulee En kyllä keksi… pesen ikkunoita!
Kivointa maailmassa on kaverit ja perhe
Kaikkien inhottavinta maailmassa on punkit
On kivaa pelata jalkapalloa
Lempiharrastukseni on karate ja näytelmäkerho
Näitä kieliä osaan puhua suomea, englantia, vähän ranskaa, vähän espanjaa ja vähän ehkä ruotsia
Suosikkiaine koulussa enkku
Aikuiset ovat kivoja ja hauskoja, tai no jotkut on tylsiä ja jotkut ankaria
Pikkuveli on kiva, hasuka ja vähän ärsyttävä
Pikkusisko on kiva ja pieni
Lempiohjelmani on ehkä Simpsonit
Säästän rahaa että voin ostaa tietokoneen
Kerään pokemon-kortteja
Lempiruokani on pyttipannu
Ihmisiä on olemassa avaruussotaa varten puolustamassa maata
Talvella haluan mennä laskettelemaan Tahkolle
Kesällä haluan hypätä stadikalla vaan kolmosesta
Haluaisin että kaikilla lapsilla olisi oma huone, myös mulla
Toivon Joulupukilta Ei sillä että uskoisin joulupukkiin, mutta se on kyllä olemassa – kyllä sä tiedät kuka se pukki on. Äiti, isi tai Osku.
Yhdeksänvuotiaana osaan kulkea ratikalla ja bussilla ja kavereille
Isoveljenä olen kiva ja hauska ja autan äitiä
Matkustaisin mieluiten New Yorkiin
Siellä menisin Hard Rock Cafeseen hampurilaiselle ja pirtelölle
Lempibändini BMXT
Unelmien syntymäpäiväni olisi samanlainen kun muut synttärit, kaverit tulee kylään pelaillaan lautapelejä ja syödään herkkuja
Terveisiet blogin lukijoille: Älkää ottako tätä henkilökohtaisesti


32 VUOTIAANA

11/09/2018

32 vuotiaana

– Olen naimisissa
– Minulla 3 lasta, ekaluokkalainen, kolmaslukkalainen & vauva + 1 bonus teini
– 3,5 viikkoa sitten tapahtunut synnytys on kun kaukaunen muisto vain
– Minun pitäisi virallisesti olla jo toista kuukautta äitiyslomalla, mutten ole koska Kela ja Työeläketurvakeskus
– Aikuistavaroista omistan kuivaavan pyykinpesukoneen, kahdet kalliit aurinkolasit sekä talouspaperirullatelineen
– Minulla on kaksi pahvilaatikollista kosmetiikkaa jotka eivät mahdu kylppäriin / mihinkään
– Kaappiin mahtuvat kosmetiikkapurnukat olen järjestänyt värien mukaan
– En ole muistanut ladata sähköhammasharjaani kuukausiin ja käytän siksi kahta matkaharjaani
– Olen huono pesemään meikit iltaisn pois
– Olen iloinen hyvästä ihostani
– Haaveilen jo ensi kesästä
– Olen kasvattanut omaa hiusväriäni takaisin jo yli vuoden, pian saan leikattua loputkin värjätyt hiukset pois
– Haaveilen hiusteni blondaamisesta ihan vaaleiksi
– Ostoslistallani on uudet lakanat, mustat farkut, ripsiväri sekä keittiön matto ja pöytä
– Sain synttärilahjaksi haavelemani kaulaan laitettavan airbag-pyäräilykyypärän
– Olen huomannut pitäväni osaa musiikista teiniälämölönä
– Tykkään kokoajan vähemmän räpistä, etenkin uudesta
– Lykkään epämiellyttävien asioiden tekemistä, kuten tiskikoneen täyttöä tai laskujen maksua, alkamalla tekemään aina jotain ihan muuta
– Saan harvoin luettua kirjoja loppuun
– Roikun todella paljon kännykällä
– Voisin elää pelkällä kauralatella
– Lempivärini on vaaleanpunainen, mutta pukeudun pääosin aina vain mustaan
– Minulla on paljon kavereita, mutta pidän yhteyttä / nään lähinnä vain muutamaa todella läheistä
– Tuntuu että elän unelmaani, minulla on kaikki mitä tarvitsen ja osaan iloita ja arvostaa pienempiäkin juttuja ja se tekee minut onnelliseksi

Tänä vuonna en julkaise perinteistä syntymäpäivänä olettua kuvaa itsestäni, sillä kello on neljä, imetän vauvaa maidosta märässä yöpaidassa, eilisissä ripsareissa ja tunnin päästä kaverit ovat tulossa kakulle ja skumpalle eikä minulla ole vielä edes kakkua, enkä ole siivonnut.


HIRVEEN IHANAT JUHLAT

21/10/2017

Nyt seuraa tärkeä tiedote. Nimittäin selvisimme tänään hengissä, täysjärkisinä ja jopa erittäin hyväntuulisina, vaikka lapsi sai tällä kertaa valita itse teeman syntymäpäiväjuhliinsa. Maailmanloppua ei tullut vaikka lautasissa, serveteissä, paperipilleissä, tarjoiluastioissa, pompomeissa ja kakussa ei toistunutkaan likuvärimäisesti toisiinsa sointuvat pastelliset sävyt. Ei ollut väriteemaa, kultareunuksia, hapsuja, tupsuja tai mitään muutakaan blogiuskottavaa krääsää. Ei edes niitä paperipillejä ja servetitkin unohtuivat. Sensijaan meillä oli nauravia nakkeja, lohkoperunoita ja lapsen mielestä maailman hienoimpia (ihan järkyttävän hirveitä) oransseja kurpitsalautasia.

Meillä on nyt tokaa vuotta putkeen tehty niin, että Kaapo pitää kaverisynttärinsä isänsä luona ja minä sitten puolestani järkkään Elviksen synttärit. Lasten oikeina synttäripäivinä käydään perinteisesti lelukaupassa, josta lapsi saa valita mieleisensä lahjan, ja sen jälkeen käydään kakulla kahvilassa tai ostetaan pieni kakku kotiin. Muille sukulaisille ei olla myöskään sen kummemmin järjestetty erikseen mitään, vaan ollaan jotenkin pienesti juhlistettu synttäreitä sitten kun ollaan nähty.

Mielestäni tapa on tosi hyvä meille. Kaikki ovat tyytyväisiä, lapset tykkäävät tästä perinteestä eikä oma stressimittari ei pääse kohoamaan liian korkealle. Kun sukulaisia on paljon ja he asuvat ympäriinsä, jonka lisäksi on uusia sukuja ja perheitä ja puolisoita ja puolison sukuja, niin tällainen kasuaali järjestelty toimii parhaiten.

Jatkossa aion jatkaa samaa linjaa, jossa vapautan lapset krääsäkauppaan ja annan heidän valita juuri ne hirveimmät teema-asiat, jotka tuntuvat merkitsevän heille hyvin paljon enemmän kun itselleni täydellisesti kakkukynttilöihin sointuvat muffinssivuoat.

ps. Instagramista löytyy videomateriaalia juhlavalmisteluista ja vähän muustakin