MINTTU & OSCAR

5/05/2019

Taulu ei ole vielä seinällä ja hoidossa olevat kasvitkin hakevat vielä paikkansa, mutta oli silti pakko laittaa tänne heti pari pikaista kuvaa tästä julisteesta. Tuohon yhteen julisteeseen kun liittyy niin monta tapahtumaa ja muistoa ja tänään on yhden niiden vuosipäivä. Päivä jona kaikki oikeastaan alkoi.

Oltiin kyllä itseasiassa tavattu muutamaa kuukautta aiemmin yhteisen kaverimme kautta, mutta silloin suhteemme jäi vielä facebook-kaveruuden tasolle. Päivälleen kaksi vuotta sitten kuitenkin törmättiin sattumalta uudestaan. Vietettiin koko ilta skumppaa juoden, tanssien ja jutelten. Oskun omien sanojen mukaan, se oli päivä jolloin hän pokasi minut, hahah. Ja tottahan se oli. Siitä alkoi sellainen rakkaustarina, etten meinaa itsekään aina uskoa.

Kaikki etenki vauhdilla ja kuukausi eteenpäin tuosta kaksi vuotta sitten tapahtuneesta illasta päätettiin jo mennä naimisiin. Karattiin kaksitaan maistraatiin, mutta kesän lopulla juhlittiin vielä isosti perheen ja ystävien kanssa. Meillä oli tuolloin ensin perinteisen kirkkohäät (avioliiton siunaus) ja juhlat pidettiin siellä mistä tämä koko homma lähti liikkelle. Tämä juliste on siitä illasta.

Koska hääjärjestelyille ei jäänyt tuolloin kauheasti aikaa, oli pakko karsia joitakin juttuja. Kuten tämä juliste. Se jäi kuitenkin kaivelemaan mieltäni ja aina tasaisin väliajoin mietin, että sellainen olisi kyllä ihana saada muistoksi vielä näin jälkikäteen.

Lopulta alkuvuodesta sain aikaiseksi ottaa yhteyttä sen tekijään, upeaan taitelijaan ja graafikkoon Linda Linkoon, jonka käsialaa nämä monelle Helsingin katukuvasta tututut keikkajulisteet ovat. Meidän juliste kaipaa ehkä vielä toisenlaiset kehykset ja vähintäänkin pääsyn seinälle, mutta jo nyt tuossa pöydällä, kaiken kaaoksen ja ajoittaisten pyykkikasojen takana se muistuttaa meitä ei vaan noista yksistä juhlista, vaan tästä kaikesta ihanasta mikä meillä on.

Jos hääjutut kiinnostaa, niin täältä löytyy postaukset:
MY WEDDING DRESS
MEIDÄN HÄÄT OSA 1 – KIRKKO
MEIDÄN HÄÄT OSA 2 – JUHLAT
TUNNELMIA HÄISTÄ
KAHDET HÄÄT KAHDESSA KUUKAUDESSA

Näistä julisteessa mainostetuista iltabileistä ei ole valitettavasti julkista materiaalia 😀


KAASOHOMMISSA

6/05/2018

Tein eilen mielessäni pienen aikamatkan viime kesään, kun meillä oli Oskun kanssa sekä vuosipäivämme tapailumme aloittamisesta, että pääsin ekaa kertaa vähän paremmin kaason hommiin. Olen nimittäin yksi kolmesta kaasosta ystäväni Pajun häissä tulevana kesänä. Käytiin yhdessä katsomassa tulevaa hääpaikkaa, mittailtiin, suunniteltiin ja fiilisteltiin. Tämän jälkeen istuttiin vielä yhdessä alas useammaksi tunniksi pitämään hääpalaveria. Saatiin mielestäni paljon aikaa – ainakin ideoita ja käytännän asioita paperille.

Jatkuvasti ajatukset menivät myös omiin viime kesän häihini, olihan meitä vielä lähes sama porukka kasassa kun silloinkin. Kun on jo järkännyt ja kokenut omat häät tuntui suunnittelukin paljon helpommalta. Sillä helpottaa kun jo vähän tietää omasta kokemuksesta, että mikä toimii ja mitä kaikkea pitää muistaa ottaa huomioon.

