MINÄ JA LAPSET LAIVALLA

18/10/2018

Päätin ex-tempore lähteä lasten kanssa muutaman päivän varoitusajalla alkuviikosta risteilylle syysloman ja hienosti alkaneen kouluvuoden kunniaksi. Siis yksin kaikkien kolmen kanssa. Tiesin, että edessä olisi potentiaalinen kaaos, mutta kaikki meni oikeastaan tosi hyvin.

Luulen, että vuoden takaisin Thaimaan reissumme jälkeen mikä tahansa on kuitenkin mahdollista. Silloinen matka kun sisälsi viimetinkaan varattuja hotelleja ja jatkolentoja, yli vuorokauden matkustamisen kaikilla mahdollisilla kulkuvälineillä välillä hyvinkin tiukilla vaihdoilla, yhden sairaalareissun, kovaan ukkosmyrskyyn keskellä avomerta joutumisen ja paljon muita jännittäviä vaiheita.

Mutta täytyy sanoa, että oli täpötäydessä laivassa satojen muiden syyslomaa viettävien perheiden kanssa olo ajoittain myös aika hullujen hommaa. Etenkin Tax Freessä, Toblerone hyllyjen välissä, oli aamusta iltaan niin hirveä kaaos, että sokerihuuruissa hilluvien lasten ja etenkin hermoromahduksen partaalla olevien vahempien tieltä kannatti vain pysyä poissa.

Olen aina liikkunut paljon poikien kanssa ja ottanut heidät mukaan moneen paikkaan pienestä pitäen, mikä selvästi vaikuuttaa siihen, että nykyisin heidän kanssa on ihan mahtavaa tehdä, mennä ja kokea. Heistä on myös aina seuraa ja turvaa toiselleen ja auttoi paljon, että laivallakin he osasisvat ja uskalsivat kulkea siellä kahdestaan vaikkapa leikkipaikalle. Ja mikä tärkeintä, pystyin luottamaan siihen että he handlaavat homman ja osaavat käyttäytyä myös ilman jatkuvaa valvontaa.

Myös vauvan kanssa meni paremmin kun osasin toivoa, hän nukkui yöt muutamalla syötöllä ja viihtyi hyvin rattaissa. Valveilla ollessaan ihmishälinä toimi hyvänä viihdykkeenä. Pojista oli myös mielettömän suuri apu vauvan kanssa, he antoivat tuttia, syöttivät, pitivät seuraa, vahtivat ja roudasivat tavaroita ilomielin. Niin ja ”tottelivat ekalla”, kuten oltiin etukäteen sovittu.

Laivassa meillä oli hytti jossa oli parivuoteen lisäksi lisävuode. Mahduttiin sinne vaunujen kanssa tosi hyvin. Hyttiluokka ”DeLuxe” ei kyllä ollut luxea nähnytkään, sängyissäkin oli edelleen ne saman siniset froteelakanat suojana mitä joskus 90-luvulla :D

Olen myös tosi ylpeä siitä, että päästiin Tukholman päässä aamulla laivasta ulos ihan ensimmäisten joukosta, kuten olimme etukäteen suunnitelleet. Se oli saavutus muutenkin, mutta etenkin kun vielä nukuttiin vahingossa tunti liian myöhään.

Satamasta matkustettiin bussilla suoraan Junibackeniin, jossa yllätykseksni olikin vain ihan muutama ihminen. Olin kuullut että etenkin loma-aikoihin sinne on pitkät jonot, mutta nyt siellä oli koko aamupäin todella rauhallista ja väljää. Pojat tykkäsivät paikasta tosi paljon, vaikka taitavatkin olla kohderyhmän vahimmasta päästä. Meistä kaikista oli hauska bongailla tuttuja satu-hahmoja ja paikkoja. Satujuna oli mieletön kaikkine yksityiskohtineen ja oltaisiin mielellämme ajeltu sillä useampikin kerta. Tekemistä ja hauskaa riitti, mutta muutaman tunnin jälkeen päätimme jatkaa matkaa.

