Somen voima.

Muutama viikko sitten laitoin instaani muutaman videon paljon käyttämämme ruokakaupan rikkinäisistä pakastekaapeista. Olimme monen muun asiakkaan tavoin maininneet asiasta jo useamman kerran, mutta muutosta ei ollut tapahtunut. Osa pakasteista oli selvästi sulanut ja jäätynyt uudestaan, jonka lisäksi nyt pakkaseen ja myytävien tuotteiden ympärille oli kerääntynyt paljon jäätä. Kaupata välitettiin tuotteiden olevan tästä huolimatta kunnossa.

Heti instagram videoideni jälkeen asia korjattiin. Ja sehän on tosi hyvä juttu että niin vihdoin tehtiin, mutta silti nyt joka kerta tuossa kaupassa asioidessani on jotenkin syyllinen olo. Ihan kun olisin tehnyt jotain väärää. Vaikka oikeasti halusin vain ostaa ei jo kertaalleen sulaneita pakastemarjoja.

Tässä kuvassa olen matkalla kyseiseen kauppaan, toivoen ettei henkilökunnalla ole oikeasti mitään hajua minusta tai videoistani. Mikä sekin saattaa olla ihan totta ja pakastimen tyhjennyksen ajoitus vain sattumaa. Ihan hassua, miten tällaisestakin asiasta voi tuntea syyllisyyttä.

Pojat ovat pienestä saakka olleet ihan hulluina hotelleihin ja kyselevät tasaisin väliajoin, että milloin taas mennään. Joten kun Hotel Sveitsi pyysi minua päivittämään yhden viikonlopun ajaksi heidän instagram-tiliään, ei ollut vaikea hyväksyä pestiä. Etenkin kun koko perhe toivotettiin myös lämpimästi tervetulleeksi mukaan.

Kun kuusihenkinen uusperheemme matkustaa, tarkoittaa se menoa ja meininkiä. Sekä sitä, ettemme esimerkiksi kaikki mahdu yhteen autoon tai hotellihuoneeseen. Jaoimmekin porukan niin, että kaikki pojat saivat oman huoneen ja me olimme sitten vauvan kanssa omassa huoneessamme. Ekana iltana puhelin pirisi ahkerasti, kun erästä poikaa vähän jännitti, mutta lopulta yö kahden huoneen päässä oli mennyt oikein hyvin.

Itse pääsin vihdoin toteuttamaan jo kuukausitolkulla haaveilemani vaahtokylvyn vain skumppalasi seuranani. Kuitenkin, ehkä viiden minutin lillumisen jälkeen, aloin jo tylsistymään ja odotin kokoajan että milloin vauva herää ja keskeyttää kylpyhetkeni.

Hotellin lakanoissa on vaan niin ihana nukkua. Vähän lähtiessä surkuttelin sitä, etten ehtinyt keskittyä enempää siihen pehmeissä lakanoissa oleiluun. Olisin vielä voinut hyvin viettää muutaman päivän sängyssä loikoillen, telkkaria katsellen ja huonepalvelusta suklaakakkua tilaten. Joskus vielä.

Olin muuten ihan tasan vuosi sitten Långvikin kylpylähotellissa, joka on miljöönä todella samantyylinen funkkis-rakennus metsän keskellä. Miten ihana että noita vanhoja hotelleja/rakennuksia ollaan nyt kunnostettu tyylilleen uskollisesti. Myös ainakin Itä-Helsingissä sijaitseva hotelli Rantapuisto kuluu tähän samaan sarjaan. Noissa paikoissa on kyllä ihan omanlaisensa tunnelma.