IT´S A LITTLE BIT FUNNY

22/06/2015

imageimageimageimageimageimageimageimageimageimageimageimageimageimageimageimageimageimageimageimageimageimageimageimageimageimageimageimageimageimage imageimageimage

 

It’s a little bit funny
this feeling inside
I’m not one of those
who can easily hide

And you can tell everybody this is your song
It may be quite simple but now that it’s done
I hope you don’t mind
I hope you don’t mind that I put down in words
How wonderful life is while you’re in the world

Tuo laulu on soinnut koko Juhannuksen päässäni. Siitä saakka kun kaverini Paju lauloi kello puoli viidestä huolimatta sitä kauniisti aitan parvella kitaran säestäessä. Takana on ihana Juhannus. Elämään on tupsahtanut taas huikeita uusia ystäviä, ja oikeasti ihmettelen ettei sixpäkki jo näy kaiken sen nauramisen  tuloksena. Juhannus oli myös hyvin erilainen siinä mielessä, etten ole viettänyt sitä ilman lapsia heidän syntymänsä jälkeen. Enkä muutenkaan ole oikeastaan koskaan ennen viettänyt villejä juhannusbileitä pelaamassa tuntitolkulla paljussa pullonpyöritystä. No, nyt olen tehnyt senkin.

Kaiken naurun ja ilon lisäksi viikko on ollut hyvin haikea ja paikoitellen myös raskas. Lapset lähtivät isänsä kanssa viikoksi mökille ja olen ikävöinyt heitä enemmän kuin koskaan. Se että he ovat monen tunnin matkan päässä, puuhailemassa juttuja joista minä jään paitsi tuntuu pahalta. Tuntuu pahalta koska ei sen näin pitänyt mennä. Ikävöin entistä elämääni. Tai siis sitä millaista kaiken piti olla. Suunnittelin onnellista arkea ehjässä perheessä. Elämä kun on siitä hassua, että se harvoin menee suunnitelmien mukaan.

Nyt olo on ollut haikea ja katkera, hiton maailmankaikkeus miksi tämä homma meni näin. Mökiltä, ihmisten keskeltä, palattuani tyhjään kotiin oli vaikea pidätellä kyyneleitä. Olisi rakkautta annettavana, mutta ei ketään joka ottaisi sitä vastaan. Ihan tyhmää. Sillä kaikkea muuta on kyllä yllin kyllin, mutta se on nyt vain tämä hassu tunne – ja sille on vaikea mahtaa mitään kun se tunne iskee. Jos koskaan, niin nyt katkeransuloinen on täydellisin sana kuvaamaan tätä oloa.

Huomenna lapset vihdoin palaavaat kotiin. Heillä on kesäloma alkanut ja se jatkuu kunnes eskari alkaa. ESKARI. Siinä on toinen asia mitä olen viime viikolla nyyhkinyt, esikoisvauvani menee eskariin. Mä en ala.

Kiitos vielä ihanat mökkikaverit! Paju, Peeta ja Kaisu, jolle myös kiitos tuosta vikasta kuvasta <3

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

SIELUNHOITOA HUNAJASSA

16/02/2015

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Jos viime viikolla tuntui siltä että kaikki kiireet kaantuu niskaan ja stressi oli hirvittävä, niin tiesin kuitenkin kaiken helpottavan pian. Kaikki helpottui kuitenkin nopeammin kun olin odottanutkaan. Olin stressannut etukäteen myös sitä, että olin sopinut menoa viikonlopuksi toiseen kaupunkiin. Vaikka tekemistä kotona olisi vaikka ja kuinka. Mutta niinhän se on, että välillä pieni pako omista nurkista uusiin ympyröihin tekee vaan tosi hyvää. Ja kyllä sai kun saikin tämä pieni sielu niin hyvää hoitoa viikonloppuna, että helpostihan tässä yksi muutto vedetään vaikka päällä seisten.

Vietimme siis ystävänviikonloppua sielunsiskojeni, Riikan ja Essin kanssa. Tapasimme perjantaina päivällä Hämeenlinnassa jossa kävimme vähän shoppailemassa ja sitten alettiin valmistautua iltaa varten. Tehtiin drinkkejä, vaihdeltiin vaatteita ja kuunneltiin musaa, kyllä te tiedätte, just sellaista ihanaa. Koko ilta, keikat, jatkot ja jatkojen jatkot, olivat juuri sitä mitä olin tarvinnut. Pelkkää rakkautta. Lauantaina juhlistettiin ystäväpäivää vain olemalla yhdessä, Siiri ja Villekin tulivat kotiin ja ilta vietettiin sohvalla löhöten romattista hömppää katsellen. Sunnuntaina nukuttiin pitkään, syötiin hartaudella aamupalaa ja nautittiin kevätauringosta.

Tuon sieluinhoidon jälkeen tämä maanantaikin on mennyt hymy huulilla. Niin hyvä fiilis aloittaa tämä viikko! Eikä kyllä yhtään haitannut tämän viikon alkua sekään että törmäsin aamulla yhteen söpöön poikaan kaupungilla tai se että sain kukkia ja suklaata tai se että hain itselleni ison sushilounaan jota söin auringon paistaessa keittiöön. Kevättä rinnassa, sanoisin!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.