Olimme etukäteen suunnitelleet jatkavamme matkaa lautalla keskustaan, mutta pienen kauniissa merellisissä syysmaisemissa käppilyn jälkeen hyppäsimmekin ratikkaan. Olin ajatellut että voisimme jatkaa keskustassa metrolla Södermalmille, jossa on paljon ihania ravintoloita ja kahviloita sekä yksi kauppa ja kirppis joissa olisin halunnut käydä. Elvis kuitenkin nukahti ratikkaan ja oli herätyksestään sen verran kärttyinen, joten jäimme ihan vain keskustaan.

Suuntasimme sitten Kulturhusetiin lasten kerrokseen, jonne on vapaa pääsy. Siellä on puuhaa eri ikäisille lapsille, leikkipaikkoja, hirvittävä määrä kirjoja (myös suomeksi) taidehuone ja muunmuassa musiikkituokioita. Me loikoilimme siellä sohvilla kirjoja lueskellen ja pojat leikkivät myös hetken piilosta toisten lasten kanssa.

Kello alkoi olla aika paljon ja meidän piti löytää vielä jokin ruokapaikka. Jäimme kuitenkin kuolaamaan katukojulle donitseja ja churroja, joten lopulta meillä oli aikaa enää pikaseen pikaruokala-hamppareihin ennen kun lähdimme metrolle (klassikko). Siellä olikin ihan hirveä ruuhka ja jouduimme jonottamaan hisseihin niin kauan että pelkäsin meidän myöhästyvän laivasta – se vasta olisikin ollut! Pikku adrenaliinit siinä sitten lopuksi vielä päälle (lapsillehan vakuutiin että ehditään ihan hyvin, mutta juostaan nyt silti varmuudeksi), mutta ehdimme onneksi ajoissa kyytiin.

Loppuilta meillä menikin hytissä yhdessä telkkaria katsellen ja karkkia syöden – ihan mahtava reissu siis.


8 KÄNNYKKÄKUVAA LOMALTA

17/06/2018

Terveisiä kotoa, tarkemmin ottaen sängynpohjalta jossa olen viettänyt ihan koko päivän. Lensimme yölennolla tänään kotiin ja vaikka matka menikin suht kivuttomasti, kotona minulle iski ihan hirveä olo ja päänsärky. Lentokoneessa saimme molemmat omat rivit mikä oli aika luksusta, sillä onnistuin nukkumaan makuulteen lähes koko neljätuntisen. Lähdimme matkaan kohti lentokenttää eilen puolen yön aikaan ja kotona olimme tänä aamuna kahdeksan aikaan. Tukisukista huolimatta myös jalat olivat tämän lennon jäljiltä vähän turvonneet, se ja päänsänrky varmaan selittyikin juuri sillä, että suurimman osan lennosta nukuin, enkä juonut ja jaloitellut yhtä paljon kun menomatkalla.

Parien pitkien päikkäreiden ja syömisen jälkeen olo alkaakin olla taas onneksi ihan hyvä. Ehdottomasti edelleenkin suosittelen matkustelua myös raskaana jos siltä tuntuu. Mutta näköjään myös matkaväsymyksestä palautumiseen kannattaa varata aikaa.

Itse reissu meni nimittäin kaikinpuolin tosi hyvin. Itseasiassa varmaan helpommin mitä kotona. Moni varoitteli kuumuudesta ja sen myötä tulevasta tukalasta olosta. Tuolla sain kuitenkin rauhassa vaan pötkötellä ja viilentyä altaassa tai meressä silloin kun siltä tuntui. Suurimman osan ajasta hengailin vaan bikinit päällä, enkä todellakaan kokenut muuten jokapäivistä ongelmaani ”mitä mä pistän päälle, mulla ei ole mitään kivoja vaatteita!”.

Käytiin joitain kertoja vähän retkellä tai kaupungilla, mutta suuriman osan ajasta hengailimme vain talolla. Olemme kyllä ihan mielettömän onnekkaita että meillä on tuollainen paikka mihin mennä. Kaksi viikkoa kului ihan järjettömän nopeasti. Olisimme halunneet vielä jäädä ja lennättää pojatkin sinne, mutta ensi kerralla sitten taas uudella isommalla porukalla!


