31 VUOTIAANA

11/09/2017

– Olen naimisissa
– Asun kahden lapseni kanssa
– Kuopukseni on esikoululainen, esikoinen tokaluokkalainen
– Lempivärini on metsänvihreä ja vaaleanpunainen
– 99 % vaatteistani on mustia
– Tarvitsen paljon omaa tilaa ja rauhaa
– Rakastan nukkua vastapestyissä pellavalakanoissa
– Tykkään nykyään käydä enemmän teknotansseissa kun räppikeikoilla
– Haaveilen isommasta asunnosta ja lomamatkoista
– Minulla on itse keskellä yöllä leikkaamani polkkahiukset
– Minulla on yhdeksän itse tekemääni tatuointia
– Minulla on uudet tissit
– Olen sokeri -ja kofeiinikoukussa
– Olen matkustannut 19 maassa
– Tykkään itsestäni ja olen päivä päivältä itsevarmempi
– Olen tosi onnellinen
– Minulla on näkyvät silmärypyt
– Olen tajunnut ettei aikuiseksi tulo tarkoita tylsyyttä tai tasaisuutta
– Minulla on pajon haaveita ja unelmia
– Omistan 12 paria kenkiä
– Minulla ei ole virallisia henkkareita
– Olen alkanut sietämään vähän suolakurkkuja
– Hormonitoimintani on sekaisin
– Viihdyn blondina
– Juuri nyt haluan asua Helsingissä, ratikkalinjan vieressä
– Tykkään syödä muiden tekemää ruokaa
– Olen alkanut pelkäämään kuolemaa
– Mietin usein merkitystäni tässä maailmassa
– Roikun ihan liikaa kännykällä somessa
– Muistan vieläkin vanhan kotipuhelinnumeromme mutta en mitään muita numeroita
– Luen liian vähän kirjoja
– Lempidinkkejäni on kossuvissy limellä ja kurkulla sekä valkkarisooda
– Olen ajanut yhden kerran autolla
– Minulla on aikuisiällä todettu kielellisiä oppimisvaikeuksia sekä dysgrafia
– Näen ihan hirveästi unia, muistan ne selvästi vielä vuosienkin jälkeen, joskus ne ovat jopa käyneet toteen
– Inhoan tiskaamista, roskien vientiä, jääkapin tyhjennystä ja pyykinpesua
– Minulla on ihan hullut säärikarvat
– Olen parhaan ystäväni tyttären sylikummi
– Olen yksi toisen hyvän ystäväni kaasoista
– Olen herkkä, liikutun ja itken herkästi – etenkin ilosta
– Tykkään luonteestani, joka on samalla rauhallinen ja pirskahtelevan spontaani, ujo mutta hassutteleva
– Tykkään pyöräillä mutta inhoan ylämäkiä
– Haluaisin hammasraudat
– Olen ylpeä ja iloinen lahjakkaista ja ihanista sisaruksistani, perheestäni ja ystävistäni
– Olen löytänyt luotto-ripsivärin
– Toivon aina samaa asiaa kun kello on 11.11, 22.22 tai 0.00


VIIMEISTÄ VIEDÄÄN

6/09/2016

Processed with VSCO with hb1 presetProcessed with VSCO with 5 presetProcessed with VSCO with hb1 presetProcessed with VSCO with hb2 presetProcessed with VSCO with 5 presetProcessed with VSCO with hb1 presetProcessed with VSCO with 5 presetimage

Tiedättekö mitä, eilen alkoi viimeinen viikkoni kaksikymppisenä. Tai virallisesti se taisi itseasiassa olla jo viime viikolla. Sunnuntaina se nimittäin koittaa. Kolmikymppisyys.

Vielä kuukausi sitten olin ihan lungisti asian suhteen. Mutta mitä lähemmäksi syntymäpäivää mennään, sitä suuremmalta pala tuntuu kurkussa. Ei siksi että kolmikymppisyys olisi jotenkin kauheaa ja nyt olisin ikäloppu tai mitään sellaista. Jotain siinä kuitenkin on. Ainakin tuo lähestyvä maaginen kolmenkympin raja sai minut tajuamaan, että tässä sitä nyt mennään kovaa vauhtia eteenpäin. Taaksepäin ei pääse.