Samalla on ihana elää mukana sitä rakkaan ystävän jännitystä ja onnea. Kaason tehtävä onkin ennenkaikkea kunniatehtävä, miten ihana onkaan olla osana, tukena ja apuna toisen tärkeässä päivässä. Häät ovat ihania ja niistä pääsee nauttimaan vielä ihan eri tavalla kun tietää myös mitä kaikkea siellä kulisseissa ja juhlia valmistellessa on tapahtunut.

Omatkaan häät eivät olleet ihan sieltä perinteisemmästä päästä, kuten eivät nämäkään tulevat, mutta kyllä niihin ihan huomaamatta tulee paljon myös vanhoja perinteitä ja etikettisääntöjä mukaan. Parasta onkin että häät ovat juuri parin näköiset, eikä liiaksi mietitä että mitä vaikka jotkut iäkkäämmät sukulaiset ovat mieltä jos joku leikki tai valssi jää pois.

Olisi ihana kuulla myös teiltä jotain vinkkejä kaasolle! Jäikö vaikka omista häistä joku ihana juttu mieleen tai mitä kaikkea ehdottomasti kaason kuuluu muistaa tai tehdä? Näistä vinkeistä on apua varmasti tänä vuonna monelle!

Kuvat Teemu Höytö 


MEIDÄN HÄÄT
(OSA 2/2 – JUHLAT)

14/09/2017

Meidän häät olivat ihan meidän näköiset. Juuri sellaiset kun haluttiin. Ja vähän enemmän. Tunnelma oli ihanan rento, täynnä rakkautta, iloa ja yhdessäoloa. Ehkä parhaat juhlat ikinä, vaikka itse sanonkin (tai ehkä juuri siksi).

Meille oli alusta asti selvää että tahtoisimme järjestää isot bileet kavereille kantiskulubillamme – jossa alunperin olemme ensimmäisen kerran tavanneetkin. Ajatus siitä että tanssisimme aamuun saakka ykköset päällä oli vain tosi kiehtova ja halusimme ehdottomasti toteuttaa sen niin. Itse kirkon jälkeisen ruokailun sukulaisten kesken tahdoimme myös pitää mahdollisimman rentona mutta myös helppona meille – sillä aikaa juhlapaikan etsimiseen sekä menun -ja koristelun suunnitteluun meillä ei ollut oikeastaan yhtään.

Kartoittettuamme lempiravintoloitamme saimme äynväläyksen – tottakai juhlat järjestettäisiin samassa kolmpleksissa olevassa ravintolassa missä sitten häiden jatkotkin. Eli Siltasessa jossa Osku on omien sanojensa mukaan pokannut minut. Oli ihanaa tuoda kaikki rakkaat yhteen, meidän lempipaikkoihin joista on tässä kevään ja kesän mittaan tullut muutenkin meille entistä enemmän tärkeämpiä ja jopa historiallisia.

Siltanen on itsessään jo kaunis ja kiva paikka ja se on hiljattain remontoitu ruokaravintola Ondan muuttaessa tiloihin. Ruoat meille tuli siis suoraan sieltä ja annoimme heille täysin vapaat kädet menun suunnittelussa. Meillä oli Perusta vaikutteita saanut buffet-pöudässä oleva brunssi, joka sisälsi niin lämpimiä ruokia kun paljon erilaisia ihania salaattejakin. Ja tietysti suusssulava vegaaninen suklaababaanikakku.

Pöytäliinoja lukuunotammatta emme tuoneet mitään omia koristeita. Pöytiin piti tulla harsokukkaa ravintolan toimesta, mutta kukkalähesty oli jäänyt jonnekkin matkalle. Se ei kuitenkaan haitannut yhtään, tila oli silti kaunis ja tunnelma kaunis. En itseasiassa edes huomannut kukkien puuttumista ennen kun joku kaasoista mainitsi asiasta.

Brunssilla meillä ei ollut mitään kummempaa ohjelmaa puheiden lisäksi. Halusimme keskittyä enemmän yhdessäoloon ja hyvästä ruoasta ja viinistä nauttimiseen. Kaikki puheet olivat ihanan liikuttavia, hauskoja ja mieleenpainuvia, kiitos vielä niistä! Lapsille meillä oli pieni puuhanurkka sekä katuliituja. Emme missään nimessä halunneet mitään pönötystä, vaan että ihmiset vaihtaisivat paikkoja, tutustuisivat toisiinsa ja että lapset saisivat juosta omia menojaan.