RETKI (NUDISTI)RANNALLE

15/06/2018

Jos en unohtanut mitään kertaa, niin tämä on laskujeni kymmenes kertani täällä Espanjan aurinkorannikolla. Tutuimmat paikat minulle täällä ovat Fuengirola, Benalmadena ja Torremolinos, mutta koska välimatkat ovat suht lyhyitä niin käytyä on tullut ainakin kerran monessa muussakin paikassa tässä noin tunnin ajomatkan säteellä. Ihan ekaa kertaa kuultiin tällä reissulla kuitenkin paikasta nimeltä Cabopino.

Cabopino sijaitsee Marbellan vieressä ja käsittää rannan sekä dyynien lisäksi myös golfkentän, luonnonsuojelualueen sekä sataman, jonka läheisyydestä löytyy enemmän palveluita kuten ravintoloita. Me vietimme päivän rannalla – ja se oli ihanaa! Saavuimme autolla navigaattorin opastamana parkkipaikalle josta jatkoimme matkaa kävellen pienen metsikön läpi. Yhtäkkiä edessämme avautui meri ja sen edessä upeat hiekkadyynit jotka olivat lähes kokonaan erikoisen kasvillisuuden peitossa. Henkeäsalpaavan kaunista maisemaa enemmän kuitenkin ihastutti paikan rauhallisuus. Siellä täällä oli kyllä ihmisiä, mutta tunnelma oli aivan erilainen kun vaikkapa Fuengirolan pitkällä aurinkotuolien täyttämällä rantakaistaleella. Oli niin hiljaista ja erikoisen kaunista.

Dyynien halki kulki pitkiä pitkospuita, joita pitkin mekin kuljimme lähes puolitoistakilometriä pitkän rannan toiseen päähän. Ja yllätykseksemme saavuimmekin keskelle nudistirantaa. Ensin aprikoimme, että kehtaako sinne mennä vaatteet päälle, mutta pian huomasimme että siellä sai olla juuri sellaisena kun on. Täällähän kaikenikäiset naiset muutenkin ottavat aurinkoa yläosattomissa, joten shokki ei kovinkaan suuri. Tämä osa rannasta on erityisesti miesparien suosiossa. Osa viihtyi rannalla täysin nakuina, osa siltä väliltä ja osa kokonaan uikkariessa.

Väljyyden ja tunnelman lisäksi ranta erosi näistä tunnetuimmista isoista rannoista myös siinä mielessä, että hiekka siellä oli mielestäni pehmeämpää ja vaaleampaa ja aallokko vähän kovempaa. Juuri siksi Cabopino näytti olevan myös surffareiden suosiossa. Ranta jatkui pitkään mereen saakka matalana ja ihanan sileänä, joten suosittelisin sitä myös oikein lämpimästi lapsiperheille. Rannalta löytyi myös paljon todella kauniita ja ehjiä simpukankuoria. Kaukana sinisen harson takana siintäviä vuoria ja rannan valkoista hiekkaa katsellessa tuntui kun olisi ollut jossain kauempanakin reissussa.

Jos Cabopinoon lähtee retkelle, suosittelen ehdottomasti menemään sen toiseen, rauhalliseen päähän – sinne nudistien joukkoon. Tunnelma oli niin leppoisa että aloin itsekin vakavasti harkitsemaan rajatonta rusketusta. Kukaan ei silti katso pahalla vaikka viihtyisitkin itse mielummin paikat peitettynä. Suihkut, vessat ja ravintolat löytyvät rannan päistä, joten kannattaa pakata eväitä mukaan. Rannalla kuitenkin liikuskelee myös juomien kaupustelioita, jolta voi ostaa eurolla vaikkapa jääkylmän kokiksen.

Dyynit ja niillä kulkevat pitkospuut ovat myös näkemisen arvoiset, sinne voi yhtä hyvin mennä leppoisalle kävelylle rantapäivän lomassa tai vartavasten vaikka hikilenkille – huikeat maisemat!