Tissit jatkavat matkaansa kohti etelää ja aamunaamaan ei todellaakan auta enää pelkät kylmät teepussit. Toisaalta itsetunto on paljon parempi kun vaikka kymmenen vuotta sitten. Ihan rauhassa sitä voi mennä rannalle sheivaamatta ja bikineissä. Tuskin kukaan edes huomaa. Enää ei voi saada mokiaan anteeksi nuoreen ikään vetoamalla. Toisaalta, nykyään harvemmin tarvitsee itseään pyydellä anteeksi.

Ikääntymiseen liittyy ainakin itselläni aina paljon erilaisia tunteita. Ja vielä kun tästä kolmestakympistä on tehty jonkinlainen rajapyykki, niin se tuo tähän vielä enemmän tunneskaalaa. Välillä on vaikea hengittää kun asiaa ajattelee, seuraavalla hetkellä se taas tuntuu ihan hurjan siistiltä jutulta.

On jotenkin vaikea pukea sanoiksi näitä tunteita ja tätä fiilistä. Eihän tämä oikeasti ole mikään elämää mullistava asia. Itselleni merkittävä juttu kuitenkin. Viikonloppuna juhlistetaan kuten kolmikymppisiä kuuluukin. Syödään hienosti ja juodaan liikaa viiniä. Ehkä itketään vähän ja nauretaan paljon.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

SYNTTÄRIT

7/10/2015

lasten synttarit 2lasten synttarit 5lasten synttarit 1lasten synttarit 3lasten synttarit 7lasten synttarit 8lasten synttarit 14lasten synttarit 6lasten synttarit 4lasten synttarit 9lasten synttarit 12lasten synttarit 10lasten synttarit 11lasten synttarit 15lasten synttarit 13

Viikonloppuna vietettiin poikien synttäreitä. Koska molempien syntymäpäivät ovat alle kuukauden päästä toisistaa, ollaankin alusta saakka vietetty niitä sitten yhtäaikaa. Tänä vuonna oltiin oikein tehokkaita ja järkättiin vielä samana päivänä bileet ensin päiväkoti -ja eskarikavereille ja sitten vielä lähisuvulle ja parille kaverille. Olipahan aika hulinaa täysi päivä, mutta samalla kiva että yksi päivä ja se oli siinä.

Molemmat pojat saivat kutsua synttöreilleen yhteensä kymmen parasta kaveriaan. Koska juhlat pidettiin tällä kertaa kotonamme, oli tuo määrä aika maksimi. Ei siinä muuten mitään, mutta se metakka mikä heistä lähti! Jotenkin myös ihan käsittämätöntä miten noihin pikkumasuihin mahtui niin paljon karkkia, donitseja ja popparia. Suolaiset, kurkkuleivät ja pinaatti-feta pannari, eivät sitten taas ollenkaan.

Mitä tulee piirros -ja muihin supersankarihahmoihin, olen tässä asiassa aikamoisen tiukkapipo. Suoraan sanottua inhoan kaikkia niiden ympärille tehtyjä teemajuhlia. Olen kauhea, tiedän. Mutta vaikka spidermansynttärit olisivatkin tosi päheät, ei pojat oikeastaan ikinä ole sellaisia toivoneet. Vähän niinkuin vaatteissakin, he tietävät että ostan korkeintaan sarjishahmoin koristeltuja kalsareita. Heille on synttäriteemaa tärkeämpää sitten vaikuttaa tarjoiluihin ja niiden valitsemiseen sekä yhdessä tekemiseen.

Kuten jo aiemmin kerroin, en todellakaan ole mikään jauhopeukalo vaan jätän leipomiset mieluiten muille. Kaveribileissä kakkuna olikin Kaapon ja minun huikea taidonnäytte, jäätelökakkulinna. Vähän onneton, mutta lasten mielestä superhieno. Iltapäiväksi sitten väkersin valmispohjista kuitenkin myös Kaapon toivoman jalkapallokenttäkakun. Osaan minä sentään täytteet ihan hyvin valita ja laittaa…

Elviksen oikea juhlapäivä on vielä sunnuntaina, sitten voidaan taas taputella nämä synttärimeiningin vuodeksi. Onhan se kätevää että meillä kaikilla, myös poikien isällä, on synttärit kuukauden sisään – mutta sitten taas toisaalta, ehtii tässä aina tulla tällainen pieni synttäriähky. Lapsille syntymäpäivät ovat kuitenkin niin hurjan tärkeät, että mielellään niitä sen takia juhlistaa useampaankin otteeseen.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.