Tilassa kiersi myös kuusi polaroid-kameraa joilla vieraat saivavat räpsiä kuvia itsestään ja toisistaan sekä kansio mihin kiinniittää niitä ja kirjoittaa terveisiä. Kansiosta tuli ihan mielettömän ihana, ihan superkiva muisto!

Pikkuhiljaa illan hämärtyessä lapset ja vanhukset alkoivat lähteä kotiinpäin ja osa vieraista freesautumaan ennen jatkoja. Meillä oli pienellä porukalla myös pikkuinen hengähdystauko ennen kun siirryimme iltabileisiin bailaamaan.

Häiden jatkoille tuli satakunta kaveriamme jossa lempidj:mme soittivat meille koko illan. Samoin siellä meillä oli tarjolla kakkua ja skumppaa ja kaikista vieraista otettiin myös polaroid-kuvat. Bileissä meillä oli vähän perinteisempiä hääjuttujakin, jotteivat juhat tuntusi ihan tavalliselta lauantai-illalta. Kiinnitimme rakkauden lukon terassille, eli sinne missä olemme ensimmäisen kerran tavanneet. Sen lisäksi tanssittiin myös häävalssi sekä heitettiin niin kimppu kuin sukkanauhakin. Ihan sairaan hauskaa!

Olen tosi iloinen siitä että teimme asiat tavallamme ja että häistä tuli juuri sellaiset kun halusimmekin. Häät järjestettiin todella nopealla aikataululla, mutta siitä huolimatta mitään ei jäänyt puuttumaan emmekä joutuneet tekemään kompromisseja. Kivat häätkin voi siis järjestää ilman vuosien hössöttämistä, toki silloin stressikäyrä ei ehkä kohoa yhtä korkealle. Itse selvisin kuitenkin ilman yhtäkään henkistä romahtamista, minusta ei kuoriutunut bridezillaa silloinkaan kun asiat välillä levähtivät käsiin tai tuli vastoinkäymisiä. Toki saimme apua järjestelyissä, kiitos erityisesti kaasoille ja bestmaneille! Oli aivan ihanat juhlat!

Kuvat Teemy Höytö
Polaroid-kamerat saatu lainaan näkyvyyttä vastaan Plastic Camerasilta


TUNNELMIA HÄISTÄ

23/08/2017

Lauantaina oli yksi elämäni jännittävimmistä ja onnellisimmista päivistä. En olisi voinut etukäteen uskoa sitä jännityksen ja hermostuksen määrää mitä sinä aamupäivänä koin. Säntäilin ja sähläsin aamulla, unohdin kokoajan mitä olin tekemässä, tiputtelin asioita, jäin kiinni asioihin, sain haavoja ja kolhuja kun yritin saada itseäni ja lapsia valmiiksi ajoissa. Se hermostus tuntuikin liittyvän enemmän siihen että saanko meikattua itseni ajoissa, onnistuuko meikki ja näyttäähän häämekko päälläni nyt sitten kuitenkaan hyvältä. Ylipäätään että selvitäänkö ehjänä ajoissa paikalle.

Äitini saapui meille ensimmäisenä laittamaan hiuksiani ja kaasot sekä valokuvaaja Teemu vähän sen jälkeen. Yksi bestmaneistä kävi myös tuomassa asematullinen Kaivokukasta saamamme kukat. Pääsimme kuin pääsimmekin ajoissa matkaan. Lapset olivat toivoneet pääsevänsä kulkemaan limusiinilla häihin ja sellaisen sitten yllätykseksi tilasikin. Autossa jännitys alkoi vähän helpottamaan ja tunnelma oli iloinen ja ehkä vähän villikin Daruden pauhatessa kajareista.

Kun limusiini ajoi kirkon pihaan vastassa olikin paljon vieraita sekä ihan turisteja. Istuin pitkään autossa, sillä en tahtonut kenenkään näkevän minua etukäteen. Sirryimme sivuovesta morsiushuoneeseen jonne tuli myös isäni sekä mieheni poika. H-hetki alkoi lähestymään ja oma sähläykseni jatkui. Yksi irtokynsistä irtosi ja yritin liimailla sitä, Suntio tuli hakemaan meitä ja minä ryntäsin vielä vessaan.

