ONNEA ON OMA SAARA

28/12/2016

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ei todellakaan sillä, että olisi jo koti-ikävä, mutta jäin vain fiilistelemään näitä kuvia. Kuvia, jotka otin sen jälkeen kun Saara oli käynyt meillä. Ai kuka Saara? No meidän siivooja!

Olen vuosikaudet haaveillut säännöllisestä kotisiivouksesta. Olen kuitenkin ajatellut siivouspalvelun olevan sekä liian kallista että jotenkin rahvasta. Ihan kun minulla ei olisi oikeutta hankkia siivoojaa, koska hyvin voin tehdä sen itsekin. Tai no hyvin ja hyvin, tietätte mitä tarkoitan.

Syksyllä opiskeluiden alkaessa aikaa siivoamiselle jäi luonnollisesti entistä vähemmän. Perinteeksi muodostunut perjantain suursiivous jäi, kun koulua olikin silloin kahdeksan tuntia. Siivoilin siis aina kun ehdin, mutta mitään rutiinia ei hommassa ollut ja sen totisesti huomasi.

Aivan kun hiljaiseen rukoukseeni olisi vastattu, sain nimittäin yhteydenoton Freskalta että tahtoisinko testasta heidän palveluuan. Eli kotisiivousta. Eihän sellaisesta tarjouksesta voi kieltäytä, vaikka aloinkin heti murehtimaan, että minunhan pitää sitten siivota ennen kun siivoaja tulee.

Saara on nyt käynyt meillä neljän viikon välein, eli kerran kuukaudessa. Aluksi se kuulosti mielestäni kovin harvalta väliltä. Olinhan haaveillut joka viikkoisesta siivouksesta. Ensimmäinen kuukausi kuitenkin meni hujauksessa, eikä sinä aikana tarvinnut juurikaan kun imuroida pahimpia villakoiria sekä pyyhkiä välillä kylppärin ja keittiön pintoja. Näköjään kun ammattilainen tekee kunnollisen jynssäyksen kerran kuukaudessa, riittää välissä vain pieni ylläpito.

Ja mitä siihen ennen siivoojan tuloon liittyvään siivoukseen tulee… Kyllä se niin vaan on, että paras on kerätä ne miljoonat pikkulegot ja vaatekasat ja liput ja lappuset ja kaikki muut krääsät itse paikalleen. Ei mitään lempihommaani, mutta on se sen perjantaisen kotiintulon arvoista, kun joka puolella on vaan niin putipuhdasta. Edelleenkin ihmettelen, että miten ne hanat saa niin kiiltäviksi!?

Käykö teillä siivooja tai oletteko sellaisesta haaveilleet?

pssstt: Freska kertasiivouksen varaajalle -20€ koodilla: 20MAMIGO ja ensimmäisen säännöllisen siivouksen varaajalle -50% koodilla: 50MAMIGO

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

MUN HUONEESTA

8/08/2016

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Meidän kaksio meni alkukesästä hyrskyn myrskyn, kun tajusin ettemme tarvitse erillistä olkkaria ja minä lähdin yhteisestä makkarista ihan omaan huoneeseeni. Huonejako on toiminnut paremmin kun hyvin näin. Miksi en tajunnut tätä aikaisemmin!

Pitkään kaikki tavarat olivat missä sattuu ja huoneen yksi seinä odotti ihan liian pitkään uutta pintaansa. Mutta nyt vihdoin kesän lähestyessään loppuaan, olen vihdoin malttanut jäädä tänne kotiinkin puuhastelemaan. Seinä sai vihdoin viime perjantaina uutta ilmettä, kun ”tasoitin” lasikuitutapetin Presto tasoitteella ja telalla. Väriltään se on tuollainen vaalean harmaa ja pinnan jätin tahalteen rosoiseksi. Poikien huoneessa on myös yksi pitkä seinä samanlainen.

Paljon täällä on vielä kesken. Etsinnässä on kahvipöytä, isompi senkki vanhan tilalle. Lisäksi taulut odottavat seinälle pääsyä. Pikkuhiljaa on ollut mottoni koko tässä asunnossa asumisemme ajan. Ja kerrankin joku suunnitelma on pitänyt :D Mutta tällä hetkellä näyttää siis tältä, kyllä tämä tästä!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.