Ensin lähtivät pojat, sitten kaasot ja lopuksi jäimme isäni kanssa kahdestaan. Jännitys alkoi käymään lähes sietämättömäksi. En ymmärrä miten minua saattoikin jännittää niin paljon, olimmehan kuitenkin jo naimisissa. Kun musiikinamme ollut Pachelbel Canon alkoi soimaan lähdimme minä isäni käsipuolessa astelemaan pitkin käytävää. Yritin kävellä mahdollisiman hitaasti ja ottaa rennosti. Kaikki olivat kehoittaneet minua nauttimaan ja yritin parhaani mukaan noudattaa sitä neuvoa.

Olimme kutsuneet kirkkoon aika paljon porukkaa ja ihanan moni oli päässyt paikalle. Vaikka en ole juurikaan uskonnollinen niin kauniit kirkot kiehtovat minua ja täytyy sanoa että tunnelma tuolloin oli ihan mielettömän kaunis. Vaikka Johanneksenkirkko on hyvin suuri tunnelma oli todella intiimi. Kävellesäni kohti alttaria pystyin tuntemaan kaikkien hymyistä ja lempeistä katseista välittyvän lämmön.

En nähnyt Oskua ennen kun olin vasta ihan lähellä alttaria. Hän tuli meitä vastaan ja isäni luovutti minut hänelle. Se tunnelma oli tosi herkkä ja korkettava ja me kaikki kolme liikutuimme vielä lisää. Halasin isääni ennen kun jatkoin matkaa Oskun käsipuolessa. Alttarille saapuessa muistin juuri ja juuri hengittää. En tiedä olenko koskaan tärissyt niin paljon. Se oli jännä tunne, sillä jännityksestä ja tärinästä huolimatta olin samaan aikaan tosi onnellinen ja iloinen.

Toimitus oli kaunis. Pappimme puhui perheestä, parisuhteesta ja rakkaudesta. Hän puhui yhteisestä intohimostamme musiikista ja tanssista johon myös parisuhdetta vertasi.  Sanoimme tahdon jonka lisäksi lausuimme sormuslupaukset ja annoimme toisillemme sormukset. En osaa yhtään sanoa kuinka kauan toimitus kesti, ehkä kymmenen tai viisitoista minuttia. Siunauksen jälkeen kanttori alkoi soittamaan toivomaamme Princen Diamonds and Perls-kappaletta janka tahdissa tanssahtelimme ulos.

Portailla vieraat heittivät päällemme riisiä ja samalla alkoi sataamaan aivan kaatamalla. Siirryimme sateen varalta tekemäämme b-suunitelmaan ja siirryimme viereiseen tilaan juomaan kuohuviiniä ja odottamaan sateen laantumista. Meillä oli myös ehkä maailman hienoin hääauto, jolla kävimme heittämässä kunniakierrosta keskustassa ennen juhlapaikalle saapumista.

Itse hääjuhlia vietimme ravintola Siltasessa, josta meidän koko juttumme alkoi. Kerron niistä sitten vähän paremmin myöhemmin, mutta se on pakko sanoa että häämme olivat aivan ihanat. Ihan meidän näköiset. Kuvittelin ne toki ihaniksi, mutta ne olivat vielä enemmän! Yksi elämämme onnellisimmista ja hauskimmista päivistä! Oli ihana jakaa tämä kaikki rakkaiden sukulaisten ja ystävien kesken. Kaikki oli vaan niin kaunista ja ihanaa ihanaa ihanaa! Meidän mielestä maailman ihanimmat häät <3 Kiitos kaikille mukana olleille!


SKIDIT LOOKS

30/07/2016

Processed with VSCO with f2 preset

Sampo 5v & Lenni 4v

Processed with VSCO with f2 preset

Sylvia 8v

Processed with VSCO with f2 preset

Taito 4v & Vuokko 2v

Processed with VSCO with f2 preset

Lumi-Ilona 3v

Nia 5v & Arman 3v

Nia 5v & Arman 3v

Processed with VSCO with f2 preset

Ella 5v

Processed with VSCO with f2 preset

Leona 4v & Edith 2v

Processed with VSCO with f2 preset

Valo 5v

Processed with VSCO with f2 preset

Aapo 5v, Leevi 10v & Mauno 7v

Processed with VSCO with f2 preset

Siiri 8v

Processed with VSCO with f2 preset

Elvis 4v & Kaapo 6v

Processed with VSCO with f2 preset

Selma 6v

Processed with VSCO with f2 preset

Miela-Ruusa 9v, Runo 5v & Ruupertti 1v

Processed with VSCO with f2 preset

Isabella 4v & Camilla 2v

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.